Ulottuvuudesta on etua, jos sitä osaa käyttää, mutta on myös monia muita tekijöitä, jotka voivat antaa suuremman edun kuin ulottuvuus. Tällä hetkellä hallitsevista UFC:n mestareita vain Jon Jonesilla on poikkeuksellisen pitkä ulottuvuus. Sen sijaan dos Santosilla, Silvalla, GSP:llä, interim-mestari Conditilla, hendersonilla, Aldolla ja Cruzilla ei ole. Siksi on selvää, että muut ominaisuudet (mm. voimatasot, nopeusominaisuudet, iskunkestävyys, notkeus, elastisuus, reaktiot ja tietysti ennenkaikkea taito) merkitsevät enemmän kuin ulottuvuus.
Nuo kaikki mainitsemasi ominaisuudet ovat sellaisia mitä ihminen voi kehittää treenaamalla, reachia et voi pidentää. Ja sillä ei ole mitään merkitystä, että Jones on tällä hetkellä ainoa ns.reach-hirmu mestareista. Ei kukaan sellaista sanokaan, että yksin jumalaton reach tekisi kenestä tahansa mestarin. Mutta se millä on väliä on se, kuinka paljon erilaisista reach-eduista on tällä hetkellä hyötyä tämänhetkisten painoluokkien sisällä.
Ja sitä etuahan riittää. 4-6 tuumaa muuten tasaväkisillä ottelijoilla tekee ulottuvammasta n.54% suosikin, 6-8 tuumaa 60% ja 8 tuumaa tai enemmän n.65% jne. Lisäksi kannattaa huomioida, että tuossa tutkimuksessa on laskettu mukaan myös kaikkein pienimpien painoluokkien ottelut, joissa reachin merkitys kääntyy lopulta jopa negatiiviseksi ulottuvamman kannalta, johtuen siitä, että pienemmissä painoluokissa on enemmän hyötyä ns.timmistä ja kompaktista fysiikasta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suuremmissa painoluokissa tuo reachin vaikutus ottelun lopputulokseen on vielä huomattavasti suurempi mitä nuo lukemat näyttävät.
Yksi hyvä esimerkki sellaisista vastaperusteluista mitä kaipaisin olisi esim.juuri sellainen kysymys, että kuinka otettaisiin huomioon se tosiasia, että pienimmissä painoluokissa reachin merkitys katoaa ja muuttuu jopa päinvastaiseksi? Osin tämä selittyy sillä, että pienimmissä luokissa on keskimäärin muutenkin pienemmät reach-erot ja suuria etuja ei senkään puolesta pääse syntymään. Mutta se, että se kääntyy lopulta jopa negatiiviseksi tarkoittaa sitä, ettei samaa käytäntöä voitaisi sellaisenaan soveltaa kaikissa painoluokissa. Tässä olisi yksi hyvä vastanäkemys, mutta näköjään joudun itse näitä miettimään, kun porukka ei ole täällä ihan kartalla siitä mistä puhutaan.
Nykyisessä systeemissä ei ole minustakaan mitään vikaa, mutta tulevaisuudessa vapaaottelun tason koventuessa reach-erojen merkitykseen tullaan havahtumaan entisestään. Kun ottelijoiden taso nousee ja kilpailu kovenee, niin samalla tiukkenevat myös ne fyysiset edellytykset reachin suhteen mitä huipulle pääsemiseen vaaditaan. Tämä karsii silloin rankalla kädellä sitä massaa mistä voi nousta huipulle. Tämäkin on toki vain luonnollista kehitystä ja sama ilmiö koskee mitä tahansa kehittyvää urheilulajia.
Itseäni huvittaa lähinnä ajatuksiani naurettavina pitävien ajattelun sisäinen ristiriita painoerojen vs reach-erojen suhteen. Painoluokkien ja rajojen kanssa ollaan kyllä hyvinkin tarkkoja, mutta reach-erot ovat täysin reiluja vaikka ne olisivat kuinka merkittäviä. Siihen todetaan vain, että urheilu ei ole reilua ja aletaan keksimään mitä älyttömimpiä vertauksia muista urheilulajeista. Ei ymmärretä sitä tosiasiaa, että painoeroihin ja reach-eroihin pätevät täysin samat perustelut niiden puolesta ja vastaan. Sen lisäksi molemmat ominaisuudet ovat mitattavissa ja niiden antama etukin on tarkoin laskettavissa tilastomatematiikan avulla.
On täysin ok sanoa, että on henkilökohtaisesti sitä mieltä, että nykyinen systeemi on hyvä ja muutoksia ei tarvita. Olen samaa mieltä. Mutta jos alkaa väittää toisen esittämiä näkökulmia naurettaviksi, täynnä aukkoja oleviksi ja järjettömiksi, mutta ei pysty kuitenkaan osoittamaan sitä mitenkään, niin on parempi olla hiljaa. Tämä loppu ei ollut sinulle.
