- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 449
Niinä viikkoina kun et tee pystypunnerrusta, jäävät olkapäät melkein treenaamatta. Ojentajille dippiä tai kapeaa penkkiä, ranskiksilla ja taljavitkutuksilla ei kuuhun mennä. Miksi mavessa maratonsarjoja, kun siinä yleensä suositaan nimenomaan lyhyitä ja raskaita settejä? Kevyillä painoilla tuo on ihan turhaa ja jos noin pitkiä sarjoja vedät taas väkisin kohtuuisoilla painoilla ja apinan raivolla, niin tekniikka on metsässä jo sarjan puolivälissä. Riittääkö jaloille oikeasti yksi kunnon liike, joka vielä olisi välillä koneliike (huom. myös prässi on kone)?
Siinä jotain havaintoja ensi alkuun.
Siinä jotain havaintoja ensi alkuun.

Myöskin kysymyksenä on mahdolliset dipit sekä mave, mitä tuumaatte?
. Sama kritiikki kuin aina ennenkin: ojentajat ei kestä penkin ja pystypunnerruksen jälkeen enää kohdistettua rääkkiä jos kolmesti viikkoon treenataan. Heitetään vielä perään ikuisuuskritiikki G6:sta kohtaan, eli kannattaa monipuolisuuden vaalimiseksi vaihdella liikkeitä silloin tällöin. Esim. mave, sjvm, kulmasoutu, vinopenkki, dippi (tällöin jätetään esim. penkki väliin) ja joku pohjeliike aina johonkin väliin. Muutoin on ohjelma kunnossa.