Riippumatta siitä, miten ja mitä laina-ajoille tapahtuu, pitäisi asumiskustannuksia saada tiputettua. Asumiskulut ovat merkittävä - todennäköisesti suurin - työikäisten ihmisten kuukausittainen menoerä, joka maksetaan joko pankille (lainat) tai vuokraisännälle. Kun vuokrat tyypillisesti ovat vuosittain noin 1/25 asunnon arvosta, johtaa asuntojen ylihinta kummassakin tapauksessa korkeampiin kustannuksiin, joka on poissa muusta kulutuksesta. (Mikäli vuokraisännällä on asuntoa vasten lainaa, raha ei palaa kulutukseen sitäkään kautta.) Toisaalta asumiskustannukset (+ tietysti muut pakolliset menot) muodostavat alarajan palkalle, jolla ihmiset tulevat toimeen ja voivat olla töissä. Tämä on aika iso tekijä sitä viime aikoina puhuttua hintakilpailukykyä.
Ylihinnan vaikutuksia voi pohtia miettimällä, mitä muuta k.o. rahalla voitaisiin tehdä. Ylihintaiseen betoniin sijoitettu raha ei tuota asunnon omistajalle yhtään mitään ylimääräistä verrattuna siihen, että hinnoissa ei olisi ylimääräistä. Ilman ylihintaa (olettaen ettei palkkoja lasketa) palkoista sen sijaan jäisi kulutukseen ja sijoituksiin, jotka molemmat olisivat omiaan pyörittämään taloutta. Sanottavaa hyötyä tavallisille tallaajille ei ole edes asunnon hinnan noususta asumisaikana, koska asunnosta muutetaan yleensä toiseen (pl. vainajat), jonka hinta on noussut samaan tahtiin. Suomalaisten kansallisomaisuus, joka on kiinni betonikuplassa ei vain tuota kenellekään mitään.
Miten asumiskustannuksia sitten pitäisi laskea, on hyvä kysymys. Ainakin kaupunkeja ja kuntia voitaisiin pakottaa kaavoittamaan enemmän. Maa-ala täältä ei kuitenkaan ole lopussa - todennäköisesti ei edes Helsingistä, joka näyttää lentokoneesta käsin kovin metsäiseltä. Myös rakennustarvikkeiden ja rakennusalan verotusta yleensä voitaisiin miettiä kustannustason laskun kannalta. (Käsittääkseni vähän samasta syystä mm. ruuan arvonlisäverotasoa on pidetty yleistä tasoa alempana, joten ei sen ihan mahdotonta pitäisi olla...) Maa-alan hintaan eri alueilla voi olla vaikea vaikuttaa (ilman kommarien keinoja), mutta käsittääkseni maata kuitenkin on merkittävästi valtion ja kuntien omistuksessa. Toisaalta voitaisiin verottaa enemmän maa-aloja, jotka sijatsevat potentiaalisella rakennusalueella ja jotka eivät ole missään hyötykäytössä tai tontteina. (Tätä en ole miettinyt ihan loppuun asti.) Voi myös miettiä, kuinka järkevää on pitää Helsingissä monen sadan hehtaarin peltotiloja. (
http://kaytannonmaamies.fi/wp-content/uploads/2014/01/1000_suurinta_maatilaa_2011.pdf) Viljelemällä alue tuottaa hintansa verran tuottoa ehkä tuhannessa vuodessa. :D Viljely ei ehkä siis ole syy, miksi alueet eivät ole asumiskäytössä..
Miksi asumiskustannuksiin ei kuitenkaan tulla merkittävästi puuttumaan? Asumisen hintojen lasku ei haittaisi yhteiskunnassa ketään paitsi
hieman enemmän omistavia. Kilpailu pakottaisi vuokrat seuraamaan hintakehitystä, josta hyötyisivät vuokralla asuvat, ja yksittäisiä asuntoja omistavien omaisuusarvot kulkisivat käsi kädessä seuraavia asuntojen arvojen kanssa.
Hieman enemmän omistavilla ihmisillä on kuitenkin taatusti motivaatiota ja suhteita vaikuttaa politiikkaan, jotta heidän sijoitustensa arvo ei laskisi.
PS: Pitäisin kuitenkin noita Ruotsin mallisia pitkiä lainoja housuun kusemisena, joka vapauttaisi rahaa kulutukseen alkuvaiheessa, mutta johtaisi pienellä viiveellä vielä korkeampiin hintoihin, mikäli hintatasoa ei samaan aikaan pyrittäisi pitämään kurissa. Vaikka yleisesti ottaen Suomen ehkä kannattaisi useimmiten kopioida talouspolitiikkaa Ruotsista.. ;)