Hieman omaa kokemusta.
Olen nyt reserviupseerikoulussa Haminassa tiedustelutulenjohtolinjalla, RU-kurssia jäljellä 25 päivää. Olen RUKin aikana käynyt salilla tasan kolme kertaa, ja muilla punttiharrastajilla määrät ovat samalla kymmenluvulla. Suurin ongelma saliharrastukselle siis täällä on aikaongelma, vapaa-aikaa on nihkeästi. Toisekseen nämä vapaa-ajat käyttää sitten mieluiten nukkumiseen ja syömiseen. Toinen motivaatiota rankasti syövä ongelma on ruoan määrä, laatu ja aikataulutus. Bodarin ruokavaliota on mahdotonta noudattaa, ja varsinkin tiedustelupuuhissa käytettävät taistelumuonapakkaukset ovat tasan niin anabolisia, että parin edellisviikon hypoteettiset saavutuksetkin kuihtuvat miinuksen puolelle leirin aikana.
Alokaskausi Porin Prikaatin Sotilaspoliisi- ja tiedustelukomppaniassa oli verrattain rankka, paino tippui n. viisi kiloa. Nyt painoa on kilo enemmän kuin armeijaan tullessa, mutta lihaksina se ei tasavarmasti ole tullut. Edelleenkin masentaa "oletpa laihtunut paljon" -kommentit, joita kuulee tasaisesti armeijan aikana (nytkin, samanpainoisena kuin silloin siviilissä!). Rasvaprosentti on ollut suhteellisen pieni koko armeija-ajan ja sitä ennen, ja kyllähän sen valokuvista varsinkin huomaa, mistä tuo "laihtuminen" on tapahtunut.
Mutta!
Leppoisat kokelasajat ovat edessä, ja puntilla ehtii varmasti taas käydä. Kokelastuvassa on kai myös hieman enemmän tilaa säilytellä protskupöniköitä, joten edessä on loistava tulevaisuus lihasten suhteen (yeha right). Kaloreita pitäisi myös saada tarpeeksi, ainakin kun katseli omia alokaskauden alikessuja oman AUKin loppuvaiheilla :evil:
Punttiharrastajan paikka intti ei sämpyläiltapaloineen kyllä ole, mutta itse ainakin luotan siihen että vanha innostus jatkuu intin jälkeen, ja lihasmuistin ansiosta tapahtuva nopea "kehitys" vielä siivittäisi sitä. Omaan asuntoon muuttamisen vuoksi ruokavalionkin pystyy kerralla muuttamaan mallista sissimuona malliin bodarinihilisti.