Tuon kirjoittaja otti/ottaa fudut ehkä "vähän" liian vakavasti. Jos tuollainen tunneskaala pitää käydä läpi, niin varmaan itsemurha on lähellä kun joku isompi vastoinkäyminen tulee eteen. Ei maailma siihen lopu. Se oli vain tyopaikka. Jos itselle tulee kenkää, niin menen vaikka siivoamaan jos ei muuta duunia saa ja rahaa pitäisi saada. Jotain duunia on aina tarjolla.
Mä luulen, että monelle se tunneskaala on toi, ei tuossa mitään kovin kummoista ole. Varsinkin kun tuo suht' fiksusti ajatteli toisien potkujen olevan mahdollinen merkki epäonnistumisesta.
Pari kohtaa mä poimisin tuolta, mitkä sopii hyvin täälläkin kirjoitteleviin:
Kohta 1 sanoi:
Vielä hetki sitten kuvittelin olevani kaiken sen yläpuolella, haavoittumaton. Luovan luokan sankari, aivotyöläisten aatelia. Seurasin kyllä uutisia aktiivisesti, mutta etäisesti. Kuin ekonomisti. Analysoiden maailmantalouden vaikutuksia yrityksemme toimintaedellytyksiin. Kiitellen korkojen alenemisen ja bensan hinnan putoamisen positiivista vaikutusta henkilökohtaiseen talouteen. Eihän tässä ole mitään hätää, kunhan vain pysyy töissä. Siinäpä se. Kunhan vain pysyy töissä.
Meistä kirjoittajista iso osa on töissä, lisäksi moni luulee olevans lähes korvaamaton nykyiselle työnantajalleen. Samanlaisia pelinappuloita me ollaan kaikki, kun se aika koittaa. Täysin korvattavissa. Ei ole keneltäkään vielä sormesta ämpärilliseen vettä jäänyt jälkeä, kun on ämpärin ääreltä poistunut. Moni luulee, että näin tapahtuu ja se ei IMO ole mikään kehuskelun aihe, ennemmin huolestuttava luonteenpiirre ja hyvin vääristynyt käsitys minästä.
Kohta 2 sanoi:
Tunteet vaihtelevat päivästä toiseen. Ahdistusta seuraa uhma. Vielä minä niille näytän. Irtisanominen kolauttaa ehkä kaikkein pahiten juuri itsetuntoa. Miksi minä? Mitä tein väärin? Missä epäonnistuin? Olenko huonompi kuin muut?
Tätä ei varmasti ymmärrä kuin tuo joka on kokenyt ko. kierroksen. Täällä porukkaa paasaa, ettei se ole mikään homma, etsitään muita töitä, mutta ovat vakituisessa työsuhteessa. Helppo on arvostella naapurin rakennuksen heikkoutta, kun itse on saanut valita tontin ensin kallio-suo väliltä. Sitten kun tuo osuu kohdalleen, varsinkin vähemmän kouluttamattomilla aloilla n. 50v henkilölle, niin voit olla varma pitkä-aikaistyöttömyydestä, oikeastaan ainoa tie ulos on jonkin alan yrittäjyys. Eikä tämänhetkiset työmarkkinat ole kovin hyvät työnhakijan tilanteen kannalta. Tai on, jos voit siirtää koko perheesi mahdollisesti vaikka toiselle puolen suomea.
Mutta jos tuosta pitäisi jotain oppia, niin vaikka olet kuinka 'toistaiseksi' työsuhteessa, niin kannattaa pitää verkot vesillä jatkuvasti uutta paikkaa miettien. Tosin itsekkin olen vakaasti sitä mieltä, ettei tekevältä työt lopu. Voi joutua tinkimään oman alansa palkoista, eikä välttämättä pääse tekemään sitä, mitä teki aiemmin, mutta kyllä töitä on ja mahdollisuus työstä-työhön siirtymisessä on aina parempi kuin työttömyydestä työhön.