Tuo pumppi/volyymi -treenityyli on käytännössä antitraumaattista, ja se aktivoi testosteroni-reseptorien toimintaa, ja lisää yleensäkin niiden määrää. Tuon takia kyseinen metodi toimiikin niin hyvin juuri roinaajilla, kun taas naturaalilla traumaattinen treenityyli [tai molempien yhdistelmä, (jossa kylläkin tietty ongelma)] on keskimäärin tehokkaampaa (korkea volyymi laskee natuilla testosteronitasoja). Tietysti pumppi-treenillä on juuri niitä lihaskalvoja venyttävä vaikutus, ja käsittääkseni veren pakkautumisen myötä tehokkaampi hormonien ja ravinteiden kuljetus soluun(?) Ongelmaksi itse näkisin tuossa pumppailussa sen, että lihaskoon kasvu perustuu käytännössä hyvin pitkälti mitokondrioiden ja soluliman määrän kasvuun, eikä niinkään "toiminnallisen" lihasmassan (myofibrillit), näin ollen voimantuotto ei vastaa lihaksen absoluuttista kokoa (kehonrakentajalla vähemmän merkitystä). Tällaiset "neitilihakset" (piis!) on koostumukseltaan pehmeämmät ja haihtuvat harjoitustaukojen mukana taivaan tuuliin nopeasti, ja mikä parasta (pahinta), niillä ei ole lihasmuistia (lukuunottamatta lihaskalvoja venyttävää vaikutusta). Tän takia voimanostajilta katoaa lihasmassaa suhteessa paljon vähemmän verrattuna bodareihin, kun lopettavat.
Tuollaisen sarjapainojen lineaariseen kasvuun perustuvan ohjelman hyvät puolet on siinä että sillä varmistetaan funktionaalisen voiman kasvu, perustuen lihaksen aktiiviseen poikkipinta-alaan (osin myös hermoston kehitykseen). Metodin huonona puolena voisi mainita sen että roinaamisella saavutetaan suhteessa vähemmän hyötyä volyymipumppailuun verrattuna (jos aspektina on hypertofia). Antitraumaattista, ja traumaattista treenitavan yhdistämisen ongelma on se, että ensinmainittu aktivoi testosteronireseptoreja lihaksessa, jälkimmäisellä vaikutus on päinvastainen. Toisaalta kehon hormonivaste treenimetavoilla taitaa mennä juuri päinvastoin (varmistakoon joku). Muistaakseni myös kortisolireseptorien kohdalla pätee sama yhtälö kuin testoreseptoreilla(?)
