Deleted member 33501
Nostellaan... nyt olis hyvä tietää, kuinka munkkiveljeskunta hoitaa tämän vuoden suurimman bulkkaustapahtuman eli joulun ? ja kiitoksia näistä tuotoksista jo tähän asti
Bodimunkkien HC-klubi
- Keskustelun aloittaja Tromm
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
1108 - Löysin vihdoin taskulamppuni ja tieni takaisin repulle. Vaihdettuani virtalähteet valontuojaan sain selville minkälaista jälkeä olin tehnyt eväideni keskuudessa. Repun sisusta oli kuin raivotautisen proteiinipuutosta kärsivän ahman jäljiltä. Kaikki oli revitty auki hampain, jopa kiertokorkkiset weight gainer purnukat. Älä ikinä tule bodimunkin ja hänen ateriansa väliin.
Heitin repun selkääni ja suuntasin kohti löytämääni porsasta. Vaan ei... Porsas ei ollutkaan porsas. Porsas oli Benedictuksen kuollut ruumis. Tajuttuani tämän tunsin hyvin lievää helpotusta siitä, että porsas ei ollutkaan Benedictuksen elävä ruumis, mutta zombittomuus oli tilanteessa laiha lohtu. Vajosin polvilleni ja itkin vuolaasti. En pysty sanomaan kuinka paljon itkin menetetyn porsaan vuoksi ja kuinka paljon kuolleen Benedictuksen, mutta joudun myöntämään: melko paljon porsaan. Benedictus, vanha kunnon kammiotoverini, ja hänetkin murhattu. Sininen juova kiersi muuten niin vaalean ruumiin kaulan ympäri. Epäilemättä Benedictus oli kuristettu. Tutkin ruumiin huolellisesti, mutta en löytänyt munkinkaavun kätköistä mitään merkityksellistä. Juuri kun olin luovuttamaisillani, huomasin ruumiin oikean käden olevan puristettuna tiukasti nyrkkiin. Väkivalloin sain nyrkin lopulta auki. Sieltä paljastui kultainen tupsu. Lupasin mielessäni Benedictukselle ratkaista kultaisen tupsun arvoituksen ja toimittaa hänene murhaajansa oikeuden eteen elävänä tai kuolleena. Mieluiten ensimmäisenä. Mutta lähellä toista.
1230 - Vihdoin ulostauduin kellarin homeisesta luolastosta ja olin jälleen ihmisten ilmoilla. Pohdiskeluni olivat saaneet minut epäilemään että Petruksella oli oltava näppinsä pelissä sekä Sigismundin, että Benedictuksen murhissa. Ymmärsin, että Petrus oli seuraava vallankahvassa ja halusi ehkä siksi raivata Sigismundin tieltään. Kaiken lisäksi heidän näkemyksensä bodiluostarin politiikasta olivat jokseenkin erilaisia, Petrus ei äärikonservatiivina ollut samoilla linjoilla Sigismundin kanssa, joka oli pikemminkin maltillinen liberaali. Petrus ei esimerkiksi missään nimessä hyväksynyt sitä ”paineiden purku tapaa”, jota useat meistä hyödynsivät lähikylän bordellissa niinä harvoina kertoina kun sinne pääsimme. Lisäksi juuri Petrus oli nimennyt Hostiliamuksen tutkimuskomitean johtoon ja Hostiliamus puolestaan yritti estää minua tarkastelemasta Sigismundin murhapaikkaa lähemmin. Plot thickens, kuten joku jenkkimunkki sanoisi tässä välissä.
Heitin repun selkääni ja suuntasin kohti löytämääni porsasta. Vaan ei... Porsas ei ollutkaan porsas. Porsas oli Benedictuksen kuollut ruumis. Tajuttuani tämän tunsin hyvin lievää helpotusta siitä, että porsas ei ollutkaan Benedictuksen elävä ruumis, mutta zombittomuus oli tilanteessa laiha lohtu. Vajosin polvilleni ja itkin vuolaasti. En pysty sanomaan kuinka paljon itkin menetetyn porsaan vuoksi ja kuinka paljon kuolleen Benedictuksen, mutta joudun myöntämään: melko paljon porsaan. Benedictus, vanha kunnon kammiotoverini, ja hänetkin murhattu. Sininen juova kiersi muuten niin vaalean ruumiin kaulan ympäri. Epäilemättä Benedictus oli kuristettu. Tutkin ruumiin huolellisesti, mutta en löytänyt munkinkaavun kätköistä mitään merkityksellistä. Juuri kun olin luovuttamaisillani, huomasin ruumiin oikean käden olevan puristettuna tiukasti nyrkkiin. Väkivalloin sain nyrkin lopulta auki. Sieltä paljastui kultainen tupsu. Lupasin mielessäni Benedictukselle ratkaista kultaisen tupsun arvoituksen ja toimittaa hänene murhaajansa oikeuden eteen elävänä tai kuolleena. Mieluiten ensimmäisenä. Mutta lähellä toista.
1230 - Vihdoin ulostauduin kellarin homeisesta luolastosta ja olin jälleen ihmisten ilmoilla. Pohdiskeluni olivat saaneet minut epäilemään että Petruksella oli oltava näppinsä pelissä sekä Sigismundin, että Benedictuksen murhissa. Ymmärsin, että Petrus oli seuraava vallankahvassa ja halusi ehkä siksi raivata Sigismundin tieltään. Kaiken lisäksi heidän näkemyksensä bodiluostarin politiikasta olivat jokseenkin erilaisia, Petrus ei äärikonservatiivina ollut samoilla linjoilla Sigismundin kanssa, joka oli pikemminkin maltillinen liberaali. Petrus ei esimerkiksi missään nimessä hyväksynyt sitä ”paineiden purku tapaa”, jota useat meistä hyödynsivät lähikylän bordellissa niinä harvoina kertoina kun sinne pääsimme. Lisäksi juuri Petrus oli nimennyt Hostiliamuksen tutkimuskomitean johtoon ja Hostiliamus puolestaan yritti estää minua tarkastelemasta Sigismundin murhapaikkaa lähemmin. Plot thickens, kuten joku jenkkimunkki sanoisi tässä välissä.
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
1235 - Päästyäni siis takaisin päivänvaloon minua odotti ikävä yllätys. Suuri joukko munkkeja oli kokoontunut kellareihin vievän oven luokse, missä muliisi löi käsiraudat ranteisiini ja ilmoitti pidättävänsä minut epäiltynä Hostiliamuksen ja Benedictuksen murhista.
- Hostiliamus on kuollut, kysyin hölmistyneenä?
- Aivan kuin et sitä tietäisi, vastasi jopa bodimunkiksi suurikokoinen muliisi.
- Hostiliamus löydettiin kuolleena kammiostaan ja noviisi jolla hän ratsastaa todisti nähneensä Hostiliamuksen viimeki sinun seurassasi, jatkoi pienempikokoinen viekkaan rotan näköinen muliisi.
1240 - Minua ryhdyttiin kuljettamaan kohti luostarin vankityrmää, huolimatta siitä että huutaen vannoin syyttömyyttäni. Mainitut kaksi muliisia pitivät minua tiukassa otteessaan ja kiskoivat kohti länsisiiven syrjäisimpiä osia, joissa tyrmät sijaitsivat. Olimme kolkolla ja pitkällä käytävällä, kun biologinen kelloni kertoi minulle, että päivällisen aika oli alkanu jo kymmenen minuuttia sitten. Sisälläni alkoi kiehua hallitsemattomasti. Jostain syystä aloin muuttua vihreäksi. Uskon sen johtuva kummallisista kemiallisista reaktioista joita odottamaton ruuanpuute elimistössäni aiheutti. Tuntui kuin olisin saanut tuhannen bodimunkin voimat ja kaapuuni ilmestyneistä repeytymistä päätellen lihakseni jännittyivät äärimmilleen, suuremmiksi mitä ne olivat koskaan olleet. Onnekseni käsiraudat olivat osin antebrachiumini päällä ja tämä käsittämätön lihasjännitys sai ne aukeamaan kuin eroottisen tanssijan reidet lisämaksun innoittamana.
Ruumiini toimi ajatusta nopeammin, itse en tuntunut ottavan osaa tapahtumiin ollenkaan. Salamannopeasti suurempi muliisi oli paiskautunut tajuttomana vasten käytävän seinää. Havahduin siihen, että olin solmimassa pienemmän muliisin käsiä pupunkorvilla rusetille hänen selkänsä taakse. Jätin homman sikseen ja pakenin.
- Hostiliamus on kuollut, kysyin hölmistyneenä?
- Aivan kuin et sitä tietäisi, vastasi jopa bodimunkiksi suurikokoinen muliisi.
- Hostiliamus löydettiin kuolleena kammiostaan ja noviisi jolla hän ratsastaa todisti nähneensä Hostiliamuksen viimeki sinun seurassasi, jatkoi pienempikokoinen viekkaan rotan näköinen muliisi.
1240 - Minua ryhdyttiin kuljettamaan kohti luostarin vankityrmää, huolimatta siitä että huutaen vannoin syyttömyyttäni. Mainitut kaksi muliisia pitivät minua tiukassa otteessaan ja kiskoivat kohti länsisiiven syrjäisimpiä osia, joissa tyrmät sijaitsivat. Olimme kolkolla ja pitkällä käytävällä, kun biologinen kelloni kertoi minulle, että päivällisen aika oli alkanu jo kymmenen minuuttia sitten. Sisälläni alkoi kiehua hallitsemattomasti. Jostain syystä aloin muuttua vihreäksi. Uskon sen johtuva kummallisista kemiallisista reaktioista joita odottamaton ruuanpuute elimistössäni aiheutti. Tuntui kuin olisin saanut tuhannen bodimunkin voimat ja kaapuuni ilmestyneistä repeytymistä päätellen lihakseni jännittyivät äärimmilleen, suuremmiksi mitä ne olivat koskaan olleet. Onnekseni käsiraudat olivat osin antebrachiumini päällä ja tämä käsittämätön lihasjännitys sai ne aukeamaan kuin eroottisen tanssijan reidet lisämaksun innoittamana.
Ruumiini toimi ajatusta nopeammin, itse en tuntunut ottavan osaa tapahtumiin ollenkaan. Salamannopeasti suurempi muliisi oli paiskautunut tajuttomana vasten käytävän seinää. Havahduin siihen, että olin solmimassa pienemmän muliisin käsiä pupunkorvilla rusetille hänen selkänsä taakse. Jätin homman sikseen ja pakenin.
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
1300 – Löysin itseni luostarin ruokavarastosta. Ilmeisesti tajuntani kytkeytyi nälän vaikutuksesta vuorotellen pois päältä ja takaisin päälle. Minulla ei ollut mitään hajua, kuinka olin ruokavarastoon päässyt, saati että miksi käsissäni oli puoliksi syöty pastakattila. Jollakulla on vahvat hampaat, mietin päästäessäni kummasti metallin makuisen röyhtäisyn.
Oli selvää, että minua yritettiin lavastaa syylliseksi, mutta kuka on kaiken takana. Ilmeisesti Hostiliamus oli järisyttävästä epämiellyttävyydestään huolimatta nuhteeton, hänet tapettiin jotta tutkinta viivästyisi ja minusta saataisiin syntipukki. Mietin kuinka vähän minulla oikeastaan oli johtolankoja. Ainoastaan verilammikosta löytämäni silmälasin linssi. Murhaaja on likinäköinen, mutta likinäköisiä munkkeja oli useita. Johtolanka..? Lanka! Tupsu! Kaivoin taskuistani esiin kultaisen tupsun jonka olin löytänyt Benedictuksen ruumiin luota. Tupsu oli munkinkaavun vyöstä, joka on kultainen tupsupäinen nauha. Benedictus oli selvästi kuristettu ohuella narulla, eli Benen tappaja oli kuristanut hänet oman kaapunsa vyöllä. Yksitupsuinen vyö merkkaisi murhaajan. Aivan kuin olisin nähnyt moisen jossakin. Alitajuntani yritti takoa havaintoa ylemmän tietoisuuden piiriin, mutta en vain muistanut missä ja koska olisin nähnyt yksitupsuisen vyön. Joka tapauksessa minua etsittäisiin, joten yksitupsuisen vyön arvoitus olisi ratkaistava pysytellen poissa munkkiveljeskunnan silmistä.
Oli selvää, että minua yritettiin lavastaa syylliseksi, mutta kuka on kaiken takana. Ilmeisesti Hostiliamus oli järisyttävästä epämiellyttävyydestään huolimatta nuhteeton, hänet tapettiin jotta tutkinta viivästyisi ja minusta saataisiin syntipukki. Mietin kuinka vähän minulla oikeastaan oli johtolankoja. Ainoastaan verilammikosta löytämäni silmälasin linssi. Murhaaja on likinäköinen, mutta likinäköisiä munkkeja oli useita. Johtolanka..? Lanka! Tupsu! Kaivoin taskuistani esiin kultaisen tupsun jonka olin löytänyt Benedictuksen ruumiin luota. Tupsu oli munkinkaavun vyöstä, joka on kultainen tupsupäinen nauha. Benedictus oli selvästi kuristettu ohuella narulla, eli Benen tappaja oli kuristanut hänet oman kaapunsa vyöllä. Yksitupsuinen vyö merkkaisi murhaajan. Aivan kuin olisin nähnyt moisen jossakin. Alitajuntani yritti takoa havaintoa ylemmän tietoisuuden piiriin, mutta en vain muistanut missä ja koska olisin nähnyt yksitupsuisen vyön. Joka tapauksessa minua etsittäisiin, joten yksitupsuisen vyön arvoitus olisi ratkaistava pysytellen poissa munkkiveljeskunnan silmistä.
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
1315 – Mietin miten voisin liikkua ympäri luostaria, ilman että minuun kiinnitettäisiin sen suurempaa huomiota, kun vastaus käveli sisään ruokavarastoon. Luostarimme keittiöhenkilökunta oli joidenkin yksilöiden osalta imenyt suuria vaikutteita bodimunkkeilusta ja jotkut heistä olivat vähintäänkin noviisia vastaavassa kunnossa. Niinpä sisään kävelly raamikas kokki koki suuren hämmästyksen, kun häntä tervehti päähän iskeytynyt kattilan puolikas jonka anteeksipyyntöjä mielessäni toistellen iskin miehen kuuppaan. Pukeuduin hänen vaaleisiin kokinvaatteisiinsa ja vedin lötkön leipurinhatun syvälle päähäni. Piirsin ylähuuleeni viikset uunista poimimallani hiilellä ja sotkin kasvoihini ankanpaistin kastiketta ja rasvaa. Vedin selkäni kumarammaksi, esittäen huonoryhtistä ja lähdin hiukan nilkuttaen liikkeelle. Näin olin melko varmasti turvassa, bodimunkit eivät juurikaan kiinnitä huomiota henkilökuntaan, vain sen puutteeseen.
1330 – Ajattelin edetä tutkimuksissani yksinkertaisinta mahdollista reittiä. Minun täytyi selvittää, kuka antoi käskyn vangitsemisestani, ja kukapa sen tietäisi paremmin kuin höykyttämäni Muliisikaksikko. Oli siis päästävä heidän kintereilleen. Suuntasin kulkuni kohti Muliisien päämajanaan pitämää kammiokompleksia luostarin länsisiivessä.
1340 – Kuljeksin hissukseni pitkin käytävien reunoja, yrittäen olla herättämättä minkäänlaista mielenkiintoa, kantaen mukanani taikinakulhoa täydellisen illuusion luomiseksi. Minulla oli ilmeisesti lahjoja tähän nuuskijan työhön, ehkä olisi pitänyt aikoinaan ryhtyä salamuliisiksi.
1330 – Ajattelin edetä tutkimuksissani yksinkertaisinta mahdollista reittiä. Minun täytyi selvittää, kuka antoi käskyn vangitsemisestani, ja kukapa sen tietäisi paremmin kuin höykyttämäni Muliisikaksikko. Oli siis päästävä heidän kintereilleen. Suuntasin kulkuni kohti Muliisien päämajanaan pitämää kammiokompleksia luostarin länsisiivessä.
1340 – Kuljeksin hissukseni pitkin käytävien reunoja, yrittäen olla herättämättä minkäänlaista mielenkiintoa, kantaen mukanani taikinakulhoa täydellisen illuusion luomiseksi. Minulla oli ilmeisesti lahjoja tähän nuuskijan työhön, ehkä olisi pitänyt aikoinaan ryhtyä salamuliisiksi.
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
1350 – Saavuin muliisien kortteeriin, eikä aikaakaan kun onnistuin paikantamaan kammion jossa kohtaamaani parivaljakkoa yhä paikkailtiin. Jäin oven luokse vakoilemaan tapahtumia ja samalla täydensin alati hupenevaa kalorivarastoani mässäilemällä raakaa taikinaa kulhostani. Suurempi muliisi makasi vuoteessa yhä tajuttomana ja viekkaan näköinen, bodimunkiksi huomattavan pienikokoinen, korkeintaan 110 kiloinen rääpäle istui toisen vuoteen laidalla, kun hänen otsassaan olevaa vekkiä neulottiin umpeen. Mielessäni huokaisin helpotuksesta, sillä pienempää olisi huomattavasti helpompi kovistella kun hänen jättimäinen parinsa ei ole tiellä.
1400 – Kuten arvata saattoi, haavoja ompeleva bodimunkki poistui pian hankkiakseen hoidokeilleen jotain syötävää. Havaitsin tilaisuuteni tulleen ja syöksyin sisään kammioon. Yhdellä nopealla liikkeellä vaiensin avunhuutoon valmistautuvan muliisin ja paiskasin taikinakulhosta käteen jääneen sirpaleen menemään. Nostin tajuttoman uhrin harteilleni ja poistuin länsisiivestä niin pikaisesti kuin pääsin. Kukaan ei udellut minulta miksi kannoin munkkia harteillani, sillä kuten kokemus on osoittanut, bodiluostarissa itse kukin pyrki päästä toisten kannettavaksi kaloreita säästääkseen.
1410 – Mietin kuumeisesti mihin piiloutuisin saaliini kanssa, ennen kuin hän herää ja alkaa pitää meteliä. Omaa kammiotani pidettäisiin varmasti silmällä, joten sinne palaaminen olisi sulaa hulluutta. En keksinyt muita vaihtoehtoja kuin edesmenneen apotin kammioon murtautumisen. Huone olisi riittävän syrjäinen, eikä kukaan kehtaisi eksyä paikalle kunnioituksesta menehtynyttä johtajaamme kohtaan.
1415 – Käytin tajuntonta muliisia pehmentimenä ja runnoin oven auki apotin kammioon. Telkesin oven takanamme ja raahasin vetelän kuulusteltavan tuoliin. Muliisi alkoi osoittaa heräämisen merkkejä, joten päätin sito hänen kätensä tuolin selkänojan taakse. Aukaisin vyön hänen kaavustaan ja olin siirtyä tuolin taakse käsi sitomaan, kun huomasin narusta puuttuvan tupsun.
Käsittämätön raivo alkoi täyttää koko olemustani. Aivan kuin jokin olisi levinnyt minussa uloimmista osista sisempiin päin ja lopulta ottanut sydämeni tiukkaan puristukseen niin, että tunsin hetken olevani kykenemätön liikkumaan tai edes hengittämään.
1400 – Kuten arvata saattoi, haavoja ompeleva bodimunkki poistui pian hankkiakseen hoidokeilleen jotain syötävää. Havaitsin tilaisuuteni tulleen ja syöksyin sisään kammioon. Yhdellä nopealla liikkeellä vaiensin avunhuutoon valmistautuvan muliisin ja paiskasin taikinakulhosta käteen jääneen sirpaleen menemään. Nostin tajuttoman uhrin harteilleni ja poistuin länsisiivestä niin pikaisesti kuin pääsin. Kukaan ei udellut minulta miksi kannoin munkkia harteillani, sillä kuten kokemus on osoittanut, bodiluostarissa itse kukin pyrki päästä toisten kannettavaksi kaloreita säästääkseen.
1410 – Mietin kuumeisesti mihin piiloutuisin saaliini kanssa, ennen kuin hän herää ja alkaa pitää meteliä. Omaa kammiotani pidettäisiin varmasti silmällä, joten sinne palaaminen olisi sulaa hulluutta. En keksinyt muita vaihtoehtoja kuin edesmenneen apotin kammioon murtautumisen. Huone olisi riittävän syrjäinen, eikä kukaan kehtaisi eksyä paikalle kunnioituksesta menehtynyttä johtajaamme kohtaan.
1415 – Käytin tajuntonta muliisia pehmentimenä ja runnoin oven auki apotin kammioon. Telkesin oven takanamme ja raahasin vetelän kuulusteltavan tuoliin. Muliisi alkoi osoittaa heräämisen merkkejä, joten päätin sito hänen kätensä tuolin selkänojan taakse. Aukaisin vyön hänen kaavustaan ja olin siirtyä tuolin taakse käsi sitomaan, kun huomasin narusta puuttuvan tupsun.
Käsittämätön raivo alkoi täyttää koko olemustani. Aivan kuin jokin olisi levinnyt minussa uloimmista osista sisempiin päin ja lopulta ottanut sydämeni tiukkaan puristukseen niin, että tunsin hetken olevani kykenemätön liikkumaan tai edes hengittämään.
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
H0h0h00 :D Emmä ny sentäs nii hyvää läppää heitä, että kukaan viittis sen läpikäymisestä maksaa. Mukava ku jotku tykkää, jaksaa aina välillä keksiä stoorin tynkää.
- Liittynyt
- 28.12.2005
- Viestejä
- 2 868
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
1420 - Tässä hän siis oli, syyllinen Benedictuksen kuolemaan, täysin minun armoillani. Vaistoni suorastaan huusivat minua taittamaan miehen niskan ja kostamaan ystäväni kohtalon. Silmä silmästä. Käteni oli jo hakemassa tukevaa otetta vankini kurkusta, kun tajusin että minun oli saatava tietää miksi. Miksi Benedictus oli kuollut, miksi apotti oli murhattu, kuka oli kaiken takana? Tiukan kuristusotteen sijaan läpsäisin muliisia tuttavallisesti kämmensyrjällä poskelle, ihan vain herättääkseni hänet. En tiedä heräsikö muliisi läpsäykseen, vai siihen että hän tuoleineen päivineen iskeytyi viereiseen seinään, mutta heräsipä paskianen kuitenkin.
Nostin sekavan oloisen viholliseni takaisin istuma-asentoon. Hetken aikaa tuijotimme toisiamme silmiin, ja hänen hämmentynyt katseensa muuttui pilkalliseksi virneeksi.
- Yhä vapaalla jalalla näemmä. Minua etsitään jo, ei kestä kauaa kun joku arvaa tulla etsimään meitä täältä, muliisi virkkoi.
Ystävällismielisen keskustelun hengessä poimin mustekynän apotin työpöydältä ja iskin sen pystyyn viisastelijan reiteen. Tukahdutin ilmoille kajahtaneen tuskanhuudon tunkemalla kaavun liepeen huutajan suuhun.
- Mitä jos keskittyisit vain vastailemaan kysymyksiini, paitsi jos henkikultasi ei ole sinulle minkään arvoinen, sanoin rauhallisesti.
Virne pyyhkiytyi pois kasvoilta ja sain vastaukseksi pelokkaan nyökkäyksen.
- Tiedän että tapoit Benedictuksen, kerroin heilutellessani vyön tupsua omistajansa silmien edessä
Muliisin pupillit laajenivat hämmästyksestä ja hänen hätääntynyt katseensa etsi vyötä lantioiltaan. Tämä jos mikä riitti minulle todisteeksi siitä, että käsissäni oli etsimäni murhaaja.
- Kerro miksi Benedictuksen täytyi kuolla, niin saat itse elää, vaadin.
Saatuani vastaukseksi surullisen pään pudistuksen, napautin kädelläni kynää pari senttiä syvemmälle miehen reiteen. Ilmoille kuului munkinkaavun vaimentama tuskainen äännähdys. Kidutettu nyökytti hitaasti päätään ja vapautin hänet kaapusuukapulastaan.
- Petrus, hän vastasi vedettyään ahnaasti ilmaa keuhkoihinsa. Petrus on kaiken takana, hän halusi apotiksi apotin paikalle ja on seuraava valtajärjestyksessä. Petrus lupasi minulle ja toverilleni korkean aseman muliisijärjestössä, joten toimimme hänen käskyjensä mukaan. Benedictus oli nähnyt kuinka apotti Sigismund ja Petrus olivat riidelleet luostarin doktriineista. Petrus, kuten tiedät ei hyväksynyt kaikkia Sigismundin liberaaleja metodeja, joten hän päätti raivata apotin tieltään. Nyt, jos päästät minut menemään ja lupaat olla hiiskumatta asiasta, voimme tehdä sinusta vaikutusvaltaisen jäsenen munkkiorgansiaation huipulla, rotannaamainen murhaaja lupaili.
En kyennyt uskomaan moista Petruksesta. Hän oli vanhoillisuudestaan huolimatta ollut aina uskollinen Sigismundille. Ahneuden viekoitteleva voima on kuitenkin valtava, ajattelin suuren surun painaessa sisintäni ja väänsin kaksin käsin Benedictuksen tappajan pään nopeasti ympäri. Voimakkaan rasahduksen saattelemana hän poistui tästä maailmasta. Minun oli mentävä tapaamaan Petrusta.
Nostin sekavan oloisen viholliseni takaisin istuma-asentoon. Hetken aikaa tuijotimme toisiamme silmiin, ja hänen hämmentynyt katseensa muuttui pilkalliseksi virneeksi.
- Yhä vapaalla jalalla näemmä. Minua etsitään jo, ei kestä kauaa kun joku arvaa tulla etsimään meitä täältä, muliisi virkkoi.
Ystävällismielisen keskustelun hengessä poimin mustekynän apotin työpöydältä ja iskin sen pystyyn viisastelijan reiteen. Tukahdutin ilmoille kajahtaneen tuskanhuudon tunkemalla kaavun liepeen huutajan suuhun.
- Mitä jos keskittyisit vain vastailemaan kysymyksiini, paitsi jos henkikultasi ei ole sinulle minkään arvoinen, sanoin rauhallisesti.
Virne pyyhkiytyi pois kasvoilta ja sain vastaukseksi pelokkaan nyökkäyksen.
- Tiedän että tapoit Benedictuksen, kerroin heilutellessani vyön tupsua omistajansa silmien edessä
Muliisin pupillit laajenivat hämmästyksestä ja hänen hätääntynyt katseensa etsi vyötä lantioiltaan. Tämä jos mikä riitti minulle todisteeksi siitä, että käsissäni oli etsimäni murhaaja.
- Kerro miksi Benedictuksen täytyi kuolla, niin saat itse elää, vaadin.
Saatuani vastaukseksi surullisen pään pudistuksen, napautin kädelläni kynää pari senttiä syvemmälle miehen reiteen. Ilmoille kuului munkinkaavun vaimentama tuskainen äännähdys. Kidutettu nyökytti hitaasti päätään ja vapautin hänet kaapusuukapulastaan.
- Petrus, hän vastasi vedettyään ahnaasti ilmaa keuhkoihinsa. Petrus on kaiken takana, hän halusi apotiksi apotin paikalle ja on seuraava valtajärjestyksessä. Petrus lupasi minulle ja toverilleni korkean aseman muliisijärjestössä, joten toimimme hänen käskyjensä mukaan. Benedictus oli nähnyt kuinka apotti Sigismund ja Petrus olivat riidelleet luostarin doktriineista. Petrus, kuten tiedät ei hyväksynyt kaikkia Sigismundin liberaaleja metodeja, joten hän päätti raivata apotin tieltään. Nyt, jos päästät minut menemään ja lupaat olla hiiskumatta asiasta, voimme tehdä sinusta vaikutusvaltaisen jäsenen munkkiorgansiaation huipulla, rotannaamainen murhaaja lupaili.
En kyennyt uskomaan moista Petruksesta. Hän oli vanhoillisuudestaan huolimatta ollut aina uskollinen Sigismundille. Ahneuden viekoitteleva voima on kuitenkin valtava, ajattelin suuren surun painaessa sisintäni ja väänsin kaksin käsin Benedictuksen tappajan pään nopeasti ympäri. Voimakkaan rasahduksen saattelemana hän poistui tästä maailmasta. Minun oli mentävä tapaamaan Petrusta.
- Liittynyt
- 16.5.2008
- Viestejä
- 196
Petrus saatana :curs: Olisihan se pitänyt arvata..
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
1500 – Minun oli palattava ruokavarstoon syömään, en voinut jatkaa missiotani ilman tarpeellista tankkausta, joten kaivoin hyllyistä käsiini pari fasaania ja tankkasin ne alas riisikulhollisen kera. Palan painikkeeksi kiskoin perään jokusen rahkadesin, ja huuhdoin kaiken alas proteiinipirtelöllä. Rukoilin Schwarzeneggeria varjelemaan minua valitsemallani tiellä, ja voitelin pääni pyhällä oliiviöljyllä. Loput oliiviöljystä otin matkaani ja täytin taskuni pähkinöillä. Hätävara, jos sattuisi niin etten pääse vähään aikaan käsiksi ruokaan.
1600 – Bodimunkin elo on erittäin haastavaa. Etenkin portaiden nousu ja muu aerobinen huuhaa on muutoin kuin dieetillä erittäin paheksuttua ja välteltyä toimintaa. Niinpä tilanne jossa havaitsin olevani tuntui suorastaan naurettavalta. Olin onnistunut linkoamaan köyden luostarin katolle sen seinän luona jolla Petruksen kammion ikkuna sijaitsi. Nyt siis killuin köyden varassa usean metrin korkeudessa ja pyrin ylöspäin. Onneksi kesä oli jo ohitse ja laskeutuva hämärä suojasi minua uteliailta katseilta. Koska tulisin joka tapauksessa mitä luultavimmin menettämään treenimahdollisuuteni tältä päivältä, päätin käyttä tilaisuuden hyväkseni ja jatkoin kiipeämistä pelkkien käsien varassa. Hyväksi hauiksille ja latseille.
1730 – Erinäisillä ulokkeilla vietettyjen sarjataukojen jälkeen olin vihdoin Petruksen ikkunan tuntumassa. Luostarissa oli juuri alkanut lepo- ja rukoushetki, niinpä Petruskin makasi sängyllään illallisen jälkeisillä päiväunilla. Kissamaisella notkeudella ahtauduin ikkunasta sisään ja siinä hiiviskellessäni tulin kaataneeksi tuolin, törmänneeksi seinään, ja kaatuneeksi pöytää vasten. Bodimunkit eivät ole maailman sulavimpia liikuskelijoita. Sanomattakin selvää, että Petrus heräsi aiheuttamaani meteliin.
1600 – Bodimunkin elo on erittäin haastavaa. Etenkin portaiden nousu ja muu aerobinen huuhaa on muutoin kuin dieetillä erittäin paheksuttua ja välteltyä toimintaa. Niinpä tilanne jossa havaitsin olevani tuntui suorastaan naurettavalta. Olin onnistunut linkoamaan köyden luostarin katolle sen seinän luona jolla Petruksen kammion ikkuna sijaitsi. Nyt siis killuin köyden varassa usean metrin korkeudessa ja pyrin ylöspäin. Onneksi kesä oli jo ohitse ja laskeutuva hämärä suojasi minua uteliailta katseilta. Koska tulisin joka tapauksessa mitä luultavimmin menettämään treenimahdollisuuteni tältä päivältä, päätin käyttä tilaisuuden hyväkseni ja jatkoin kiipeämistä pelkkien käsien varassa. Hyväksi hauiksille ja latseille.
1730 – Erinäisillä ulokkeilla vietettyjen sarjataukojen jälkeen olin vihdoin Petruksen ikkunan tuntumassa. Luostarissa oli juuri alkanut lepo- ja rukoushetki, niinpä Petruskin makasi sängyllään illallisen jälkeisillä päiväunilla. Kissamaisella notkeudella ahtauduin ikkunasta sisään ja siinä hiiviskellessäni tulin kaataneeksi tuolin, törmänneeksi seinään, ja kaatuneeksi pöytää vasten. Bodimunkit eivät ole maailman sulavimpia liikuskelijoita. Sanomattakin selvää, että Petrus heräsi aiheuttamaani meteliin.
- Liittynyt
- 28.12.2005
- Viestejä
- 2 868
:lol2:
- Liittynyt
- 28.2.2005
- Viestejä
- 3 404
1732 – Olin siis silmätysten itse pääpirun kanssa. Petrus katsoi minua silmiin, minä Petrusta ja Petrus takaisin, koska en halunnut olla viimeinen silmiin katsottava, katsoin silmiinkatsojaa takaisin silmiin. Petruksen ilme ei ollut katuva tai pahansuopa, vaan kysyvä. Tämä sai minut hetkeksi tolaltani, kunnes tajusin olevani tekemisissä ovelan juonittelijan kanssa joka eittämättä osasi hyvin kätkeä syyllisyytensä.
- Petrus sinä vihoviimeinen huoranpenikka, aloitin hienovaraisesti. Sekä Sigismund, että Benedictus ovat kuolleet vallanhimosi vuoksi.
- Mistä ihmeestä sinä puhut poikani, munkkivanhus vastasi.
Kerroin kaiken minkä tiesin hänen pirullisesta salajuonestaan, ja siitä mitä olin saanut tietää edesmenneeltä muliisipetturilta. Petrus pudisti päätään ja vajosi surullisena polvilleen.
- Voi ***********, sinua on sumutettu. En olisi koskaan voinut pettää Sigismundia. Hän oli minulle kuin veli huolimatta siitä, että näkemyksemme eivät aina osuneetkaan silmästä silmään.
Petruksen vilpittön olemus hämmensi minut totaalisesti. Olin saapunut kammioon varmana siitä, että syyllinen olisi hallusani. Nyt en ollutkaan enää niin varma. Samassa muistin ratkaisevan todisteen ja kaivoin löytämäni linssin esiin kaapuni kätköistä.
- Löysin tämän Sigismundin kuolinsijalta, mutta et ole koskaan tainnut tarvita silmälaseja Petrus.
Petrus otti linssin käteensä ja hänen kasvoilleen levisi epäuskoinen ilme.
- Severinus, Petrus lausui. Sinä iltana kun saavuimme tiloihin jossa Sigismund oli surmattu, näin Severinuksen tarkastelevan hätääntyneen näköisenä lasejaan, jotka hän sitten kätki taskuihinsa. En silloin ymmärtänyt miksi, tai pitänyt sitä mitenkään merkittävänä.
Tietysti, ajattelin. Severinus oli Petruksen vastakohta. Hänen näkemyksensä siitä millaista bodimunkin elämän tulisi olla olivat jopa radikaalimpia kuin Sigismundin. Severinus oli jo joitain vuosia kovaan ääneen vaatinut bodijumalista luopumista ja ajanut paljon maallisempia linjauksia kuin mitä munkit olivat luostariin littyessään sitoutuneet noudattamaan. Häntä kannattivat muun muassa suuri osa noviiseista, jotka kokivat luostarielämään siirtymisen liian haastavana siviilielämään verrattuna. Helpottuneena käsitin että Petrus, hyväntahtoinen vanhus, ei ollutakaan arkkiviholliseni. Syyllinen oli Severinus, munkkipolitiikan nouseva tähti. Hänen syyllisyytensä selitti miksi bodijumalten kuvat oli viety ruokailutiloista. Severinus suorastaan halveksi munkkielämän uskonnollista ja vaatimatonta puolta. Hän kannatti modernisaatiota, visioi turistivirroista ja yltäkylläisyydestä.
- Petrus sinä vihoviimeinen huoranpenikka, aloitin hienovaraisesti. Sekä Sigismund, että Benedictus ovat kuolleet vallanhimosi vuoksi.
- Mistä ihmeestä sinä puhut poikani, munkkivanhus vastasi.
Kerroin kaiken minkä tiesin hänen pirullisesta salajuonestaan, ja siitä mitä olin saanut tietää edesmenneeltä muliisipetturilta. Petrus pudisti päätään ja vajosi surullisena polvilleen.
- Voi ***********, sinua on sumutettu. En olisi koskaan voinut pettää Sigismundia. Hän oli minulle kuin veli huolimatta siitä, että näkemyksemme eivät aina osuneetkaan silmästä silmään.
Petruksen vilpittön olemus hämmensi minut totaalisesti. Olin saapunut kammioon varmana siitä, että syyllinen olisi hallusani. Nyt en ollutkaan enää niin varma. Samassa muistin ratkaisevan todisteen ja kaivoin löytämäni linssin esiin kaapuni kätköistä.
- Löysin tämän Sigismundin kuolinsijalta, mutta et ole koskaan tainnut tarvita silmälaseja Petrus.
Petrus otti linssin käteensä ja hänen kasvoilleen levisi epäuskoinen ilme.
- Severinus, Petrus lausui. Sinä iltana kun saavuimme tiloihin jossa Sigismund oli surmattu, näin Severinuksen tarkastelevan hätääntyneen näköisenä lasejaan, jotka hän sitten kätki taskuihinsa. En silloin ymmärtänyt miksi, tai pitänyt sitä mitenkään merkittävänä.
Tietysti, ajattelin. Severinus oli Petruksen vastakohta. Hänen näkemyksensä siitä millaista bodimunkin elämän tulisi olla olivat jopa radikaalimpia kuin Sigismundin. Severinus oli jo joitain vuosia kovaan ääneen vaatinut bodijumalista luopumista ja ajanut paljon maallisempia linjauksia kuin mitä munkit olivat luostariin littyessään sitoutuneet noudattamaan. Häntä kannattivat muun muassa suuri osa noviiseista, jotka kokivat luostarielämään siirtymisen liian haastavana siviilielämään verrattuna. Helpottuneena käsitin että Petrus, hyväntahtoinen vanhus, ei ollutakaan arkkiviholliseni. Syyllinen oli Severinus, munkkipolitiikan nouseva tähti. Hänen syyllisyytensä selitti miksi bodijumalten kuvat oli viety ruokailutiloista. Severinus suorastaan halveksi munkkielämän uskonnollista ja vaatimatonta puolta. Hän kannatti modernisaatiota, visioi turistivirroista ja yltäkylläisyydestä.
