Ah, niin totta, niin totta! Rektiovirheet ovat kammottavia.
Toinen mitä en kestä on mutu-tuntuma. Musta tuntuu -tuntuma, häh!? Ja ei saa sanoa
pieno, eikä
romantillinen tai
kammoittava tai
tiedoite (paitsi parodioidessa). Yhteen aikaan käytettiin tervehdyssanana sellaista kuin "törö"! Hyi saatana! Ja se on tosiaankin 'enää', ei 'enään'. Ja 'niinpä', ei 'niimpä'.
Ja vittu, se on muuten sitten
koettaa tehdä jotakin eikä
koittaa, koittaminen on vanhahtava sana jota käytetään vain sellaisissa yhteyksissä kuin "päivä koittaa" ja niin edespäin. Tuo "pitkässä juoksussa" on anglismien kamalinta kärkeä.
Ja lisäksi on hirveä määrä lähinnä kirjoituksessa ilmeneviä pieniä virheitä joita en voi sietää, mutta onneksi puhekieli ja foorumikieli ovat myös minun mielestäni vapaampia. Mutta helvetti jos joku erottaa virkkeen aloittavan lauseenvastikkeen pilkulla niin kalpaten käy. Ja kaipaan vanhaa kunnon kolmea pistettä (...), miksi, oi miksi niitä pitää nykyään laittaa vain kaksi (..)?
Tämä pahuksen Internet on tartuttanut vanhaan pilkunviilaajaankin paljon
pahaa kieltä mutta jokin raja sentään on oltava. En edes ymmärrä kaikkia lyhenteitä
.
Ja kaikkia raivostuttavia sanontoja en muista, onneksi ne ovat pyyhkiytyneet jonnekin mielestäni Lista lienisi melkoinen. Jostain syystä kuitenkin
elämä on on mielestäni ihan käypä sanonta, outoa. Se on vaan niin totta.