Asuntolaina

[Kas-vain]

Kyseessä on vain n. kymppitonnin laina, joten jos on ongelma pankille niin siirrän lainan suoraan toiseen pankkiin.

Joo en tiedä miten tässä markkinatilanteessa toimivat, mutta halusin vain muistuttaa, että se mahdollisuus on olemassa. Ymmärrät varmaan, että pankin tehtävä on tehdä voittoa ja kesken korkojakson viitekoron muuttaminen velalliselle edullisempaan aiheuttaa 95% todennäköisyydellä pankille muitakin kuluja kuin 100€ toimenpidepalkkion. Uskon myös, että he eivät niitä mahdollisia kuluja halua hyväntekeväisyyttään itselleen jyvittää. Tosin, jos lainassa on mahdollista tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä ilman kuluja niin viitekoronkin pitäisi vaihtua pelkällä toimitusmaksulla.

 

[Timba79]

Kyseessä on vain n. kymppitonnin laina, joten jos on ongelma pankille niin siirrän lainan suoraan toiseen pankkiin.

Nordeassa kiinteän koron saa ainoastaan yli 17.000 euron lainaan. En muista oliko eurolleen tuo summa, mutta lähellä kuitenkin. Kymppitonnin lainaan ei Nordeassa saa kiinteetä, muiden pankkien rajoista en tiedä mitään.

Ja tähä asti ei Nordea ainakaan ole mitään korkotappioimaksuja perinyt. Sampo-Pankin olen kuullut tällaista tekevän. En tiedä totuudesta sitten mitään...

 

[N.D.]

Kyllä perii ja niin perii suurin osa pankeista.

 

[Inska]

Henk. koht. ei kauheasti kiinnosta jos koko Nordea vaikka kaatuisi. Kys. lainaa varten oli aikoinaan otettu lainaturva kuoleman varalta, mutta se evättiin kun korvauksen maksun aika tuli. Jos koron vaihto on ongelma pankille, niin siirrän lainan toiseen pankkiin. Helpommalla pääsee ja kokonaan kuluitta. Tuossa on kuitenkin asunto-osake vakuutena, joten lainan saaminen toisesta pankista ei ole ongelma. Mulla ei ole kyllä ollut yhtään lainaa, jossa olisi pitänyt maksaa kuluja ylimääräisistä lyhennyksistä. Tosin lainasummat ovat olleet melko pieniä.

edit: aamulehden mukaan vain Sampo perisi korkotappioita. Ensi viikolla sen näkee mitä sanovat. Veikkaan että menee vain tuo huntti kuluja ja korko vaihtuu.

 

[Tabasco]

Kyllä perii ja niin perii suurin osa pankeista.

Ei muuten peri, koronvaihto maksu satkun eikä muuta. Eikä ois maksanut ees sitä, jos ois tajunnut sopia asiasta lainaa ottaessa.

 

[Ruokalusikka]

Tännekin siirto palkkaketjusta.

Nyt ollaan asian ytimessä. Jengi ei tajua, että vaikka 200000 ja 150000 asuntolainojen ero on aivan vaan helvetin paljon enemmän kuin erotus.

Lasketaas

200000e vs 150000e, lainanhoitokulut 1000e/kk, korko 3.5%

Tonnin lyhennyksellä ja 3.5% korolla ero laina-ajassa on 16v vs 25v, eli 9 vuotta!! Kymmenen vuoden päästä samalla lyhennyksellä pienempää lainaa on jäljellä 66000e ja isompaa 140000e. Pienemmän lainan maksaja on jo 25000e voitolla ja ero vaan kiihtyy loppua kohti. Kun pienempi laina on maksettu, niin isompaa on jäljellä 9 vuotta ja 92000e.

Tuossa vaiheessa pienemmän lainan maksanut voisi alkaa sijoittamaan tuon tonnin kuussa vaikka "takuuvarmaan" Seligsonin AAA:han. Kun isompi laina olisi maksettu, niin pienemmän lainan lyhentäneellä ja sen jälkeen säästäneellä olisi jo ylimääräistä tassussa 130000e.

Lopputulos 25 vuoden päästä on se, että toisella on alkujaan 200000e:n kämppä, ei muuta. Toisella alkujaan 150000e:n kämppä ja säästöjä 130000e. Siinä on hiukan eri jatkolähtökohdat alkaa miettimään vuorotteluvapaita, eläkepäiviä tai kesämökkiä. Pienemmän lainan ottaneella on ollut jo laina-aikana enemmän mahdollisuuksia elämässään. Jos olisivat esim. ottaneet lyhennysvapaata kymmenen vuoden kohdalla 6kk, niin pienemmän lainan ottaja olisi maksanut pelkkiä korkoja n. 200e/kk ja isomman ottaja n. 400e/kk.

Nuorempana otetun asuntolainen määrällä on siis aivan vaan helvetisti merkitystä varoihin ja elämään 40+ iässä ja sillä taas on samassa suhteessa merkitystä eläkeikään. Jos uhraa tietoisesti koko työikänsä asuntolainan kanssa runkkaamiseen, niin peilin edestä löytyy tilaa eläkeiässä.

Kun nyt palkkakeskusteluakin pitäisi jotenkin sivuta, niin työpaikan valinnassa kannattaa ihan taloudellisessakin mielessä ja juuri tämän asuntolainakuvion takia painottaa enemmän työpaikan sijaintia ja etätyömahdollisuuksia kuin palkkaa. 3000e/kk pk-seudun ulkopuolella on oikeasti helvetisti enemmän kuin 4000e/kk pk-seudulla.

Tältä kantilta en voi millään ymmärtää niitä kitiseviä lääkelaitoksen työntekijöitä, jotka saivat taivaan lahjana menolipun paratiisiin. Joku voisi heittää niitä taskulaskimella naamaan. Noh, ehkä ymmärtävät 20 vuoden päästä mitä saivat. Mitään en Kuopiosta tiedä, mutta itse lähtisin tällä palkalla vaikka tänä iltana, jos olisi mahdollisuus :D

Ei kai se nyt noin yksinkertaista ole tuo lainakuvio. Sen "alkujaan 200000 e:n" talon arvo nousee toki samassa suhteessa kuin 150000 e:n. Tuosta vähän tilastopohjaa eli omakotitalojen hintakehitys 1985 - 2008:

http://tilastokeskus.fi/til/kihi/2008/03/kihi_2008_03_2008-12-12_tie_001.html

Ei paljoa tarvitse korkoja itkeä niiden, jotka v. 85 ottivat sen 25 vuoden konkurssilainan.

Jaa. Minun vanhempani ottivat tuolloin asuntolainan ja tekivät sen seurauksena omakätisen lopullisen poistumisen v. 92.

Tätäkin tärkeämpi pointti, joka tosin vain sivuaa talon hintaa on, se että ei kannata elää pelkästään tulevaisuudelle. Siis säästää sinne rahastoon sitä jotain päivää varten sitten joskus. Mitä pidempään elää, sitä useamman riskin joutuu kohtaamaan ja kaikki eivät kaikista selviä ohitse. Myös sitä enemmän ikäviä kokemuksia elämään mahtuu (en tarkoita etteikö hyviäkin). Voitko nauttia niistä säästöistä samalla tavalla sitten vanhana, kun olet kenties sairas, et voi enää hyvin, läheisesi ovat kuolleet etkä itsekään välttämättä ole enää hengissä?

Mainittakoon, että puolustan tässä vaan omaa "kaikki mulle heti nyt"-elämäntyyliä

En tietenkään lähtenyt ampumaan itseäni otsaan yrittämällä huomioida kaikkia muuttujia. Tarkoitus oli vain osoittaa kuinka vitusti kalliimpi "ihan vähän" kalliimpi laina on. Siksi käytinkin kohtuullista esimerkkiä 150 vs 200. Ero vain jyrkentyy, kun summat kasvavat. Ja minun vertauksessahan lainamenot olivat samat, tonnin kuussa.

Osasin vähän odottaa tuota nuorena vs vanhana elämis-pointtiakin. Tässä asiassa ei tarvitse valita "puoltaan" ääripäistä. Hieman nöyryyttä nuorempana takaa hyvällä kertoimella vaurautta vanhempana. Omalla kohdalla tähtään velattomaan taloon n. 40 vuotiaana. Aivan varmasti osaan ottaa elämästä tuolloin enemmän irti kuin osasin parikymppisenä. Edelleen minun esimerkissä kk-menot olivat samat.

Eläminen tarkoittaa toivottavasti myös muutakin kuin asumista. En millään suostu uskomaan, että jonkun päivittäinen elämä yli 200 tonnin uudessa Jukka-talossa olisi joka päivä jotenkin onnellisempaa, saatikka että kalliimmassa talossa saisi elämästä jotenkin enemmän irti kuin minä saan 150 tonnin rintamamiestalossa. Uskallan jopa väittää homman menevän päin vastoin.

Asunnon arvon nousulla ei ole mitään väliä niin kauan kuin siinä pitää asua.

 

[Izzman]

Jaa. Minun vanhempani ottivat tuolloin asuntolainan ja tekivät sen seurauksena omakätisen lopullisen poistumisen v. 92. Tarkoitus oli vain osoittaa kuinka vitusti kalliimpi "ihan vähän" kalliimpi laina on. Siksi käytinkin kohtuullista esimerkkiä 150 vs 200. En millään suostu uskomaan, että jonkun päivittäinen elämä yli 200 tonnin uudessa Jukka-talossa olisi joka päivä jotenkin onnellisempaa, saatikka että kalliimmassa talossa saisi elämästä jotenkin enemmän irti kuin minä saan 150 tonnin rintamamiestalossa. Uskallan jopa väittää homman menevän päin vastoin.

Nää on pitkälti läpikäyty tässä threadissa aiemmin kaikki mahdolliset pointit. (...mutta...) On totta, että on täysin eri asia jos se suuri laina johtaa katastrofiin eikä sitä pysty enää hoitamaan. Sä osaat ottaa sen paremmin huomioon kuin mä sun historian takia (osanotot siitä vaikka eihän ne mitään auta). Mullakin olisi aidosti alle kuukausi aikaa hankkiutua talosta ja autosta eroon jos joutuisin työttömäksi, ansiosidonnaisella en MITENKÄÄN voisi maksaa lainoja vaikka vaimo olisi normaalisti töissä. Talosta tosin tuli reiiiiiilusti kalliimpi mitä piti, mutta aina oppii.

Asumiskuluja ajattelen vuokrana pankille, ne pitää suhteuttaa arvonnousuun (tai laskuun), inflaatioon, alijäämähyvityksen tuomaan verohyötyyn jne ja sitten viivan alle jäävää summaa voi arvioida sillä mielellä haluaako elintasosta maksaa sen vuokran vai ei.

Eri mieltä oon vain tosta enemmän irti saamisesta. Nyt kaksi vuotta talossani asuneena ei voi kyse enää olla uutuudenviehätyksestä. Melkein joka päivä voi "fiilistellä" kun tilaa ja varusteita on riittävästi. Kyllä sen varmasti voi kuvitella mitä lisäarvoa tuo ns. liikatila, kun on tavallaan paremmin tilaa hengittää ja kulkea. Luksus ympärillä energisoi ja rentouttaa ja hyvät varusteet vähentävät arjen vaivoja. Toki nää on henkilökohtaisia juttuja mistä kukakin pystyy nauttimaan ja miten pitkään eritoten. Itse olen sikäli "kasvanut", että arvostan ja olen tosi kiitollinen joka päivä siitä mitä mulla on (muustakin kuin materiasta tietenkin suurimmaksi osaksi). Useimmitenhan on niin, että sitä mitä on, ei osaa arvostaa ja helposti käy niin, että Siperia opettaa. Uskon, että jokainen meistä nauttii sekä vähemmästä, että enemmästä ja että ero onnellisuudessa ei korreloi materian määrään suorassa suhteessa.

Päätän jorinani Jonna Tervomaan sanoihin:

"Pakko saada aina se mitä en yleensä saa
Pakkomielle, suuri tarve ja juuri sitä kaipaan
Ainoaa, puuttuvaa
Tyhjä paikka aina sille mitä en ikinä saa
Kaikki muu on korviketta ja turhaa ellen mä saa
Ainoaa puuttuvaa"

 

[karuotsa]

Eläminen tarkoittaa toivottavasti myös muutakin kuin asumista. En millään suostu uskomaan, että jonkun päivittäinen elämä yli 200 tonnin uudessa Jukka-talossa olisi joka päivä jotenkin onnellisempaa, saatikka että kalliimmassa talossa saisi elämästä jotenkin enemmän irti kuin minä saan 150 tonnin rintamamiestalossa. Uskallan jopa väittää homman menevän päin vastoin.

Asunnon arvon nousulla ei ole mitään väliä niin kauan kuin siinä pitää asua.

Älä usko sitten, itse en juuri kirveelläkään muuttaisi mihinkään rintamamiestaloon, kun ei todellakaan ajatus vain miellytä.

Itse olen erittäin onnellinen uudessa talossa. Remontteja ei tiedossa oman asumisen aikana, jos jotain rakenteellista vikaa löytyy niin ei mene minun piikkiin korjaukset.

Arvonnousulla ei ole tosiaan niin väliä niin kauan kuin talossa asuu, mutta minun uusi talo on suht uusi vielä pois muuttaessanikin, mutta ikivanha talo on vieläkin vanhempi, kun sieltä muuttaa pois.

 

[Ruokalusikka]

Eri mieltä oon vain tosta enemmän irti saamisesta. Nyt kaksi vuotta talossani asuneena ei voi kyse enää olla uutuudenviehätyksestä. Melkein joka päivä voi "fiilistellä" kun tilaa ja varusteita on riittävästi. Kyllä sen varmasti voi kuvitella mitä lisäarvoa tuo ns. liikatila, kun on tavallaan paremmin tilaa hengittää ja kulkea. Luksus ympärillä energisoi ja rentouttaa ja hyvät varusteet vähentävät arjen vaivoja. Toki nää on henkilökohtaisia juttuja mistä kukakin pystyy nauttimaan ja miten pitkään eritoten.

En varsinaisesti eri mieltä ole, mutta väritän lisää omilla pointeilla.

Yksi asia mikä ei monen silmään tai päähän tartu on se, että talo vanhenee vaihtelevaa tahtia. Uusi on uusi vain viitisen vuotta. Sitten alkaa aika näkymään pinnoissa ja tyylissä. Tämän päivän silmään 90-luvun talot ovat kauttaaltaan hirveitä. Pinnat, kaapit, saunat, suihkut... kaikki yksityiskohdat ovat "ysäriä". Vastaavasti kymmenen vuoden päästä tämän päivän kuituvalot, halogeenit, tumma puu (kaapit, lattiat) ja kylppärin laatat (esim. tumma viiru suihkun kohdalla) aiheuttavat välittömän oksennusreaktion (minulla jo nyt).

Samaan aikaan n. 50-60 vuotta vanha talo on kymmenen vuoden päästä edelleen n. 50-60 vuotta vanha Siihenkin pitää remppoja tehdä, mutta perustekniikka on aika samaa. Vanhat talot ovat yleensä paremmilla ja isommilla tonteilla, kun uudet asuinalueet nousevat vähän syrjään. Tonteilla on usein kymmeniä vuosia vanhoja istutuksia ja puita, joita ei voi rahassa mitata, kun uusien talojen tontit ovat alastomia vuosikausia. Omassa (vasta ostetussa) rintsikassa on asuinneliöitä 150, autotalli ja piharakennus. Kellarissa iso puusauna, suuri suihkutilat lattialämmityksellä, kaivo(!), lämmintä siistiä askartelutilaa ja vielä rakentamatonta tilaa (tuleva takkahuone). Keski- ja yläkerta tavanomaisia eri aikoina remontoituja tiloja. Ei uudenveroisia, mutta laadukkaita. Tekniikka myös jatkuvasti rempattua -60 -2000 luvuilla. Tontti on minusta pieni, alle 2000 neliötä, mutta sitäkin hienompi. Kauppa, posti, baari, pankki, parturi (ja mitähän muuta siinä oli..) 100m.

Tekisi mieli inttää, että tuossa talossa on kertakaikkiaan kivempaa elää kuin olisi uudessa 50+ tuhatta kalliimmassa. Toki taloja pitää aina rakentaa ja uudenkin voi tehdä super-hienoksi, eikä uuteen Jukka-taloon "kuole". Mutta kun uutta ja vanhaa vertaillaan hinnalla ja varsinkin asuntolainojen pituuksilla, niin väitän vanhemman, tietenkin terveen talon olevan viisaampi ratkaisu.

Toki uhrauksiakin on tehty. Nyt vaihdetaan 170 tonnin kerrostalokaksiosta ja 25-40min. työmatkasta 140 tonnin yllä kuvailtuun taloon ja tunnin työmatkaan. Alkuperäinen idea lähti siitä, kun laskin, että jos otettaisiin vanha 85000 euron rivarin pääty tunnin päästä, niin se olisi lyhennetty neljässä vuodessa! Tuo talo on kompromissi samalta alueelta.

 

[Ruokalusikka]

minun uusi talo on suht uusi vielä pois muuttaessanikin, mutta ikivanha talo on vieläkin vanhempi, kun sieltä muuttaa pois.

Tästä olen täysin päinvastaista mieltä, kuten yllä tulikin jo. Vanha talo ei vanhene enää, kun perusasiat pidetään kunnossa. Ja aina kun jotain tehdään, niin tehdään tietenkin sen hetkisen parhaan tekniikan ja kukkaron mukaan. Hyvin pidetyssä rintamamiestalossa voi olla paljon modernimpaa tekniikkaa kuin 80-90 luvun taloissa.

Toki huono talo on huono iästä riippumatta. On paljon huonoja (yleensä remonteilla pilattuja) rintamamiestaloja, mutta nykyään "osataan" myös mokailla täysin uusilla tavoilla, sen enempää esimerkkejä luettelematta.

 

[Krusifiksi]

Älä usko sitten, itse en juuri kirveelläkään muuttaisi mihinkään rintamamiestaloon, kun ei todellakaan ajatus vain miellytä.

No en kyllä minäkään. Mieluummin vaikka Älvsbyhus muovimattoineen.

 

[vässy74]

Tekisi mieli inttää, että tuossa talossa on kertakaikkiaan kivempaa elää kuin olisi uudessa 50+ tuhatta kalliimmassa. Toki taloja pitää aina rakentaa ja uudenkin voi tehdä super-hienoksi, eikä uuteen Jukka-taloon "kuole". Mutta kun uutta ja vanhaa vertaillaan hinnalla ja varsinkin asuntolainojen pituuksilla, niin väitän vanhemman, tietenkin terveen talon olevan viisaampi ratkaisu.

Mä muotoilisin tämän ennemminkin niin, ettei usein ymmärretä kuinka paljosta muusta jää paitsi ns. matkan varrella, kun valitsee sen ei niin järjettömän paljon kalliimmalta tuntuvan vaihtoehdon. Mun esimerkki on tää stadilainen ensiasunto, jonka nuoripari hankkii kun molemmat on saanut töitä. Hinta 200 vs 250 eli hädintuskin huomattava vivahde-ero, 200 budilla kun lähtee liikkeelle niin helposti tuloo tuo ihan vaan pikkusen kalliimpi otettua

Anyways:

Vaihtoehto 1:
Lainamäärä: 250 000,00 euroa
Laina-aika: 34 v 6 kk
Kuukausierä: 1 005,12 euroa
Todellinen vuosikorko: 3,3 %
Kämpästä maksetaan kokonaisuudessaan 416070
korkoja kokonaisuudessaan: 166070

Vaihtoehto 2:
Lainamäärä: 200 000,00 euroa
Laina-aika: 24 v
Kuukausierä: 1 001,03 euroa
Todellinen vuosikorko: 3,3 %
Kämpästä maksetaan kokonaisuudessaan 288374,4
korkoja kokonaisuudessaan: 88374

Tonni kuukaudessa lyhennyksiin, kun päälle tulee vastike, sähkö jne. on aika standardikamaa. Noita 30+ vuoden lainoja ottaessa monelta tuntuu unohtuvan se kuinka koron osuus räjähtää täysin käsistä kun mennään yli tietyn pisteen ja että "tänään tehty päätös käy kukkarollani vielä kun mietin tulevien lastenlasteni rippilahjaa". Se yksi lisähuone tai parempi näköala on aikas kallis kun vertaa mitä tuolla todellisten lopullisten hintojen erolla saa. Pikkuisen harkintaa käyttäen sen lainan loppumisesta pääsee nauttimaan ennenkuin on vanha ja raihnainen ja kuten yltä voi huomata korkojen erotuksella kustantaa matkan varrella aika monta pientä tai suurta unelmaa itselle, perheelle ja lapsille. Kannatan siis ehdottomasti "sopivasti kaikkea mulle pikkuhiljaa koko elämän ajan" mallia :dance2:

Mä asun itse tuon hintaluokan velattomassa kämpässä Espoolaisen pientalounelman ytimessä (välittäjän arvio kolmen vuoden takaa 218 KEur) ja siinä naapurustossa on kasapäin 50-100% kalliimpia asuntoja joista jostain syystä aikamoinen osa tällä hetkellä tyhjillään, kun ei oo uutukaiset kämpät oikein syksyn jälkeen käyneet kaupaksi. Oon usein lenkillä ollessa miettinyt kenellä niihin kämppiin on varaa ja mun matikan mukaan ei oikeastaan kenelläkään, ainakaan järjellisellä laina-ajalla.

Tässäkin ketjussa sivuttua "mitäs kun kämppä on maksettu" tilanteen pari vuotta takaperin kokeneena voin sanoa, että kaikinpuolin kevyemmäksi muuttui elämä tuossa vaiheessa. Arkiset valinnat vapautuivat huomattavasti ja talousasioita ei edes oikeastaan tarvitse miettiä lainkaan. Varaa olisi vaihtaa isompaankin kämppään, mutta jotenkin ei houkuta yhtään kun aidosti parempaan pitäisi laittaa sitten se 350+ KEur ja muuttaminen ja kämpän itselle tuneistaminen on niin vaivalloista.

feikki-edit: tässä taisi tulla esitettyä hyvä esimerkki myös siitä etei stadissa kannattaisi suomalaisesssa perusliksalla asua lainkaan

 

[assis]

Jos mun ois pakko muuttaa ok-taloon, ostaisin ehdottomasti hyvin tehdyn vanhan talon. Uusissa taloissa on nykyisin vaikka mitä vikoja ja mokia, jotka ilmenee vasta vuosien kuluttua. Jos vanha talo on pysynyt terveenä jo esim. 50 vuotta, se kestää kyllä seuraavatkin 50 vuotta terveenä ellei sitä itse pilaa. Uudet talot tehdään nykyisin turhankin teknisiksi ja kliinisiksi...

 

[Krusifiksi]

vaikka mitä vikoja ja mokia,

Kuten esimerkiksi? Miten hyvin tehty uusi talo on huonompi kuin vanha?

Rinttistalot puolestaan näyttää pahalta ja haisee pahalta(sahanpuru ja usein home).

Tuo logiikka että 50 pystyssä takaa toiset lisää on kyllä niin loistava että pistää miettimään oliko postisi provo? Onneksesi sinun ei ole pakko muuttaa ok-taloon...

 

[Inska]

Kuten esimerkiksi? Miten hyvin tehty uusi talo on huonompi kuin vanha?

Rinttistalot puolestaan näyttää pahalta ja haisee pahalta(sahanpuru ja usein home).

Tuo logiikka että 50 pystyssä takaa toiset lisää on kyllä niin loistava että pistää miettimään oliko postisi provo? Onneksesi sinun ei ole pakko muuttaa ok-taloon...

Uusimmista rakennusaineista ja tekniikosta ei ole vielä kokemusta pitkässä juoksussa. "Hyvin tehty" ratkeaa vasta vuosien päästä. Osa viosta tulee esiin vasta ajan kanssa, vaikka olisi "miten hyvin tehty". Esimerkkinä kaverilla oli ammuttu naulapyssyllä pex-putkeen niiin pieni reikä, että kesti vuosia ennen kuin suojaputki täyttyi vedestä ja alkoi vuotamaan eristeisiin. Tämä huomattiin sattumalta ja putki vuoti niin vähän, ettei suojaputki koskaan täyttynyt niin paljoa että vuotoa olisi huomattu. Tuo olisi huomattu tod. näköisesti vasta kun seinä olisi romahtanut tai kun olisi tullut oireita homeesta. Koskaan ei voi siis tietää onko joku ikävä ylläri odottamassa.

Kaikki rintamamiestalot on rumia ja aina homeessa sekä tietenkin haisevat pahalta. Laajaa kokemusta selkeästi on...

Tuo logiikka että 50 pystyssä takaa toiset lisää on kyllä yleensä totta. Varsinkin jos taloa pidetään kunnossa. Siinä ajassa ne viat tulevat viimeistään esiin.

Kyllä uudessa talossa varmasti pääsee helpommalla, mutta itselleni niissä on pari ongelmaa. Pihat ja puutarha ovat ainakin 50 vuotta liian nuoria ja toisekseen talot ovat hyvin hengettömiä, samoin tontit. Vanhassa talossa on oma tunnelmansa koska se on jo vanha. Mitä vanhempi, sitä arvokkaampi tunnelma. Esim. nuo asiat näkyvät siinä (monien mielestä perusteettomassa) arvon nousussa, jota uudemmissa vanhenevissa omakotitaloissa ei ole. Aivan sama, mutta itse en näe hinnan erotusta uuteen verrattuna sen väärtiksi. Varsinkin kun lasketaan korot jne. Itse asiassa en näe juuri mitään eroa kun alkaa vetelemään ranskalaisia viivoja plussista ja miinuksista. Uudessa ja vanhassa on kummassakin omat etunsa ja ostajakuntansa. Auto on hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset ovat valmiita maksamaan moninkertaisia summia vaikka vanhempi auto ajaa käytännössä aivan saman asian. Tämä vain siis pohdintaa että paljonko siihenkin uppoaa rahaa elämän aikana. Asuntojen pitää olla koko ajan isompia jne. Välillä tuntuu että ihmisiä sumutetaan kuluttamaan koko ajan enemmän eivätkä sitä itse tajua. Itselleni aivan sama, mutta olen alkanut priorisoimaan asioita vähän erilailla.

 

[Krusifiksi]

Uusimmista rakennusaineista ja tekniikosta ei ole vielä kokemusta pitkässä juoksussa. "Hyvin tehty" ratkeaa vasta vuosien päästä. Osa viosta tulee esiin vasta ajan kanssa, vaikka olisi "miten hyvin tehty". Esimerkkinä kaverilla oli ammuttu naulapyssyllä pex-putkeen niiin pieni reikä, että kesti vuosia ennen kuin suojaputki täyttyi vedestä ja alkoi vuotamaan eristeisiin. Tämä huomattiin sattumalta ja putki vuoti niin vähän, ettei suojaputki koskaan täyttynyt niin paljoa että vuotoa olisi huomattu. Tuo olisi huomattu tod. näköisesti vasta kun seinä olisi romahtanut tai kun olisi tullut oireita homeesta. Koskaan ei voi siis tietää onko joku ikävä ylläri odottamassa.

Itse olen ihan pihalla taloasioista, siksi olen tullut siihen tulokseen että uusi on minun valinta. Mikään ei tosin mielestäni poista sahanpurujen(rintistalot) ominaistuoksua ja ulkonäköasia on mielipide. Vanha on vanhaa vaikka miten koristelis.

Postiisi palaten: ihan samalla logiikalla joku on voinut tehdessään tai remontoidessaan rintistaloa naputella naulan putken läpi, joka sitten ruostuessaan aiheuttaa vesivuotoja. Jopa sinä voisit tehdä saman. Ja näitä et varmasti näe taloa ostaessasi, vaikka olisit rakennusmestari.

Mutta: mitkä todennäköisyydet lasket maallikko-ostajan(minä joka en tiedä taloista mitään) saada huonon talon? Uusi vai käytetty, kumpi on todennäköisemmin "paska"? Uusi vai vanha? Lauseesi yleensä totta kertoo kyllä kaiken, mutta odotan innolla kommenttiasi.

Ja kulutuskohtaan, minulla on talolle budjetti, jolla valitsen mieluummin uuden köyhäintalon kuin vanhan ja "arvokkaan".

 

[Inska]

Itse olen ihan pihalla taloasioista, siksi olen tullut siihen tulokseen että uusi on minun valinta. Mikään ei tosin mielestäni poista sahanpurujen(rintistalot) ominaistuoksua ja ulkonäköasia on mielipide. Vanha on vanhaa vaikka miten koristelis.

Postiisi palaten: ihan samalla logiikalla joku on voinut tehdessään tai remontoidessaan rintistaloa naputella naulan putken läpi, joka sitten ruostuessaan aiheuttaa vesivuotoja. Jopa sinä voisit tehdä saman. Ja näitä et varmasti näe taloa ostaessasi, vaikka olisit rakennusmestari.

Mutta: mitkä todennäköisyydet lasket maallikko-ostajan(minä joka en tiedä taloista mitään) saada huonon talon? Uusi vai käytetty, kumpi on todennäköisemmin "paska"? Uusi vai vanha? Lauseesi yleensä totta kertoo kyllä kaiken, mutta odotan innolla kommenttiasi.

Ja kulutuskohtaan, minulla on talolle budjetti, jolla valitsen mieluummin uuden köyhäintalon kuin vanhan ja "arvokkaan".

Osa rintamiestaloista tosiaan haisee purujen ja heihohkon ilmanvaihdoin takia, osasta taas ei pysty sanomaan onko eriste vaihdettu vai onko seinissä purut. Itseäkkään en pidä rintamiestaloja itsessään ulkoa erityisen kauniina, mutta pihat/puutarhat antavat tämän yleensä anteeksi.

Toki vanhassa talossa voi samanlailla olla tuollaisia yllätyksiä ja mokia. Pointti oli juuri osoittaa että vaatii aikaa että tietyt viat ja rakennusvirheet tulevat esiin. Sama koskee rakennusmateriaaleja ja valittuja rakennustekniikoita, vaikka niistä olisikin kokemuksia tietyllä aikavälillä.

Kuten tuossa jo kirjoitin, niin uusi talo on yleensä selkeästi huolettomampi alussa. Jossain vaiheessa sekin alkaa vaatia samanlailla huoltoa ja kunnossapitoa kuin vanhempi talo. Siltikin voit haukkaa samanlailla paskaa, ostit sitten ihan uuden talon, tai hyvin rempatun vanhan talon. Ongelmat ovat yleensä piilossa ja tulevat sen ajan kanssa vasta esiin.

Kyllä sä varmaan sen ymmärrät, että jos sulla esimerkkinä olisi pihassa seissyt yksi auto 50 vuotta ilman ruostetta, toinen auto 50 vuotta totaalisen ruosteessa ja uusi auto vain kuukauden, niin olettavasti se ruosteeton vanha ei siihen heti lahoa. Uuden kestävyydestä pitkässä juoksussa et voisi sanoa mitään.

Nyt kun puhuttiin hinnoista, niin yritän vaan antaa oman näkökulman siihen, mitä todellisuudessa saa sillä uuden korkeammalla hinnalla verrattuna vanhempaan. Parempi olisi vertailla eroa jos rakennat uuden "pienen" omakotitalon tai sen "vähän isomman nyt kun kerran rakennetaan". Jos rahaa on, niin tätähän ei tarvitse edes pohtia. Osan ihmisistä kannattaisi kuitenkin pohtia ennen kuin sen lainan ottavat. Harva varmaan edes laskee paljon esim. 25% korkeampi laina maksaa koko laina-ajalla lisää.

 

[Krusifiksi]

Parempi olisi vertailla eroa jos rakennat uuden "pienen" omakotitalon tai sen "vähän isomman nyt kun kerran rakennetaan". Jos rahaa on, niin tätähän ei tarvitse edes pohtia. Osan ihmisistä kannattaisi kuitenkin pohtia ennen kuin sen lainan ottavat.

Minä taas vertaan sitä että mitä vanhaa saan uuden hinnat alkaen talon budjetilla. Mielestäni en saa tarpeeksi vanhaa, jossain muualla voi olla toisin. Monissa kohteissa remontin jälkeen ollaan miltei uuden hinnoissa, toki jos tykkää ehostella ja "tekohengittää" asuntoaan ajan kanssa oman työn voimin, niin mikäs siinä. Voittaahan se toki auton tuunauksen järkevyydessä. Mutta minua kiinnostaa enemmän vapaa-aika, josta olen myös valmis maksamaan. Varsinkin kun asunnon valinnassa voin tehdä sen "lähes samalla rahalla".

 

[N.D.]

Ei muuten peri, koronvaihto maksu satkun eikä muuta. Eikä ois maksanut ees sitä, jos ois tajunnut sopia asiasta lainaa ottaessa.

Koska tämä tapahtui? Viitekorkona oli Euribor? Vaihto tehtiin kesken korkojakson?

Viime vuoden puolella näitä vielä tehtiinkin pelkillä toimistokuluilla jopa kesken korkojakson, ennen kuin pankit hiffasivat kuinka paljon ne tekevät tappioita jos eivät peri kuluja. Jos sun pankki ei niitä peri, niin ole onnellinen. Saat nimittäin etua pankkisi tyhmyydestä. :D

 

[hkasi]

Itse olen erittäin onnellinen uudessa talossa. Remontteja ei tiedossa oman asumisen aikana, jos jotain rakenteellista vikaa löytyy niin ei mene minun piikkiin korjaukset.

Onhan se noinkin, mutta ei tuokaan täysin varmaa ole.

Mitäs jos se talosi rakentanut pieni rakennusliike tai sivutoiminen grynderi on konkurssissa? Siinä ei paljoa vastuu paina ja sinä vastaat talosi ongelmista 100 %:sti itse.

Arvonnousulla ei ole tosiaan niin väliä niin kauan kuin talossa asuu, mutta minun uusi talo on suht uusi vielä pois muuttaessanikin, mutta ikivanha talo on vieläkin vanhempi, kun sieltä muuttaa pois.

Tuokin on suhteellista, asun itse 1908 valmistuneessa kerrostalossa ja tämä ikivanhuus on vain plussaa. Ei ole näkyvissä mitään syytä, miksi näin vanha talo kärsisi vuosien karttumisesta.