Bujinkan Budo Taijutsu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Buji
  • Aloitettu Aloitettu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Siis ne Human Weaponin tekijät etsivät sen ison Samboistin jostain kun Fedorin leiristä ei löytynyt sopivaa.

Tuo "kendomatsi" oli leikkimielistä sparrailua ja siinä olisi pitäny näkyä miten kendomies osaa käsitellä keppiä hyvin ja se kokemus että on treenattu useampi vuosi. Tuo kepin käyttö on myös erikoistunutta että siinä pitäisi nimenomaan Kendomiehen omistella.

Olisihan se outoa jos Judon mustavyö ei osaisi tehdä mitään heittoja vastustelevaa kaveria vastaan. Itse tunnen mustan vyön judokoita ja kyllä ne vaan viskovat isompia kavereita helposti...
 
Olisihan se outoa jos Judon mustavyö ei osaisi tehdä mitään heittoja vastustelevaa kaveria vastaan. Itse tunnen mustan vyön judokoita ja kyllä ne vaan viskovat isompia kavereita helposti...

Pitää varsinkin suomalaisten danien kohdalla paikkansa (myös mulla omaa kokemusta), mutta taso maailmalla on kirjava, kaikkialla ei ole yhtä tiukkoja vaatimuksia kuin dan-kollegiolla Suomessa. Kun laji on suuri ja vyö ei vaadi kilpailemista, taso vöiden välillä heittelee pakostikin aika paljon. Enkä sanonut ettei osaisi, vaan ettei saisi kunnolla onnistumaan, kun välttävät taidot ja kokoero antaisi tasotusta riittävästi. Bujinkan ei ymmärtääkseni ole kendoa.

Varsinkin monien lakanalajien kohdalla taito ei ole mikään automaatio mikä seuraa pitkää treeniä, vaan vaatii muutakin, asioiden tajuamista. Siihen ei kaikki pysty, eivätkä silloin tule hyviksi kamppailijoiksi. Kilpalajit antaa selvän tavoitteen, mutta tälläiset "kaikkea sisältävät lajit" eivät, joten on mahdollista treenata vuosia, ja vain osata useita asioita välttävästi. Kehittyminen vaatii sitä tajuamista.

Sana pystymetsästä antaa vaan kuvan "haettiin se tosta kadulta..", lähinnä siksi viimeinen kommentti..
 
Tuo "kendomatsi" oli leikkimielistä sparrailua ja siinä olisi pitäny näkyä miten kendomies osaa käsitellä keppiä hyvin ja se kokemus että on treenattu useampi vuosi. Tuo kepin käyttö on myös erikoistunutta että siinä pitäisi nimenomaan Kendomiehen omistella.

Missä näit kendoa? Itse en ainakaan ole nähnyt human weaponin jaksoa jossa olisi kendoa.

Olisihan se outoa jos Judon mustavyö ei osaisi tehdä mitään heittoja vastustelevaa kaveria vastaan. Itse tunnen mustan vyön judokoita ja kyllä ne vaan viskovat isompia kavereita helposti...

Itse en vieläkään ymmärrä mikä siinä on niin vaikea tajuta, että eri lajeissa vyöarvot jaetaan eri perusteilla. Et voi verrata judon mustaa vyötä bujinkanin mustaan vyöhön. Tuollainen vertaaminen on idioottimaista, eikä siinä ole mitään järkeä.

Se on hyvin länsimaalainen juttu, että musta vyö pitää olla guru joka hakkaa kymmenen yhdellä kädellä. Näin ei kuitenkaan tuolla aasian maissa ole. Siellä monissa lajeissa musta vyö lähinnä tarkoittaa, että perustekniikat on hallussa. Daneja taas jaetaan hyvin pitkälle opetustyön perusteella. Tällä taas ei ole mitään tekemistä varsinaisen kamppailutaidon kanssa, mutta se takaa sen, että lajia voidaan opettaa eteenpäin. Tekninen tieto säilyy.

Suomessa joissakin lajeissa mustan vyön vaatimuksia on jopa korotettu ihan sen vuoksi, koska suomalaisten mielestä mustan vyön pitää olla guru ja se ei ole riittävän uskottavaa, jos musta vyö ei ole guru. Minusta ongelma on lähinnä joidenkin luuloissa mustaa vyötä kohtaan.
 
Missä näit kendoa? Itse en ainakaan ole nähnyt human weaponin jaksoa jossa olisi kendoa.

Itse en vieläkään ymmärrä mikä siinä on niin vaikea tajuta, että eri lajeissa vyöarvot jaetaan eri perusteilla. Et voi verrata judon mustaa vyötä bujinkanin mustaan vyöhön. Tuollainen vertaaminen on idioottimaista, eikä siinä ole mitään järkeä.

Se on hyvin länsimaalainen juttu, että musta vyö pitää olla guru joka hakkaa kymmenen yhdellä kädellä. Näin ei kuitenkaan tuolla aasian maissa ole. Siellä monissa lajeissa musta vyö lähinnä tarkoittaa, että perustekniikat on hallussa. Daneja taas jaetaan hyvin pitkälle opetustyön perusteella. Tällä taas ei ole mitään tekemistä varsinaisen kamppailutaidon kanssa, mutta se takaa sen, että lajia voidaan opettaa eteenpäin. Tekninen tieto säilyy.

Suomessa joissakin lajeissa mustan vyön vaatimuksia on jopa korotettu ihan sen vuoksi, koska suomalaisten mielestä mustan vyön pitää olla guru ja se ei ole riittävän uskottavaa, jos musta vyö ei ole guru. Minusta ongelma on lähinnä joidenkin luuloissa mustaa vyötä kohtaan.

Noh perkele mistähän vetäsin ton kendon? Tarkoitin kuitenkin tätä Ninjitsua.

BJJboy veti Judo kortin en minä. Kommentoin vain hänen heittämään älyttömään väitteeseen. Olen samaa mieltä että mustan vyön judokaa ja mustan vyön ninjitsukaa ei voi verrata. Toinen osaa tehdä tekniikoita vastustelevaan vastustajaan ;)
 
monissa lajeissa musta vyö lähinnä tarkoittaa, että perustekniikat on hallussa. Daneja taas jaetaan hyvin pitkälle opetustyön perusteella. Tällä taas ei ole mitään tekemistä varsinaisen kamppailutaidon kanssa
Ymmärrän tämän pointin itse.
Eikö kuitenkin ole mielestäsi perin outoa, että lajia muutaman tunnin harjoitellut kaveri päihittää yhden johtavimmista opettajista, joka on käytännössä reennannut koko ikänsä, oli vyön väri mikä tahansa? Eikö tässä lajissa painoteta sitten kamppailutaitoa juuri ollenkaan?
Tarkoitus ei ole nyt fleimata vaan olen oikeasti utelias: jos laji on ninjojen käyttämä taistelulaji niin itse olen aina kuvitellut, että tekniikoiden käyttäminen ja kamppailun harjoittaminen näyttelisi varsin suurta osaa.
 
BJJboy veti Judo kortin en minä. Kommentoin vain hänen heittämään älyttömään väitteeseen.

Esim. japanissa mustan vyön (judossa) voi saada parissa vuodessa, kun suomessa siinä ajassa pääsee n. siniselle, luulisin. Taito ei vielä siinä vaihessa välttämättä ole sillä tasolla, että heittelee isompaa miten haluaa. Ei se dani tee autuaaksi. Ymmärtääkseni jenkeissäkin musta vyö tulee selvästi nopeammin kuin Suomessa.

Jos sparraa vain suomalaisten kisajudokoiden kanssa, niin aika helposti sitä ajattelee että kaikki judokat on sen tasoisia. Ei ne ole. Onhan esimerkiksi Jaakko Saari (4. dan judo) kirjoittanut seuraavaa:
Ennen musta vyö judokassa tarkoitti jotain, nyt näyttää siltä, että vyöarvoja olisi myönnetty joillain muilla perusteilla kuin puhtaasti judollisilla ansioilla. Muuten en osaa selittää sitä, että meillä on jo ylempiäkin daneja joiden kanssa randoria ottaessa (jos he nyt ylipäätään uskaltautuvat harjoituksiin) huomaa, etteivät nämä osaa judon perusteiden alkeitakaan, vaan tuntuvat käsissä lähinnä tyhjiltä takeilta.

Siitä huolimatta judo on kova laji jossa on mahdollista tulla hemmetin kovaksi vääntäjäksi. Aika monessa lajissa on "tyhjiä takkeja", mutta silti ne voivat olla lajeina tyhjää parempia. Siis vertailuna siihen, että bujinkanin ylempi vyö ottaa tasaisesti isomman aloittelijan kanssa.
 
Toistan taas etten ole bujinkania treenannut. Bujinkanin harrastajat varmasti pystyvät kertomaan tarkemmin. Kuitenkin arvailen taas mistä on kysymys.

Ymmärrän tämän pointin itse.
Eikö kuitenkin ole mielestäsi perin outoa, että lajia muutaman tunnin harjoitellut kaveri päihittää yhden johtavimmista opettajista, joka on käytännössä reennannut koko ikänsä, oli vyön väri mikä tahansa? Eikö tässä lajissa painoteta sitten kamppailutaitoa juuri ollenkaan?
Tarkoitus ei ole nyt fleimata vaan olen oikeasti utelias: jos laji on ninjojen käyttämä taistelulaji niin itse olen aina kuvitellut, että tekniikoiden käyttäminen ja kamppailun harjoittaminen näyttelisi varsin suurta osaa.

Minusta tässä ei itseasiassa ole mitään outoa. Kannattaa nyt ymmärtää, että ninjutsulla ei ole nykypäivänä enää mitään käytännön käyttökohdetta. Siellä ei kilpailla, joten jos sinusta tulee todellinen mestari siinä, niin et pääse oikeasti käyttämään sitä missään. Nykyitsepuolustuksestakaan ei minusta voida puhua, koska miekan heiluttelu ei vain minusta ole järkevää nykyitsepuolustusta. Eli siis noille taidoille voi olla hankala löytää todellista käyttökohdetta.

Tästä taas päästään siihen, että sehän on silloin täysin yksilöstä kiinni miten haluaa harjoitella. Jos vyökoejärjestelmässä ei vaadita kuin tietty tekniikan osaaminen, niin se varsinainen kamppailutaito on täysin yksilön/opettajan halujen ja treenaamisen tulosta. Sitten kun ottaa huomioon ettei niille taidoille ole mitään oikeaa käyttökohdetta, niin se ei välttämättä motivoi hakemaan sitä kamppailutaitoa joka osa-alueella, jolloin osa ninjutsun osa-alueista jää vain siihen tekniikoiden osaamiseen.

Tuo tekniikoiden osaaminen on kuitenkin erittäin tärkeää, jotta lajin tekniikka ja tieto säilyy ja sitä voidaan opettaa eteenpäin. Kuka tahansa voi kuitenkin kehittää elävämpiä harjoitteita joissa voi harjoitella niitä tekniikoita/periaatteita elävämmässä ympäristössä. Jos se katsotaan tarpeelliseksi. Jos sitä teknistä tietämystä ei ole, niin ei ole mitään mitä treenatakaan. Ei ole lajia.

Tästä taas päästään siihen, että voi olla musta vyö, joka oikeasti osaa jotain ja musta vyö, joka osaa vain kasan tekniikoita. Jokainen opettaja tai yksilö tekee omat valintansa treenin suhteen. Itse en näe systeemissä mitään ongelmaa. Itse en edes näe siinä mitään ongelmaa, ettei tuo toinen musta vyö pärjännyt. Luultavasti sillä on kuitenkin riittävästi teknistä tietämystä, jotta voi lajiaan opettaa. Ok, se ei pärjännyt lennosta kehitetyssä sparrissa, mutta entä sitten. Ei se nyt ainakaan siitä kiinni ole, että se tulisi joskus oikeassa tilanteessa tuollaissa taitoja nyky-yhteiskunnassa tarvitsemaan. Voi olla, että ego murentui. Muuta haittaa ei siitä ole kenellekään.
 
Mutta osataanko tekniikka tehdä oikein, jos kyseistä tekniikka ei voi suorittaa onnistuneesti vastustelevaa vastustajaa vastaan? Luulisi että Ninjitsun perustaja(t) olisivat osanneet tehdä näitä tekniikoita vaikka kaveri pistäisi vastaankin...

Ja onko Ninjitsun opetus miten onnistunutta mielestäsi jos pelkästään treeneissä käymällä et saa kamppailutaitoja (minkä pitäisi olla koko harjoittelun ydin)? Mitä siellä treeneissä muuten tehdään?
 
Mutta osataanko tekniikka tehdä oikein, jos kyseistä tekniikka ei voi suorittaa onnistuneesti vastustelevaa vastustajaa vastaan?

No tekniikan onnistuminen vastustelevaa ja liikkuvaa vastustajaa vastaan tarvii huomattavan paljon treenaamista sitä tilannetta varten ja pelisilmän kehittämistä. Voit esimerkiksi osata tehdä lonkkaheiton teknisesti todella hyvin. Voit tietää tarkalleen miten se pitäisi ajoittaa, kaikki asennot, yksityiskohdat ja osaat tehdä sen hyvin katamaisessa harjoittelussa. Ei se silti tarkoita, että se onnistuu sparrissa. Se kuitenkin voi riittää siihen, että sen voi opettaa eteenpäin jollekin toiselle. Se joku toinen taas voi sparrissa oppia tekemään sen paremmin kuin se jolta tekniikan oppi.

Mutta olet aivan oikeassa, että jos ei taitoja testata elävämmässä ympäristössä, niin siinä on aina se riski, että tekniikasta katoaa jotain yksityiskohtia, jotka voivat olla hyvinkin tärkeitä tekniikan onnistumisen kannalta. Täysin mahdollista. Onko näin käynyt bujinkanissa? En tiedä, mutta ainakin sen paremmin pärjänneen kaverin taidot kertovat ettei niin olisi käynyt. Tämä viittaisi enemmän siihen teoriaan mitä kerroin aikaisemmissa viesteissäni.

Ja onko Ninjitsun opetus miten onnistunutta mielestäsi jos pelkästään treeneissä käymällä et saa kamppailutaitoja (minkä pitäisi olla koko harjoittelun ydin)? Mitä siellä treeneissä muuten tehdään?

Vanhojen taistelulajien ainoa tarkoitus ei todellakaan ole kamppailutaidon kehittäminen. Joissakin on melkein tärkeämpää se teknisen tiedon säilyminen johtuen juuri siitä, että koska niille taidoille ei ole käytännön tarvetta, niin ne voivat hukkua unohduksiin todella nopeasti ilman hyvää systeemiä. Sitten kun vielä nykyään noita lajeja ei ole tarvetta treenata samalla lailla kuin aiemmin tai miten esim kilpa-urheilijat treenaavat, niin pitää tehdä kompromisseja, jotta laji säilyy.

Uskon silti, että moni tahtoo oppia tekemään jossain määrin oikeasti. Kuitenkin koska lajissa on paljon opeteltavaa, niin et varmasti kiinnostu joka osa-alueesta samalla tavalla. Noin laajassa lajissa on hyvin luonnollista, että tietyt osa-alueet jäävät vähän syrjemmälle varsinkin nyky-yhteiskunnassa, jossa ei ole tarvetta treenata tuollaisia asioita samalla tavalla kuin esimerkiksi kilpa-urheilijat/keskiajan soturit. Tätä faktaa edelleen tukee se, että se toinen kaveri pärjäsi varsin mainiosti ja näytti minusta hyvää tekniikkaa, kun taas toinen minusta pärjäsi huonommin. Huonommin pärjännytkin kuitenkin vähän näytti teknistä osaamista miekan käsittelyssä. Jotain treeniä oli takana hänelläkin.

Itse en näe vieläkään mitään ongelmaa. Itseäni henkilökohtaisesti ei laji kiinnosta harjoittelumielessä, koska en pidä aseharjoittelusta. Historialliset lajit kuitenkin kiinnostavat itseäni jossain määrin noin niinkun muuten.
 
Mutta kertokaa nyt vihdoin että missä ne bujinkanistit ovat hyviä? Millaisessa kamppailussa sen 13.danin taidot oikein olisivat sitten päässeet oikeuksiinsa?

Hmm, veikkaisin että jotkut harjoittelijat saattavat olla hyviä Bujinkan Budo Taijutsussa.

Millaisessa kamppailussa tämän kyseisen herran taidot saisivat oikeutuksen? Vaikea kysymys, tuskin saamme vastausta. Itse voisin kuvitella, että ei ainakaan vapaaottelussa tai vaikkapa Tae Kwon Do:ssa.

Nämä vyöarvoasiat ovat aiheuttaneet vilkasta keskustelua, tässä Doug Wilsonin näkökulma aiheeseen.

http://henka.wordpress.com/2007/12/15/rank-what-is-that/
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Tarkoitus ei ole nyt fleimata vaan olen oikeasti utelias: jos laji on ninjojen käyttämä taistelulaji niin itse olen aina kuvitellut, että tekniikoiden käyttäminen ja kamppailun harjoittaminen näyttelisi varsin suurta osaa.

Aika vaikeaa sanoa eksplisiittisesti mikä on ollut ninjojen käyttämä "laji". Bujinkan organisaatio on perustettu 70- luvulla ja Bujinkan Budo Taijutsu käsittää 9 koulukuntaa joista kolme on Ninpo koulukuntia (Togakure-ryu, Kumogakure-ryu & Gyokushin-ryu). Loput kuusi eivät ole varsinaisia Ninpo koulukuntia, mutta joihinkin koulukuntiin ymmärtääkseni sisältyy Ninjutsua. Tämä siis oikomaan käsitystä, että Bujinkan olisi ollut Ninjojen käyttämä laji.

Kai silläkin on merkitystä, että missä ajassa ja paikassa lajeja harjoitellaan. Omasta mielestäni nykyään ei ole tarpeellista harjoitella samalla tavalla kuin feodaaliajan Japanissa "tilanteen" ollessa päällä kokoajan.

Loppujen lopuksi harjoitteluhan on itsestään kiinni, eikö?
 
Joo, no... sitä Hatsumin ninjutsua:

http://www.youtube.com/watch?v=svivCdKnvw0&NR=1

Olen nykyään siinä uskossa, että "ninjutsu" mukaan lukien Bujinkan, on kadonnut kauan aikaa sitten, tai että sitä ei ole ikinä ollut edes omana varsinaisena ryuhana. Esim. monissa japanilaisissa jujutsutyyleissä on ninjutsua pienenä osana mukana erittäin korkeilla asteilla. Lisäksi osan Bujinkanin koulukuntien historia ei kuulemma ihan täsmää yleistä historian tutkijoiden käsitystä eri ryuhan synnyistä ja aikajanoista.

Minä pidän ko. ninjutsuväitteitä Hatsumin markkinointikikkana.
 

There is no business like show business :)

Olen nykyään siinä uskossa, että "ninjutsu" mukaan lukien Bujinkan, on kadonnut kauan aikaa sitten, tai että sitä ei ole ikinä ollut edes omana varsinaisena ryuhana.

Olen samaa mieltä, että tuskin Ninjutsua on ollut omana ryu-hana. Bujinkan ei myöskään ole pelkästään Ninjutsua, joten Bujinkan = Ninjutsu ei täsmää. Nämä koulukunnat, jotka usein liitetään Bujinkanissa Ninjutsuun ovat ymmärtääkseni virallisilta nimiltään:

Togakure-ryu Ninpo happo biken
Kumokagure-ryu Ninpo happo biken
Gyukushin-ryu Ninpo happo biken

Ninpo kontra Ninjutsu... Ja vielä voisi sanoa, että Ninjutsu elää ja voi hyvin edelleenkin maailman sotatantereilla.

Esim. monissa japanilaisissa jujutsutyyleissä on ninjutsua pienenä osana mukana erittäin korkeilla asteilla.

"monissa", mitäköhän tuo nyt tarkoittaa... Jujutsutyyleissä? Tarkoitat varmaankin koulukuntia nyt? Ja mikäs sitten on Ninjutsua kenenkin mielestä? Olen kuullut tapauksesta jossa muistaakseni Taekwondo yhdistettiin "mystiseen liikkumiseen" ja se oli sitten jonkun mielestä Ninjutsua :D

Japaniasta käännettyjä historiallisia dokkareita voi lukea osoitteesta http://ninpo.org/historicalrecords/histrec.html

Käsittääkseni esimerkiksi Bansenshukai on historiantutkijoiden (mm. Stephen Turnbull) mielestä ihan validi lähde.

Lisäksi osan Bujinkanin koulukuntien historia ei kuulemma ihan täsmää yleistä historian tutkijoiden käsitystä eri ryuhan synnyistä ja aikajanoista.

Tästä voitkin varmasti kertoa lisää? Itse tiedän vain vähäsen, joten lisätieto on aina hyvästä, suolan ja veden kera tietty.

Minä pidän ko. ninjutsuväitteitä Hatsumin markkinointikikkana.

Mielestäni epätodennäköistä (se että koulukunnat olisi luotu tyhjästä Soke Hatsumin toimesta), mutta mahdollista. Ninjutsua on toki käytetty markkinoinnissa, edelleenkin käytetään.
 
Niistä historian aikajanoista ja BJK:n koulukuntien synnystä en jaksa kirjoittaa pitkää stooria. Eli ei mitään akateemista tekstiä luvassa. Lähinnä kyse oli siitä, että osa koulukunnista olisi syntynyt vuosisatoja ennen kuin vanhimmat tiedetyt samurai-koulukunnat. Ja joo, tarkoitin koryu-tyylejä. Sanoin jujutsuksi koska... No, se on tärkeetä jos se on tärkeetä ;)

Itselleni tuo koko homma nyt on vaan tosi pitkään näyttänyt ihan puhtaalta markkinointi-kikalta. Jos joku on eri mieltä ja uskoo, että kyseessä on tosiaan 9 aitoa koulukuntaa, niin ei se minun ostoskoristani pois ole.
 
No tekniikan onnistuminen vastustelevaa ja liikkuvaa vastustajaa vastaan tarvii huomattavan paljon treenaamista sitä tilannetta varten ja pelisilmän kehittämistä. Voit esimerkiksi osata tehdä lonkkaheiton teknisesti todella hyvin. Voit tietää tarkalleen miten se pitäisi ajoittaa, kaikki asennot, yksityiskohdat ja osaat tehdä sen hyvin katamaisessa harjoittelussa. Ei se silti tarkoita, että se onnistuu sparrissa. Se kuitenkin voi riittää siihen, että sen voi opettaa eteenpäin jollekin toiselle. Se joku toinen taas voi sparrissa oppia tekemään sen paremmin kuin se jolta tekniikan oppi.

En ole koskaan nähnyt sellaista kamppailulajiopettajaa, joka pystyisi kunnolla opettamaan asioita ilman että osaa tai on ainakin osannut ne joskus itse. Ne ajoitukset ja etäisyydet pitää nimenomaan oppia siten että niitä yritetään ja toistetaan ja toistetaan kunnes tulee onnistuneita suorituksia. Ei niitä kirjoista opi.

Opetettavankin oppiminen on tehokkaampaa, kun opettaja kykenee oikeasti näyttämään sen oikean etäisyyden ja ajoituksen tekniikalle. Mistä sitä edes tietäisi mihin pyrkiä, jos ei ole koskaan nähnyt oikeaa suoritusta?
 
Lähinnä kyse oli siitä, että osa koulukunnista olisi syntynyt vuosisatoja ennen kuin vanhimmat tiedetyt samurai-koulukunnat.

Omasta mielestäni olisi sangen erikoista, jos vanhimmista (tai vaikka vanhimmasta) koulukunnista olisi jotain dokumentteja jäljellä. Mitä mieltä itse olet?

Itselleni tuo koko homma nyt on vaan tosi pitkään näyttänyt ihan puhtaalta markkinointi-kikalta. Jos joku on eri mieltä ja uskoo, että kyseessä on tosiaan 9 aitoa koulukuntaa, niin ei se minun ostoskoristani pois ole.

Mielenkiintoista, mitkä seikat ovat vaikuttaneet tämän johtopäätöksen tekemiseen, jos saa kysyä? Juu, minunkaan ostoskorista se ei ole pois mitä muut ajattelevat, asioista voi kuitenkin keskustella.

Tässä vielä pari videoklippiä kahdesta ei koulukunnasta:

http://www.youtube.com/watch?v=IWORR494_rk
http://www.youtube.com/watch?v=W-BDXcR03S0
 
Nooh, lähinnä siihen on vaikuttanut Ellis Amdurin ja Skossien pariskunnan kirjoitukset. Olen ollut siinä luulossa, että sodan aikoina harjoiteltin täysvaltaisemmin kaikkia sotilastaitoja ja varsinaiset ryuhat ovat syntyneet rauhan aikana, jolloin ne ovat myös tarkasti merkitty muistiin.

Tarinoita Bujinkanin ympäriltä löytyy vaikka muille jakaa. Itsellä vaakakupissa painaa myös se aika paljon, että koulukuntia ei hyväksytty kahteen suureen koryu-tyylien järjestöön (lyhenteitä tai nimiä en muista). Siitä on sitten kanssa väännetty, että minkä takia Hatsumi tyyleineen sitten hylättiin.

Itseä ei asia kauheasti loppupeleissä kiinnosta. Pistin vaan tuon klipin kun se on mun mielestä aika :eek:

Edit: Aika hifiä kamaa noissa kahdessa klipissä muuten, ei tulisi heti mieleen levittää käsiä ja seisoa odottamassa kun toinen kaveri iskee miekalla kohti. Olisi kiva nähdä jos noita heittojen countereita ja miekan väistelyitä demoaisi judokaa ja kendokaa vastaan, on vähän mututuntuma, että ei ihan niin sulavasti onnistuisi.
 
En ole koskaan nähnyt sellaista kamppailulajiopettajaa, joka pystyisi kunnolla opettamaan asioita ilman että osaa tai on ainakin osannut ne joskus itse.

En minäkään.

Ne ajoitukset ja etäisyydet pitää nimenomaan oppia siten että niitä yritetään ja toistetaan ja toistetaan kunnes tulee onnistuneita suorituksia. Ei niitä kirjoista opi.

Niin?

Opetettavankin oppiminen on tehokkaampaa, kun opettaja kykenee oikeasti näyttämään sen oikean etäisyyden ja ajoituksen tekniikalle.

Niin se menee?

Mistä sitä edes tietäisi mihin pyrkiä, jos ei ole koskaan nähnyt oikeaa suoritusta?

En tajunnut miksi koit tarpeelliseksi kertoa nämä asiat, mutta eipä kai sillä ole väliäkään.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom