Dieettaaminen - asiat, joilla EI ole merkitystä

Toi on jotenkin aivan järjetöntä, miten ne pystyy tarkkailemaan laihdutusta jos ihminen laihtuu kahden vuoden aikana vain 5.5kg ? Ihan tavallinen pulliainen vetää ton kevyesti kahden kuukauden aikana.

No ite alotin n. 9vko sitten ja paino oli 91,4 ja tänä aamuna 85,5 :D
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Erittäin mielenkiintoinen tuotos. Käytännössä olen huomannut itsekin, että suurin osa noista jutuista on kuin onkin myyttejä.
 
siis sitä juuri tarkoitin että elimistö joutuu kuluttamaan enemmän sen lisä energian käsittelemiseen.Eikös säästöliekki ole juuri nimenomaan tota varten olemassa? eli kun kroppa huomaa ettei saada tarpeeksi energiaa niin se vähentää omaa energian kulutusta jotta se pystyy toimimaan, eli vähentää energian kulutusta esimerkiksi ruuansulatuksesta jotta sydän, keuhkot yms tärkeämmät toiminnot pysyisivät normaali tasolla? Näin olen itse asian ymmärtänyt mutta voi tämäkin olla väärin.

Taitaa mennä mutuiluksi molemmin puolin, mutta menköön...

Nimenomaan yritin aiemmassa tuoda sitä esille, että jos on toimintoja, joiden täytyy toimia, niin se vie aina tietyn määrän energiaa. Ihan sama mistä se otetaan ja miten paljon syödään. Verraten: voiko ihminen päättää, ettei käytäkään tänään töissä niin paljon energiaa, koska on syönyt pienemmän aamupalan kuin ennen? Jos nyt yhtään tajuat mitä haen. Vai meinaatko, että miinuskaloreilla kroppa huonontaa toimintakykyään (mainitsemasi ruuansulatusesimerkki) mieluummin kuin ottaa tarvittavan energian varastoistaan (rasva, lihas)?
 
Taitaa mennä mutuiluksi molemmin puolin, mutta menköön...

Nimenomaan yritin aiemmassa tuoda sitä esille, että jos on toimintoja, joiden täytyy toimia, niin se vie aina tietyn määrän energiaa. Ihan sama mistä se otetaan ja miten paljon syödään. Verraten: voiko ihminen päättää, ettei käytäkään tänään töissä niin paljon energiaa, koska on syönyt pienemmän aamupalan kuin ennen? Jos nyt yhtään tajuat mitä haen. Vai meinaatko, että miinuskaloreilla kroppa huonontaa toimintakykyään (mainitsemasi ruuansulatusesimerkki) mieluummin kuin ottaa tarvittavan energian varastoistaan (rasva, lihas)?
Ollaan abouttirallaa samaan kaupunkiin menossa mutta eri tietä :D, eli siis oletan että nuo asiat tapahtuu aivoissa. Eli ei tietenkään voi päättää. Säästöliekillähän kroppa ei lopeta kulutusta kokonaan mutta se laskee jonkun prosentuaalisen määrän jota en nyt muista tähän hätään. Eli siis sillon kun mennään siihen säästöliekkiin niin kropan peruskulutus laskee vaikka se pystyy ottamaan sitä energiaa vielä sieltä lihaksista ja rasvasta. Ja miksi kroppa menee siihen vaikka on rasvaa ja lihaksia johtuu siitä että rasvasta ja lihaksista sitä energiaa ei saa samalla lailla kuin normaalista ruuasta.

Ja kyllä ainakin omalta osalta tämä on ollut mutuilua koska en ole missään nähnyt yksittäistä selostusta tästä asiasta vaan lähinnä eri lähteistä lukenu säästöliekkiin ja kropan toimintaa liittyviä asioita.
 
Taitaa mennä mutuiluksi molemmin puolin, mutta menköön...

Nimenomaan yritin aiemmassa tuoda sitä esille, että jos on toimintoja, joiden täytyy toimia, niin se vie aina tietyn määrän energiaa... Vai meinaatko, että miinuskaloreilla kroppa huonontaa toimintakykyään (mainitsemasi ruuansulatusesimerkki) mieluummin kuin ottaa tarvittavan energian varastoistaan (rasva, lihas)?
Jatketaan mutulinjalla. Mitä jos se kroppa huonontaakin toimintakykyään ja tiputtaa sitä kautta tarvitsemaansa energiamäärää. Jos tällaista mekanismia ei olisi olemassa, niin mihin perustuu kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikutus vähän kaikkeen?
 
Tuohon säästöliekki-ilmiöön sen verran omaa kokemusta, että olen jollain tavalla kyllä huomannut sen olemassaolon aikanaan. En tosin millään perus järkevällä punttidieetillä, mutta kerrotaan kumminkin. Kärsin noin 7 vuotta syömishäiriöstä, joka alkoi puhtaalla anoreksialla ja muuti myöhemmin muotoaan joksikin sekamuoto-määrittelemättömäksi. Välillä oli hiukan parempiakin jaksoja, mutta yhtä kaikki tuon 7 vuotta syömiset ja liikunnat oli ihan persiillään. Söin kaikki nuo vuodet helvetin vähän, välillä "parantumisyritysten" aikana vähän enemmän ja jotain bulimistakin näissä kohdin. Jossain kohtaa paino nousikin 38 kilosta 50 kiloon, helvetin helposti. Viimeiset 3 vuotta meni niin, että paino oli 50-53kg (BMI 19-20), söin 300-800kcal joka helvetin päivä 364 pv vuodessa, jouluaattona vähän enemmän. Ja se paino ei tippunut mihinkään. Ruokavalio sisälsi kaalia, porkkanaa ym kasviksia, omenaa, rasvatonta sokeritonta jugurttia, funlightia, lightlimsaa, joskus jopa kaurapuuroa tai hiukan leipää. Rasvat melkein nollissa. Proteiinia hyvin niukasti. Toki tiedän että tällainen ruokavalio ilman muuta pistää koko kropan aivan sekasin. Mutta siis ihan oikeesti, 300-800kcal päivässä, 3 vuoden ajan ja paino ei pudonnut yhtään. Ja kyllä, todellakin osasin laskea kalorit. Enkä sala-ahminut. Kilpparikokeet otettiin, ne arvot ei ihan parhaat mahdolliset olleet mutta lääkityistä ei aloitettu. Muuten veriarvot olikin sitten ihan vituillaan. Ja sydän huonossa kunnossa vaikka liikuin 1,5-3h päivässä plus hyötyliikunta mm aina rappusia 8 kerroksen asuntoon, välimatkat kävellen ym. No, monen mutkan kautta aloin sitten oikeasti parantua ja huhhei, kun lisäsin kaloreita ravitsemusterapeutin opastuksella 1200:n, paino nousi kuusi kiloa. Siitä vielä kun pikku hiljaa nostettiin 2000kcal, niin painoa oli tullut 10kg. Melko nopeasti. Ja nyt siitä vielä 5kg lisää terveinä vuosina ja ihan tahallaan kyllä. Ja nyt olen ollut tilanteessa jossa normi päivän kalorit pyörii 2300-3200 tienoilla, aerobista tosi vähän, kovaa punttia 4 x vko ja heti jos muutamana päivänä unohdan syödä välipalaa, paino tippuu. Joskaan vaakalla en nykyään edes käy joka viikko tai edes joka kuukausi. Mutta nyt nähtävästi aineenvaihdunta toimii ihan hyvin. Mutta tarina venyy joten jätetään tähän. Pointti siis oli että tuommoisessa luonnottomassa tilassa, sairauden myötä säästöliekki tai mikä ikinä onkaan näyttää olevan olemassa. Tiedä sitten jos vähän terveemmillä konsteilla diettaa, en usko että se ihan niin helposti iskee. Mutta eihän se ihmiskroppa mielellään haluaisi laihtua. Kyllä se hanttiin yrittää pistää. Näköjään.
 
Jatketaan mutulinjalla. Mitä jos se kroppa huonontaakin toimintakykyään ja tiputtaa sitä kautta tarvitsemaansa energiamäärää. Jos tällaista mekanismia ei olisi olemassa, niin mihin perustuu kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikutus vähän kaikkeen?

Eli kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) liittyisi jotenkin aliravitsemukseen? Onhan niin, että ainakin jodin riittämätön saanti aiheuttaa kilpirauhasen vajaatomintaa, mutta liekö sitten ihan yleistä hillityllä dieetillä tuo jodinpuute. Samalla voisi kysyä, että miksi kilpirauhashormoni vaikuttaa vähän kaikkeen?

Yritin tuossa aiemmin nostaa esille sitä ajatusta, että kuinka paljon elimistö oletettavasti hidastuu ja mitä se meinaa kaloritasolla. Jos esimerkiksi vaimosi oli helposti 500kCal miinuksella jo verrattuna peruskulutukseenkin (tietämättä hänen mittojaan mutuilen), niin voiko kroppa hidastua niin paljon, että muutosta massassa ei näy? Luulisi näkyvän jo ihan konkreettisesti sykkeessä tai palelemisena, jos hypotyreoosista on kyse. Tuollainen on kyllä merkki sairaudesta tai jostain muusta oudosta kun paino ei syömättä putoa.
 
Eli kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) liittyisi jotenkin aliravitsemukseen?
Ei kun sitä ajoin takaa, että jos kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa aineenvaihdunnan hidastumista, niin silloinhan aineenvaihdunta voi hidastua. Kun sun puheista sain sellaisen käsityksen, että aineenvaihdunta ei voi hidastua, vaan on aina sama. Sairaus nyt on tietysti eri asia kuin aliravitsemus. Koitin vaan mutuilla, että aineenvaihduntaa hidastava mekanismi on olemassa.

Kokeiltiin tossa vaimon kanssa viikko sitten aloitella vähän toisenlaista dieettiä. Nyt ei lasketa kaloreita, mutta dieetti perustuu hyvin pitkälle kasviksiin ja hedelmiin ja siihen, että niitä syödään usein. Lihaa ja kanaa aika vähän. Liikuntaa vähennettiin myös hieman. Tää on väännetty itse asiassa tollasen kirjan pohjalta, kuin "anna palaa", jossa puhutaan negatiivisista kaloreista ja muusta höpöhöpöstä. Samalla sain ton ylipuhuttua syömään aamupalan, eli jonkun hedelmäsysteemin, heti aamusta herättyään. Normaalisti kun se syö aamupalan vasta reilun tunnin päästä töissä. Nyt on viikon aikana tippunu neljä kiloa. Tosin en juhlisi vielä hirveästi, kun se neljä kiloa oli lomanjälkeistä pöhötystä ja nyt ollaan vasta siinä tilanteessa missä oltiin ennen lomaa.

Mutta jos se tästä vielä jatkaa tippumistaan samaan tahtiin, niin en usko enää mitään aloituspostin aineenvaihduntajutuista. Kirjan jutut kun perustuu siihen samaan vanhaan käsitykseen mikä monilla vähän on ollut, että syöminen pitää aineenvaihdunnan käynnissä. Heti aamulla herättyään syödään äkkiä, että saadaan aineenvaihdunta käyntiin ja tätä jatketaan pitkin päivää, ettei aineenvaihdunta pysähdy. Vähän skeptisesti suhtaudun tällaisiin juttuihin, mutta saas nähdä.
 
....

Kokeiltiin tossa vaimon kanssa viikko sitten aloitella vähän toisenlaista dieettiä. Nyt ei lasketa kaloreita, mutta dieetti perustuu hyvin pitkälle kasviksiin ja hedelmiin ja siihen, että niitä syödään usein. Lihaa ja kanaa aika vähän. Liikuntaa vähennettiin myös hieman. Tää on väännetty itse asiassa tollasen kirjan pohjalta, kuin "anna palaa", jossa puhutaan negatiivisista kaloreista ja muusta höpöhöpöstä. Samalla sain ton ylipuhuttua syömään aamupalan, eli jonkun hedelmäsysteemin, heti aamusta herättyään. Normaalisti kun se syö aamupalan vasta reilun tunnin päästä töissä. Nyt on viikon aikana tippunu neljä kiloa. Tosin en juhlisi vielä hirveästi, kun se neljä kiloa oli lomanjälkeistä pöhötystä ja nyt ollaan vasta siinä tilanteessa missä oltiin ennen lomaa.

.....

:evil:

Eihän proteiinia kannata karsia varsinkaa dietillä? Muistaakseni sillä on hyödyllisiä vaikutuksiakin juuri dietatessa, muutakin kuin katabolian ehkäsyssä.. Vai vaihtuuko proteiinilähde johonkin muuhun?.. Seitiä, kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä napaan, sekä paljon vettä..

Mitenkä tarkkaa dietillä on muuten suolan ym mausteiden käyttö? Chilit ja jalapenot on hyviä mausteidenkorvikkeita, kun samalla kiihdyttävät myös aineenvaihduntaa..
 
:evil:

Eihän proteiinia kannata karsia varsinkaa dietillä? Muistaakseni sillä on hyödyllisiä vaikutuksiakin juuri dietatessa, muutakin kuin katabolian ehkäsyssä.. Vai vaihtuuko proteiinilähde johonkin muuhun?.. Seitiä, kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä napaan, sekä paljon vettä..

Mitenkä tarkkaa dietillä on muuten suolan ym mausteiden käyttö? Chilit ja jalapenot on hyviä mausteidenkorvikkeita, kun samalla kiihdyttävät myös aineenvaihduntaa..
Joo, eihän niitä proteiineja kannattaisi karsia ja sitä silmälläpitäen olen yrittänyt dieetit yleensä laatia. Onhan niillä hieman lämpöä tuottavia vaikutuksia jne. Mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, että on pakko yrittää jotain extremempää, kun perusdieetti ei vaan toimi. No, tuskin se proteiineista on kiinni, mutta toinen juttu on se, että jos proteiineja lähdetään paljon nostamaan, niin dieetti muuttuu ketoosidieetiksi ilman rasvaa ja sekin on varsin paska juttu. Olen koittanut katsoa vähän suurinpiirtein, että proteiinia tulee sen verran kuin tavallisella pulliaisella keskimäärin. Kaikki leipä, pasta, peruna jne. on vaan vaihdettu hedelmiin ja kasviksiin. Eli ei tässä ilman proteiinia sentään mennä. Ketoosikin muuten on kokeiltu. Kokeilin minäkin samalla. Vähän toista kuukautta oltiin ketoosilla ja mulla potki oikein reippaasti. Vaimon tulos nolla, vaikka ketoosiin se ainakin pääsi suht hyvin.
 
Oli aika helkkarin pitkä teksti, ei millään kyennyt lukemaan koko settiä. :D Tästä olin kyllä samaa mieltä:

Sitten käytäntöön - paras dieetti on se, jota pystyt noudattamaan ja tuo parhaat tulokset

Onko mahdollista saada samanlaista postausta mutta asioista, joilla ON merkitystä? Vai oliko ne tuolla jossain tekstin seassa? :D
 
Oli aika helkkarin pitkä teksti, ei millään kyennyt lukemaan koko settiä. :D Tästä olin kyllä samaa mieltä:



Onko mahdollista saada samanlaista postausta mutta asioista, joilla ON merkitystä? Vai oliko ne tuolla jossain tekstin seassa? :D

Olihan tossa yhteenvedossa aika hyvin ne pääjutut millä on merkitystä
 
Olihan tossa yhteenvedossa aika hyvin ne pääjutut millä on merkitystä

No niinpä olikin. Meni rullahiirelläkin vartti että sai viestin loppuun.

Sitten täysin kiihkoton kysymys: Jos tehdään kokeellista testausta hirveät määrät ja löydetään toistuvia tuloksia vaikkapa että vaaleahiuksisten ihmisten nukkuessa yönsä keitetty kananmuna polvitaipeessa heidän verenpaineensa laski normaaliksi.

Onko millään laihdutukseen / ihmisen hyvinvointiin liittyvällä asialla mitään painoarvoa jos sille ei löydy tieteellistä tutkimustulosta mutta käytäntö osoittaisi toista? Tai että käytäntö osoittaa päinvastaista kuni tutkimustulos. Aatellen, että kun ihmisen (ymmärtääkseni) kohtuullisen monimutkainen elimistö saattaa toimia kuten tutkimus osoittaa tai sitten ei.
 
"Mutta varmaan sopivana ateriavälinä voisi pitää juuri tuota viittää tuntia. Pidemmät ateriavälit eivät *ehkä* ole enää optimaalisia.

Itse asiassa liian usein syömisestä voi olla jopa haittaa lihastenkasvatukselle. Mutta se on sitten aivan toinen aihe"

Voi jumankekka, että sais mättää isoja annoksia jos noin harvoin söisi. Tietty toi ateriaväli on tässä yhteydessä tarkotettu dieettiä ajatellen, mutt siltikin. Puhumattakaan jos offilla söis vaan 3-4 kertaa päivässä.
 
Onko millään laihdutukseen / ihmisen hyvinvointiin liittyvällä asialla mitään painoarvoa jos sille ei löydy tieteellistä tutkimustulosta mutta käytäntö osoittaisi toista? Tai että käytäntö osoittaa päinvastaista kuni tutkimustulos. Aatellen, että kun ihmisen (ymmärtääkseni) kohtuullisen monimutkainen elimistö saattaa toimia kuten tutkimus osoittaa tai sitten ei.

On tietysti. Kaikissa tutkimuksissa on omat rajoituksensa joko menetelmien tai aineiston suhteen. Näihin pyritään yleensä puuttumaan jo käsikirjoitusvaiheessa ja lehdet voivatkin esimerkiksi vaatia lisää koehenkilöitä ennen kuin hyväksyvät tulokset julkaistavaksi. Lopputulos on kuitenkin aina suuntaa antava. Sitten kun noita samansuuntaisia tutkimustuloksia alkaa kasaantumaan, niistä voidaan tehdä yleisempiä johtopäätöksiä. Siltikin ne kertovat vain sen miten ilmiö X toimii keskimäärin. Oikea asiayhteys pitää ottaa aina huomioon, jotta tutkimuksista voidaan vetää loogisia johtopäätöksiä.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, onko kyse perustutkimuksesta (esim. glukoosimolekyylin kulkeutuminen lihakseen) vai ns. kliinisestä tutkimuksesta (eri dieettimenetelmien vertailu koehenkilöillä). Perustutkimus tuottaa yleensä hyvin tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa elimistön perusmekanismeista mutta merkitys yksilötasolla voi jäädä pieneksi. Vastaavasti kliiniset tutkimukset tuottavat tietoa siitä miten (mahdollisimman homogeenisessa) koehenkilöryhmässä joku asia vaikuttaa mutta yksilölliset erot voivat olla suuria. Luotettavin tieto saadaan yleensä silloin kun näitä erilaisia tutkimuksia voidaan yhdistää järkeväksi kokonaisuudeksi.

Itse näkisin myös että jos käytäntö osoittaa kiistatta jonkun asian toimivaksi, sille yleensä löydetään ihan tieteellinenkin selitys.
 
"42 Chronobiological aspects of weight loss in obesity: effects of different meal timing regimens, Sensi et al, 1989"

Tämmönen lähde on kyllä imo ihan tyhjän kanssa punttiforumilla. Meinaa, että varmaan bodarin ja oikeesti lihavan kroppa toimii vähän erilailla ja ei varmaan muutenkaan kropan rasitus ym ole samalla tasolla.
 
Tuohon säästöliekki-ilmiöön sen verran omaa kokemusta, että olen jollain tavalla kyllä huomannut sen olemassaolon aikanaan. En tosin millään perus järkevällä punttidieetillä, mutta kerrotaan kumminkin. Kärsin noin 7 vuotta syömishäiriöstä, joka alkoi puhtaalla anoreksialla ja muuti myöhemmin muotoaan joksikin sekamuoto-määrittelemättömäksi. Välillä oli hiukan parempiakin jaksoja, mutta yhtä kaikki tuon 7 vuotta syömiset ja liikunnat oli ihan persiillään. Söin kaikki nuo vuodet helvetin vähän, välillä "parantumisyritysten" aikana vähän enemmän ja jotain bulimistakin näissä kohdin. Jossain kohtaa paino nousikin 38 kilosta 50 kiloon, helvetin helposti. Viimeiset 3 vuotta meni niin, että paino oli 50-53kg (BMI 19-20), söin 300-800kcal joka helvetin päivä 364 pv vuodessa, jouluaattona vähän enemmän. Ja se paino ei tippunut mihinkään. Ruokavalio sisälsi kaalia, porkkanaa ym kasviksia, omenaa, rasvatonta sokeritonta jugurttia, funlightia, lightlimsaa, joskus jopa kaurapuuroa tai hiukan leipää. Rasvat melkein nollissa. Proteiinia hyvin niukasti. Toki tiedän että tällainen ruokavalio ilman muuta pistää koko kropan aivan sekasin. Mutta siis ihan oikeesti, 300-800kcal päivässä, 3 vuoden ajan ja paino ei pudonnut yhtään. Ja kyllä, todellakin osasin laskea kalorit. Enkä sala-ahminut. Kilpparikokeet otettiin, ne arvot ei ihan parhaat mahdolliset olleet mutta lääkityistä ei aloitettu. Muuten veriarvot olikin sitten ihan vituillaan. Ja sydän huonossa kunnossa vaikka liikuin 1,5-3h päivässä plus hyötyliikunta mm aina rappusia 8 kerroksen asuntoon, välimatkat kävellen ym. No, monen mutkan kautta aloin sitten oikeasti parantua ja huhhei, kun lisäsin kaloreita ravitsemusterapeutin opastuksella 1200:n, paino nousi kuusi kiloa. Siitä vielä kun pikku hiljaa nostettiin 2000kcal, niin painoa oli tullut 10kg. Melko nopeasti. Ja nyt siitä vielä 5kg lisää terveinä vuosina ja ihan tahallaan kyllä. Ja nyt olen ollut tilanteessa jossa normi päivän kalorit pyörii 2300-3200 tienoilla, aerobista tosi vähän, kovaa punttia 4 x vko ja heti jos muutamana päivänä unohdan syödä välipalaa, paino tippuu. Joskaan vaakalla en nykyään edes käy joka viikko tai edes joka kuukausi. Mutta nyt nähtävästi aineenvaihdunta toimii ihan hyvin. Mutta tarina venyy joten jätetään tähän. Pointti siis oli että tuommoisessa luonnottomassa tilassa, sairauden myötä säästöliekki tai mikä ikinä onkaan näyttää olevan olemassa. Tiedä sitten jos vähän terveemmillä konsteilla diettaa, en usko että se ihan niin helposti iskee. Mutta eihän se ihmiskroppa mielellään haluaisi laihtua. Kyllä se hanttiin yrittää pistää. Näköjään.

Oma käsitys tuosta on, että sä olit kuitenkin niin lähellä sitä painoa, että elimistö olisi prakannut täysin
-> luonnossa se tarkoittaisi kuolemaa, joten kroppa piti kiinni kaikesta energiasta mikä vain ravinnosta saatiin.

Onkin mielestäni täysin eri, jos joku selkeästi ylimääräistä omaava henkilö laihduttaa. 100 kiloiselle kaverille, jonka ns. ihannepaino on reilusti- tai ainakin jonkin verran alempana, ei säästöliekki tule minkään järjen mukaan selviytymisen kannalta.

Miten ketoosi sitten toimisi, jos kroppa ei ruoan puutteesta saisikaan energiaa. Oletetaan että energiaa tulisi pitkään alle 500kcal päivässä(vaikka jakaumalla 30/40/30) niin kroppa menee väkisinkin kataboliseen, helposti ketoosiin ja alkaa polttamaan rasvaa. Jos tulisi ns. "säästöliekki" niin, miten kroppa voisi hidastaa rasvan palamista energiatarpeeksi, jos kehon oma rasva näin ollen olisi pääasiallinen energian lähde suurimman osan päivästä? Keho ei varmasti ala pihtaamaan energiaa aivoilta, lihaksilta jos ne sitä tarvitsevat, vaikka sitten taistele/pakene tilanteessa. Uskoakseni vasta kun ollaan vaarallisen matalalla painoindeksillä niin kroppa alkaa taistelemaan tosissaan vastaan, ja se on jo niitä viimeisiä oljenkorsia selviytymisen kannalta.

+Matalilla sykkeillä poltetaan rasvaa, ja jos mennään korkeilla sykkeillä, niin se käyttää väkisinkin vähätkin hiilarivarastot loppuun.
 
Ei kun sitä ajoin takaa, että jos kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa aineenvaihdunnan hidastumista, niin silloinhan aineenvaihdunta voi hidastua. Kun sun puheista sain sellaisen käsityksen, että aineenvaihdunta ei voi hidastua, vaan on aina sama. Sairaus nyt on tietysti eri asia kuin aliravitsemus. Koitin vaan mutuilla, että aineenvaihduntaa hidastava mekanismi on olemassa.

Kyllä vain, mutta yritin samalla spekuloida sitä, kuinka helposti ja mitä kautta kaikki tapahtuu. Jokinhan sen kilpirauhasenkin vajaatoiminnan aiheuttaa, ja aina vaan sama kysymys: hidastuuko aineenvaihdunta merkittävästi pienellä (-300-700kCal) energiavajeella terveellä ihmisellä? En sano, etteikö elimistön hidastuminen olisi mahdollista. Kroppahan nyt voi keksiä vaikka mitä ketoosista hypotyreoosiin, ja keksiikin, mutta miten se liittyy maltilliseen dieettiin? Minun on vaikea niellä purematta se, että yhtään mikään perustoiminto hidastuisi merkittävästi. Painonlaskua pitäisi ilmetä ainakin ensimmäisten viikkojen aikana.

Pointtina on nyt se, että mitä suojareaktioita kohtuullinen kalorivaje ylipäätään pystyy laukaisemaan elimistössä? Ekassa postissani olisi pitänyt painottaa, että jos toiminta pysyy normaalina, sen pitäisi kuluttaa aina saman verran energiaa. Hidastuminen on sitten juttu erikseen ja sen pitäisi sitten näkyä jossain jo konkreettisesti
 
Ite olen todennu vähä-hiilarisen dieetin hyväksi. Kyseessä on vähä-hiilarinen dieetti, ei hiilariton! Hiilareita on hankala vältellä, koska niitä tulee melkee kaikkialta. Paljon lihaa ja salaattia. En syö perunaa, makaroonia, riisiä, puuroa, leipää, muroja jne.
 
Oma käsitys tuosta on, että sä olit kuitenkin niin lähellä sitä painoa, että elimistö olisi prakannut täysin
-> luonnossa se tarkoittaisi kuolemaa, joten kroppa piti kiinni kaikesta energiasta mikä vain ravinnosta saatiin.

Onkin mielestäni täysin eri, jos joku selkeästi ylimääräistä omaava henkilö laihduttaa. 100 kiloiselle kaverille, jonka ns. ihannepaino on reilusti- tai ainakin jonkin verran alempana, ei säästöliekki tule minkään järjen mukaan selviytymisen kannalta.

Olet varmaankin oikeassa. Tosin tuolloin olisi silti luullut että kehon rasvoissa olisi ollut vara ottaa, en kuitenkaan ollut missään kovin rasvattomassa kunnossa silloin. Mutta elimistö tosiaan oli hyvin lähellä todellista prakaamista. Mm sydän kuulemma oli normaalia pienempi ja rymit ihan viturallaan. Ja kaikkea mahdollista muuta. No eipä ihme. Ja tosiaan, onhan se ihan täysin eri asia jos selkeästi ylipainoinen tavis, bodailua harrastava urheilija /kuntoilija, anorektikko tai keski-ikäinen jojoilija BMI 24 ja rasva%35 laihduttaa ja mitkä on seuraukset.
 
Back
Ylös Bottom