Tuohon säästöliekki-ilmiöön sen verran omaa kokemusta, että olen jollain tavalla kyllä huomannut sen olemassaolon aikanaan. En tosin millään perus järkevällä punttidieetillä, mutta kerrotaan kumminkin. Kärsin noin 7 vuotta syömishäiriöstä, joka alkoi puhtaalla anoreksialla ja muuti myöhemmin muotoaan joksikin sekamuoto-määrittelemättömäksi. Välillä oli hiukan parempiakin jaksoja, mutta yhtä kaikki tuon 7 vuotta syömiset ja liikunnat oli ihan persiillään. Söin kaikki nuo vuodet helvetin vähän, välillä "parantumisyritysten" aikana vähän enemmän ja jotain bulimistakin näissä kohdin. Jossain kohtaa paino nousikin 38 kilosta 50 kiloon, helvetin helposti. Viimeiset 3 vuotta meni niin, että paino oli 50-53kg (BMI 19-20), söin 300-800kcal joka helvetin päivä 364 pv vuodessa, jouluaattona vähän enemmän. Ja se paino ei tippunut mihinkään. Ruokavalio sisälsi kaalia, porkkanaa ym kasviksia, omenaa, rasvatonta sokeritonta jugurttia, funlightia, lightlimsaa, joskus jopa kaurapuuroa tai hiukan leipää. Rasvat melkein nollissa. Proteiinia hyvin niukasti. Toki tiedän että tällainen ruokavalio ilman muuta pistää koko kropan aivan sekasin. Mutta siis ihan oikeesti, 300-800kcal päivässä, 3 vuoden ajan ja paino ei pudonnut yhtään. Ja kyllä, todellakin osasin laskea kalorit. Enkä sala-ahminut. Kilpparikokeet otettiin, ne arvot ei ihan parhaat mahdolliset olleet mutta lääkityistä ei aloitettu. Muuten veriarvot olikin sitten ihan vituillaan. Ja sydän huonossa kunnossa vaikka liikuin 1,5-3h päivässä plus hyötyliikunta mm aina rappusia 8 kerroksen asuntoon, välimatkat kävellen ym. No, monen mutkan kautta aloin sitten oikeasti parantua ja huhhei, kun lisäsin kaloreita ravitsemusterapeutin opastuksella 1200:n, paino nousi kuusi kiloa. Siitä vielä kun pikku hiljaa nostettiin 2000kcal, niin painoa oli tullut 10kg. Melko nopeasti. Ja nyt siitä vielä 5kg lisää terveinä vuosina ja ihan tahallaan kyllä. Ja nyt olen ollut tilanteessa jossa normi päivän kalorit pyörii 2300-3200 tienoilla, aerobista tosi vähän, kovaa punttia 4 x vko ja heti jos muutamana päivänä unohdan syödä välipalaa, paino tippuu. Joskaan vaakalla en nykyään edes käy joka viikko tai edes joka kuukausi. Mutta nyt nähtävästi aineenvaihdunta toimii ihan hyvin. Mutta tarina venyy joten jätetään tähän. Pointti siis oli että tuommoisessa luonnottomassa tilassa, sairauden myötä säästöliekki tai mikä ikinä onkaan näyttää olevan olemassa. Tiedä sitten jos vähän terveemmillä konsteilla diettaa, en usko että se ihan niin helposti iskee. Mutta eihän se ihmiskroppa mielellään haluaisi laihtua. Kyllä se hanttiin yrittää pistää. Näköjään.