Bodimunkkien HC-klubi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tromm
  • Aloitettu Aloitettu
Katsos Oda, joillain ihmisillä on tarve kieltää toisilta asioita. Kuten vaikka poliiseilla on tarve kieltää kansalaisilta tarpeellisisa lisäravinteita joilla saa isot lihakset. Näiden uhmisten hyvinvoinnista kiinnostuneina bodimunkit koittavat heitä auttaa, nimellistä korvausta vastaan tietenkin.

Joka kuukausi saapuu veli Boris ja veli Igor Itäisemmistä luostareista tuomaan näitä tuikitarpeellisia lisäravinteita. Heidän luostarissaan on erilainen pukukoodi joten älä pelästy vaikka heillä ei ole kaapuja vaan nahkatakit ja aurinkolasit. Noviisit joutuvat nostelemaan kyllä heidän laatikoitaan jonkin verran, noin 5 kappaletta 25 kilon laatikkoa mieheen, mutta vain kerran kuussa, ja tämäkin mavepäivän lämmottelyn ohessa.

Myöhemmin kyläläiset läheltä ja kaukaa käyvät illan hiljaisuudessa hakemassa pienempinä satseina lisäravinteita, mutta nostavat ne itse ja antavat vaihdossa rahaa ja proteiinipitoisia ruokia. Näin bodymunkit auttavat kansan henkistymistä samalla kun itse saavat rahaa vaatimattomaan elämiseensä.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Oda sanoi:
Hei,

Olen pieni ja onneton painojen kanssa nyhvääjä. Olen kiinnostunut bodymunkkiudesta, mutta auttamattoman pieni ja avuton uskaltaakseni edes katsoa luostariin päin. Haluaisin kuitenkin kysyä luostarielämästä ja lihaksen kasvattamisesta sillä munkkiushaave kytee vielä unissani.

Kysyisinkin Raskolnikovilta miten bodymunkit rahoittavat luostarielämänsä? Esimerkiksi monissa Buddhlalaisissa ja kristillisissä luostareissa monet luulevat että kaikki aika menee mietiskelyyn ja rukoiluun, mutta oikeasti suurin osa ajasta menee luostarin kunnossapitoon ja maanviljelyyn. Munkit joutuvat tekemään maatöitä tai myymään ikoneja elääkseen. Ei kai tällaista ole bodyluostarissakin? Ennen noviisiksi ryhtymistä haluaisin tietää mistä luostari saa rahaa ettei minua vaan laiteta bodailun sijasta peltotöihin.:eek:
Click to expand...

Hei Pienijaonnetonpainojenkanssanyhvääjä!

Me täällä bodiluostarissa olemme hyvin otettuja meitä kohtaan tuntemastasi mielenkiinnosta. Kerronpa siis sinulle hiukan luostarimme rahoitusperiaatteista.
Aina silloin tällöin bodimunkit ottavat osaa kehonrakennuskilpailuihin, joista ansaituilla pienillä rahamäärillä rahoitetaan luostarimme toimintaa. Liittyessään luostariimme on noviisin luovutettava koko omaisuutensa bodiluostarille. Suurin tuloerä ovat kuitenkin lahjoitukset, joita menestyneemmät kehoilijat kaikessa hiljaisuudessa lähettävät luostariimme. Kuten arvata saattaa luostarin ylläpitokustannukset ovat suuret, munkit kuluttavat valtavia määriä elintarvikkeita. Luostarilinnan kunnossapidosta vastaa valtio. Vaikkakin luostari on testamentattu bodimunkkien uskontokunnalle, on se yksi EU:n rahoittamista historiallisista suojelukohteista.

Pelkosi ruumiillisesta työstä on turha, sillä täällä bodiluostarissa kartetaan ylimääräistä kaloreiden kulutusta. Lukuunottamatta tietenkään dieettikautta. Toki noviiseilla on aina alussa hiukan hankalammat oltavat luostarissamme kuin täysiverisellä munkilla, sillä vanhemmat veljet yrittävät usein hyötyä noviiseiden kokemattomuudesta monin eri tavoin.

Vastaan mielelläni muihinkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. (Lukuunottamatta mitään ravintoon liittyvää, pidätämme oikeudet virheisiin)
 
Bodymunkin 10 käskyä.

Ja Dorian puhu kaikki nämä sanat ja sanoi:

1. Minä ole Dorian sinun Mentorisi, joka vein sinut pois Kynäniskojen maasta, katabolian pesästä. Älä pidä muita mentoreita minun rinnallani.

2. Älä tee itsellesi mielikuvaa täydellisestä vartalosta, äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat Sandowin voittaneet, älä niistä, jotka ovat pro kisa voittoja ottaneet, äläkä niistä, jotka ovat sinua isompia. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Dorian, Sinun Mentorisi, olen HC bodari, joka kostan kyykkäämättömyyden pahat vaikutukset vartalollesi kolmanteen ja neljänteen sarjaan asti, niille, jotka kyykkyä vihaavat; mutta teen vartalon tuhansille, jotka minua rakastavat ja kyykkäävät minun käskystäni.

3. Älä turhaan huuda Dorianin, sinun Mentorisi nimeä, sillä Dorian ei jätä rankaisematta sitä, joka Dorianin nimen kesken kovan sarjan turhaan huutaa.

4. Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki body askareesi; mutta seitsemäs päivä on Dorianin, sinun Mentorisi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä, älköönkä sinun noviisi alaisesi tai levytankosi, sinun palvelijasi tai rakastajattaresi tai laamasi älköönkä muukalaisesi, joka sänkysi alla on. Sillä kuutena päivänä Dorian teki latsit ja reidet ja gutsit ja kaiken lihan, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Dorian siunasi lepopäivän, pyhitti sen ja söi, söi, söi...

5. Kunnioita apottia ja keittiöhenkilökuntaa, että paljon on ruokaa siinä luostarissa, jonka Dorian, sinun Metorisi, sinulle rakensi.

6. Älä tapa. Paitsi elämiä, koska ne ovat hyviä proteiinilähteitä.

7. Älä tee huorin. Paitsi seljälläsi maaten, niin, että toinen työt puolestasi tekee.

8. Älä varasta. Paitsi silloin kun "near starving experimentation" on lähellä.

9. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Paitsi silloin, jos se pro kortin saamisen edellytys on.

10. Älä himoitse lähimmäisesi proteiineja. Älä himoitse kaverisi keittäjää, äläkä hänen ruokavarastoaan, proteiinipatukoita, härkäänsä, aasiansa, kanaansa, tonnikalaansa, sikaansa, nautaansa, :kuola: ,... äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.
 
cartman74 sanoi:
Sillä kuutena päivänä Dorian teki latsit ja reidet ja gutsit ja kaiken lihan, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Dorian siunasi lepopäivän, pyhitti sen ja söi, söi, söi...
Click to expand...
:lol2: :lol2: :lol2:
 
Tämä sai silmäni kostumaan. Viimeinkin paikka jossa voin tuntea oloni kotoisaksi. Olen tiellä valaistumiseen ja pikkuhiljaa kaikki maalliset resurssini ovat suunnattuna palvelemaan sisälläni asuvaa ihanneminää. En edes puhu enää kellekään mitään paitsi niiden asioiden tiimoilta jotka jotenkin ylläpitävät luostarini seiniä, olen tehnyt siis vaitiololupauksen ja olen täysi fundamentalisti.
 
.
.
.
.
.
Ave Dorian

Terve Dorian armoitettu, Massa sinun kanssasi. Siunattu sinä kehonrakentajien joukossa ja siunattu raadantasi tulos, leveä selkä. Pyhä Dorian, salirottien suojelija, rukoile meidän bodimunkkien puolesta nyt ja maastavedon hetkellä. Light weight.
.
.
.
.
.
 
Bodimunkkeilun vuosipäivä lähestyy ja mullei oo mitään hommaa, joten yritetääs taas…

0600 – Aamun sarastaessa katkaisivat tornikellon kaksitoista lyöntiä iloisen lintujen ääntelyn. Olin jo pitkään yrittänyt opettaa lintuja olemaan pesimättä itse tornin kellossa, mutta nuo typerät siivekkäät eivät vaan käsitä. Ilmeisesti aamiaiseksi olisi luvassa nyt luvassa myös kyyhkyä.

0605 – Aamuisten bodirituaalien aika. Suoritin hiukan bodijoogaa (yritin toisin sanoen koskettaa oikealla kädelläni vasenta olkapäätä, sinne kuitenkaan yltämättä) ja lausuin hymnin ylistetyn Cutlerin kunniaksi. Kastoin pääni palautusjuoma-astiaan ja tunsin itsen siunatuksi ja valmiiksi uuteen päivään.

0610 – Saavuin aamiaispöytään ja kuuntelin apotti Sigismundin aamurukouksen, rukouksen päätteeksi apotti siunasi quadriceps femoris lihaksemme. Aamiainen oli luonnollisesti täyttävä. Hyvällä ruokahalulla pistelin poskeeni kellotornin kellon meille ”pyydystämiä” kyyhkyjä. Höysteeksi söin lavan rahkaa, kulhon mysliä, kattilallisen puuroa ja huuhdoin kaiken alas parilla litralla weight gaineria. Kylläisenä ja tyytyväisen vetäydyin kammiooni lepäilemään ja mietiskelemään.

0700 – Tulin mietiskelyissäni siihen tulokseen, etten enää yrittäisi estää kyyhkyjä pesimästä kellotornin kellossa. Yllättävän maittavia nuo kyyhkyt oikein valmistettuina.

0900 – Aamuisella välipalalla oli luvassa pitsaa. Joku oli halunnut täytteeksi tonnikalan, kinkun, salamin ja kebabin lisäksi paprikaa… Paprikaa??? Paljastui, että paprikan haluaja oli joku typeristä noviiseistamme. Rangaistukseksi vaarallisten vihannesideologioiden levittämisestä, me seniorimunkit määräsimme noviisin kuljetusvuoroon viikoksi. Noviisin oli kannettava kaikki seniorimunkit ruokailuun ja takaisin viikon ajan.

1000 – Lounaaksi join pari kolpakkoa proteiinipirtelöä ja söin puolikkaan lehmän. Huomasin kaikkien välttelevän noviisia, joka oli nimetty päivän tapahtumien vuoksi Paprikaksi. Minun kävi melkein sääliksi miesparkaa ja yritin ajatella filosofisesti homogeenisten yhteisöjen yhdenmukauttamispaineita. Sitten muistin miksi häntä kutsuttiin Paprikaksi, ja heitin häntä lehmän kylkiluulla, ”Ime tuota vegaani!” - huudon säestämänä.

1100 – Paneuduin tutkimukseeni venyttelyn suotuisista vaikutuksista lihaskasvuun. Valitettavasti Benedictus ei ollut halunnut vapaaehtoisesti avustaa minua, joten olin sitonut hänet hänen sänkyynsä ja venytin hänen vasenta takareittään työntämällä jalkaa suorana kohti yläruumista. Benedictus vaikutti ärtyisältä jouduttuaan makaamaan neljättä päivää sidottuna sänkyynsä, mutta piristyi kun huomautin, kuinka vähän kaloreita hän kulutti ja totta kai ruokin häntä myös. Benedictus puolestaan kiinnitti huomioni siihen seikkaan, että sänkyyn sidottuna hän ei kyennyt suorittamaan treenejään, joten tutkimukseni oli yhtä tyhjän kanssa. Älysin hänen olevan oikeassa ja lupasin vapauttaa hänet treenien ajaksi sillä ehdolla, että hän palaisi kiltisti sänkyyn sidotuksi treenien jälkeen. Benedictus lupasi juhlallisesti kuohita minut, kierittää minut tervassa ja höyhenissä, sekä syöttää minut sioille kilon palasina. Kumman ärtyisä kaveri, katsoin parhaaksi jättää hänet sidottuna sänkyynsä, kunnes hän rauhottuisi.

1200 – Messu. Apotti Sigismund piti syvällisen messun kiroten katabolian ja paprikoiden vaaroja. Hän kuvaili meille elävästi vegetaristi hippien elämäntapoja ja sai munkit tärisemään kauhusta tällaisten syntisten mielikuvien edessä. Messun jälkeen kukaan ei uskaltanut ajatellakaan proteiinitonta ruokaa.

1230 – Päivällinen. Söin naudanpaistijauhelihaa, naudanjauhelihakastikkeella, höystettynä sikanautajauhelihalla. Jälkiruoaksi söin hiukan jauhelihaa.

1300 – Ruokin Benedictuksen ja lepäilin.

1400 – Suoriuduin päivittäisestä punnituksesta ja käskin yhden noviisin vapauttamaan Benedictuksen. Noviisi kuitenkin palasi takaisin ja kertoi, ettei ollut uskaltautunut moiseen. Noviisin poistettua sukan Benedictuksen suusta, Benedictus oli syytänyt sellaisen määrän hävyttömyyksiä noviisiparan niskaan, että noviisi oli melkein hölkännyt pois paikalta, kaloreiden kuluttamisen uhallakin.

1500 – Pääsimme sopimukseen Benedictuksen kanssa, että jos seuraavan viikon ajan jatkaisin hänen ruokkimistaan kammiossa, hän ei kostaisi minulle vapaudenriistoa/Benedictuksen luvatonta käyttöönotta. Vapautin hänet ja tyytyväisinä paneuduimme päiväunille.

1630 – Illallisen aika. Söin kanaa munilla ja munaa kanilla. Kani on ravitseva eläin.

1730 – Kaloreiden kuluttamattomuutta jälleen levon muodossa ja luin Sali meidän rukouksen pariin kertaan.

1830 – Treeniaika alkoi ja suoriuduin tyylillä läpi maastavetosarjojen karjuen miehekkäästi ja kuuluvasti.

2030 – Selviydyin iltatoimista palautusjuoman/mineraalien/vitamiinien/hivenaineiden/aineiden nauttimisesta ja paprikoiden nauttimisen välttämisestä.

2100 – Siirryin valmistautumaan lihasten kasvuun aka. lepoon kammiooni ja nautin vielä yöpalaksi muutaman proteiinipatukan ja pienikokoisen mäyrän. Tosibodimunkki syö mitä kiinni saa, tai pikemminkin mitä tunkeutuu kammioon ja mitä pyydystääkseen ei tarvitse nähdä vaivaa… Toivotin hyvää yötä Benedictukselle ja laittauduin yöpuulle. :piis:
 
2345 - Benedictus pieraisee ja herään. Paineaallot kimpoilevat kammiomme kiviseinistä kunnes vaimenevat ja jäljellä jää vain munkkien kuorsauksen tuhina. Makaan vuoteessani. Kivinen alusta painaa gluteus maximustani. Ajattelen Doriania.

0003 - Olen edelleen hereillä enkä saa unta. Katabolian peikko syö lihojani, ajattelen. Nousen ja menen ruokakomerolle. Poimin komerosta mukaani puolikkaan villisian ja lasillisen extra neitsyt oliiviöljyä. Siirryn kirjastoon syömään. Syödessäni päätän samalla selailla Pyhän Dorianin alkuperäiskirjoitusta "How to live and breath like a bodymunk."
Tästä kirjasta vuosisatojen ajan bodymunkit ovat tehneet kopioita. Oppikirjoja uusille bodymunkeille heidän tullessaan luostariin.

0016 - Villisika alkaa olemaan tuhottu. Selailen vielä kirjaa ja arvailen sanaa joka on jo kovin haalistunut ja huonosti luettavissa. Kirjastossa on pimeää eikä kynttilän valokaan oikeen riitä. Suupielestäni tipahtaa villisian rasvaa kirjoitukselle. Säpsähdän. Eihän kukaan nähnyt? Pyyhin toogan helmalla rasvaa tämän arvokkaan ja vanhan alkuperäiskirjoituksen sivulta. Saan rasvan lähes kokonaan pois, mutta rasva on saanut epäselvän kirjoituksen näkymään paremmin kuin ennen... Silmäni rävähtävät auki.

0021 - Apotti Sigismund on herännyt outoon ääneen. Hän nousee ja lähtee ottamaan selvää mikä se on. Se kuuluu kirjastosta. Sieltä apotti löytää minut itkemästä kumartuneena alkuperäiskirjoituksen ylle.
Hän kysyy mikä on hätänä? Katson häntä murheen murtamana ja kerron, että se epäselvä sana onkin "celebrate" eikä "celibate"....
 
:lol2: Hyvää läppää,mutta loukkaa rankasti minun pumpattuja aivojani. Tästähän tulee ihan pakkopullaa munkeille.:lol2:
 
0022-Mietin kuumeisesti mitä teemme apotti Sigismundin kanssa. Muinaisten kirjoitusten koko sanoma on muuttunut.. Veljeskunta joka on pyrkinyt henkiseen puhtauteen ja maksimaaliseen lihasmassan kasvatukseen lakkaa olemasta mikäli tämä synkeä salaisuus paljastuu.Kautta ihmiskunan historian on uskon asioita tulkittu tavalla, joka silloin koetaan sopivimmaksi, joten tälläkin kertaa toimitaan niin.

0032- Pro Tanin tahrima peukalo osuu tämän moraalista rappiota edistävän sanan päälle peittäen sen ikuisiksi ajoiksi Näin on harmonia ja rauha palautettu luostariin..
 
jaa.. niin tämä vielä.. tarinaan ->

0033-Palkitsemme itsemme rauhan palauttamisesta ja aatteen jatkuvuuden varmistamisesta.. Koska olemme vain ihmisiä ja pitää meilläkin nautintoja olla. Sekoitamme sangolliseen raikasta lähdevettä 1kg maustamatonta soijaproteiinijauhetta, 1kg maltoa, 500 g oluthiivaa ja 500g tribulus jauhetta.. Nautittuamme tämän taivaallisen elämän eliksiirin vetäydymme levolle suolistokaasujen täyttämien ruumiidemme kanssa..
 
No joo, tulin siihen lopputulokseen, että kyllähän nuo perinteet velvoittaa. Bodimunkit täytti meikäläisen luomana luostariyhteisönä tuossa 1.12. kaksi vuotta ni lyön tätä plokissa väsäämääni uutta tarinaa tännekki. Ploki saa kuiteski oikeuden olla ensimmäinen julkaisukanava, eli laitan näitä uusimman tarinan osia tänne vähän hissumpaa tahtia.

Bodiluostarin hiljaiselo järkkyi tänä synkkänä ja myrskyisenä yönä, kun heräsimme kammioissamme kammottavaan meteliin. Yhtä aikaa pomppasimme Benedictuksen kanssa säikähtäneinä vuoteistamme. Katseemme kohtasivat ja sanaakaan sanomatta vedimme nopeasti yllemme munkinkaavut ja säntäsimme kohti mekkalan aiheuttajaa luostarin ruokatiloihin. Muutkin munkit olivat nousseet ja unisia munkkeja ilmestyi sieltä täältä paikalle. Ruokalassa odotti kammottava näky. Lyhistyneenä bodialttarin eteen oli surullinen verilammikossa makaava mytty munkin kaapua ja sen omistajaa. Panin heti merkille, että pyhät bodikuvat olivat hävinneet lukuunottamatta Lee Honeyn kuvaa, joka lojui alttarin edessä kehys särkyneenä. Nämä bodijumalten itsensä singeeraamat kuvat olivat luostarimme arvokkainta omaisuutta.

Kuollut munkki paljastui Apotti Sigismundiksi. Kauhistunut kohahdus hyökyi aaltona läpi paikalle kertyneen munkkimeren.
Päätettiin, että vanhimmat munkit kokoontuisivat aamupalan jälkeen pohtimaan tilannetta ja jatkotoimenpiteitä. Niin traagista kuin kaikki olikin, tuntuisi syömisen väliin jättäminen pahalle antautumiselta.

0600 - En saanut nukutuksi loppuyönä. Kauhistuttavat tapahtumat pyörivät päässäni ja yritin saada niihin jonkinlaista järjestystä. Bodikappelin kellon lyönnit ilmoittivat, että on ylösnousun aika. Väsyneenä ja surullisena vääntäydyin ylös vuoteestani. Aamu oli sateinen, ukkosti. Aivan kuin taivas olisi surrut kanssamme ja uhonnut kostoa syyllisille. Apotti oli epäilemättä murhattu, jos kuolema olisi ollut onnettomuus, minne ja miksi pyhät kuvat olivat hävinneet?

0603 - Vastahakoisesti suoritin aamuiset bodirituaalit. En voinut katsoa Ronniepatsastani päinkään. Tuntui kuin jumalat olisivat hyljänneet meidät, vaikka uhrasimme heille niin säntillisesti. Kaikesta huolimatta pakotin itseni polttamaan parit suklaan tuoksuiset suitsukkeet jumalten kunniaksi, vaikka en tehnytkään sitä puhtain sydämin. Mielessäni syljin jumalten jalkoihin, kuinka he voivat antaa jonkin näin kauhean tapahtua. Oliko meidät kirottu? Mitä olimme tehneet väärin?

0605 - Aamupala syötiin hiljaisuuden vallitessa. Kaikki tuntuivat menettäneen ruokahalunsa, tuskin sain syötyä kahta kokonaista kalkkunaa, väen väkisin jouduin pakottamaan itseni nielemään viimeisetkin palat. Eikä pohjalla ollut kuin tiu kananmunia ja litra rahkaa. Uskomatonta kuinka psyyke vaikuttaa ihmisen elimistöön. Lopetellessani aamupalaa weight gainerillä huomasin, etten ollut nähnyt Benedictusta koko aamuna. Itse asiassa näin hänet viimeksi, kun nousimme vuoteiltamme yön pikkutunteina. Hän ei palannut kanssani kammioon. Missä oli Benedictus? Oliko hän jotenkin sekaantunut tapahtuneeseen?
 
^^
Juuri tänään vilkaisin "mitä tahdot joululahjaksi" -thrediä ja mieleen tuli toivoa lisää bodimunkkitaroinoita. Joulu tuli ennakkoon ja olen ollut kiltti. :) (tosin kiltit eivät saa naista :( )
 
mahtavia juttuja tässä tredissä:D
 
Joka perjantainen munkkiveljeskunta kokoontuu pikkuhiljaa yön hiljaisina pikkutunteina pakkotoistolle lukemaan lisää oppia ja lihaskasvatustietoutta. Pois ovat jääneet haureudet, lihan himot ja muun pahan ulkomaailman pahuudet ja houkutukset. Jokainen omassa pimeässä kammiossaan. Ei sotaa, ei lihaa, ei naisia, ei vihaa. Vain kylmä rauta ja hermot niin tyynet; keskittyneet. Vain yksi päämäärä.
 
Raskolnikov sanoi:
No joo, tulin siihen lopputulokseen, että kyllähän nuo perinteet velvoittaa. Bodimunkit täytti meikäläisen luomana luostariyhteisönä tuossa 1.12. kaksi vuotta ni lyön tätä plokissa väsäämääni uutta tarinaa tännekki. Ploki saa kuiteski oikeuden olla ensimmäinen julkaisukanava, eli laitan näitä uusimman tarinan osia tänne vähän hissumpaa tahtia.

Bodiluostarin hiljaiselo järkkyi tänä synkkänä ja myrskyisenä yönä, kun heräsimme kammioissamme kammottavaan meteliin. Yhtä aikaa pomppasimme Benedictuksen kanssa säikähtäneinä vuoteistamme. Katseemme kohtasivat ja sanaakaan sanomatta vedimme nopeasti yllemme munkinkaavut ja säntäsimme kohti mekkalan aiheuttajaa luostarin ruokatiloihin. Muutkin munkit olivat nousseet ja unisia munkkeja ilmestyi sieltä täältä paikalle. Ruokalassa odotti kammottava näky. Lyhistyneenä bodialttarin eteen oli surullinen verilammikossa makaava mytty munkin kaapua ja sen omistajaa. Panin heti merkille, että pyhät bodikuvat olivat hävinneet lukuunottamatta Lee Honeyn kuvaa, joka lojui alttarin edessä kehys särkyneenä. Nämä bodijumalten itsensä singeeraamat kuvat olivat luostarimme arvokkainta omaisuutta.

Kuollut munkki paljastui Apotti Sigismundiksi. Kauhistunut kohahdus hyökyi aaltona läpi paikalle kertyneen munkkimeren.
Päätettiin, että vanhimmat munkit kokoontuisivat aamupalan jälkeen pohtimaan tilannetta ja jatkotoimenpiteitä. Niin traagista kuin kaikki olikin, tuntuisi syömisen väliin jättäminen pahalle antautumiselta.

0600 - En saanut nukutuksi loppuyönä. Kauhistuttavat tapahtumat pyörivät päässäni ja yritin saada niihin jonkinlaista järjestystä. Bodikappelin kellon lyönnit ilmoittivat, että on ylösnousun aika. Väsyneenä ja surullisena vääntäydyin ylös vuoteestani. Aamu oli sateinen, ukkosti. Aivan kuin taivas olisi surrut kanssamme ja uhonnut kostoa syyllisille. Apotti oli epäilemättä murhattu, jos kuolema olisi ollut onnettomuus, minne ja miksi pyhät kuvat olivat hävinneet?

0603 - Vastahakoisesti suoritin aamuiset bodirituaalit. En voinut katsoa Ronniepatsastani päinkään. Tuntui kuin jumalat olisivat hyljänneet meidät, vaikka uhrasimme heille niin säntillisesti. Kaikesta huolimatta pakotin itseni polttamaan parit suklaan tuoksuiset suitsukkeet jumalten kunniaksi, vaikka en tehnytkään sitä puhtain sydämin. Mielessäni syljin jumalten jalkoihin, kuinka he voivat antaa jonkin näin kauhean tapahtua. Oliko meidät kirottu? Mitä olimme tehneet väärin?

0605 - Aamupala syötiin hiljaisuuden vallitessa. Kaikki tuntuivat menettäneen ruokahalunsa, tuskin sain syötyä kahta kokonaista kalkkunaa, väen väkisin jouduin pakottamaan itseni nielemään viimeisetkin palat. Eikä pohjalla ollut kuin tiu kananmunia ja litra rahkaa. Uskomatonta kuinka psyyke vaikuttaa ihmisen elimistöön. Lopetellessani aamupalaa weight gainerillä huomasin, etten ollut nähnyt Benedictusta koko aamuna. Itse asiassa näin hänet viimeksi, kun nousimme vuoteiltamme yön pikkutunteina. Hän ei palannut kanssani kammioon. Missä oli Benedictus? Oliko hän jotenkin sekaantunut tapahtuneeseen?
Click to expand...

0630 - Me vanhemmat munkit jäimme aamupalan jälkeen ruokasaliin pohtimaan tilannetta ja sitä, miten tästä jatkettaisiin eteenpäin. Apotti Sigismundin oikea käsi mestari Petrus johti puhetta. Petrus oli luostarimme vanhimpia munkkeja. Hän edusti radikaalikonservatiivista munkkilinjaa, joka tavoitteli uskonnollisempaa ja tiukempaa munkkeilua. Siitä huolimatta tämä puolisokea vanhus oli aina ollut Sigismundin luottomies, ja hän jos kuka tunsi kaikki luostarimme salaisuudet.

Petrus määräsi muodostettavaksi tutkimuskomitean, joka ottaisi tapahtuneesta perinpohjaisesti selvää. Muliisi, eli munkkipoliisi hoitaisi käytännön tutkintaa, jota komitea valvoo. Harmikseni en päässyt komitean jäseneksi, mutta toisaalta minulla oli muutakin mietittävää. Ensinnäkin minun täytyisi paikantaa Benedictus. Eikä kukaan nimenomaisesti kieltänyt minua nuuskimasta juttua omin päin.

0700 - Yleisen lepäilyn sijaan valmistauduin löytämään Benedictuksen ja toivoin pääseväni luostarimme harmonisen rauhan rikkoneen mielipuolen jäljille. Päätin varautua kaikkeen. Minulla ei ehkä olisi aikaa palata ruokailemaan ajoissa, joten ruuan oli nyt tultava Muhammedin luo. Pakkasin reppuni täyteen energiajuomia, proteiinijauhepusseja ja erinäisiä patukoita. Luonnollisen ravinnon sijaan minun oli pärjättävä lisäravinteilla. Harmillista, sillä tänään luostarin puutarhasta oli saatu kiinni kokonainen hirviperhe. Ruoan lisäksi pakkasin mukaani taskulampun, köyttä, veitsen ja käsipainon, ihan siltä varalta etten ehtisi takaisin treeniaikaan mennessä. Ei yhden katoamistapauksen selvittämiseksi kannata koko päivää heittää hukkaan.

0730 - Päätin aloittaa retkeni sieltä missä olin havainnut Benedictuksen viimeksi, eli rikospaikalta. Hiiviskelin ruokasaliin muina miehinä, onneksi luostarinväki oli lepäilemässä ja säästämässä kaloreita. Varsinainen tapahtumapaikka oli eristetty keltaisella nauhalla, jossa luki toistuvasti mustalla tekstillä MULIISI. Vääntäydyin kömpelösti nauhan alitse itse tragedian keskustaan. Verilammikko oli yhä lattialla ja sen keskelle oli piirtynyt munkinkaapuisen ruumiin kuva, liitua ei tarvittu asennon lattiaan merkitsemiseen. Kyynel jos toinenkin vierähti poskelleni muistellessani meille yhteisen isähahmon viisaita opetuksia. Kuka nyt ottaa vastuun siitä, että ”The Way Of The Bodimunkki” säilyttää kaikki ylevät päämääränsä ja toteutustapansa.

Kyynelteni lomitse huomasin auringonsäteen osuvan johonkin kimaltavaan verilammikossa. Epäilin ensiksi vetistävien silmieni todistusvoimaa, mutta jos kohta veressä kimalsi taas. Kumarruin lähemmäksi tutkimaan olisiko se kenties lasinsirpale särkyneestä Lee Honey kuvasta, mutta mitä vielä. Samassa kun puristin löytöni nyrkkiini Petruksen lähin oppipoika, rokonarpinen ja luotaantyöntävä Hostiliamus, ryntäsi paikalle. Noviisin selässä ratsastaen ja ratsuaan piiskaten tämä vertaistensa halveksima pilkunviilaaja saapui luokseni kasvot raivon vääristäminä. Huutaen hän selvitti minulle, kuinka saastutin rikospaikkaa ja kenen vastuulla tutkimukset oikein olivat. Valitettavasti Hostiliamus oli valittu tutkimuskomitean johtoon. Desibeleihin ja sylkitulvaan kyllästyneenä tempaisin rivakan oikean suoran kuspiän klyyvaria kohti ja poistuin paikalta.
 
0800 - Etsiskelin Benedictusta ympäri luostaria ja sen tiluksia. Kyselin hänen peräänsä niin keittiöväeltä, kuin puutarhureiltakin. Kukaan ei ollut nähnyt Benedictusta sitten eilisen. Tovin kuluttua tulin siihen johtopäätökseen, että jos Benedictus vielä majailee luostarin alueella, hänen on oltava luostarin kellarissa. Kellarit ovat valtava labyrinttien viidakko, joka on rakennettu kallioperässä olevien luolien yhteyteen. Jos Benedictus on eksynyt sinne, toiveet hänen löytämisestään ovat olemattomat.

Varauduin harhailemaan pimeissä kellareissa hankkimalla varaparistot taskulamppuuni. Kuinka monta elokuvaa olenkaan nähnyt, joissa taskulampun paristot pettävät juuri kun valoa eniten kaivattaisiin. Lisäksi kävin täyttämässä reppuni taskut valkoisilla pihakivillä, joita ei voi sekoittaa luolan harmaaseen graniittiin. Näin voisin merkitä reittini, enkä eksyisi matkallani kuin ateenalaiset uhrit Minotauroksen labyrintteihin. Idea noudattaa erään kuuluisan sisarusparin nokkelaa tapaa selvitä takaisin sinne mistä lähtivätkin. Toisin kuin Hannu ja Kerttu tekivät toisella yrittämällä, en kuitenkaan koskaan suostuisi tuhlaamaan ruokaa moiseen, edes leivänmuruja. Häpeällistä. Suunnistin siis alas kosteaan pimeyteen, haaveillen piparkakkuluostareista.

0900 - Normaalissa päiväjärjestyksessä nyt olisi aamuisen välipalan aika. Mielessäni kirosin sitä julmettua kaloreiden kulutushelvettiä, johon Benen etsiskely oli minut pakottanut. Istahdin kellarikäytävän sivuun lepäämään ja nauttimaan hiukan ravinteita. Suonissa kihisi, hengästytti ja väsytti. Tunsin luissani kuinka kuihduin pikavauhtia yhä pienemmäksi ja pienemmäksi. Tätä menoa painaisin tuskin sataakolmeakymmentä kiloa seuraavassa päivittäisessä punnituksessa. Päätin ruveta tästä lähtien pitämään kirjaa jokaisesta kalorista jonka Benedictus tulee olemaan minulle velkaa. Yksi.

Jatkaessani matkaani kellarikäytävää pitkin kiviä tipautellen, huomasin taskulamppuni valokeilan pyyhkäistessä lattiaa, että en ollut ensimmäinen vieras näillä main vähään aikaan. Lattiaa peittävään pölyyn oli jäänyt jälki, aivan kuin jotain olisi vast ikään raahattu pitkin käytävää. Toivoin sen olevan ruokaa. Ehkä joku kitsaista munkeista säilöi porsaansa tänne, ehkä Benedictuksella oli salainen ruokavarasto... Kuola valuen etenin pölyyn jääneen vanan viitoittamaa tietä. Vain luoja tietää kuinka vähän olin syönyt kuluneen aamun aikana. 137.

0930 - Tulin paikkaan jossa seuraamani jälki näytti päättyvän kellarikammion oveen. Ovi oli lukossa, mutta täällä alhaalla kosteassa puiset ovet alkavat lahota hyvinkin nopeasti. Kun otetaan huomioon kuinka vanhoja nämä kammiot olivat, uskoin selviäväni ovesta suhteellisen vaivattomasti hakkaamalla sen säpäleiksi käsipainollani. Kuinka... (PAM) Monta... (PAM) Kaloria... (PAM) Pitää... (PAM) Munkin....(PAM) Samassa ovi räiväistiin vasten päätäni ja minulta pimeni vintti.

1100 - Olin ilmeisesti ollut tajuttomana ainakin puolitoista tuntia. Jäätävä kauhu hiipi selkärankaani pitkin ylöspäin ja iski aivoihini valtavalla voimalla: Lounasaika oli mennyt jo tunti sitten. Sen enempiä miettimättä kauhoin refleksinomaisesti suuhuni kaiken mikä käsiini repusta osui. Jonkun aikaa mussutettuani palasin tasapainoon, viimeksi sain noin kovia vieroitusoireita kun jätin käymättä aamuisella välipalalla keskiviikkona, toinen toukokuuta, kuusi vuotta sitten.

Yrittäessäni saada patukoiden foliokääreitä irti kurkustani ja hampaideni väleistä, huomasin että taskulampusta oli patterit finito. En ollut shokissa edes huomannut toimivani täydessä pimeydessä. Onneksi olin varautunut tähän. Kirottuja olkoon kaikki pimeydessä vaeltavat idiootit, joilla ei ole varaparistoja. Lamppu minun paimeneni, eikä minulta pattereita puutu. Tunnustelin taskulamppua pimeydessä, ja yritin päätellä mihin suuntaan se oli vierinyt kun minut tyrmättiin. Taputellessani tietäni eteenpäin pitkin kaiken itseensä imevää mustuutta, törmäsin johonkin pehmeään ja mutta karheaan. Tajusin sen olevan munkin kaapu ja kaavun sisällä oli jotain. Jotain kylmää. Mahdollisesti porsas? 255.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom