Asunnon osto sijoitusmielessä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja IsoDino
  • Aloitettu Aloitettu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Sijoitusasunnon hankkiminen on kyllä käynyt mielessä, myönnetään. Se mistä en ollut tietoinen on se että pystyisin käyttämään ensimmäistä asuntoani toisen asunnon lainavakuutena, jo kahden vuoden lyhentämisen jälkeen. No aina oppii uutta :)

Koska juuri tuossa on se pullonkaula, kun lähtee ns nollasta.


Juurikin näin. :)

Ja kun paneudut asiaan, tulee vastaan vielä monta muuta asiaa mista et ollut tietoinen tai et ollut ajatellut. Tapauksessasi asia menisi realistisesti niin, että kun olet maksanut hetken asuntoasi pois, saat vapautettua vanhempiesi lainavakuuden (rivien välistä luin, että vanhempasi ovat taanneet lainan) ja pyydettyä heiltä takausta uudella asunnolle, koska omaan asuntoosi et enää takausta tarvitse. Tämä siksi tällä kaavalla, koska tuo maksamasi 20k€ jää vakuudeksi sinun omaan asuntoosi.
 
Harva 20-vuotias voi aloittaa varallisuuden kartuttamisen. Tietysti jos ei aio opiskella yhtään, niin sitten. Itse valmistuin vasta 27-vuotiaana, joten varallisuuden hankkiminen on alkanut vasta sen jälkeen. Ja nytkin olen vielä velkaa KELAlle ja makselen opintolainoja pois.

Elit opiskellessasi lyhytnäköisesti. Itse en ottanut senttiäkään opintolainaa, tein töitä juuri sen mitä kelan rajat antoi opiskellessa myöden ja ne vuodet kun meni yli tulorajojen, maksoin heti takaisin opintotuen. 8e tuntupalkalla olin kassalla iltaisin ja viikonloppuisin (ei ilta- tai vkonloppulisiä, aina se 8€ tunnissa). Tein töitä kesät täysipäiväisesti ja opintokautena 60tuntia kuukaudessa. Asumislisää en saanut, sillä eukko tienasi just sen 1500e mikä oli silloin raja talouden yhteisille tuloille. Opintotukea siis sain pääosin 230€ per kk 9kk vuodessa ja nuo kassahommat mukaan luettuna oli nettotulot noin 630€ per kk. Heti opintojen alussa ostin kämpän ja maksoin lainaa ja kituutin tuolla pienellä palkalla ja opintotuella. Valmistuin yliopistosta 4ssä vuodessa. Ei Kelalle velkaa. Ei opintolainaa --> vaurastuminen pystyi alkaa heti kun aloitti täyspäivätyön. Eli käytännössä kolmen opiskeluvuoden jälkeen.

Sitten ehti muutaman vuoden maksaa lainoja, laittaa sukanvarteen jne ennen kuin alkoi tekemään lapsia, jolloin elämä kallistuukin. Muutaman vuoden tiukka opinto-ja työrutistus toi aivan eri lähtökohdat menestymiseen kuin liian monen lepsuilu opiskeluajan. Tämä ei ole vittuilua ja oikeastaan edes suoraan sinulle, vaan kaikille niille vitun lusmuille, jotka hengasi siellä kampuksen kahviossa ja katseli naisia 7vuotta ja nostivat täyttä opintolainaa tekemättä tarpeeksi töitä opintojen ohessa. Mä kärsin sen 4 vuotta, viimeiset 1,5vuotta meni sumussa, en edes muista siitä mitään kun kävin vain koulua ja yritin hoitaa kunnialla duunit. Ehdin mäkin silti dokata riittävästi ja virittää kehoa salilla.

Varallisuuden kartuttamisen voi aloittaa pienestä. Itsellä se oli heti kakskybäsestä asuntolainan maksu ja säästävästi eläen. Pienistä puroista: muutaman vuoden kun asunut ja kämpän myy, niin laina on lyhentynyt ja arvo noussut -> parikymppiä hyvää. Sitten se siitä kasvaa, kun tekee vähän oikeita valintoja ja on muutenkin perus tolkku kaveri. Tämä nyt oli jo vähän purkautumista, mutta pointti oli, että selkäranka ja omat valinnat on tie pieneen henkilökohtaiseen menestykseen.
 
Niin, kenenhän vika tämä on. :rolleyes:

En tässä ketään ole syyttänytkään. Tienasin liikaa opiskeluaikanani ja vietin mukavaa elämää. Nyt on hyvin rahaa ja makselen noita helposti pois. On myös sijoitusasuntoja, osakkeita ja asuntolainaa. Sijoitusasuntoja on velkavivulla.

Robertton puheet on kuin suoraan täältä: http://markokaarto.fi/

Hieman vähemmän paatosta, kaikki eivät kuitenkaan riskejä osaa arvioida riittävän hyvin.

Ja esim. 18 asunnon hoitaminen ei todellakaan ole mitään passivista tuloa. Tämän tiedän jo 4 asunnon pyörittämisestä.

Kylläpä muuten kirjoitellaan taas väärään ketjuun...
 
Viimeksi muokattu:
Elit opiskellessasi lyhytnäköisesti.

Lisätään vielä tähän, että opiskeluaikoinani olin kilpaurheilija, enkä muutenkaan olisi halunnut olla iltaisin kaupan kassalla. Illat ja viikonloput harjoittelin tai dokasin. Kesätöistä jo paukkui tulorajat..
 
Oikeastaan toi kertookin kaiken oleellisen. Olit kilpaurheilija, etkä muutenkaan olisi halunnut olla iltaisin kaupan kassalla. Illat ja viikonloput harjoittelit tai dokasit. Tulorajat oli tapissa, nostit silti täyttä lainaa ja liikoja tukikuukausia. Toisaalta et olisi halunnut tehdä töitä. Halusit siis nautiskella elämästä. Ottaa rennosti, kun siihen oli mahdollisuus. Ei siinäkään mitään väärää ole. Tässä kun puhuttiin varhaisesta vaurastumisesta, niin sitä tavoitetta nuo itsesi ja minun sinun sanomana toistamat seikat eivät palvelleet. Elämä on valintoja. Ja niinhän se pitää ollakin, että jos ei vaikka sitten tuo aikaisin vaurastumisen edellytysten rakentaminen nappaa, niin ei se haittaa. Voi sen aloittaa myöhemminkin. Mutta sitten on luonnollisesti vähemmän aikaa vaurastua. Mahdollisuudet sinullakin siihen olisi ollut aiemminkin, niin kuin suurella osalla muistakin tallaajista.
 
Korjataan nyt sen verran, että en nostanut täyttä lainaa, vaikka sillä nyt ei ole mitään merkitystä.

Kyllä minä uskon, että ennätän ihan hyvin vielä vaurastua, vaikka olenkin sen aloittanut vasta 28-vuotiaana. Nyt harmittaisi jos olisin nuorempana vain tehnyt töitä ja opiskellut sumussa. Nyt kun on lapsia, niin ei tässä enää voi lähteä irroittelemaan milloin haluaa. Tai olla viikonloppua harjoitusleirillä. Nyt joutaa olla kunnolla. Toki nautiskelua tämä on edelleen, erilaista vain.
 
Mutta tähän väliin kysymys. Onko varhainen vaurastuminen elämän päätarkoitus, tuoko raha onnea tai korvaako raha menetetyn nuoruuden? Ihan vaan provona...

Omalle kohdalle arvostan korkealle paria rennompaa opiskeluvuotta yliopistolla ennen kuin elämän realiteetit iski vasten naamaria.Helvetin hyviä aikoja olivat ne ja murheet oli kohtuullisen pieniä. Tosin itsekin aloitin duunit toisen opiskeluvuoden alussa niin sai vähän enempi rahaa käyttöön, joten ihan nollat taulussa ei menty.

Palkkatyön tuloihin totean, että ainakin omalla kohdalla parhaat tulot "suomessa" tuli keikkatyösta, kun pääsi nostamaan ulkomaan päivärahoja.
 
Mutta tähän väliin kysymys. Onko varhainen vaurastuminen elämän päätarkoitus, tuoko raha onnea tai korvaako raha menetetyn nuoruuden? Ihan vaan provona...



Tää onkin mielestäni se suurin kysymys. Monelle raha tulee itseisarvoksi ja koko elämän päätarkoituksena on enää omaisuuden loputon kartuttaminen. Siksi on mielestäni tärkeää säilyttää tasapaino ja nauttia elämästä tässä hetkessä.

Kukaan ei voi sanoa mikä on oikea tapa nauttia elämästä, jokainen tekee sen tavallaan.

Toivoisin vain että useampi ihminen osaisi ja uskaltaisi toteuttaa unelmansa. Aina se ei onnistu, mutta yrittämällä pääsee ainakin lähemmäksi.




Mennyt tosiaan hieman offtopic:ksi, mutta hyviä keskusteluja silti.
 
Mennään nyt senverran offiksi vielä, että pakko on kompata Robertoa.

TODELLA moni makaa isonkin rahakasan päällä. Eli sen oman asuntonsa. Toki täällä on keskimäärin nuorta väkeä ja asunnot vata hankittu ja ehkä vähän lyhennetty vasta jos ollenkaan.

Mutta jos olet ostanut asuntosi vaikka 10 vuotta sitten ja vaikka et olisi juuri sitä lainaa lyhentänyt, niin käyppä arvioittamassa se kämppä ja katsoppa paljon sen vakuuarvo on nyt. Niinpä, saatat saada samantien vakuudet jopa pariinkin sijoitusasuntoon tai vaikka pörssiosakkeisiin tai mikä nyt sitten juuri sinulle sopii sijoituskohteeksi.

Miksi sitä asunnon varallisuutta on pakko seisottaa tuottamattomana?


Jatketaanko tästä vaikka asuntosijoitusketjussa tai yleisessä sijoituskeskustelussa?


EDIT: Siirrän nämä jutut kohta tuohon asuntosijoitusketjuun...
 
Mutta tähän väliin kysymys. Onko varhainen vaurastuminen elämän päätarkoitus, tuoko raha onnea tai korvaako raha menetetyn nuoruuden? Ihan vaan provona...
LIV:ltä katselen juuri, tuoko raha onnea... Pakko vastata muutamaan kohtaan.
Raha ei tuo onnea, mutta helpottaa elämää paljon. Jos pelkkä raha on päätarkoitus, ei yleensä onnistu koskaan sen saavuttamisessa. Olemme saman ikäisiä ja sanon, että minulla ei ole menestyminen (myös rahallinen) aiheuttanut menetettyä nuoruutta. Yleensä ajatellaan mustavalkoisesti, että saadakseen rahaa, joutuu luopumaan jostain.

Edit.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Mennään nyt senverran offiksi vielä, että pakko on kompata Robertoa.

TODELLA moni makaa isonkin rahakasan päällä. Eli sen oman asuntonsa. Toki täällä on keskimäärin nuorta väkeä ja asunnot vata hankittu ja ehkä vähän lyhennetty vasta jos ollenkaan.

Mutta jos olet ostanut asuntosi vaikka 10 vuotta sitten ja vaikka et olisi juuri sitä lainaa lyhentänyt, niin käyppä arvioittamassa se kämppä ja katsoppa paljon sen vakuuarvo on nyt. Niinpä, saatat saada samantien vakuudet jopa pariinkin sijoitusasuntoon tai vaikka pörssiosakkeisiin tai mikä nyt sitten juuri sinulle sopii sijoituskohteeksi.

Miksi sitä asunnon varallisuutta on pakko seisottaa tuottamattomana?.

Hyviä pointteja sulla ja monella muullakin. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä keskustelu. Tästä päästäänkin kysymykseen, kumpi on kannattavampaa? Laittaa rahat osakkeisiin, jossa sulla ei ole mitään "näkyvää" ja turpiin voi tulla vaikka seuraavat 10 vuotta pahastikin. Vaiko sijoitusasuntoihin, joissa riskinä se ettei asunnossa ole koko ajan vuokralaisia/vuokralaiset hajottaa paikat/eivät maksa vuokriaan ja sitten odottelet kuukausia ennen kuin ne saa häätää (joltain luottotiedottomalta niitä rahoja sitten saat tuskin koskaan). Eikös tämä velkavipu ole myös erittäin riskialtista, ellei itsellä ole todella varmalla pohjalla työpaikka?
 
Hyviä pointteja sulla ja monella muullakin. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä keskustelu. Tästä päästäänkin kysymykseen, kumpi on kannattavampaa? Laittaa rahat osakkeisiin, jossa sulla ei ole mitään "näkyvää" ja turpiin voi tulla vaikka seuraavat 10 vuotta pahastikin. Vaiko sijoitusasuntoihin, joissa riskinä se ettei asunnossa ole koko ajan vuokralaisia/vuokralaiset hajottaa paikat/eivät maksa vuokriaan ja sitten odottelet kuukausia ennen kuin ne saa häätää (joltain luottotiedottomalta niitä rahoja sitten saat tuskin koskaan). Eikös tämä velkavipu ole myös erittäin riskialtista, ellei itsellä ole todella varmalla pohjalla työpaikka?

Jos olet valmis tekemään fyysistä työtä, niin sitten varmasti kannattaa harkita niitä sijoitusasuntoja. Sanon siksi harkita, että ne on kuitenin vielä melko haastavasti hinnoiteltu ainakin kasvukeskuksissa. Eli ihan oikeasti vähän vaikea repiä mitään järkeviä tuottoja. Toki aina saattaa saada ostettua sopivaan hintaankin, mutta jos nyt puhutaan ihan niistä mitä myydään julkisesti.

Eli Roberton kanssa olen täysin samoilla linjoilla siitä, että tuolleen saa tehtyä rahantekokoneen. Mutta niiden ensimmäisten asuntojen valitseminen oikein on se avain saada homma toimimaan. Pahissa tapauksessa tumpeloit rahasi johonkin kohteeseen johon tulee kohta vitulliset rempat ja joiden kustannuksia et saa mitenkään siirrettyä vuokraan.

Asuntosijoittaminen ei ole tasan varmasti riskitöntä, eikä siinä tule aika pitkäksi jos niitä on vaikka tuo Roberton mainitsema 18 kpl. Tokin työt voi ulkoistaa, mutta se on sitten omasta kukkarosta pois. Taasen pörssiosakkeiden kanssa ei tuollaista pakollista duunia ole. Toki yhtiöitä pitää seurata tarkasti.

Se, että tuleeko seuraava 10 vuotta pörssissä turpiin, riippuu tietty kohteista. Jos ostat vaikka indeksirahastoa, jota paljon suositellaan, voi näin käydäkkin. Mutta jos valitset osakkeita, jotka on aina maksaneet hyvin osinoja ja joiden toimiala ei ole suhdanteista rajusti riippuvainen, niin tuossa on se osinko eli kassavirta eli verrattavissa siihen vuokratuottoon. Tuolla kassavirralla sitten ostat taas lisää osakkeita tai mihin haluatkaan sijoittaa. Korkoa korolle siis, oli kohde mikä tahansa. Jos tällaisesta yhtiösä haluaa lähetä esimerkin, se on mielestäni Fortum. Samalla voi vetää lipun salkoon jos sähkönhinta nousee rajusti, se nimittäin sataa omistajan laariin. ;)
 
LIV:ltä katselen juuri, tuoko raha onnea... Pakko vastata muutamaan kohtaan.
Raha ei tuo onnea, mutta helpottaa elämää paljon. Jos pelkkä raha on päätarkoitus, ei yleensä onnistu koskaan sen saavuttamisessa. Olemme saman ikäisiä ja sanon, että minulla ei ole menestyminen (myös rahallinen) aiheuttanut menetettyä nuoruutta. Yleensä ajatellaan mustavalkoisesti, että saadakseen rahaa, joutuu luopumaan jostain.

Oon täysin samaa mieltä sun kanssa.

Olen pyrkinyt siihen, että sais tehdä mielekästä työtä mukavissa ympäristöissä ja jos rahaa maksetaan niin se otetaan pois kuljeksimasta. Tän takia olen pyrkinyt keikkaileen ja reissaamaan osana työnkuvaa. Nyt asustelen tosiaan jenkeissä paikallisessa puljussa paikallisella työsopimuksella. Tän vuoden tulot menee 200000$ pintaan. Edelliset pari vuotta on liki samoissa *netto* tuloissa, koska olen päässyt kikkailemaan päivärahoilla ja verojen maksamisilla eri maihin(+oli halvempi asunto ja auto kuin nyt). Helpottaa kummasti veronprogressiota, jos maksaa puolen vuoden tuloista verot suomeen ja puolet ulkomaille, onnistuin tässä kahtena vuotena peräkkäin.

Kuitenkin työn tarvii olla mielekästä, jos siellä työpaikalla viettää 8-10h arkipäivinä ja toisinaan viikonloput. Elämä on liian lyhkänen sellaisen sorvaamiseen mistä ei tykkää. Omalla kohdalla oli kyllä lottovoitto aloittaa alan työt jo opiskelun alkuvaiheissa, se löi tahdit urakehitykselle vaikka eka työ olikin yksinkertaista ja samaan aikaan tuli keskityttyä enempi opiskelijaelämään.
 
Asuntosijoittaminen on turhan suosittua nykyisin. Mummot parveilevat näytöillä ja muutenkin julkiseen myyntiin tulee vain paskaa, mikä ei ole kelvannut välittäjien lähipiirille. Helmet menevät sitten hetkessä. Eli pitäisi aina olla liipaisinsormi herkällä.
Tietysti tarjouksia voi jättää pitkään myynnissä roikkuneisiin kohteisiin, kuten SirMax taitaa tehdä.
 
Oon tässä pohtinu sijotusasuntoa yhtenä vaihtoehtona, mutta en nyt tiedä mikä olisi järkevintä. Tällä hetkellä oon pohtinu lähinnä sitä, ostaisko sijotusasunnon ensin vai maksaisko loput oman asunnon asuntolainat ensin pois ja vasta sitten ostais sijotusasunnon?

Tämän hetken tilanteesta sen verran, että asuntolainaa omakotitalossa, josta en oo heti muuttamassa pois on 55te, käteistä olisi n. 10te. Lyhennyksiä pystys jatkossa tekee n. 800-1000e / kk. Muita lainoja ei ole ja auto on sen verran uus ettei tartte vaihtaa useempaan vuoteen.

En oo kädetön remonttien kanssa, korkeintaan laiska, joten oon katellu vähän huonompikuntosiakin asuntoja. Tässä kaupungissa yksiöt on n. 60-80te riippuen sijainnista sekä kunnosta ja vuokrat näyttää olevan n. 450e paikkeilla.
 
Joku viisaampi väitti että ei ole olemassa huonoja asuntoja, on vain vääriä hintoja niille:) Elikkä Robertolle kysymyksiä ja vihjeitä minun näkökulmasta. 1. Jos sinulla on 18 asuntoa ni on jo todella suuri riski että osa vuokralaisista on idiootteja, vaikka olisit kuinka tarkkaan valinnut ne ni elämässä tapahtuu ihmisille asioita että ne saattaa tehdä tyhmyyksiä(ero, juhlat, riita) ja tuhota asuntoa, vaikka sinulla on 2kk takuuvuokra ni se ei kata mahdollisesti tuhoja. 2. Jos sinullla on 18 asuntoa ni pitää varautua siihen että joka vuosi on ainakin yksi isompi remppa ja pari pienempää remppaa noissa taloissa. 3. Kannattaa tarkistaa kuka isännöitsijä pyörittää sitä taloyhtiötä, voi olla jopa 20-30% isompi yhtiövastike ja rempan hinnat ku osuu kunnon juutalainen kohdalle. 3. Yksi asia mitä itse teen ni pyrin "kierrättämään" asuntoja että yritän vältellä lvis ja julkisivua ja hissiremppaa, myyn pois ennenkuin tulee siihen 5v suunnitelmaan maininta näistä rempoista ja ostan uuden tilalle. 4. Oletko harkinnut sitä että kun saat noi 18 asuntoa täyteen ni rupeat pelamaan isojen poikien pelejä ja ostat kokonaisia kerrostaloja? Neliöhinta laskee aivan helvetisti kun tekee näin, sivusta nähneenä mitä tilejä tuttu on tehnyt. Loppu kevennys, vedetäänkö kossupullon veto kumpi on nopeammin saavuttanut 18 asuntoa tai 1,5millin arvosta asuntoja?:)
 
Ei kukaan sijoita pelkällä omalla pääomalla.

Alku on aina hitainta.

Otetaan nyt vaikka esimerkki, että olet saanut kasaan sen 100k€.

Ok. Jos säästöön pystyy pistämään max 1k€ kuussa, niin ei se ensimmäinen 100k€ ihan äkkiä kasassa ole.

Ostat 6 sijoitusasuntoa joihin sijoitat omaa rahaa tuon 100k€ ja lainaa loput 400k€. (Esimerkiksi Sampo Pankki katsoo vakuudeksi 80% asunnon arvosta).

Jos haluaa pelata varman päälle ja maksaa tällä hetkellä hieman korkeampaa korkoa, ottaa esim. tarjolla olevia 5v kiinteäkorkoisen lainan joka on noin 2,4%.

Epäilen, että 3500€/kk bruttotuloilla esimerkiksi Sampo Pankista 400k€ lainan saaminen jää kyllä haaveeksi, kun nettotulot ei riitä edes lyhennyksiin.



Asunnon keskihinta siis n.83300e. Vuokraa on odotettavissa esim. 550e. (Ainakin täällä päin hyvinkin toteutettava yhtälö).

Kuuden sijoitusasunnon vuokratuotto: 6 x 550e = 3300e /kk. Tästä vähennetään yhtiövastike esim. 100e = 6 x 450e = 2700e.

Tuottoprosentti yhtiövastikkeen jälkeen on 6,5%.

Pääomaverosta vähennetään lainan korot, jotka on 3%. Tuotoksi jää jo 4,1%.

Eli 500k€ sijoituksesta jää pelkästään vuokratuloista ensimmäisenä vuonna 20,5k€.

Tästä vähennetään vielä pääomavero, jolloin summa on nettona 14,4k€. Tuottosumma luonnollisesti kasvaa vuosittain kun velkapääoma lyhenee.

..eli heti ensimmäinen vuosi menee kuin unelmissa.. Ei tule tyhjiä kuukausia, asuntoja (edes tuon hintaisia) ei tarvi lainkaan rempata, ei tarvi ostella kodinkoneita.. Putki-, julkisivu-, hissi-, yms. rempat on tietysti 83k€ kämpissä juuri tehty.

Tästä se hauskuus ja vipuvaikutus sitten vasta alkaakin jos on halua mennä pidemmälle. Joka vuosi tulee pääomaa sijoittaa taas uuteen esim. asuntoon ja vipuvaikutus kasvaa jälleen.

Jos tällä yhtälöllä jatkaa, hankkii itselleen vuokratulojen tuomalla vipuvaikutuksella joka vuosi tai vaikka välillä joka toinenkin vuosi uuden asunnon, omistaa tämän skenaarion alkuhetkestä 10-20v päästä (riippuen omasta agressiivisuudesta ja halusta) 18 asuntoa.

Kuten joku tuossa jo totesikin, parinkymmenen sijoituskämpän pyörittämistä ei kyllä ihan passiiviseksi tuloksi enää voi kutsua. Asuntojen metsästys, kaupanteko, vuokralaisten (hyvien) etsiminen, yhtiökokoukset, neuvottelut pankissa, asuntojen siivoukset/kunnostukset vuokralaisten vaihtuessa jne, tekee tuosta kyllä ennemminkin kokopäivätyön.

Toki on selvää, että vivuttamalla pääomaa voi kasvattaa huomattavan nopeastikkin. Sijoitusasunnoilla on toki se etu esim. osakkeisiin verrattuna, että asuntojen vakuusarvo on korkeampi ja vivuttaminen siten helpompaa.

En missään nimessä tyrmää toimintamalliasi. Taustatyöt helvetin hyvin tekemällä homma varmaan toimii ihan ok. Reaalimaailmassa tie vain ei ole ollenkaan noin ruusuinen mitä annat ymmärtää.
 
Roberton malli on viimeiset 15v taaksepäin katsottuna ollut toki tie rikkauksiin, mutta onko se mikään tae tulevaisuudesta?
Mites niille asuntojen hinnoille ja asuntokeinottelijoille kävi parikyt vuotta sitten? Aika helvetillisellä vivulla tossa pelataan ja torni alkaa helpohkosti huojumaan jos yks palikka pikkusen pettää.

Laskelmastasi:
- 500k€ sijoitus, 80% lainaa
- 100K€ säästöä (ilman perintöä, onnistuneita aikaisempia sijoituksia, kuinka realistista pelkästä palkasta säästämällä?)
- jokainen kuudesta kämpästä on "löytö"
- ei tyhjiä kuukausia
- ei vuokrarästejä, eli ei huonoja vuokralaisia
- ei isompia remppoja yhtiöissä
- jokainen asunto vitutettu edellisellä
- varma duunipaikka vähintään 3000€ nettopalkalla (?)
= 4,1% tuotto, tämäkö sitten riskitöntä?

Asuntojen hinnat on toki vakaampia ja vähemmän altiita spekuloinneille, jos osakkeisiin vertaa, mutta eipä tuo mielestäni silti missään nimessä mikään helppo, riskitön tai varma keino ole vaurastua (tosin ei kukaan sitä tainnut sellaiseksi väittääkään).

Edit. Pakko vielä kysyä, että myöntääkö pankit muka noita lainoja tuollai?
 
Joku viisaampi väitti että ei ole olemassa huonoja asuntoja, on vain vääriä hintoja niille:) Elikkä Robertolle kysymyksiä ja vihjeitä minun näkökulmasta. 1. Jos sinulla on 18 asuntoa ni on jo todella suuri riski että osa vuokralaisista on idiootteja, vaikka olisit kuinka tarkkaan valinnut ne ni elämässä tapahtuu ihmisille asioita että ne saattaa tehdä tyhmyyksiä(ero, juhlat, riita) ja tuhota asuntoa, vaikka sinulla on 2kk takuuvuokra ni se ei kata mahdollisesti tuhoja. 2. Jos sinullla on 18 asuntoa ni pitää varautua siihen että joka vuosi on ainakin yksi isompi remppa ja pari pienempää remppaa noissa taloissa. 3. Kannattaa tarkistaa kuka isännöitsijä pyörittää sitä taloyhtiötä, voi olla jopa 20-30% isompi yhtiövastike ja rempan hinnat ku osuu kunnon juutalainen kohdalle. 3. Yksi asia mitä itse teen ni pyrin "kierrättämään" asuntoja että yritän vältellä lvis ja julkisivua ja hissiremppaa, myyn pois ennenkuin tulee siihen 5v suunnitelmaan maininta näistä rempoista ja ostan uuden tilalle. 4. Oletko harkinnut sitä että kun saat noi 18 asuntoa täyteen ni rupeat pelamaan isojen poikien pelejä ja ostat kokonaisia kerrostaloja? Neliöhinta laskee aivan helvetisti kun tekee näin, sivusta nähneenä mitä tilejä tuttu on tehnyt. Loppu kevennys, vedetäänkö kossupullon veto kumpi on nopeammin saavuttanut 18 asuntoa tai 1,5millin arvosta asuntoja?:)


1. En ymmärrä tuota ajattelumallia. Samalla logiikalla voi sanoa, että ei kannata ostaa osakesalkkuun liian montaa osaketta, koska on riskinsä et osa osakkeista on kuraa? Mielestäni tuo on nimenomaan enemmän hajauttamista kuin riskinottoa.

2-3. Näistä olen kanssasi samaa mieltä. Kyseinen toiminta on järkevää.

4. En nyt enää tarkemmin halua internetissä kertoa henkilökohtaisista suunnitelmistani, mutta jokainen voi miettiä mitä voi tehdä 18 asunnon pääomalla jos haluaa omaisuuttaan entisestään kasvattaa. :) Sen verran voin kuitenkin valottaa, että tämän hetkinen tavoitteeni on saada sellainen passiivisten tulojen virta, että voin keskittää vapaa-aikani todellisiin intohimoihini -> kalastukseen ja metsästykseen Suomessa sekä ulkomailla.

Loppukevennykseen, kiinni veti. Se on sit markankossu.

Ok. Jos säästöön pystyy pistämään max 1k€ kuussa, niin ei se ensimmäinen 100k€ ihan äkkiä kasassa ole.

Oikealla toiminnalla ja järkevillä siirroilla se itseasiassa on yllättävän nopeasti kasassa.





Epäilen, että 3500€/kk bruttotuloilla esimerkiksi Sampo Pankista 400k€ lainan saaminen jää kyllä haaveeksi, kun nettotulot ei riitä edes lyhennyksiin.

Eikös bruttotulot ole tuolla kaavalla tuon kuuden asunnon oston jälkeen n. 6800e? Kyllä sillä laina irtoaa.





..eli heti ensimmäinen vuosi menee kuin unelmissa.. Ei tule tyhjiä kuukausia, asuntoja (edes tuon hintaisia) ei tarvi lainkaan rempata, ei tarvi ostella kodinkoneita.. Putki-, julkisivu-, hissi-, yms. rempat on tietysti 83k€ kämpissä juuri tehty.

Valinnat on tehty todella persiilleen jos tulee tietämättä ensimmäisenä vuotena mainitsemiasi remontteja. Asunto-osakeyhtiöillä kun sattuu olemaan velvoite pitämään yllä reaaliaikaista 5- vuotis suunnitelmaa.

Tyhjät kuukaudetkin on hyvin harvinaisia jos osaa valita asunnon vähänkään oikealta alueelta ja hinnoitella sen oikein. Itselläni ei ole ollut ainuttakaan tyhjää kuukautta yhdessäkään asunnossa.


Kuten joku tuossa jo totesikin, parinkymmenen sijoituskämpän pyörittämistä ei kyllä ihan passiiviseksi tuloksi enää voi kutsua. Asuntojen metsästys, kaupanteko, vuokralaisten (hyvien) etsiminen, yhtiökokoukset, neuvottelut pankissa, asuntojen siivoukset/kunnostukset vuokralaisten vaihtuessa jne, tekee tuosta kyllä ennemminkin kokopäivätyön.

Toki on selvää, että vivuttamalla pääomaa voi kasvattaa huomattavan nopeastikkin. Sijoitusasunnoilla on toki se etu esim. osakkeisiin verrattuna, että asuntojen vakuusarvo on korkeampi ja vivuttaminen siten helpompaa.

En missään nimessä tyrmää toimintamalliasi. Taustatyöt helvetin hyvin tekemällä homma varmaan toimii ihan ok. Reaalimaailmassa tie vain ei ole ollenkaan noin ruusuinen mitä annat ymmärtää.


Olet oikeassa. Tulovirta on kuitenkin jo suht mukava ja jos haluaa ulkoistaa nämä työt, voi ottaa asunnoilleen ulkopuolisen isännöitsijän joka hoitaa kaiken avaimet käteen periaatteella. 18 asunnon ryppäällä on jo kova valtti kilpailuttaa asuntojen isännöinti ulkopuoliselle. Kokonaistulot pysyvät kuitenkin vähintään varsin hyväpalkkaisen duunarin tasolla. Vielä huomiona, nämäkin ovat verotuksessa vähennettäviä palveluita.




Alkaa käymään työlääksi nämä perustelut. :) Siksi sanonkin puolueettomasti, että asuntosijoittaminen ei sovi kaikille. Siihen pitää olla tietynlainen näkemys ja uskallus sekä aito halu kehittää omaa "asuntosalkkuaan". Ilmaista rahaa ei ole ja on varmasti muitakin yhtä hyviä keinoja kartuttaa omaisuutta. Henkilökohtaisesti voin myöntää, että minulla ei riitä osaaminen eikä halua kehittyä esimerkiksi osakemarkkinoilla. Siksi teen sitä mitä (luulen) osaavani.
 
Eikös bruttotulot ole tuolla kaavalla tuon kuuden asunnon oston jälkeen n. 6800e? Kyllä sillä laina irtoaa.

En ole todellakaan ottanut lainaa kuuden sijoituskämpän ostoon, mutta kuvittelisin pankin haluavan sinun pystyvän lyhentämään lainaasi (tai vähintäänkin maksamaan korot), vaikka sinulla ei olisi yhtäkään vuokralaista niissä kämpissä. Lainanottohetkellähän kämppä usein onkin vuokraamaton, joten mitään vuokratuottoa ei silloin vielä ole.

Mutta joo, turha tästä on vängätä. Hieno homma, jos olet saanut 'vaurastumisen' liikkeelle kertomallasi tavalla. Ei tässä maailmassa mitään saa jos ei yritä..
 

Suositut

Back
Ylös Bottom