Asuntolaina

[Red28]

Mä en enää yhteistä asuntolainaa ota, sen verran vaikea ero takana ja siitä jäi huonot kokemukset, miten ihminen voikaan muuttua erotilanteessa. Ja miksi se ei olisi reilua tehdä kaupat nykyisestä arvosta, saahan muijani sit myös oman osuutensa sen arvon mukaan, jos myydään joskus asunto tai esim. erotilanteessa. Enää en ole niin naiivi, etten ajattele näitä asioita huolella etukäteen. Elämässä on kaikki mahdollista ja eri lainat on molemmille turvallisempi tapa. Pankki ei tunnu suostuvan tuon vanhan lainan pitämiseen, vaatiivat uutta jos kohde vaihtuu. Minustakin se on outoa ja taitaa vaan raha olla pankin mielessä, marginaali ku mulla on nyt 0.3.

Tossa on kyllä monta eri mallia toimia, periaatteessa on ihan "oikeudenmukaista", että myyt puolikkaan asunnon todellisesta arvosta, selvittäen arvon esimerkiksi muutamalta eri välittäjältä ja sitten näiden keskiarvo. Tosta tosin voi sitten tulla pientä kränää, joka voi sitten hiertää. Toinen vaihtoehto on, että myyt puolikkaan siitä arvosta, mitä siitä itse exäsi kanssa maksoitte aikanaan. Tietyllä tapaa jo todella "reilu" ele, voisi ehkä jo puhua isosta lahjasta. Kolmas vaihtoehto on jotain näiden väliltä, eli tulet vastaan jonkun verran, ollen samalla "antelias", mutta koska olet itse kantanut riskit yms. niin sulle hienoinen etu. Jos olette oikeasti mallia menossa naimisiin jne. niin itse samassa tilanteessa harkitsisin toista ja kolmatta vaihtoehtoa. Kannattaa tarkkaan punnita.

Sitten jos taas päädytte uuteen kämppään, voisi sekin olla vaihtoehto, että sen sijaan että uusi kämppä ositettaisiin ns. 60/40 mallilla sun "omistusosuus" isommaksi, voisi olla fiksua osittaa se 50/50, jolloin molemmilla omat lainat ja systeemit. Tällöin voisit kaiken ekasta kämpästä saadun voiton käyttää tuon oman puolikkaasi lyhentämiseen. Tässäkin tietysti huonona puolena se, että aiheuttaako kränää jos sä maksat 10v toista ennen lainasi pois..

 

[saarnamies]

Kysytäänpäs täällä, kun täältä saa puolueettomia vastauksia:
Mulla on asunto-osake, joka arvo on noin 250 000e(oma arvio vielä nyt, mutta asunto arvioitu 1 1/2 vuotta sitten näkemättä kahden asuntovälittäjän toimesta 235 000e ja nyt oli naapurirapussa myynnissä vastaava jo hintaan 275 000e).
Maksettiin(exän kans) asunnosta kaikkineen ehkä vajaa 210 000e ja lainaa mulla on nyt noin 190 000e + et jouduin maksaa exän ulos tästä aikoinaan. Nyt on uusi kumppani kysellyt asunnon ostosta eli että ostas puolet tästä tai sit ostetaan ihan joku toinen asunto...
Mikä on reilu ja järkevä hinta asunnon puolikkaalle NYT? Minusta se ei ole reilua, jos muija vaatis mua myymään puolikkaan siitä hinnasta, minkä olen itse aikanaan maksanut vaan siitä, mikä on asunnon tämänhetkinen arvo. Näin asia on reilu molempia kohtaan, jos joskus sattuisi erokin tulemaan. En mä tällä voittoa halua tehdä toisen kustannuksella, mutta kyllä näissä omaisuus asioissa saa olla tarkkana. Mä olen kuitenkin maksanut tätä yksin ja ottanut riskitkin. Arvo on nyt sattunut nousemaan rajusti ja voi vielä jopa noustakin alueen kehittymisen takia. Olisiko viisasta pyytää arviot muutamalta välittäjältä ja sit vaikka niiden keskiarvoa tai alinta arviota pitää kauppasummana? Mietteitä asian tiimoilta kaivataan. ;)
Niin ja jos me ostetaan ihan toinen asunto, mä en varmaan saa pitää tuota nykyistä lainaa(ois halpa) vaan pankki haluaa tehdä uuden lainan kun asuntokin vaihtuu...?
Mikä ja mistä tällä hetkellä pienimmällä marginaalilla lainaa? OP:sta puhelimessa sanoi, että 0.86% ois heidän marginaali nyt. Tinkinyt en vielä ollenkaan...

Olet verhonnut avioliittoneuvomiskysymyksesi nyt asuntolainakysymykseksi.
Johan nyt järkikin sanoo, että yhteispeli puolison kanssa ei toimi, ellei kaikki ole yhteistä.
Jos et ole valmis yhdistämään tilejänne ja omaisuuksianne, niin turha tässä vaiheessa edes haaveilla yhteisestä asunnosta.
Myy siis tuo nykyinen asuntosi pois, muuta vuokralle vaimosi kanssa ja harkitkaa yhteistä omaisuuden kartuttamista vasta sitten, kun osaatte elää yhdessä.

 

[Jack11]

Entä jos hankkisitte arvion asunnon todellisesta hinnasta ja sen jälkeen toinen osapuoli saa valita maksukykynsä puitteissa, miten suuren osuuden asunnosta ostaa. Esim. 33% tai 40% voi tulla kyseeseen.

Vastikkeen ja muut käyttökulut voitte pistää puoliksi, remontit jne jotka nostavat asunnon arvoa laitatte omistusosuuden mukaan.

 

[Man78]

Siis jos uusi puolisko haluaa puolet nykyisesta kampasta, en nae miksi se pitaisi myyda nykyista markkinahintaa halvemmalla? Kyse on ASUNNON puolikkaan ostamisesta, raha-asiasta, enka ymmarra miksi noin isossa (kalliissa) asiassa pitaisi antaa jotain rakkausalennusta.

Näin juuri sen itsekin ajattelen. Markkinahinta on molemmille KOKOAJAN se tasavertaisin hinta. Esim. jos ajattelee, et myyn nyt todella halvalla, erotaan vuoden päästä ja sit muija vaatiikin markkinahintaa. :curs: Todella reilua, mua vietäs ku pässiä narussa.

Tossa on kyllä monta eri mallia toimia, periaatteessa on ihan "oikeudenmukaista", että myyt puolikkaan asunnon todellisesta arvosta, selvittäen arvon esimerkiksi muutamalta eri välittäjältä ja sitten näiden keskiarvo. Tosta tosin voi sitten tulla pientä kränää, joka voi sitten hiertää. Toinen vaihtoehto on, että myyt puolikkaan siitä arvosta, mitä siitä itse exäsi kanssa maksoitte aikanaan. Tietyllä tapaa jo todella "reilu" ele, voisi ehkä jo puhua isosta lahjasta. Kolmas vaihtoehto on jotain näiden väliltä, eli tulet vastaan jonkun verran, ollen samalla "antelias", mutta koska olet itse kantanut riskit yms. niin sulle hienoinen etu. Jos olette oikeasti mallia menossa naimisiin jne. niin itse samassa tilanteessa harkitsisin toista ja kolmatta vaihtoehtoa. Kannattaa tarkkaan punnita.
Sitten jos taas päädytte uuteen kämppään, voisi sekin olla vaihtoehto, että sen sijaan että uusi kämppä ositettaisiin ns. 60/40 mallilla sun "omistusosuus" isommaksi, voisi olla fiksua osittaa se 50/50, jolloin molemmilla omat lainat ja systeemit. Tällöin voisit kaiken ekasta kämpästä saadun voiton käyttää tuon oman puolikkaasi lyhentämiseen. Tässäkin tietysti huonona puolena se, että aiheuttaako kränää jos sä maksat 10v toista ennen lainasi pois..

En usko, että eri aikoihin maksetut lainat olisi riidan aihe tai että se jotenkin haittas yleensäkään ketään. Mua ei ainakaan. Meillä on ikäeroa niin paljon, etten mä rupee elämäni aikana kartuttamaani omaisuutta luovuttamaan kenellekään tässä maailmassa, loppupeleissä täällä ollaan kuitenkin yksin, koskaan ei voi tietää mitä tapahrtuu.

Olet verhonnut avioliittoneuvomiskysymyksesi nyt asuntolainakysymykseksi.
Johan nyt järkikin sanoo, että yhteispeli puolison kanssa ei toimi, ellei kaikki ole yhteistä.
Jos et ole valmis yhdistämään tilejänne ja omaisuuksianne, niin turha tässä vaiheessa edes haaveilla yhteisestä asunnosta.
Myy siis tuo nykyinen asuntosi pois, muuta vuokralle vaimosi kanssa ja harkitkaa yhteistä omaisuuden kartuttamista vasta sitten, kun osaatte elää yhdessä.

Nyt ollaan nyt ihan eri linjoilla. Meillä on omat rahat ja tietyt seikat(ruoka, tulevaisuudessa asuminen jne.) maksetaan yhdessä. Tämän olen huomannut ylivoimaisesti toimivimmaks ratkaisuksi kaikissa tilanteissa. Meillä on melkein samanlaiset vuositulot ja molemmilla OMAT kalliit harrastukset, niin ei siitä tulisi yhtään mitään, jos kaikki maksettas yhdessä. Ei todellakaan. Ja vuokralle asuminen vaihtoehto kun nykyisessä mun omistamassakin voi asua??? En todellakaan ymmärrä sun järjenjuoksuas. Maksaa nyt ulkopuoliselle kun huippukämppä nyt "alla".

Entä jos hankkisitte arvion asunnon todellisesta hinnasta ja sen jälkeen toinen osapuoli saa valita maksukykynsä puitteissa, miten suuren osuuden asunnosta ostaa. Esim. 33% tai 40% voi tulla kyseeseen.
Vastikkeen ja muut käyttökulut voitte pistää puoliksi, remontit jne jotka nostavat asunnon arvoa laitatte omistusosuuden mukaan.

Sen maksukyky on samaa luokkaa ku mun, ei se siitä ole kiinni. Mä vaan olen paljon vanhempi ja olen kerennyt kartuttamaan jo jotain pientä. Remontteja ym. ei tarvitse miettiä, nykyinen 2v vanha asunto ja paritalokin(mitä siis ollaan kateltu) on vasta rakenteilla. ;)

 

[Smart]

Sitten jos taas päädytte uuteen kämppään, voisi olla fiksua osittaa se 50/50, jolloin molemmilla omat lainat ja systeemit. Tällöin voisit kaiken ekasta kämpästä saadun voiton käyttää tuon oman puolikkaasi lyhentämiseen. Tässäkin tietysti huonona puolena se, että aiheuttaako kränää jos sä maksat 10v toista ennen lainasi pois..

Tämä on mun mielestä ainoa ratkaisu, jos kerta yhteinentalous noin kovin pelottaa. Tai oikeastaan olen saarnamiehen kanssa samaa mieltä, eli ensin kannattaa opetella elämään yhdessä.

Man78 on nyt vaan punninnut omaa etuaan ja miettinyt miten voi mahdollisesti minimoida kaikki omat kuvitteellisetkin tappiot ja ottaa mahdollisimman ison hyödyn irti. Jos olet oikeasti aikanaan ostanut kämpän vähän alle 210 000€ ja nyt sulla on lainaa vielä n.190 000€ niin ethän sä ole siitä maksanut pois vielä paljoa paskaakaan suoraan sanottuna. Tuokin on mun mielestäni aika kummaa, ikään kuin laskuttaa toista, sun mahdollisesta riskinotosta edellisen suhteesi päättyessä.
Tässäkin uuden asunnon 50/50 omistus mallissa kumppani mahdollisesti joutuu ottamaan lainansa suuremalla marginaalilla ja maksaa asumiskuluinaan jo senkin puolesta enemmän. Mutta toisaalta on ihan ymmärrettävää, että toinen hyötyy aiemmin keräämästään omaisuudesta.

Tällasia laskelmia tehdessä löytääkin itsensä pian tilanteesta, missä suhteessa punnitaan kaikki rahassa, ajankäyttöä toisen hyväksi (mistä ei itse muka hyödy tai voisi aikansa muutenkin käyttää) tehtäviä asioita myöten.
Yksi kaveripariskunta aikanaan maksoi ruokaostokset 30% 70%, koska naispuolinen muka söi niin paljon vähemmän. Tällä logiikalla sohvakin kannattaa ostaa niillä prosenttiosuuksilla, mitä kukakin siitä tilaa vie. Näitä naurettavia esimerkkejä olisi vaikka kuinka.
Tiedämpä myös sellaisia talouksia, joissa molemmat laittavat palkastaan tietyn prosenttiosuuden yhteiselle taloustilille ja pitävät tällaista menettelyä reiluna. Eli se joka tienaa enemmän, myös maksaa enemmän.

Näitä erilaisia malleja hoitaa raha-asioitaan taitaa olla yhtä paljon kuin pariskuntia. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin sopia molemmille sopivista yhteisistä säännöistä ja myös sitten sitoutua noudattamaan niitä.

 

[Man78]

Tai oikeastaan olen saarnamiehen kanssa samaa mieltä, eli ensin kannattaa opetella elämään yhdessä.
Man78 on nyt vaan punninnut omaa etuaan ja miettinyt miten voi mahdollisesti minimoida kaikki omat kuvitteellisetkin tappiot ja ottaa mahdollisimman ison hyödyn irti. Jos olet oikeasti aikanaan ostanut kämpän vähän alle 210 000€ ja nyt sulla on lainaa vielä n.190 000€ niin ethän sä ole siitä maksanut pois vielä paljoa paskaakaan suoraan sanottuna. Tuokin on mun mielestäni aika kummaa, ikään kuin laskuttaa toista, sun mahdollisesta riskinotosta edellisen suhteesi päättyessä.
Tässäkin uuden asunnon 50/50 omistus mallissa kumppani mahdollisesti joutuu ottamaan lainansa suuremalla marginaalilla ja maksaa asumiskuluinaan jo senkin puolesta enemmän. Mutta toisaalta on ihan ymmärrettävää, että toinen hyötyy aiemmin keräämästään omaisuudesta.

Kyllä yhteiselo sujuu ilman mitään riitoja, rahasta me olla riidelty kertaakaan, jos oikein muistan. Se taas ei ole minun vikani, että marginaalit on noussu tai että en ole lyhentänyt tuota ton enempää kun hyvä että on tuostakin selvinnyt. Vitun tiukkaa on tehnyt, mutta oli pikku pakko, että pääsi exän kans tilanteesta irti. Miksi minun todellakaan pitäisi myydä sitä puolisolle halvemmalla ku saisin ns. vapailla markkinoilla. Mites minun kävisi, jos ero tulisi. Se olis vaan VOI VOI...Minusta olisi todella tyhmää myydä sillä hinnalla ku ite maksoin, paitsi jos kauppakirjaa tehtäisinn jotain ehtoja(se tas on minusta typerää)

Tällasia laskelmia tehdessä löytääkin itsensä pian tilanteesta, missä suhteessa punnitaan kaikki rahassa, ajankäyttöä toisen hyväksi (mistä ei itse muka hyödy tai voisi aikansa muutenkin käyttää) tehtäviä asioita myöten.
Yksi kaveripariskunta aikanaan maksoi ruokaostokset 30% 70%, koska naispuolinen muka söi niin paljon vähemmän. Tällä logiikalla sohvakin kannattaa ostaa niillä prosenttiosuuksilla, mitä kukakin siitä tilaa vie. Näitä naurettavia esimerkkejä olisi vaikka kuinka.
Tiedämpä myös sellaisia talouksia, joissa molemmat laittavat palkastaan tietyn prosenttiosuuden yhteiselle taloustilille ja pitävät tällaista menettelyä reiluna. Eli se joka tienaa enemmän, myös maksaa enemmän.

Ei kuulu taas tähän asiaan millään tavalla, meillä ei riidellä rahasta ja kukin tavallaan. Me ostetaan tavarat joko yhdessä tai sit ihan erikseen. Mä en koskaan halua kenenkään kans ihan yhteisiä rahoja, en vaikka se nainen ois paljon rikkaampi. Se on minusta liikaa vaadittu, jos toinen omasta tahdosta haluaa helpottaa köyhemmän osapuolen tilannetta, se on sit taas eri asia.

Näitä erilaisia malleja hoitaa raha-asioitaan taitaa olla yhtä paljon kuin pariskuntia. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin sopia molemmille sopivista yhteisistä säännöistä ja myös sitten sitoutua noudattamaan niitä.

Näin on. Itse en kylläkään tunne ketään ns. nuoremmista pareista, joilla ois ihan yhteiset rahat. Ihmiset haluaa nykyään enemmän omia juttuja ja ei toista voi vaatia osallistumaan rahallisesti sellaiseen, mitä ei itse koe ollenkaan tärkeäksi.

 

[Smart]

Se taas ei ole minun vikani, että marginaalit on noussu tai että en ole lyhentänyt tuota ton enempää kun hyvä että on tuostakin selvinnyt. Miksi minun todellakaan pitäisi myydä sitä puolisolle halvemmalla ku saisin ns. vapailla markkinoilla. Mites minun kävisi, jos ero tulisi. Se olis vaan VOI VOI...Minusta olisi todella tyhmää myydä sillä hinnalla ku ite maksoin.

Näinpä. Sen takia reilunta molemmille olisi kait se, että myyt kämppäsi ja saat siitä sen oikean tämän hetkisen markkinahinnan mitä joku on valmis siitä maksamaan ja sitten yhdessä (tai siis molemmat omillan lainoillanne) ostatte jonkun toisen asunnon oikeaan markkinahintaan. Se mitä sinä teet mahdollisella voitolla jonka olet aikaisemmasta asunnosta saanut, on sitten sinun asiasi. Laitat vaikka sijoituksiin pahan päivän varalle, niin ei sitten taas tarvitse olla joku päivä VOI VOI...

Se mua lähinnä tuossa sun ajatuksessa hirvittää, että mitäs jos toiselle teistä käy jotain. Esim. vaikka sairastuu tai loukkaa itsensä. Tai vaikka toisella teistä tulot heikkenevät ihan inhimillisestä syystä hetkellisesti, kuten sairaus- tai vanhempainloma? Ostatteko silloinkin kaiken yhdessä? Miten käy erillisten lainanmaksujen kanssa?
Nämä asiat kannattaa myös miettiä valmiiksi, jos kerran miettii kaikki vaihtoehdot myös sen tulevan eron varalle.

Näin on. Itse en kylläkään tunne ketään ns. nuoremmista pareista, joilla ois ihan yhteiset rahat. Ihmiset haluaa nykyään enemmän omia juttuja ja ei toista voi vaatia osallistumaan rahallisesti sellaiseen, mitä ei itse koe ollenkaan tärkeäksi.

Aika loogista on sillon tehdä noita haluamiaan hankitoja niistä omista säästöistä, eikä siitä yhteisestä talouskassasta, vai?

 

[Man78]

Näinpä. Sen takia reilunta molemmille olisi kait se, että myyt kämppäsi ja saat siitä sen oikean tämän hetkisen markkinahinnan mitä joku on valmis siitä maksamaan ja sitten yhdessä (tai siis molemmat omillan lainoillanne) ostatte jonkun toisen asunnon oikeaan markkinahintaan. Se mitä sinä teet mahdollisella voitolla jonka olet aikaisemmasta asunnosta saanut, on sitten sinun asiasi. Laitat vaikka sijoituksiin pahan päivän varalle, niin ei sitten taas tarvitse olla joku päivä VOI VOI...

No tuo onkin harkinnassa, jos nyt raskii luopua nykyisestä erinomaisesta asunnosta...

Se mua lähinnä tuossa sun ajatuksessa hirvittää, että mitäs jos toiselle teistä käy jotain. Esim. vaikka sairastuu tai loukkaa itsensä. Tai vaikka toisella teistä tulot heikkenevät ihan inhimillisestä syystä hetkellisesti, kuten sairaus- tai vanhempainloma? Ostatteko silloinkin kaiken yhdessä? Miten käy erillisten lainanmaksujen kanssa?
Nämä asiat kannattaa myös miettiä valmiiksi, jos kerran miettii kaikki vaihtoehdot myös sen tulevan eron varalle.

Joo, onhan noitakin seikkoja mietitty ja sit tottakai mennään yhdessä vaikeuksista läpi, ei tässä nyt tarvitse yksin elää, vaikka pääsääntöisesti omat rahat onkin. Ja takaajaseikat on kans yks syy, miksi eri lainat. Mulla on takaajat, muija ei saa mistää takauksia.

Aika loogista on sillon tehdä noita haluamiaan hankitoja niistä omista säästöistä, eikä siitä yhteisestä talouskassasta, vai?

Joo, mutta mitä muuta "yhteisiä" menoja on ku asumiseen liittyvät ja ruoka...? Ei muija halua maksaa mun ryyppäämistä tai auton osia ja mä en taas osta sille sen meikkejä, manikyyrejä, hevosjuttuja tms.

 

[Smart]

Joo, mutta mitä muuta "yhteisiä" menoja on ku asumiseen liittyvät ja ruoka...?

Nuo ovat varmasti ne yleisimmät.

Seuraa ihan yleistä pohdintaa ja aikamoista off-topiccia...
Itse toki lasken vielä tähän lisäksi yhteiset tekemiset kuten esim. ulkona käyminen, leffat, ravintolat, lomailu ja mahdolliset yhteiset harrastukset.
Itselleni on rahassa mittaamatonta se yhdessä vietetty aika ja monet eri kokemukset. Esimerkkinä vaikka lomailu. Toinen haluaa matkustaa kuuhun ja kumppanilla on taloudellisesti mahdollisuus käydä vain päivä tallinnassa. Miksi ei sillon yhdessä maksaisi jotain siltä väliltä, mistä molemmat pääsevät nauttimaan?
Toki sitten taas on kohtuutonta maksattaa merisairaudesta kärsivällä kumppanillaan, omaa purjehdus harrastustaan, tai vaikka lentopelkoisella purjeliito innostustaan.

Nykyään tosiaan harvemmalla on yhteiset rahat. Enemmänkin tuntuu siltä, että kaiken maailman taktikointeja pyritään tekemään, ettei vain itse tekisi missään välissä tappiota. Kaikki satsaus lasketaan viimeistä lattialankkua myöten, annetut lahjat kerätään pois suhteen päättyessä, mutta onneksi oma napa on sentään niin nätti, että sitä on kiva tuijottaa yksinkin.
Mielestäni on ihan viisasta ajatella moniakin asioita vähän pidemmällä tähtäimellä ja miettiä muutama mitä jos tilanne. Esim. katsoa vakuutukset kuntoon (myös henkivakuutukset), mahdollinen lainaturva tms. Lähinnä näen nämä asiat siltä kantilta, miten perheen käy jos jollekin tapahtuu jotain.
Mutta se jos pienikin myönnytys raha-asioissa on heti ylimääräsen lahjan antamista, joka vedetään suoritteena ruksina seinään tulevan eron varalta. Tämä kuulostaa jo aika surulliselta ja ihmiset kertakäyttöisiltä, kun tässäkin on käsittääkseni kyse kumppanista, siitä ihmisestä jota rakastaa.

 

[Man78]

No meil on esim. sillä tavalla, että muija käy enemmän matkoilla ku mä. Kävi äsken Thaimaassa, mulla ei ollu varaa. Mut en mä valita tai vaadi siltä, et kustantas mutkin, siksi tässä asuntoasiassakin minulla on selvä kanta. Yhteisiä harrastuksia ei meillä ole, leffassa tai syömässä käydään suht harvoin, niihin menee niin vähän rahaa ettei edes lasketa niitä. Joskus maksaa muija, joskus mä, joskus jopa omat ruuat kumpikin. Ulkona kun käydään, mulla menee moninkertainen määrä rahaa ja mä monesti maksan juomatkin molemmille.
Toi mitä kirjoitat alemmassa, on varmasti tottakin. Rakkaallehan soisi mielellään vaikka mitä, mutta nykyään on myös yhä enemmän tasavertaisia pareja palkkojenkin suhteen, ennen mies tienasi aina paljon enemmän. Ei enää nykyään ja siksi naisetkin saavat hankkia itse enemmän asioita, joista pitää. Harvoin taitaa naisetkaan miehiään "elättää" siivellään... Mutta takaisin asiaan:
Minkälaisia marginaaleja voi nyt tällä hetkellä vaatia ja kannattaako käydä kaikki pankit läpi?

 

[assis]

Kannattaa kuitenkin järjestellä asiat siten, ettei parisuhteen osapuolet ajaudu arjessa taloudellisesti kohtuuttoman eriarvoiseksi, vaikka toisella olisikin isompi potti taustalla. Arjella tarkoitan nettokuukausituloista meneviä asumismenoja, elikkäs lainanhoitokustannuksia.

Enta jos se suurempi potti on syntynyt siita, etta on elanyt saastavaisesti? Erilliset lainat on kateva systeemi myos siina tilanteessa, kun toinen haluaa panostaa lainaan eri tavalla kuin toinen. Jos tulot on samat ja toinen haluaa maksaa lainansa 10 vuodessa ja toinen 20 vuodessa niin nahdakseni on kivempaa maksella omaa lainaa kuin tapella jatkuvasti siita, mihin (yhteiset) rahat pitaisi kayttaa. Mua ei ainakaan kiinnosta neuvotella miehen kanssa siita, mihin itse ansaitsemani rahat laitan. Eika se vaikuta meidan suhteeseemme mitenkaan, etta maksetaan omat lainamme eri tahdissa, kumpikin varojensa mukaan. Kamppaakaan ei ostettu tasan puoliksi vaan jaettiin maksukyvyn mukaan.

 

[Ruokalusikka]

Enta jos se suurempi potti on syntynyt siita, etta on elanyt saastavaisesti?

Ei sillä ole mitään väliä. Nimimerkki kysyi neuvoa ja toiset nimimerkit jakoivat näkemyksiään, mutta näköjään turhaan, koska asia oli jo omassa mielessä valmiiksi taputeltu. Suurin näkemysero on selvästi siinä, että suojellakko omaisuutta vai parisuhdetta. Minä pidän parisuhdetta selkeästi arvokkaampana, mutta en olisi välinpitämätön omaisuudenkaan suhteen. Siksi järjestelisin asiat siten, että huolimatta toisen isommasta potista arki olisi tasa-arvoista. Loppujen lopuksi aika yksinkertaista.

Omalla kohdalla olen helvetin ylpeä siitä, että vaikka tuloja ja omaisuutta on jonkun verran (aika vähän loppujen lopuksi), niin elän mammonan yläpuolella. Mitä rahavirtoihin tulee, niin olen aivan varmasti taloudellisesti tappiolla kaikkiin lähimmäisiin verrattuna, mutta henkisesti moninkertaisesti voitolla. Kun tarjoan mun 140 euron viskipullosta parit siivut kaverille ja toisellekin, laitan kummipoikien tilille jonkun mielestä kohtuuttoman summan tai hoidan meidän taloon 1500 litraa öljyä ja unohdan puolittaa laskun, niin minä olen voitolla. Tuohon tulokseen ei vaan päästä taskulaskimella.

Mitä viimeksi kysyttyihin marginaaleihin tulee, niin kyllä sen parhaan luvun saa yksinkertaisesti kiertämällä pankit. Mutta onko halvimman marginaalin tarjoava pankki edullisin? Ei välttämättä. Totuus löytyy vasta sen viivan alta, jonka yläpuolelle on marginaalin lisäksi listattu kaikki pankkiasioinnin kustannukset. Ne taas vaihtelee aika paljonkin riippuen kysyjästä. Ja onko edullisin paras? Vaikka jostain hikipankista saisi kokonaispakettina kaikkein edullisimman tarjouksen, niin kyllä se vituttaa, kun pitäisi jossain netissä maksaa jotain pientä, eikä palvelusta löydykään oman pankin logoa. Millä tuollaisen vitutuksen hinnoittelee, niin sekin on yksilöllistä.

Sainko sekoitettua pakkaa lisää? Hyvä :D Tarkoitus pakottaa omaan ajatteluun.

 

[modified]

Kysytäänpäs täällä, kun täältä saa puolueettomia vastauksia:
Mulla on asunto-osake, joka arvo on noin 250 000e(oma arvio vielä nyt, mutta asunto arvioitu 1 1/2 vuotta sitten näkemättä kahden asuntovälittäjän toimesta 235 000e ja nyt oli naapurirapussa myynnissä vastaava jo hintaan 275 000e).
Maksettiin(exän kans) asunnosta kaikkineen ehkä vajaa 210 000e ja lainaa mulla on nyt noin 190 000e + et jouduin maksaa exän ulos tästä aikoinaan. Nyt on uusi kumppani kysellyt asunnon ostosta eli että ostas puolet tästä tai sit ostetaan ihan joku toinen asunto...
Mikä on reilu ja järkevä hinta asunnon puolikkaalle NYT? Minusta se ei ole reilua, jos muija vaatis mua myymään puolikkaan siitä hinnasta, minkä olen itse aikanaan maksanut vaan siitä, mikä on asunnon tämänhetkinen arvo. Näin asia on reilu molempia kohtaan, jos joskus sattuisi erokin tulemaan. En mä tällä voittoa halua tehdä toisen kustannuksella, mutta kyllä näissä omaisuus asioissa saa olla tarkkana. Mä olen kuitenkin maksanut tätä yksin ja ottanut riskitkin. Arvo on nyt sattunut nousemaan rajusti ja voi vielä jopa noustakin alueen kehittymisen takia. Olisiko viisasta pyytää arviot muutamalta välittäjältä ja sit vaikka niiden keskiarvoa tai alinta arviota pitää kauppasummana? Mietteitä asian tiimoilta kaivataan. ;)
Niin ja jos me ostetaan ihan toinen asunto, mä en varmaan saa pitää tuota nykyistä lainaa(ois halpa) vaan pankki haluaa tehdä uuden lainan kun asuntokin vaihtuu...?
Mikä ja mistä tällä hetkellä pienimmällä marginaalilla lainaa? OP:sta puhelimessa sanoi, että 0.86% ois heidän marginaali nyt. Tinkinyt en vielä ollenkaan...

Emäntä voi maksaa vaikka puolet koroista ja vastikkeesta niin silloin hän vastaa puolesta juoksevia asumismenoja.

Kuulostaa todella huonolta ajatukselta myydä puolet omasta ilman mitään _todella_ hyvää syytä. Pikemminkin kannattaisi yrittää hoitaa asumiskustannusten jako jotenkin muuten.

 

[JN]

Emäntä voi maksaa vaikka puolet koroista ja vastikkeesta niin silloin hän vastaa puolesta juoksevia asumismenoja.

Kuulostaa todella huonolta ajatukselta myydä puolet omasta ilman mitään _todella_ hyvää syytä. Pikemminkin kannattaisi yrittää hoitaa asumiskustannusten jako jotenkin muuten.

Samaa mieltä. Tosin vain väliaikaisena ratkaisuna, kun uudella Man78:n kumppanilla asunto kerta tekee mieli ostaa.

Mutta järjellä ajatellen tottakai markkinatilanteen nykyinen asunnon arvo määrittelee mitä uuden kumppanin pitäisi omasta puolikkaastaan maksaa. Tunteella ajatellen summa on ehkä ihan jotain muuta.
Mikäli toiseen asuntoon muutto ja velkataakan puolittaminen sen asunnon suhteen ei tunnu kivalta vaihtoehdolta, niin kannattaa varmaan yrittää tehdä joku kompromissi asian suhteen.

Pitää kuiten muistaa, vaikka onkin vain pieni mahdollisuus siihen, että asunnon arvo olisi voinut myös laskea. Velkaa ois edelleen 200te ja asunnon arvo 180te. Tulisko myytyä puolikasta kämpästä nykyisen markkinahinnan vai sen hetkisen ostohinnan mukaan.

 

[Kas-vain]

Ainoa juridisesti pätevä keino välttyä mahdollisilta lahjaveroseuraamuksilta on myydä asunto käypään hintaan. Siis olettaen, ettei Man78 ole jo naimisissa jolloin voisi myydä 75% käyvästä arvosta ilman lahjaveroseuraamusta. Vai oliko se niin, että voi myydä myös "ulkopuoliselle" tuohon 75% hintaan? En nyt löydä mistään tukea, mutta mielikuva on, että perheenjäsenille ainakin voi myydä asunnon 75% käyvästä hinnasta ilman veroseuraamuksia.

 

[Man78]

Nimimerkki kysyi neuvoa ja toiset nimimerkit jakoivat näkemyksiään, mutta näköjään turhaan, koska asia oli jo omassa mielessä valmiiksi taputeltu. Suurin näkemysero on selvästi siinä, että suojellakko omaisuutta vai parisuhdetta. Minä pidän parisuhdetta selkeästi arvokkaampana, mutta en olisi välinpitämätön omaisuudenkaan suhteen. Siksi järjestelisin asiat siten, että huolimatta toisen isommasta potista arki olisi tasa-arvoista. Loppujen lopuksi aika yksinkertaista.

Minä kysyin siitä hinnasta, mitä mieltä olette? En onko parisuhde vai omaisuus tärkeämpi. Tottakai parisuhde, mutta on suojeltava myös itseään, ettei ole tyhjän päällä jos ero tulee. Entinen suhde kesti 11v ja niin vain ero tuli ja oisin ollu todella vaikeuksissa, jos en olisi pitäny puoliani omaisuus asioissa. Nytkin jo kaikki kaatui vähäks aikaa mun niskaan heti eron jälkeen...En toivo sitä tilannetta kenellekään. Ja arki on meillä kyllä ihan tasa-arvoista, se siitä.

Emäntä voi maksaa vaikka puolet koroista ja vastikkeesta niin silloin hän vastaa puolesta juoksevia asumismenoja.
Kuulostaa todella huonolta ajatukselta myydä puolet omasta ilman mitään _todella_ hyvää syytä. Pikemminkin kannattaisi yrittää hoitaa asumiskustannusten jako jotenkin muuten.

Ei tässä nyt ole kysymys ollenkaan tämän hetkisistä kuluista, se on järjestyksessä. Muija vaan haluaisi jo ostaa asunnon ja rueta kartuttamaan omaisuutta, ikää on kuitenkin jo 24v.

 

[Smart]

Toi mitä kirjoitat alemmassa, on varmasti tottakin. Rakkaallehan soisi mielellään vaikka mitä, mutta nykyään on myös yhä enemmän tasavertaisia pareja palkkojenkin suhteen, ennen mies tienasi aina paljon enemmän. Ei enää nykyään ja siksi naisetkin saavat hankkia itse enemmän asioita, joista pitää.
Minkälaisia marginaaleja voi nyt tällä hetkellä vaatia ja kannattaako käydä kaikki pankit läpi?

Näin on. Nykyään naisilla on mahdollisuus tienata ihan kivasti, vähintäänkin samat avaimet on tarjolla kuin miehille. Näin myös naisilla on mahdollisuus hankkia itselleen omaisuutta, olla ns. taloudellisesti riippumattomia. Tämä on mielestäni hieno juttu, koska sen luulisi ainakin vähentävän sellaisia suhteita ja liittoja, joissa ollaan paremman elitason, materian ja rahan takia. Taitaa olla enemmänkin omasta ajatusmaailmasta ja anteliaisuudesta kiinni, se mitä omasta potistaan lähimmäisilleen suo.

Me huomasimme pienellä keväisellä pankkikierroksella, että todellakin kannattaa nähdä pikkasen vaivaa ja käydä useampi konttori läpi. Erot kun eivät ainoastaan ole marginaaleissa, vaan myös monet muut asiat pankit hoitavat eritavalla. Kannattaa myös miettiä heti alkuun, jaksaako kuunnella myyntipuheita korkokatoista, vakuutuksista ja muista sivutuotteista, sekä se kuinka vertailukelpoisia lainat sitten keskenään enää ovatkaan. Usein myös marginaali pompsahtaa, jos et olekaan kiinnostunut lisävarusteista. Meille oli tärkeää, se kuinka hyvin yksiin pankin ja meidän ajatukset lainasta, sen sisällöstä ja hoidosta menivät. Tämän lisäksi ainakin itsellä vaikutti myös hyvä ja joustava palvelu, sekä henkilökemiat.

Marginaalien reaaliarvoinen vertailu on tehty noiden lisäpalvelujen takia aika haastavaksi, mutta noin arviona itselle jäi käsitys 0,6% - 1,0% olevan tällä hetkellä se vaihteluväli eri pankkien suhteen.

 

[Smart]

Minä pidän parisuhdetta selkeästi arvokkaampana, mutta en olisi välinpitämätön omaisuudenkaan suhteen.

Omalla kohdalla olen helvetin ylpeä siitä, että vaikka tuloja ja omaisuutta on jonkun verran (aika vähän loppujen lopuksi), niin elän mammonan yläpuolella. Mitä rahavirtoihin tulee, niin olen aivan varmasti taloudellisesti tappiolla kaikkiin lähimmäisiin verrattuna, mutta henkisesti moninkertaisesti voitolla. Kun tarjoan mun 140 euron viskipullosta parit siivut kaverille ja toisellekin, laitan kummipoikien tilille jonkun mielestä kohtuuttoman summan tai hoidan meidän taloon 1500 litraa öljyä ja unohdan puolittaa laskun, niin minä olen voitolla. Tuohon tulokseen ei vaan päästä taskulaskimella.

Tähän kun vielä lisää kaiken sen, mitä ei millään tavalla pysty rahassa mittamaan. Se on mielestäni sitä tärkeintä, mikä valitettavasti monelta nykypäivänä unohtuu.

 

[vässy74]

Minä kysyin siitä hinnasta, mitä mieltä olette? En onko parisuhde vai omaisuus tärkeämpi. Tottakai parisuhde, mutta on suojeltava myös itseään, ettei ole tyhjän päällä jos ero tulee. Entinen suhde kesti 11v ja niin vain ero tuli ja oisin ollu todella vaikeuksissa, jos en olisi pitäny puoliani omaisuus asioissa. Nytkin jo kaikki kaatui vähäks aikaa mun niskaan heti eron jälkeen...En toivo sitä tilannetta kenellekään. Ja arki on meillä kyllä ihan tasa-arvoista, se siitä.

Oikea hinta on tämän päivän "tiukka" markkinahinta, joka on todennäköisesti on jonkin verran alle välittäjien hinta-arvioiden keskiarvo. Tiukkaa ja ns. goodwill:iä sisältävää hintaa miettiessä kannattaa muistaa ettei tuossa kuviossa tarvitse maksaa välityspalkkioilta (neljännesmiltsin kämpässä välittäjien listahintojen mukainen palkkiokin on luokkaa 10 KEur ja uudesta kämpästähän pääseekin maksamaan varainsiirtoveroakin jokusen tonnin ;) ), kuntokartoituksia, muuttokuluja jne. joihin kuitenkin useimmiten palaa tuhansia euroja jos päätätte hankkia jonkun eri kämpän yhdessä. Koska tuossa ollaan puolikasta hankkimassa tiputtamalla koko kämpän hintaa esim. (ihan hihasta vedettynä, esimerkin vuoksi) 10 KEur arvioiden keskiarvon tai vast alle on sen vaikutus puolikkaan hinnassa vain 5 KEur eli ei tuossa nyt mitään elämääpysäyttäviä etuja tai tappioita pääse syntymään puoleen tai toiseen.

Järkevien ihmisten kesken ei pitäisi olla suurta ongelmaa löytää kultaista keskitietä, jossa sinä et ns. häviä mitään merkittävää ja naisesi pääsee nauttimaan asuntovelan ihanuudesta sillä fiiliksellä että on ostanut kämpänpuolikkaan ihan kohtuulliseen hintaan.

Ei tässä nyt ole kysymys ollenkaan tämän hetkisistä kuluista, se on järjestyksessä. Muija vaan haluaisi jo ostaa asunnon ja rueta kartuttamaan omaisuutta, ikää on kuitenkin jo 24v.

Fiksu nainen. En näe mitään syytä miksette voisi puolikkaasta kauppoja tehdä. Tuskin avokkisi olettaa, että lahjoitat hänelle jonkun vanhan hinnan mukaisella arvolla tuota puolikasta, tuohan olisi varsin opportunistista ajattelua. Muuttaminen on vittumaista puuhaa ja en todellakaan lähtisi vaihtamaan kämppää sen takia, että nykyisen kämpän arvonmäärityksessä olisi jotain älyttömän monimutkaista kun ei siinä oikeasti ole.

 

[Man78]

Oikea hinta on tämän päivän "tiukka" markkinahinta, joka on todennäköisesti on jonkin verran alle välittäjien hinta-arvioiden keskiarvo. Tiukkaa ja ns. goodwill:iä sisältävää hintaa miettiessä kannattaa muistaa ettei tuossa kuviossa tarvitse maksaa välityspalkkioilta (neljännesmiltsin kämpässä välittäjien listahintojen mukainen palkkiokin on luokkaa 10 KEur ja uudesta kämpästähän pääseekin maksamaan varainsiirtoveroakin jokusen tonnin ;) ), kuntokartoituksia, muuttokuluja jne. joihin kuitenkin useimmiten palaa tuhansia euroja jos päätätte hankkia jonkun eri kämpän yhdessä. Koska tuossa ollaan puolikasta hankkimassa tiputtamalla koko kämpän hintaa esim. (ihan hihasta vedettynä, esimerkin vuoksi) 10 KEur arvioiden keskiarvon tai vast alle on sen vaikutus puolikkaan hinnassa vain 5 KEur eli ei tuossa nyt mitään elämääpysäyttäviä etuja tai tappioita pääse syntymään puoleen tai toiseen.

No mulla olikin tarkoitus laittaa tuo itse myyntiin tai sit jos yks tuttu välittäjä myis kohtuu hintaan, mä en kiskurihintoja maksa ku melkein uus kämppä kyseessä niin mitään "ongelmia" ei kaupanteossa olisi...Katsellaan VAIN uusia eli kuntokartoitukset sun muut voi kans unohtaa. Tällä viikolla pitäs päättää tuo "uuden", yhteisen asunnon kohtalo. Vai jäädäänkö nykyiseen ja tehdäänkö siitä kauppaa...?

Järkevien ihmisten kesken ei pitäisi olla suurta ongelmaa löytää kultaista keskitietä, jossa sinä et ns. häviä mitään merkittävää ja naisesi pääsee nauttimaan asuntovelan ihanuudesta sillä fiiliksellä että on ostanut kämpänpuolikkaan ihan kohtuulliseen hintaan.
Fiksu nainen. En näe mitään syytä miksette voisi puolikkaasta kauppoja tehdä. Tuskin avokkisi olettaa, että lahjoitat hänelle jonkun vanhan hinnan mukaisella arvolla tuota puolikasta, tuohan olisi varsin opportunistista ajattelua. Muuttaminen on vittumaista puuhaa ja en todellakaan lähtisi vaihtamaan kämppää sen takia, että nykyisen kämpän arvonmäärityksessä olisi jotain älyttömän monimutkaista kun ei siinä oikeasti ole.

En uskokaan, että meille riitaa tuosta tulisi, mutta oli hyvä kysellä täältä(tuttujen lisäksi) asiasta. Kyl mä mielellään myisin tosta puolet pois, koska itse tuota on raskas maksella kun muutakin elämää on.