Ruukinmatruuna löysi New York Timesistä Freakonomics -blogin - ne lukijat, jotka rakastivat kirjaa Freakonomics - outoustalous, tulevat rakastamaan kyseistä blogiakin.
Blogissa oli myös kirjoitus USA:n armeijasta - se kannattaa lukea. Kirjoitus nimittäin torpedoi lähes kaikki asevelvollisuusarmeijan kannattajien argumentit.
Kävi nimittäin ilmi, että vastoin yleistä luuloa 25% USA:n armeijan miehistön alokkaista tulee ylimmästä tuloluokkakvintiilistä, ja vain 11% alimmasta. Siis 50% miehistön alokkaista (= siis niistä, jotka eivät liity armeijaan ROTC:n tai kadettikoulujen kautta) tulevat perheistä, jotka kuuluvat kahteen ylimpään kvintiiliin (40% tulojakaumasta), kun taas vain 11% tulee alimmasta 20%:sta.
Näin siis miehistötasolla. Sensijaan upseeritasolla tilanne on vielä pahemmin vinoutunut: 40% upseeriaineksesta tulee ylimmästä kvintiilistä.
Miksi?
Syy on yksinkertainen. USA:n armeija kootaan vapaaehtoisista, ja sinne liittyvät vain ne, jotka ovat motivoituneita. Sinne on pääsykokeet, ja alin ÄO, jolla USA:n armeijaan hyväksytään, on 90. Älykkyysosamäärä korreloi vahvasti tulotason kanssa. Ruukinmatruuna sanoo korreloi - siinä on siis korrelaatiosuhde, ei kausaatiosuhdetta. Ja mitä korkeampi ÄO ihmisellä on, sitä korkeampi hänellä yleensä on myös tulotaso. USA:n armeijassa miehistön keskimääräinen ÄO on 110, kun taas upseereilla se on 128. Sanalla sanoen USA:n armeijaan värväytyy paljon sellaisia ihmisiä, joilla olisi loistavat uramahdollisuudet armeijan ulkopuolellakin.
Toinen syy on se, että yhteiskunnan pohjalla elävä väestö pyrkii kaikin keinoin välttämään joutumista pakkoyhteisöjen kanssa tekemisiin - armeija nähdään samanlaisena pakkoyhteisönä kuin peruskoulu. Peruskoulu, vankila, armeija - kaikki pakkoyhteisöjä. Rikollinen ja puolirikollinen aines pyrkii kaikin keinoin välttämään joutumisen niin vankilaan kuin armeijaankin. Sensijaan keskiluokka on hyvin patrioottista, ja kaikkein patrioottisimmat yksilöt löytyvät alemmasta keskiluokasta. Armeija ei siis ole tapa välttyä vankilatuomiolta, vaan uravaihtoehto siinä missä poliisikin.
Asevelvollisuuden kannattajien kestoargumentit ovat ei kai kukaan haluaisi vapaaehtoisesti sinne mennä ja jos armeija olisi vapaaehtoinen, niin ei ketään sellaista, joka opiskelee lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi, saataisi sinne sekä palkka-armeijaan värväytyy vain yhteiskunnan pohjasakka, sellaiset ketkä eivät mihinkään muualle kelpaa. Nämä väitteet ovat yksinkertaisesti vääriä.
USA:n armeija tarkistaa alokkaiden taustan hyvin tarkasti. Vankilatuomio estää palveluksen tehokkaasti. Kaksi sakkotuomiota sallitaan, ei yhtään enempää. Peruskoulun päättötodistuksen puuttuminen nostaa käytännössä tien pystyyn välittömästi, ja liki 70% alokkaista on ylioppilaita. Alokkaista puolestaan europideilla ja afroamerikkalaisilla on yliedustus, kun taas latinot ovat aliedustettuja suhteessaan USA:n demografiaan - aasialaiset ja natiiviamerikkalaiset ovat edustettuina oman demografisen osuutensa mukaisesti. Myös Irakissa ja Afghanistanissa tappiot jakautuvat hyvin tasaisesti etnisen jakauman mukaisesti.
USA:n armeijan kapiaiset vastustavat ehdottomasti poliitikkojen heittoja asevelvollisuuden palauttamisesta. Ne katkerat kokemukset, jotka Vietnamin sota opetti asevelvollisuudesta, ovat syvällä muistissa: yksi ainoa demotivoitunut sotilas voi tuhota koko komppanian (100 miestä) taistelukyvyn. Pakko voi saada ihmiset pidättymään tekemästä jotain asioita, mutta se on hyvin huono asia motivoimaan ketään tekemään yhtään mitään. Tehtävään pakotetut ihmiset tekevät aina minimimäärän työtä mikä vaaditaan - ei ikinä yhtään enempää. Vapaaehtoiset puolestaan tekevät työtä omasta halustaan, yli vaaditun, ja ovat oma-aloitteisia.
Minimi-ÄÖ:n vaatimus yhdessä vapaaehtoisuuden kanssa mahdollistaa myös sen, että sotilaat voidaan kouluttaa pitkälle ja sotilaiden koulutusohjelma voidaan mitoittaa paljon intensiivisemmäksi, tehokkaammaksi ja monipuolisemmaksi kuin asevelvollisilla. Asevelvollisten koulutusohjelma joudutaan aina mitoittamaan sen kaikkein heikoimman ja/tai demotivoituneimman aineksen oppimis- ja omaksumiskyvyn mukaan. Se merkitsee väistämättä lahjakkaimpien turhautumista ja demotivoitumista. Tämä sama asia muuten on huomattavissa myös Suomen armeijassa niissä joukko-osastoissa, joihin hakeudutaan vapaaehtoisena: niissä koulutus on paljon intensiivisempää ja tehokkaampaa kuin niissä, jonne mennään kutsuntojen kautta.
Mitä homogeenisempaa sotilasaines on, sitä vähemmän energiaa hukkaantuu keskinäisiin riitoihin ja kiusantekoon, ja sitä tehokkaammaksi myös koulutus saadaan. Se, että asevelvollisarmeijaan saadaan läpileikkaus koko kansasta, ei suinkaan ole etu vaan haitta. Heterogeeninen sotilasaines alkaa väistämättä riitelemään keskenään, ja todennäköisesti myös armeijassa on täsmälleen samanlainen varusmiestenvälinen kiusaamisongelma kuin peruskoulussakin. Heterogeenisuus ei siis ole etu vaan haitta, ja USA:n kokemus on, että ne samat pojat, jotka asevelvollisarmeijassa koulutettaisiin reservinupseereiksi, saadaan myös palkka-armeijassa mukaan riviin. Suomen armeijassa kuitenkin käyttöä on vain puolelle heistä; toinen puoli koulutetaan turhaan.
Ehkä tärkein syy, miksi armeijaan värväytyvät USA:ssa nimenomaan ylempien tuloryhmien lapset, on arvovalta. Armeija on väkivaltakoneisto, ja väkivalta luo arvovaltaa muiden nuorten silmissä. Väkivaltakoneiston jäsen nousee ikäänkuin nokkimisjärjestyksessä monta pykälää, ja jokainen ikinä teinityttönä ollut nainen tietää, kuinka komeita univormut ovat ja miten RUK:n kurssijuhla on Suomen kakkosjuhla heti Linnan-juhlien jälkeen. Armeijaan värväytyminen on tapa saavuttaa arvovaltaa ja kohota nokkimisjärjestyksessä induhvidualien keskuudessa - älyköt tietysti ymmärtävät järjellään, mistä on kyse ja miten typerää tuollainen väkivaltakoneiston jäsenyyteen perustuvan arvovallan ihailu on, mutta induhvidualit eivät ymmärrä. Ja kuitenkin 90% ihmisistä on juuri näitä induhvidualeja. Peruskoulun julmassa maailmassa älykkyys ja lahjakkuus ovat demeriittejä; niitä ominaisuuksia, joilla varmasti joudutaan joko syrjäytetyiksi, eristetyiksi tai nokkimisjärjestyksen pohjalle. Epä-älyllisyys ja koulukielteisyys ovat peruskoulun pikku psykopaattien arvostamia ominaisuuksia. Ja tämä Kärpästen herran maailma jatkuu vielä pitkään peruskoulun jälkeenkin. Armeijaan värväytyminen vie vähän älyllispainotteisemman nuoren kertaheitolla nokkimisjärjestyksessä noiden induhvidualien edelle.
Ruukinmatruuna ei näe mitään syytä, miksi tilanne ei olisi sama Suomessakin, jos ja kun siirrymme palkka-armeijaan; eli että sinne eivät suinkaan hankkiutuisi ne kaikkein heikoimmat ja tyhmimmät, vaan että sinne hakeutuva aines tulisikin olemaan itse asiassa sieltä fiksummasta päästä.
