Bodomista seuraava oikeusmurha vai vain julkisuuslynkkaus?
Bodomjärven surmista on täälläkin vaahdottu valtavasti erilaisia tulkintoja täysin vailla varsinaisia todisteita. Muutama perusasia kannattaisi kuitenkin pitää mielessä:<P>
- Todennäköinen ei tarkoita varmaa.
- Yleisyys ei merkitse ainoaa vaihtoehtoa.
- Tulkinta ei ole totuus.
<P> Nykyään ihmiset tuntuvat uskovan aivan käsittämättömästi rationaaliseen tieteeseen ja tekniikkaan. Erityisesti kun puhutaan DNA-analyyseistä, psykologisista profiileista, kemiallisista todisteista tai muista vastaavista "tieteellisistä" havainnoista. Samalla ei kuitenkaan tunnuta huomattavan tiedettä sidottavan tulkintoihin, joilla ei olekaan enää mitään tieteellistä arvoa - päinvastoin.<P> Turussa tämä taito ainakin osataan:
Huono esitutkinta johti oikeusmurhaan Turussa
Tulkintaa eli keksittiin tarina:
Turun käräjäoikeus sivuuttaa tuomiossaan epäiltyjen syyttömyyttä tukevia seikkoja. Käräjäoikeus ei myöskään arvioinut ristiriitaista todistelua. - Yksityiskohtia on tulkittu niin, että ne sopivat kokonaisuuteen, Tolvanen kritisoi.<P>
Hölmöilyä tieteellisten todisteiden kanssa eli luotiin tyhjästä todisteet!
Epäillylle puettiin ryöstössä käytetty takki ja pipo ennen kuin hänen puserostaan otettiin kuitunäytteet. Pusero joutui kosketuksiin ryöstövaatteiden kanssa, joten tutkimus oli arvoton. Tämä paljastui vasta uudessa oikeudenkäynnissä tammikuussa 2004.<P>
Lopputulos muun sekoilun ohessa:
Kaksi väärää vankeustuomiota ja toisen tuomitun kuoleminen vankeudessa.<P>
Bodomjärven tapauksessakin esiin marssitetaan keksitty tarina. Tarinaa todistellaan enemmän tai vähemmän tieteellisillä todisteilla, joita tämän jälkeen suoranaisesti vääristellään tulkinnoilla.
Esimerkiksi veren ja DNA:n löytyminen kengän ulkopuolelta, mutta ei sisäpuolelta, ei todista kengän omistajaa tai kenkien käyttäjää surmaajaksi. Ne todistavat ainoastaan, että kengät ovat joutuneet kosketuksiin veren ja DNA:n kanssa. Tekeekö kenkien käyttäminen surmapaikalla kenkien käyttäjästä surmaajan? Tekeekö kenkien omistaminen niiden omistajasta surmaajan, jos kengissä sattuu olemaan surmattujen verta?<P>
Turun tapauksessa 1990-luvulla sekoiltiin oikein urakalla tieteen ja tarinoinnin sotkemisessa. Ei ole kovinkaan kaukaa haettua epäillä, etteikö Bodomjärven tutkinnassa olisi veritahrat, DNA:n rippeet ja muut aineistot sotkeutuneet aiemmin jo pahemman kerran. Kukaan ei vain ole kehdannut tai edes saanut kirjata prosessin täydellistä mokaamista yleiseen tietoon. Harmittavasti tiedossahan on jo että esimerkiksi ulkopuoliset ovat tallustelleet teltan ympäristöissä ja Nils möyrinyt henkihieverissä teltan päällä. Poliisien muiden toimien perusteella en yhtään ihmettelisi, vaikka kallisarvoisia todisteita, kuten verisiä vaatteita, olisi nosteltu monien eri ihmisten toimesta, useampi erillinen todiste kerrallaan ja pistetty samoihin paikkoihin tai kasoihin talteen. Näin on voinut tapahtua missä välissä tahansa vuosikymmenien ajan. Pilkkua on saatettu viilata hyvinkin raskailla otteilla, etteivät omat mokat ja osaamattomuus omassa työssä kirjaudu tuleville sukupolville tai alaisille...
Oikeudenkäynti on varmasti mielenkiintoinen, mutta ei ainoastaan sen perusteella, että onko Nils syyllinen. Nyt taidetaan punnita myös suomalaisen oikeuskäytännön taso todisteiden ja tulkintojen käsittelyssä koko prosessin ajan. Päädytäänkö tulokseen - riippumatta itse tuloksesta - tieteellisten ja aukottomien todisteiden vai epätoivoisesti keksittyjen tulkintojen kautta?