Elchubagabra sanoi:
Monesti vedettiin niin, että esim. meitsi ajoi mopoa, ja yks tai kaks sälliä tuli "olkapääkyydillä". Toinen vaihtoehto oli, että mopoilija laittoi jalan suoraksi, ja työnsi sillä pyöräilijän tarakkaa.
Voisin kertoa varoittavan esimerkin, ennenkuin Pakkiksen mopopojat ottavat mallia..
Olin itse vielä 14 ja kavereilla oli tietenkin mopot. Oltiin sitten lähdössä jonnekin ja tietenkin piti itse matkustaa polkupyörällä "siivellä", eli pitämällä erään mopoilevan kaverin olkapäästä kiinni. Kyseisen kaverin valitsin "veturiksi" sen takia, koska tämän mopo kulki kovinta vauhtia (todellista 70-80).
Yhdessä kohtaa tuli sitten alamäki, jonka alapuolella oli risteävä tie ja kärkikolmio. Risteävälle tielle oli kuitenkin melko hyvä näkyvyys ja koska mopolla ajanut kaverikaan ei hidastanut, niin itsekin vilkaisin ettei autoja ole näkyvissä ja en nähnyt mitään syytä päästää olkapäästä irti.
Sekunti, pari ennenkuin saavuimme risteävälle tielle eteen "ilmestyi" jostain henkilöauto (puun takana katveessa, pari viikkoa vanha Volvo), eikä siinä pyörän kanssa ollut enää mitään tehtävissä. Kaveri sai moponsa jotenkin ihmeen kaupalla kääntymään risteävälle tielle, mutta itse kolautin (vauhtia kuulemma ~70) pyöräni liikkuvan henkilöauton takaoven takakulmaan.
Itse muistan tapahtumasta ainoastaan juuri ennen törmäystä kuuluneen kaverini huudon ja seuraava muistikuva on tien toiselta puolen ojasta, parinkymmenen metrin päästä törmäyspaikasta. Tuloksena oli reikä auton pelteihin (pyörän ohjaustanko takakontin seinästä läpi), takalyhty irti, sekä vääntynyt alumiinivanne! Pyörä oli tietenkin aivan solmussa, takahaarukka katki ym.. Ihmeellisintä koko tapauksessa on se, että itse selvisin tapauksesta pienillä asvaltti-ihottumilla kyynärpäähän ja kylkeen. Muutaman päivän kuluttua ei voinut mistään päätellä, että hengenlähtö oli ollut todella lähellä, eikä minulla tietenkään ollut edes pyöräilykypärää.
Koulussa tuo juttu oli tietenkin "siistiä", ja kun vakuutuskin korvasi kulut (autoon tehtiin yli 15.000mk remontti), niin eihän tuota silloin edes hirveästi miettinyt. Näin myöhemmin kun asiaa pohtii, niin oikein hirvittää miten lähellä hengenlähtö on oikeasti ollut.
Tarinan opetus: Älkää käyttäkö tuota "siipeilyä", tai käyttäkää edes järkeä jos noin liikutte.
Enemmän niitä poliiseja sai pelätä aina kun vastaan kaupungilla tulivat, muutaman kerran piti poliisin perässä ajella 40 km/h kauan ennen kuin kääntyivät eri suuntaan minne olin menossa. Paras tapahtuma oli kun joskus kesällä viikonloppuna yönä ajeltiin joskus vuosia sitten kaverin kans mopoilla, mulla vielä pytty sisäänajossa niin eiköhän ne poliisit liimaudu perään eivätkä häivy minnekään, varmaan 20 min olivat jo perässä ajaneet pitkin kaupunkia niin meni jo hermot ja sitte kaasupohjaan ja koulun läpi sellasista porteista mistä ei autolla pääse. 
http://videos.streetfire.net/Player.aspx?fileid=5014C5E5-B9D9-42A5-877F-CBA167B01304&t=top
