Eiköhän pistetä samantein koko kyykkytermistö kokonaan uusiksi, palataan alkulähteille ja unohdetaan koko helvetin syväkyykky. Kyykky olkoot se kyykky, johon lapsi menee, kun sitä pyydetään näyttämään kyykky, eli siis se vitun syväkyykky. Olkoot ne muut sitten vaikka puolikyykkyjä, vajaakyykkyjä tai ihan mitä vaan pyllistyksiä.
Itse kyykkään normaalisti luontoäidin tyyliin. Takareisi menee kunnolla pohkeisiin kiinni, mutta en missään nimessä päästä koko painoa nivelten vaaraan, saatikka pompauta, vaan jännitys säilyy koko liikkeen ajan.
Pienemmillä painoilla (50-60kg) teen joskus venytysharjoituksia siten, että jään alas kyykkyyn pitkäksi aikaa. Tuossa on hyvä hakea oikea jalkojen asento kyykkyä varten. Sitten kun alhaalla kyykyssä voi olla vaikka loputtomiin ilman epämukavia tuntemuksia, niin kannattaa laittaa kinttujen paikka ja jalkaterien suunta merkille. Samasta asennosta on sitten hyvä kyykätä.
Jos joskus tuntuu yläpolvessa vähän kipua, niin menen punnerruspenkille polvilleen siten, että nilkat on ulkopuolella. Nojaan painoa polville ja annan polven ympäristöineen venyä. Siinä pari minuuttia ja simsalabim kipu on poissa seuraavissa sarjoissa.
Itsellä voima loppuu kyykkysarjoissa ensimmäisenä keskivartalosta, eli paketti hajoaa vaikka jaloista potkua löytyykin. Kyykkykoneessa (
tämän tyylinen) sarjapainot huitelevat jo 200 kilon paremmalla puolella, mutta oikeassa kyykyssä saa ottaa puolet pois.