300kg:n mave mahdollinen kaikille natuna?

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
En kyllä ihan faktaksi allekirjoittaisi tuota, että suurin osa vammoista on itseaiheutettuja. Kyllä tietenkin väärien nostotekniikoiden ja alipalautumisen/kroonisen ylikuormittumisen aiheuttamat vammat kyllä ovat. Mutta kyllä se yksilöllistä on sitten loppupeleissä miten kenenkin keho kestää, jos esimerkiksi haetaan tuota tämän ketjun otsikossa mainittua 300kg raw-maastavetoa. Voimailijan prototyyppi varustettuna voimakasrakenteisilla nivelillä ja kudoksilla kestääkin mittaamattomia kuormia ja lihastensiota rikkoutumatta, tästähän esimerkkejä löytyy huipulta. Mutta mikäli tavantallaajista puhutaan niin ei kyllä valitettavasti näin ole. Kun kuormat kasvaa riittävästi ja treenivuosia kertyy tarpeeksi, niin kyllä se monella alkaa rakenteelliset palikat osoittamaan väsymisen merkkejä enemmän tai vähemmän. Tuonkin kannalta periaatteessa nopeasti kehittyvillä superlahjakkailla tyypeillä on suurin mahdollisuus saavuttaa ne isot raudat ilman suurempia kulumia tai vammoja. Itselläni tuo 300kg maven tavoittelu katkesi aina iskiasvaivoihin, joskin rangassa ei rakenteellista vikaa ole, mutta piriformikset on nopeasti kireänä puristaen iskiashermon kun vetelee säännöllisesti intensiivisesti. Pahimmillaan sen hoitamiseen meni vuosi aikaa. En kuitenkaan ikiajoiksi ole vielä toivosta luopunut, etteikö se mahdollista olisi, mutta treenin suhteen on oltava erittäin varovainen ja korostettava tuon osa-alueen huoltoa. Penkissä sain juuri tuollaisen itseaiheutetun rintavamman, mutta sen tiedän, että niitä rautoja joita tavoittelen, ei ole meikäläisen nivelet tehty kestämään. Se on jatkuvaa kipuilua ja tulehduskipulääkkeillä pelailua herkästi vaikka sen maksimivoimatreenaamisen rajoittaisi vaikka kahteen muutaman kuukauden jaksoon vuodessa. Toki minulle aivan sama, jos ne tavoitekilot saavuttaa edes kerran elämässä. Uskon, että vastaavia tyyppejä löytyy paljon tältäkin foorumilta. Sitten on huippuvoimailijoita, jotka treenaa 20v niillä romuilla ja isommillakin ilman jatkuvia ongelmia. Ja moni joka väittää, että kaikkien keho kestää kuormaa rajattomasti, tuskin on itse saavuttanut sitä rajaa, jossa voimaa alkaa olla enempi kuin vaikka se 20v treenattu kehonsa ongelmitta sietää. Maastavedossa aivan varmasti tuolla 300 huitteilla saati yli alkaa vaivat monilla lisääntyä verrattuna 250 vetäjiin, joka on vielä suht yleinen tulos kansallisestikin ja ylipäätään harrastelijoidenkin keskuudessa. Penkissä myös uskosin yleisellä tasolla, että jossakin 200kg paikkeilla alkaa herkemmin useilla yksilöillä keho ilmoitella, että nyt riittää. Itsellä meni nuorena penkissä 210kg asti lähes ongelmitta, mutta siitä ylöspäin ja vajaa 10v vanhempana on ollut tilanne aivan eri. Tietysti on se niveltenkin sietokyky kasvanut paljon vuosien varrella, alkutaipaleella 120kg käsillä teki jo pahaa ranteille jopa siteillä, niin myöhemmin sen rajan on voinut tuplata. Mutta loputtomiin ei sekään raja nouse ja jossain vaiheessa alkaa tulla alaspäin, jos kulumia alkaa olemaan.

Ja tuostahan taas päästään siihen, että tekniikoilla voi myös vammariskiä pienentää, mutta jos niillä vähemmän riskialttiilla tekniikoilla ei pääsisi koskaan samoihin rautoihin kuin muuten, niin kyllä voimailussa moni valitsee jälkimmäisen tien. Tästä esimerkkinä se, että punnerruksissa kapea oteleveys vähentäisi rintavammojen riskiä merkittävästi ja myös vähentäisi tiettyihin niveliin kohdistuvaa kuormitusta verrattuna esimerkiksi maksimileveään otteeseen. Mikäli se maksimileveä ote on taloudellisin/vahvin tyyli punnertaa selvästi, niin monesti se valitaan, jos on potentiaalia nostaa esimerkiksi 10% enemmän sillä vammariskien kasvusta huolimatta.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tästä esimerkkinä se, että punnerruksissa kapea oteleveys vähentäisi rintavammojen riskiä merkittävästi ja myös vähentäisi tiettyihin niveliin kohdistuvaa kuormitusta verrattuna esimerkiksi maksimileveään otteeseen. Mikäli se maksimileveä ote on taloudellisin/vahvin tyyli punnertaa selvästi, niin monesti se valitaan, jos on potentiaalia nostaa esimerkiksi 10% enemmän sillä vammariskien kasvusta huolimatta.
Mikähän siinäkin on, että vaikka näin väitetään, se on mulla silti toisinpäin? Olkapäät ei nauti kapeasta otteesta yhtään. Sama juttu slingshotin kanssa. Väittävät sen vähentävän olkapäiden kuormitusta, mutta kyllä se on mun kohdalla ihan paskapuhetta. Jos ottaa treenin slingshotilla, niin ei tarvii pariin päivään tehdä mitään muuta ellei halua helvetillistä hermosärkyä.

Sopii muuten nyt tähän niin hyvin, että pakko kertoa. Eilen penkkasin ja tein vähän olkapäitä, pohkeita ja vatsoja. Kotona huomasin, että oikea takareisi on vähän arka. Mistähän ihmeestä sekin tuli? En laske vammaksi, mutta pitää tunnustella sitä huomenna kun pitäisi kyykätä, ettei käy hassusti.
 
Mikähän siinäkin on, että vaikka näin väitetään, se on mulla silti toisinpäin? Olkapäät ei nauti kapeasta otteesta yhtään. Sama juttu slingshotin kanssa. Väittävät sen vähentävän olkapäiden kuormitusta, mutta kyllä se on mun kohdalla ihan paskapuhetta. Jos ottaa treenin slingshotilla, niin ei tarvii pariin päivään tehdä mitään muuta ellei halua helvetillistä hermosärkyä.

Sopii muuten nyt tähän niin hyvin, että pakko kertoa. Eilen penkkasin ja tein vähän olkapäitä, pohkeita ja vatsoja. Kotona huomasin, että oikea takareisi on vähän arka. Mistähän ihmeestä sekin tuli? En laske vammaksi, mutta pitää tunnustella sitä huomenna kun pitäisi kyykätä, ettei käy hassusti.

Joo no olkanivelethän kuormittuu kyllä oteleveydestä riippumatta ja lienee yksilöllinen juttu mikä on se "pahin" oteleveys olkapäiden kannalta punnertaa. Itse lähinnä mietin tuota oteleveyttä esim. ranteiden kannalta, jolloin kapeampi on luontaisempi johtuen kyynärvarren ja tangon välisestä kulmasta. Olkapäiden ja kyynärpäiden kannalta lienee yksilöllisempää. Takareidethän jännittyy herkästi penkatessa, jos käyttää leg drivea/jännittää jalkoja penkkiasennossa. Joten on ihan mahdollista, että sen jälkeen voi ainakin lihaskireyttä ilmetä niissä. Slingshot kyllä näin teoreettisesti pitäisi keventää aika paljon kuormaa juuri olkapäiltä lukuunottamatta noston yläkolmannesta, jos tekniikka on samankaltainen kuin raakapenkissä. Tuo hyöty toki menetetään usein, koska voi käyttää ns. ylikuormaa. Silloin varsinkin kädet lukittuna yläasennossa olkanivel (ja sitä tukevat lihakset) kuormittuvat enemmän ja aina siihen asti kunnes "ritsa" alkaa enemmälti keventää kuormaa. Ja tuo staattinen pito yläasennossa oman kokemuksen mukaan saattaa juuri tuoda sitä särkyä olkaniveliin, jos kuormaa on riittävästi.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Lonkan rakenteesta löytyy hyvin tietoa miksi kapea vs leveä veto on yksilöllinen valinta sen mukaan millainen rakenne kullakin on. Melko varmasti uskoisin että jos olkapään osalta penkkiin selvitettäisiin vastaava, voi jo ollakin jossain, sieltä tulisi selitykset miksi jonkun kannattaa valita kapeampi ote ja miksi joillain max leveä toimii kuin junan vessa. Sitten kun vielä ihminen ei edes ole täysin symmetrinen molemmin puolin.

Vedossa käsien pituus helpottaa, mutta silti löytyy niitä mitkä vetää hirveet romut kapealla niin että tanko nousee sukupuolielimiin asti niin ei siitäkään saa täysin ohjaavaa "limiittiä" mihin kukin pystyy.
 
Mavessa varsinkin korostuu eri tekniikat. Turvallisimmalla ja selälle parhaalla tekniikalla eivät kaikki saa kovimpia rautoja. Itsellä on monta 300kg mave kaveria jotka ovat aina runtanneet enemmän raivolla kuin tekniikalla. Hirveällä alkuriuhtasulla niin että selkä muljahtaa pyöreäksi. Suorin jaloin. Ovat kokeilleet nätimpää tekniikkaa, mutta ei kiinnosta kun kilot pienenee. Silti heillä ei ole ollut selkävammoja koskaan. Itse nykäsin samalla sika tekniikalla nuorempana, niin selkä hajosi melkein heti. Näillä luonnonvahvoilla supermavettajilla tuntuu selkä kestävän mitä vain. Hirveä etu.
 
Resilenssi tai miksi sitä nyt kutsutaan vaatii oman työnsä myös, sen on viime vuosina itse oppinut. Ihan hyvä kysymys on heittää mitä tekee vaikka nivelten vahvistamiseksi? Ja ennen kuin vastaa niin miettii loppuun mitä tarkoitaa että lihasten treenauksessa aikayksikkö on päivät ja viikot, nivelissä kuukaudet ja vuodet.
 
No huh mitä shaipaa äijä suoltaa. 11s satanen ei todellakaan ole kaikille mahdollinen vaikka treenaisi Jamaican maajoukkueessa. Vähän valoja päälle.

Jep. Ja ihan sama vaikka tossa lukis 14 sekuntia. Harva juoksee, mutta kaikille mahdollista ainakin fillarilla alamäkeen?
 
Jep. Ja ihan sama vaikka tossa lukis 14 sekuntia. Harva juoksee, mutta kaikille mahdollista ainakin fillarilla alamäkeen?

No kyllä 14s varmasti kykenee saavuttamaan nopeuspotentiaalinsa puolesta lähes kuka hyvänsä mies tai nainen, joka on fyysisesti terve. Ne kaikkein lahjattomimmatkin yksilöt, jos harjoittelisivat sitä varten. 11s ei varmasti kaikki omaa potentiaalia tai edes suurin osa.
 
No kyllä 14s varmasti kykenee saavuttamaan nopeuspotentiaalinsa puolesta lähes kuka hyvänsä mies tai nainen, joka on fyysisesti terve. Ne kaikkein lahjattomimmatkin yksilöt, jos harjoittelisivat sitä varten. 11s ei varmasti kaikki omaa potentiaalia tai edes suurin osa.

Höpön löpöt. Alle 14 sekuntiin pitää jo oikeesti osata juosta ja alle 13 sek on jo todella nopea kunnon ajanotolla, siihen vasta harvat pystyykään. 10 % miehistä ei edes pysty juokseen sataa metriä. Ja ne harvat, jotka pääsis nyt 13-14 sekuntia lahjoilla, ei tule ikinä hyvinkään tod. näk. pääsemään. ko matkaa 11 sekuntiin vaikka mitä tekisivät :D Eikä sit mitään käsiaikoja, jotka parantaa aikaa sekunnilla...
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Sen verran lisäyksenä, että geenit ja välitykset isossa roolissa luonnollisesti. Aina ollut aika onneton penkkaamaan ja kyykkäämään, mutta mave koheni helposti. Ekalla kerralla 100kg ylös ja muutaman kuukauden sisään 150kg. Hävettää tunnustaa, mutta oli kyllä ihan helvetin hirveä kissanselkämave. Sitten kun tajusi tekniikan päälle, ei mennyt kauaa että 200kg rikki. Mun mielestä sen jälkeen kehitys oli paljon kiinni siitä, että tankoon piti vaan uskaltaa lisätä rautaa.
Jep. Ja myös uskaltaa oikeasti vetääkin. 🙂
 
Höpön löpöt. Alle 14 sekuntiin pitää jo oikeesti osata juosta ja alle 13 sek on jo todella nopea kunnon ajanotolla, siihen vasta harvat pystyykään. 10 % miehistä ei edes pysty juokseen sataa metriä. Ja ne harvat, jotka pääsis nyt 13-14 sekuntia lahjoilla, ei tule ikinä hyvinkään tod. näk. pääsemään. ko matkaa 11 sekuntiin vaikka mitä tekisivät :D Eikä sit mitään käsiaikoja, jotka parantaa aikaa sekunnilla...

Ite oon sähkösen ajan 14,5s juossut koulun kisoissa 13-vuotiaana alle 50-kiloisena rääpäleenä kestävyysurheilun pohjilla. En oo ollu nopea enkä vahva luontaisesti. Niin ihmettelen, jos ei aikuinen mies tuon alle juokse, jos kyse on edes kuntoliikkujasta. Oli tarkoitus tänä kesänä kokeilla uudestaan, koska oli veto yhden vanhan voimailujäärän kanssa pystynkö juoksemaan kylmiltään 13-alkuisen ajan. No kokeillaan ensi kesänä, kunhan oisin fyysisesti taas normikunnossani. Oon melko varma, että menis matalaan 13s lenkkareilla vähintään. Onhan mulla vauhditonkin melkein metrin enempi mitä tuolloin 13-kesäisenä vaikka ei ole tullut pompittua muuta kuin testimielessä. Käsiaika ei ole tarkka joo, mutta kyllähän sillä muutaman kymmenyksen virhemarginaaliin kykenee, jos on valveutunut ja ripeä ajanottaja. Eli suuntaa antavaa saa. Ja itse asiassa pystyisin 10Hz gepsillä ja sovelluksella kelottamaan tai katsomaan datasta ajat itsekin ihan ilman ajanottajaakin. Puhelin ja gps-mokkula vaan pitäisi kulkea mukana.
 
Tavoitteeni oli vetää 300 natikkana (ei raw). Jäi ysikymppisenä 275 kiloon. Tekniikka oli ihan ok, mutta voimaa puuttui, ei muuta selitystä.

Kilpailin voimanostossa n. 20 vuotta. Nostovammoja tuli vain yksi. Vedossa murtui varvas.

Monenlaisia kolotuksia oli, hermosärkyä kyynärpäissä, selkäkipuja, olkapääkipuja (itse aiheutetusta tyhmästä heittämisestä). Kyynärpäiden hermosäryt hoituivat omatoimisella niskajumpalla ja tangon siirtämisellä alemmas kyykyssä. Olkapääkivut hävisivät itsestään. Ranteissa ei mitään kipuja, vaikken käyttänyt rannesiteitä ja kyykyssä (ote karhennuksen reunasta, ei myöskään kyynärpääkipuja kapeasta otteesta johtuen) ja tanko todella alhaalla selässä. Leveä kyykky ja sumoveto, ei minkäänlaisia lonkkavaivoja (ei raw).

Nostelut loppuivat vatsanpeitteen repeämään (joko vahinko tai toisena vaihtoehtona itse aiheutettu, jossa tyhmyydellä iso osuus), mikä esti pari vuotta nostamisen kilpailuasennossa.

Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: Kaikki eivät saa 300 kiloa maasta. Tarina kertoo mm. maastanoston erikoismiehistä, että ekaa kertaa kokeiltaessa on saatu 250 kiloa (jopa vain 75-kiloisena). Silloin on helppo olettaa, että 300 menee puhki jonkinlaisen harjoittelun jälkeen.
 
Sanoisin myös että vammat tulevat kuin tilauksesta jos harrastaa tosi urheilua tavoitteellisesti. Onhan se selvä jos tekee kyykky-pena-mavea 20 vuotta putkeen, niin kroppa on paskana. Sumo mave + leveä kyykky yhdistelmä paskoo lonkat halusi tai ei. Oman kaupungin voimanostajista ehkä 80% on lopettanut parin vuoden sisään lonkka, selkä tai olkapäävammoihin. Nuoria alle 30v nostajia. Yksipuolinen kuormitus hajottaa aina. Oli lajina mikä tahansa.
Mitäpä jos tavoitteena on tukea omaa terveyttä elämän läpi eikä nostaa jotain oman elämän kannalta täysin merkityksettömiä egopainoja? Mitä jos yksipuoleisen puntinnostelun sijaan tavoittelee laajempaa kokonaisuutta? Jos jossain päin nuoret jannut rikkoo itseään noin usein, niin kyllä siinä vaiheessa olisi syytä miettiä vähän, että onkohan treenissä jotain pahasti vialla.
 
Höpön löpöt. Alle 14 sekuntiin pitää jo oikeesti osata juosta ja alle 13 sek on jo todella nopea kunnon ajanotolla, siihen vasta harvat pystyykään. 10 % miehistä ei edes pysty juokseen sataa metriä. Ja ne harvat, jotka pääsis nyt 13-14 sekuntia lahjoilla, ei tule ikinä hyvinkään tod. näk. pääsemään. ko matkaa 11 sekuntiin vaikka mitä tekisivät :D Eikä sit mitään käsiaikoja, jotka parantaa aikaa sekunnilla...

Eihän tässä keskustelussa olla missään vaiheessa puhuttu siitä, että maastaveto tai asia X tulisi saavuttaa ilman treeniä, vaan ihmisten yleisestä potentiaalista. Tuossahan itse jo sanoitkin "pitää oikeasti osata jo juosta". Tämän keskustelun lähtökohdista ajatus olisi siis se, että jos opettelisi juoksemaan, ja treenaisi juoksua, lähes kuka vain juoksisi 100 metriä 14 sekuntiin. Ajasta en sinänsä osaa sanoa mitään.

Samaan tapaan maastavedostakin löytyy luku, jonka "kuka vain" pystyy saavuttamaan, mutta se ei ole 300kiloa.
 
Natumaksimi tulee varmaan suurimmalla osalla miehiä siinä vaiheessa vastaan, kun alkaa saamaa fjöösaa kohonneiden voimatasojen nostaessa itsetuntoa?
no ei. semivitsi.

Itsellä natumaksimi tulee vuosittain vastaan. Olkapäät on paskana kumpainenkin, joten en ollut ikinä yli 130 penkistä nostanut ennen viime alkuvuotta. Otin ravinto-ohjelman ja tilasin vitamiinit fitnestukusta. Söin säntillisesti ja kävin 3 kertaa viikossa salilla. Pari kk ja 140 nousi. Täähän ei nyt 110 kiloselle pullukalle ole mikään huipputulos mutta silti tässä iässä (37) se oli mielestäni aika yllättävää.

En tiedä onko asiaa tutkittu mutta itse nyt Ouran omanneena olen alkanut tehdä johtopäätöksiä unen laadun merkityksestä. Itsellä on syvää unta (joka siis on juurikin lihaksille hyödyksi) todella paljon, huomattavasti enemmän kuin keskiarvo ja kehityn salilla jos (huom! jos) muistan syödä hyvin. Minua on luultavasti "vaivannut" siis koko elämäni tämä kyky saada syvää unta hyvin ja joka yö. Koska voimatasollisesti olen hypännyt huomattavasti säntillisemmin treenaavan kaverin ohi, vaikka työ, ravinto ja treeni on ollut huonommalla pohjalla (ja ehkä myös ryyppäämistä oli huomattavasti enemmän).

Itse olen maasta saanut 250. Alotettiin kaverin kanssa samoista, eli 100kg nyt tuli jo heti sarjapainoksi ja kaverilla tökkäs 150kg:n kohille sarjat mutta minulla meni 200 asti helposti. En voi sanoa mikä oli se lähtötaso, koska ei tullut heti mitään ykkösiä kokeiltua. Mutta puolisen vuotta meni ja 200 oli tangossa. Tietty tätä ennen oli ylätaljaa jne. vempattu kyllä huolella. Syytän parempaa unenlaatua tietämättä asiasta tuolloin. Eli olen tietämättäni saanut syvää unta paremmin ja täten voimatasot ovat kasvaneet nopeammin, koska palautumiseni on ollut parempi kuin kaverilla jolla oli univaikeuksia.

En ollut ennen tämän vuoden tammikuuta nostellut maasta n.8vuoteen kunnolla.3 treeniä (1 krt viikko) ja 180:llä meni vitonen. Sitten tuli korona. Pitää alottaa tässä pikkuhiljaa uudelleen ja katsoa mihin sitä pääsee.

Mutta siis itse kysymykseen, niin uskon että osalle ihmisistä ei ole mahdollista päästä mavessa edes 200:n. Ja tarvitaan sekä omistautumista, että lahjakkuutta 300:n ja se on harvojen herkkua sen kilomäärän nykiminen.
Natumaksimi tulee varmaan suurimmalla osalla miehiä siinä vaiheessa vastaan, kun alkaa saamaa fjöösaa kohonneiden voimatasojen nostaessa itsetuntoa?
no ei. semivitsi.

Itsellä natumaksimi tulee vuosittain vastaan. Olkapäät on paskana kumpainenkin, joten en ollut ikinä yli 130 penkistä nostanut ennen viime alkuvuotta. Otin ravinto-ohjelman ja tilasin vitamiinit fitnestukusta. Söin säntillisesti ja kävin 3 kertaa viikossa salilla. Pari kk ja 140 nousi. Täähän ei nyt 110 kiloselle pullukalle ole mikään huipputulos mutta silti tässä iässä (37) se oli mielestäni aika yllättävää.

En tiedä onko asiaa tutkittu mutta itse nyt Ouran omanneena olen alkanut tehdä johtopäätöksiä unen laadun merkityksestä. Itsellä on syvää unta (joka siis on juurikin lihaksille hyödyksi) todella paljon, huomattavasti enemmän kuin keskiarvo ja kehityn salilla jos (huom! jos) muistan syödä hyvin. Minua on luultavasti "vaivannut" siis koko elämäni tämä kyky saada syvää unta hyvin ja joka yö. Koska voimatasollisesti olen hypännyt huomattavasti säntillisemmin treenaavan kaverin ohi, vaikka työ, ravinto ja treeni on ollut huonommalla pohjalla (ja ehkä myös ryyppäämistä oli huomattavasti enemmän).

Itse olen maasta saanut 250. Alotettiin kaverin kanssa samoista, eli 100kg nyt tuli jo heti sarjapainoksi ja kaverilla tökkäs 150kg:n kohille sarjat mutta minulla meni 200 asti helposti. En voi sanoa mikä oli se lähtötaso, koska ei tullut heti mitään ykkösiä kokeiltua. Mutta puolisen vuotta meni ja 200 oli tangossa. Tietty tätä ennen oli ylätaljaa jne. vempattu kyllä huolella. Syytän parempaa unenlaatua tietämättä asiasta tuolloin. Eli olen tietämättäni saanut syvää unta paremmin ja täten voimatasot ovat kasvaneet nopeammin, koska palautumiseni on ollut parempi kuin kaverilla jolla oli univaikeuksia.

En ollut ennen tämän vuoden tammikuuta nostellut maasta n.8vuoteen kunnolla.3 treeniä (1 krt viikko) ja 180:llä meni vitonen. Sitten tuli korona. Pitää alottaa tässä pikkuhiljaa uudelleen ja katsoa mihin sitä pääsee.

Mutta siis itse kysymykseen, niin uskon että osalle ihmisistä ei ole mahdollista päästä mavessa edes 200:n. Ja tarvitaan sekä omistautumista, että lahjakkuutta 300:n ja se on harvojen herkkua sen kilomäärän nykiminen.

Paljon sulla tota syvää unta tulee? Mulla pyörii viikkokeskiarvot tuolla 3h yläpuolella. Ennätys melko tasan 4h.
REM-unta sen sijaan ei tule millään yli tuntia. Useimmiten 45-50 min.

Ouralla mitattu siis myös.
 
Mitäpä jos tavoitteena on tukea omaa terveyttä elämän läpi eikä nostaa jotain oman elämän kannalta täysin merkityksettömiä egopainoja? Mitä jos yksipuoleisen puntinnostelun sijaan tavoittelee laajempaa kokonaisuutta? Jos jossain päin nuoret jannut rikkoo itseään noin usein, niin kyllä siinä vaiheessa olisi syytä miettiä vähän, että onkohan treenissä jotain pahasti vialla.
Tottakai voi harrastaa kuntoiluakin, mutta miten se liittyy huippu urheiluun? Ja voi myös harrastaa sählyä, pyöräilyä, kävelyä ja käydä vähän salilla hyvän mielen takia. Silläkään ei ole mitään tekemistä tavoitteellisen voimailun kanssa. Jos haluaa pärjätä voimanostossa tai muussa voimalajissa, valitettavasti se on otettava päälajiksi ja reenattava paljon. Ei kenenkään kroppa kestä yksipuolista urheilua kilpatasolla. Oli kyseessä heittolaji, voimanosto, jääkiekko tai mikä tahansa. Egopainoilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kukaan kilpailumielessä voimanostoa harrastava ei sooloile egopainoilla. 99% löytyy fiksu ohjelma. Kyllä ne vammat aiheuttavat yksipuolinen laji. Mietipä nyt kyykky Pena mavea 4-6 x viikossa vuosia ja kymmeniä vuosia putkeen. Ei kenenkään kroppa kestä ilman vammoja. Ei tartte olla kuin synnynnäisiä rakenteellisia vikoja, niin kroppa hajoaa jo nuorena. Ahtautta olkapäissä tai lonkissa niin voimanosto hajottaa ne jo nuorena.
 
Tottakai voi harrastaa kuntoiluakin, mutta miten se liittyy huippu urheiluun? Ja voi myös harrastaa sählyä, pyöräilyä, kävelyä ja käydä vähän salilla hyvän mielen takia. Silläkään ei ole mitään tekemistä tavoitteellisen voimailun kanssa. Jos haluaa pärjätä voimanostossa tai muussa voimalajissa, valitettavasti se on otettava päälajiksi ja reenattava paljon. Ei kenenkään kroppa kestä yksipuolista urheilua kilpatasolla. Oli kyseessä heittolaji, voimanosto, jääkiekko tai mikä tahansa. Egopainoilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kukaan kilpailumielessä voimanostoa harrastava ei sooloile egopainoilla. 99% löytyy fiksu ohjelma. Kyllä ne vammat aiheuttavat yksipuolinen laji. Mietipä nyt kyykky Pena mavea 4-6 x viikossa vuosia ja kymmeniä vuosia putkeen. Ei kenenkään kroppa kestä ilman vammoja. Ei tartte olla kuin synnynnäisiä rakenteellisia vikoja, niin kroppa hajoaa jo nuorena. Ahtautta olkapäissä tai lonkissa niin voimanosto hajottaa ne jo nuorena.

Ei kaikkien tarvitse 4-6x viikossa treenata lajisuorituksia maksimoidakseen tulokset. Toki riippuu yksilöstä ja ohjelmoinnista sekä yksittäisten treenien volyymista/intensiteetistä, mutta kyllä kaks kertaa viikkoon kyykkäämällä tai punnertamalla voi saavuttaa huipputuloksia. Vedossa riittää joillekin jopa huomattavasti harvempi frekvenssi. Ite oon havainnut, että jos beginner tai intermediate - levelin voimaharrastaja tulee valmennukseen niin kyllä hyvä nyrkkisääntö frekvenssin suhteen on 2-3x viikossa. Ja niistäkin kahdesta treenistä toinen voi olla variaatiopäivä, jolla isketään heikkoihin osa-alueisiin. Sitten edistyneillä treenaajillahan voi tuon frekvenssin suhteen olla vaihtelua hyvin laidasta laitaan. En mä oikein usko, että paljon on edes semmosia tyyppejä jotka voi voimanoston lajit käydä läpi 4-6x viikossa. Tai ei ainakaan niin, että koko touhussa olis hiventäkään järkeä. Tuolla tyylillä kyllä varmasti saisikin moni itsensä rikki. Painonnoston ammattilaiset esimerkiksi saattaa treenata hyvinkin tiheästi lajinostoja tai niiden apuliikkeitä, mutta sen lajin luonne ja kuormitus on hieman erilaista kuin voimanostossa. Tietenkin lajista riippumatta voi treenata paljon, mutta silloin yksittäisten treenien kuormittavuus on oltava suht matala, ettei kokonaiskuormitus karkaa käsistä.
 
Ite oon sähkösen ajan 14,5s juossut koulun kisoissa 13-vuotiaana alle 50-kiloisena rääpäleenä kestävyysurheilun pohjilla. En oo ollu nopea enkä vahva luontaisesti. Niin ihmettelen, jos ei aikuinen mies tuon alle juokse, jos kyse on edes kuntoliikkujasta. Oli tarkoitus tänä kesänä kokeilla uudestaan, koska oli veto yhden vanhan voimailujäärän kanssa pystynkö juoksemaan kylmiltään 13-alkuisen ajan. No kokeillaan ensi kesänä, kunhan oisin fyysisesti taas normikunnossani. Oon melko varma, että menis matalaan 13s lenkkareilla vähintään. Onhan mulla vauhditonkin melkein metrin enempi mitä tuolloin 13-kesäisenä vaikka ei ole tullut pompittua muuta kuin testimielessä. Käsiaika ei ole tarkka joo, mutta kyllähän sillä muutaman kymmenyksen virhemarginaaliin kykenee, jos on valveutunut ja ripeä ajanottaja. Eli suuntaa antavaa saa. Ja itse asiassa pystyisin 10Hz gepsillä ja sovelluksella kelottamaan tai katsomaan datasta ajat itsekin ihan ilman ajanottajaakin. Puhelin ja gps-mokkula vaan pitäisi kulkea mukana.
Heittäisin, että jos varusmiehet laitetaan juoksemaan virallinen satanen, tyypillisin tulos on 15-16 sek. En osaa sinusta sanoa, mutta helposti ihmiset yliarvioivat nopeuttaan. Sama juttu cooperin kanssa "kyllähän se nyt aina 3000 metriä menee". Nuorena teho/painosuhde on hyvä. Tämä näkyy varsinkin tytöillä ja naisilla. Siinä 15-16 vuoden iässä tehdään kovia tuloksia, mutta kun kasvetaan naisiksi, tulee vaikeuksia. Parhaiten saa realismia jos juoksee esim. sen satasen kaverin kanssa, joka todistetusti on juossut esim. alle 12:n sekunnin. Itse otettuihin aikoihin en usko lainkaan.
Kuriositeettina tuossa pari juttua Hanna-Maria Seppälästä. Jos joku ei tiedä, niin kyseessä kaikkien aikojen paras naisuimarimme, meriittinä mm. maailmanmestaruus 100 metrin vapaauinnissa.
https://yle.fi/urheilu/3-5701351. Ja kuinkas sitten kävikään.. https://www.is.fi/urheilu/art-2000000192617.html
 
Heittäisin, että jos varusmiehet laitetaan juoksemaan virallinen satanen, tyypillisin tulos on 15-16 sek. En osaa sinusta sanoa, mutta helposti ihmiset yliarvioivat nopeuttaan. Sama juttu cooperin kanssa "kyllähän se nyt aina 3000 metriä menee". Nuorena teho/painosuhde on hyvä. Tämä näkyy varsinkin tytöillä ja naisilla. Siinä 15-16 vuoden iässä tehdään kovia tuloksia, mutta kun kasvetaan naisiksi, tulee vaikeuksia. Parhaiten saa realismia jos juoksee esim. sen satasen kaverin kanssa, joka todistetusti on juossut esim. alle 12:n sekunnin. Itse otettuihin aikoihin en usko lainkaan.
Kuriositeettina tuossa pari juttua Hanna-Maria Seppälästä. Jos joku ei tiedä, niin kyseessä kaikkien aikojen paras naisuimarimme, meriittinä mm. maailmanmestaruus 100 metrin vapaauinnissa.
https://yle.fi/urheilu/3-5701351. Ja kuinkas sitten kävikään.. https://www.is.fi/urheilu/art-2000000192617.html

Itse en kyllä sikäli yliarvioi sitä nopeutta, että tuolloin tuon juoksun aikaan hyppäsin vauhditonta 220cm, kun tässä lähivuosina meni vajaa 3m sen kummemmin treenaamatta vaikka painoa oli tuplat. Sama ilmiö vertikaalipompun suhteen, että ylsin 3,05m korirenkaaseen, joka ei yläasteiässä olis tullut kuulonkaan mäkihyppyharrastuksesta huolimatta. Kun oon ns. myöhään kehittynyt. Mutta raportoin sitten tänne, kun olen sitä juoksunopeutta testannut. Nyt ei kyllä laihaläskinä ja heikkona ole optimitilanne kokeilla, kun kesä meni liikkumatta kokonaan. Mutta jos ei tälle syksylle ehdi, niin sitte ens kesänä.
Nuo itse otetut ajat tietysti voi olla mitä vaan, mutta kyllä itse luottaisin vaikkapa 10Hz päivitystaajuudella gepsillä mitattuun 100m vetoon. Se tarkkuus kun riittää moottoriajoneuvoillakin kierrosajan tai kiihtyvyyksien mittaamiseen hyvällä tarkkuudella. Ja kyllähän maksiminopeudestakin jotain osviittaa saa ihan ilman matkan ja ajan mittaamista, että mihin sekuntihaarukkaan voisi nopeus riittää. Sadalla metrillä ei kuitenkaan yhtään sporttisemmilla kavereilla maitohappo ehdi pahasti jylläämään.

Joku 13,5s esim. 100-metrillä ei kuitenkaan ole millään mittarilla kova aika. Jos sitä vertaa 11s niin ero kuvainnollisesti sama kuin vertaisi 100kg ja 200kg penkkaajia keskenään.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Back
Ylös Bottom