Mutta osataanko tekniikka tehdä oikein, jos kyseistä tekniikka ei voi suorittaa onnistuneesti vastustelevaa vastustajaa vastaan?
No tekniikan onnistuminen vastustelevaa ja liikkuvaa vastustajaa vastaan tarvii huomattavan paljon treenaamista sitä tilannetta varten ja pelisilmän kehittämistä. Voit esimerkiksi osata tehdä lonkkaheiton teknisesti todella hyvin. Voit tietää tarkalleen miten se pitäisi ajoittaa, kaikki asennot, yksityiskohdat ja osaat tehdä sen hyvin katamaisessa harjoittelussa. Ei se silti tarkoita, että se onnistuu sparrissa. Se kuitenkin voi riittää siihen, että sen voi opettaa eteenpäin jollekin toiselle. Se joku toinen taas voi sparrissa oppia tekemään sen paremmin kuin se jolta tekniikan oppi.
Mutta olet aivan oikeassa, että jos ei taitoja testata elävämmässä ympäristössä, niin siinä on aina se riski, että tekniikasta katoaa jotain yksityiskohtia, jotka voivat olla hyvinkin tärkeitä tekniikan onnistumisen kannalta. Täysin mahdollista. Onko näin käynyt bujinkanissa? En tiedä, mutta ainakin sen paremmin pärjänneen kaverin taidot kertovat ettei niin olisi käynyt. Tämä viittaisi enemmän siihen teoriaan mitä kerroin aikaisemmissa viesteissäni.
Ja onko Ninjitsun opetus miten onnistunutta mielestäsi jos pelkästään treeneissä käymällä et saa kamppailutaitoja (minkä pitäisi olla koko harjoittelun ydin)? Mitä siellä treeneissä muuten tehdään?
Vanhojen taistelulajien ainoa tarkoitus ei todellakaan ole kamppailutaidon kehittäminen. Joissakin on melkein tärkeämpää se teknisen tiedon säilyminen johtuen juuri siitä, että koska niille taidoille ei ole käytännön tarvetta, niin ne voivat hukkua unohduksiin todella nopeasti ilman hyvää systeemiä. Sitten kun vielä nykyään noita lajeja ei ole tarvetta treenata samalla lailla kuin aiemmin tai miten esim kilpa-urheilijat treenaavat, niin pitää tehdä kompromisseja, jotta laji säilyy.
Uskon silti, että moni tahtoo oppia tekemään jossain määrin oikeasti. Kuitenkin koska lajissa on paljon opeteltavaa, niin et varmasti kiinnostu joka osa-alueesta samalla tavalla. Noin laajassa lajissa on hyvin luonnollista, että tietyt osa-alueet jäävät vähän syrjemmälle varsinkin nyky-yhteiskunnassa, jossa ei ole tarvetta treenata tuollaisia asioita samalla tavalla kuin esimerkiksi kilpa-urheilijat/keskiajan soturit. Tätä faktaa edelleen tukee se, että se toinen kaveri pärjäsi varsin mainiosti ja näytti minusta hyvää tekniikkaa, kun taas toinen minusta pärjäsi huonommin. Huonommin pärjännytkin kuitenkin vähän näytti teknistä osaamista miekan käsittelyssä. Jotain treeniä oli takana hänelläkin.
Itse en näe vieläkään mitään ongelmaa. Itseäni henkilökohtaisesti ei laji kiinnosta harjoittelumielessä, koska en pidä aseharjoittelusta. Historialliset lajit kuitenkin kiinnostavat itseäni jossain määrin noin niinkun muuten.
