Moni sanoo, että kansan syviin riveihin on hyvin vaikeaa viedä terveellisempää ja helpommin noudatettavaa ruokavaliota. Tämä on varmasti aivan totta. Mutta onko se syy olla arvioimatta ruokavalion terveellisyyttä uudestaan, ja tarvittaessa muuttaa ravitsemussuosituksia? Olkoonkin, että tyypilliset liikalihavat 60-vuotiaat kakkostyypin diabeetikot eivät siitä enää kostu yhtään mitään?
Kumpa terveydenhoidon auktoriteetit kykenisivät tunnustamaan, että ihmisillä on yksilöllisiä ravitsemus tarpeita. Joillekkin hiilihydraattipainoitteinen ravinto ei aiheuta ongelmia, joillekkin se on myrkkyä.
Tällöin olisi mahdollista myöskin laatia / vaatia menetelmiä ja perusteita, joilla laadittaisiin yksilölle parhaiten soveltuva ruokavalio.
Jos 60-vuotiaat D2:set aloittaisivat VHH-ruokavalion (hh 30 – 70 g/vrk) niin … veikkaan … että suurinosa heistä hyötyisi tästä ainakin pienempinä lääkeannoksina ja monet pääsisivät lääkkeistä kokonaan eroon.
No eihän se tietenkään ole. Virallinen ravitsemussuositus antaa kaikupohjan kaikelle sille työlle, mitä tehdään kouluissa, terveyskeskuksissa, lääkäreiden vastaanotoilla, sairaaloissa, painonvartijoissa, ja joka paikassa (paitsi omaan ravitsemukseensa tutkivammin suhtautuvien joukossa). Jos ravitsemuksesta on uutta tietoa, ravitsemussuositusten tulisi peilata tätä tietoa. Maltillisesti, mutta aktiivisesti.
Syyt olla muuttamatta virallisia ravitsemussuosituksia ovat muualla. Tärkeimmät syyt ovat varmasti:
- tottumus, terveydenhuoltoalalla
- arvovalta (uskottavuus), lääkärikunnan huipulla
- virkamiesmäisyys, varovaisuus: "kun ei tehdä mitään, ei tehdä myöskään virheitä"
- taloudelliset edut, suositusten ansiosta rahaa ansaitsevat tahot (yritykset)
- kustannukset, viranomaisten tarjoaman ravinnon hinta (mm. kouluruoka)
- poliittiset syyt, imagokysymykset ja edunvalvonta
Ongelmina on, että viranomaiset ovat suureen ääneen toitottaneet kuinka heidän markkinoimansa ruokavalio on se ainut oikea, muut aiheuttavat tutkitusti enneaikaisen hautaan joutumisen.
Nyt kun paljastuukin, että heillä ei ole ollut minkään valtakunnan tutkimustuloksia muiden ruokavalioiden vaikutuksista terveydentiloihin, niin tilanne on heidän kannalta vähintäänkin kiusallinen. Tässä vaiheessa heillä ei ole enää mahdollista muuttaa suosituksia kokonaan toisenlaiseksi menettämättä uskottavuuttaan kokonaan. (Lisäksi jonkin yhden ruokavaliotyypin suositukset eivät muuttaisi tilannetta miksikään, vain kohderyhmän toiseksi)
Toiseksi viranomaisjärjestelmä on itse itseään ruokkiva! Tarkoitan tällä sitä, että viranomais organisaatiossa et voi edetä, jollet omaa asiassa jotain tiettyä mielipidettä. Näin ollen on turha odottaa mitään mullistavaa suunnanmuutosta kuin aikasintaan organisaation ylimmän hierargian siirtyessä pois vallasta. (DDR:ssä, ym:ssa itäblogin maissa johtajien väistyttyä löytyi alemman portaan joo joo henkilöiltä kyllä äkkiä piilosta muun tyyppisiä mielipiteitäkin.)
Lisäksi: todella niukkahiiliydraattinen dieetti on yksinkertaisesti paljon helpompi työkalu painon pudottamiseen kuin hiilihydraattipitoinen dieetti. On johdonmukaista, että elimistön tottuessa rasva-aineenvaihduntaan, se käsittelee myös varastorasvaa helpommin. Käytämmehän töissämmekin kunnollisia työkaluja. Jokaisella on kokemusta työnteosta huonoilla tai väärillä välineillä. Ei suju. Mutta jos ainoa työkalu on vasara, jokainen ongelma näyttää naulalta (TM).
VHH ruokavalion etuna on näläntunteen hallinta. Kun hh-painoitteisella ruokavaliolla nälkä vääntää suolta solmuun, elelee VHH-ruokailija vielä tyytyväisenä muihin asioihin keskittyen. Voin kokemuksesta sanoa, että ainakin ”allekirjoittaneen” on kokolailla mahdoton syödä vahingossa +kaloreita. Tällöin pitäisi syödä reilusti yli nälän tarpeen … siis tietoisesti tankaten.
Itse siirryin laihtumismielessä melko spontaanisti jonkinlaiselle supistettujen hiilihydraattien dieetille ennen kuin lopulta päätin siirtyä tyystin ketogeeniselle painonpudotusta kiihdyttämään ja helpottamaan. Se ei tarkoittanut ruisleipää ja kaurapuuroa, vaan todella rajallista viljojen saantia mm. itse tehtyjen kuitupommisämpylöiden ja -myslin muodossa. Vastaavan tasoista kuitusafkaa ei edes kaupasta saa. Olin toki tietoinen VHH-menetelmistä, ja olin käyttänyt ketogeenistä dieettiä aikaisemmin, mutta alkuperäisenä ajatuksena oli elellä kutakuinkin "normaalin" ruokavalion puitteissa, tuunaten sitä huippukuitupitoiseen suuntaan. Nämä muutokset eivät olleet itsestäänselvyyksiä etukäteen. Jälkikäteen tuntuu, että paremmin ei muutos olisi voinut mennä.
Minä en tiedä tuon viljakuidun kanssa, että onko se loppujen lopuksi kenellekkään niin välttämätöntä mitä virallinen taho antaa ymmärtää.
Minä ja moni muukin (mm. vaimoni) on kokonaan viljattomalla VHH:lla, eikä syö myöskään mitään lisäkuituvalmistetta. Suoli on toiminut tottumisen jälkeen vallan mainiosti.
Minä luulen, että kyse on suoliston bakteerikannan muokkaantumisesta vähäkuituselle ruualle sopivaksi. Jos runsaskuituisesta ravinnosta äkkinäisesti siirtyy vähäkuituiselle, niin suoliston kuitua ravinnoksi käyttävät bakteerit jäävät ravinnotta. Tämä lyhyellä aikavälillä aiheuttaa ummetusta.
Ulosteen massasta on n. puolet bakteereita, joten ulosteen koostumuksen kannalta on hyvin ratkaisevaa että suoliston bakteerit saavat ravintoa, lisääntyvät ja tuovat massaa ulosteeseen. Jonkin aikaa viljattomalla ja vähäkuituisella oltaessa, muuntuu bakteerikanta uuteen ravintojakaumaan sopivaksi. Tällöin suolisto taas toimii ilman ongelmia … siis tämä on vain meikäläisen ”teoria”
Se määrä hiilihydraatteja, minkä saa kasviksista, hedelmistä ym. kasvikunnan tuotteista paitsi viljasta, ymmärtääkseni kattaa aika sopivasti ihmisen välttämättömän glukoosintarpeen. Niukahkoon työperäiseen energiankulutukseen vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii oivallisesti, eli juuri meikäläisen kaltaiselle konttorirotalle.
Juu’u .. ja maksa tuotta loput tarvittavat glukoosit helposti.
No, ei liittynyt suoraan hra Heikkilään, saati haastatteluunsa. Mutta miksi rajoittaa vilkasta keskusteluketjua, edelleenkään. Olipa muutenkin taas varsinainen paatos, ei näitä jaksa kukaan lukea.
Hyvin jaksoin lukea. :thumbs: