Täällä on kärsitty ongelmasta jo 1,5 v..Ja ikää 21. Teini-iässä ei ollut mitään ongelmia, iho kuin vauvan pylly. 1,5v sitten ne alko, jolloin muutin tarkoituksella ruokavaliota terveellisemmäksi ja edelleen se on muuttunut terveellisemmäksi, mutta iho vaan pahenee :( Tupakoinnin lopettamisella, terveellisemmällä ruokavaliolla (hiilihydraatit minimissä), alkoholin käytön lopettamisella kokonaan ei ole ollut mitään vaikutusta..
Ite oon miettinyt, että liittyiskö hormonitoimintaan..
Mulla oli vähän sama juttu. Teininä mulla oli aina ihan porukan parhaita ihoja. Ei minkäänlaista finniongelmaa koskaan. 21-vuotiaana sitten alkoi yhtäkkiä hiukset rasvottua ja puskee tulehtunutta finniä. Syynä on ihotautilääkärin kanssa pohdittuna ehkäpä geenit, sillä vanhemmilla on aknea ollut ja isosiskollekin alkoi tulla jonkin verran finnejä vasta joskus 22-vuotiaana, vaikka silläkin oli nuorempana tosi hyvä iho. Voisi kuvitella, että tuon geneettisen aknen sitten esimerkiksi stressi tai vastaava voisi laukaista. Tiedä sitten... Nyt kuitenkin aknen puhkeamisesta joku 9 kk ja roaa takana 4kk.
Pakko kirjoitella vähän noista mielialoista. Aika monethan puhuu, että roalla on monille vaikutusta henkiseen puoleen ja olen nyt miettinyt ja pohtinut, että mahdollisesti itsellänikin on vastaavia oireita ollut. Olen nimittäin huomannut olevani usein todella ärtynyt ja tulee helposti tiuskittua esim. kotona tyttöystävälle. Tämä johtuu omasta mielestäni siitä, että naama on sen verran ikävässä kunnossa, että sen kanssa eläessä kaikki alkaa vituttaa ja turhauttaa. En suoraan kyllä yhdistäisi tätä roaan, mutta mielessä on kyllä käynyt lääkkeen vaikutus omaan henkiseen toimintaan.
Lisäksi olen huomannut, että ajoittain on aika synkkiä hetkiä tai päiviä. Ei oikein kiinnosta mitään tehdä ja monien asioiden hoitaminen tuntuu normaalia vaikeammalta. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos naama olisi hyvässä kunnossa, niin ongelmaa tämän asian kanssa ei olisi. En jaksa jotenkin uskoa, että lääke saisi näitä huonompia päiviä aikaan ja uskon, että jos naama olisi kunnossa, niin olisi ihan sama vaikka söisin 100 mg roaa päivässä. Eli vaikea päätellä onko syyllisenä itse akne vai lääke, mutta ei tällaisia päiviä kyllä silloin ollut kun akne oli vielä lievä ja kuuri aloittamatta.
En kuitenkaan missään nimessä koe olevani masentunut. Tekisi mieli tehdä erilaisia mukavia asioita ja nähdä ihmisiä vaikka kuinka paljon, mutta ei punoittavan naaman kanssa vaan millään meinaa kehdata. Sen takia sitä turhautuu ja tylsistyy kotona ja hommat alkaa maistua vähän paskalle. Eli todennäköisesti tuo lievä ahdistuminen johtuu juuri siitä, että hajoilee vaan kotona, kun ei kehtaa mitään tehdä. Kaikki tekeminen, jossa kukaan ei pahemmin pääse tarkkailemaan mun naamaa, menee ihan mukavasti ja tuntuu kivalta. Eli ei oo missään nimessä sellaisia fiiliksiä, että tekisi vaan mieli maata sängyn pohjalla.
No, onneksi kuuri on jo selvästi voiton puolella ja naamakin paranee koko ajan. Turhauttavan hitaasti, mutta kuitenkin. Finnejä ei ole eikä tule ja punoituskin haalistuu pikku hiljaa. Oikeastaan toinen poski on jo siinä kunnossa, etten sitä häpeä oikeastaan juurikaan. Toinen sen sijaan huomattavasti pahempi ja ehdottomasti suurin huolen aihe. Leuka on parhaassa kunnossa entiseen verrattuna, siitä on punoituksetkin haalistuneet jo täysin. Poskista tuntuu lähtevän vaan niin paljon hitaammin kaikki tulehduksien jättämät jäljet. Noh, tulihan taas avauduttua... :D
