Tähän jollain tavoin liittyen kerron mikä itseäni vituttaa SUUNNATTOMASTI (based on true story):
Itse olin vielä vuodenvaihteessa ('01-'02) jonkinverran ylipainoinen (lue: läski). Duunissa sitten muutama luuseri-idiootti joskus vinoili tyyliin: "ei tolla kropalla" jne. Huomautettakoon että nämä huomauttelijat ovat itsekin täysin ns. tavallisia ruumiinrakenteeltaan, ei atleetteja mutta ei varsinaisesti kotlettejakaan.
Jossain vaiheessa keväällä sain sitten läskinpoltto/kuntoilu -innostuksen. Huomautettakoon edelleen, että innostus EI alkanut näistä huomautteluista (omistan perkeleen hyvän itsetunnon sekä huumorintajun).
Tiputin 3 kuukaudessa 12 kiloa rasvaa aamulenkeillä, kuntosalilla, uinnilla, rullaluistelulla, roinaforumin tutkiskelulla:D , jne. Tämä muutos myös näkyi päällepäin.
No, istuimme siinä sitten toukokuun lopulla taasen kahvipöydässä ja joku tuumasi meitsille: "Vaude, jätkä pudottanu painoo..." Tähän tuumasin: "Nooo, mitä nyt 12 kiloo, pientähän tuo, ei ollu ees vaikeeta..." Pahin näistä luuserivittuilijoista sitten siitä taputtamaan omaa vatsamakkaraansa: "Joo pitäis kai sitä itekin muutama kilo pudottaa..." Että näin...:lol1:
Se mua just vituttaa yli kaiken oli sitten kyse mistä tahansa, että itse ei olla valmiita näkemään minkäänlaista vaivaa jonkun asian eteen, mutta silti ollaan valmiita vittuilemaan toisille. Sitten kun joku ottaa itteensä niskasta kiinni ja saa jotain aikaseks hikeä ja verta vuodattamalla, niin sit ollaan vittu kateellisia kun itellä ei oo munaa mitään tehdä!:evil: Tollanen käytös on mun mielestä todellista häviäjäkäytöstä.
Lopuksi mainittakoon että aktiivikuntoiluni jatkuu edelleen...