Täällä olen tähän jo pari kommentia saanutkin, mutta mitä mieltä täällä ollaan siitä, että ottaako lainaa myyntihinnan vai velattoman hinnan verran.
Itse olen täysin sitä mieltä, että on paljon edullisempaa ottaa koko summa kontolleen, koska sen lyhentäminen on sitten omissa käsissä ja saataisiin 180 lisää vähennyksiä kuussa.
Vaimo oli vanhempien luona käymässä ja joutui aivopesun uhriksi, että kukaan lapsiperhe ei sitä asuntoa sitten osta, kun sitä joskus vaihtaa, kun ne ei halua ottaa niin isoa lainaa. Että menee ainakin vuosi myydessä.
Mä olen sitä mieltä, että jokainen lapsiperhe, jossa on ainakin yksi laskutaitoinen ihminen, osaa laskea, että kulut ovat jopa isommat silloin jos lainaa on vain myyntihinnan verran ja pitää kuitenkin maksaa vastikkeet, koska menettää vähennykset. Varmasti silti, jotkut tyhämt pitää sitä isoa lainaa liian isona kynnyksenä psykologiselta kannalta.
Vaimon vanhemmat vain kuuntelevat silmät kiiluen toista lastaan, jonka kaikki kommentit ovat aina täysin oikeita, ja se oli juuri sanonut, että ei se pari sataa siinä tunnu menoissa lisää, jos ottaa pienemmän lainan kuitenkin. Niiden mielestä myös on ihan sama, jos ei saa takaajaa, ja ottaa pankin takauksen, joka maksaa 8 vuoden ajan 200 extraa kuussa. Tosin takaaja saadaan kyllä muualta.
Ja anoppi oli myös sitä mieltä, että ei niitä pankkeja enempää tarvitse kilpailuttaa, kun heidän tuttu pankinjohtaja antaa varmasti parhaan tarjouksen, me ei vaan muka tajuta. Tosin se tarjous on ollut kuitenkin paskimmasta päästä.
Taisi tulla enemmän avoutuminen tässä vitutuksissaan.
