Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Ylikunto vakavasti

Itsellä on monen asian yhteensulatuma mutta paremmin tunnistan oireeni luettuani teidän tarinoitanne kuin ms-sivuilta. Kaikkia alkoi kovalla henkisellä stressillä, mieheni kuoli yllättäen ollessani raskaana. Unettomuus alkoi silloin, vaikka ennen olen ollut maailman paras nukkuja . Vauva valvotti, yölläkin 1-2h välein heräsin ja nyt kulunut 2,5v ja yöt saattaa olla pätkiä yhä. Jumppasin surua pois 4-5krt/vko max sykkeellä vaikka yöunta olisi ollut vain 2h. En tajunut yhtään mitä tein keholleni, vaikka selkeät merkit loppuunpalamsesta oli.

Lääkärit eivät tajuneet oireitani ja vaikka tiesin etten kaikesta huolimatta ollut masentunut, aloin syödä lopulta nukuttavaa masennulääkettä--> tuli uni ja voimia jumpata taas lisää!!! Lopulta sain juuri ja juuri käveltyä lapseni perässä ja hoidettua kauppareissun kun jalkoja puudutti ja oli voimattomat. Sikeään uneen en päässyt millään. Nukahdin illalla heti mutta tunnin päästä heräsin. Hiukan olen saanut apua urheilulääkäriltä sekä unilääkäriltä. Mutta kaikki yliarvioivat kuntoani ja kehottavat liikkumaan. Vain itse tiedän, etten kykene. Kuukautiset toimii, kilpirauhas-ja stressihormonit on mitattu, ovat ok. Ei kuumeen tuntua tai flunssiakaan, mitä ihmettelen. Mutta muurahaisia jaloissa, puutumista, tunne, että jalat ON. Ruokahalua on.

Puolen vuoden liikkumattomuuden jälkeen, tuntui hyvältä ja uskaltauduin salille varovasti. Minimipainoilla. Ehdin käydä 3 krt (1krt/vko), sitten mulle tehtiin passiivinen venytys, josta kesti toipua 11pvää. Välissä oli ok päiviä ja sitten taas jalat puutuu ja olo liki sama kuin sairauden alussa. Eli nyt alkoi tulla paniikki pintaan, pakko mennä neurologille, en saa muuten sielun rauhaa. Kukaan ei osaa auttaa ja nyt alkaa tuntua elämä harmaalta. Olin jo toipumassa, joskin tosi hitaasti ja nyt taas pudotus. Muut palaset elämässä alkaisi olla kohdallaan mutta kohta ei enää psyyke kestä vaikka todella haluaisin nauttia kaikesta hyvästä jota elämässäni on paljon. Unipatjatutkimuksessa todettiin ettei lepohermostoni mene päälle ja syön lääkettä, jolla saan nukuttua (lapsi herättää 0-2krt/yö).

Olen nopsakka ja stressaava luonne, mikä ei auta asiaa ja hiljentymistä ja läsnäoloa tässä on opetetu kovan koulun kautta. Jumppa vaihtui meditaatio kurssiin. Puoli vuotta olen parannellut itseäni tämän notkahduksen jälkeen, olenko taas liki alkupisteessä? Toipuuko tästä koskaan? "Perustietoa" mulla on hallussa ylikunnosta mutta kohta sekoan päästäni, osaatteko antaa neuvoja? Olisin kiitollinen!!:)
 
fantti75 sanoi:
Jumppa vaihtui meditaatio kurssiin. Puoli vuotta olen parannellut itseäni tämän notkahduksen jälkeen, olenko taas liki alkupisteessä? Toipuuko tästä koskaan? "Perustietoa" mulla on hallussa ylikunnosta mutta kohta sekoan päästäni, osaatteko antaa neuvoja? Olisin kiitollinen!!:)
Click to expand...

Tämä sun tapaus ei ihan helpolta kuulosta ja aivan varmasti paljon useamman asian summa, kuin pelkän ylikunnon. Sieltä käsin tuota nyt on varmaan kuitenkin pakko yrittää tarkastella.

Hankala sanoa ootko alkupisteessä. Riippuu mikä alku oli. Sillä periaatteella liikunta pitäisi aloittaa, kuin olisi siellä alkupisteessä. Toipumisessa tulee varmasti notkahduksia, jotka antavat taas takapakkia, kun innostuu liikaa. Vaikka se ei liikuntamäärä ei liialta tuntuisikaan niin siltikin se saattaa sitä olla. Kroppa ei vaan kestä.

Mä en tiedä mikä on se oikea tapa lähteä tuota hoitamaan, mutta siinä vaiheessa kun psyyke alkaa pettään niin mun mielestä paras keino on tehdä juuri sitä mikä hyvältä tuntuu. Jos saat liikunnasta hyvää mieltä, mitä liikuntaa se sitten onkaan, niin teet sitä. Et tee mitenkään tulostavoitteisesti vaan mietit, että mikä olisi oikeasti kaikista mukavinta ja saisit sitä hyvää mieltä sieltä. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole joku 5x viikossa maksimisykkeellä puuskutusta puolentoistatunnin verran kerrallaan. Joku roti kuitenki :D

Sitten sun pitäis opetella olemaan stressaamatta. Pitää olla vaan uskoa tulevaan, että joku päivä asiat on paremmin. Jos ei nukuta niin ei nukuta. Minkäs sille sitten teet. Tottakai se pidemmällä tähtäimellä vaatii toimenpiteitä, mutta mitä vähemmän siitä stressaat niin sitä helpompaa se on.

Kuitenkin tuosta kirjotuksestas kaikista oleellisin jäi pois: mikä sua nykyään vaivaa? Miks sulla tuntuu et pää hajoo? Se jalkojen oireilu? Unettomuus?

Kyllä ylikunnosta toipuu. Elä hättäile, istuha mättäälle. Kyllä se pipo päähän löytyy :)
 
En lukenut koko threadia, mutta voisin jakaa pikaisesti omakohtaisen ylikunto reissun.

Harjoittelin punttia 4x viikossa, dokasin _todella_ harvoin tai yleensäkään päästelin paineita tai hoidin sosiaalisia kanssa käymisiä tai kavereiden kanssa oloa. Treenasin, datasin söin nukuin ja ainut kohokohta päivässä oli reeni. Tuohon lisäsin aamulenkit (about 40minx 1-3 vko) ja nyrkkeilyä hiukan.

Dataaminen välillä venyi yömyöhään ja unet jäivät tietysti väliin. Syötyä tuli välillä huonosti jossei huvittanut. Sitten kaverilta lähti nirri onnettomuudessa, ja koulussa meni huonosti. Tohon reenaamiseen henkinen stressi päälle. Hiukan aikaa kestin, mutta loppujen lopulta tulokset alkoivat lasketa. Luulisin että tuossa vaiheessa kun olisin osannut lopettaa ja pitää taukoa reeneistä, niin ei olisi mitään sattunut.

Mutta ei, kun ne reenit oli elämän pää ja suola, niin tottakai reenattiin entistä kovempaa ja isommilla painoilla josse lasku olisi kerta siitä johtunut että reenattiin löysää. Siitä sitten loppujen lopuksi keho tukkoon ja kipeenä viikossa 24/7. Vähintään kurkkukipua / flunssaa, aina väsytti. Tajusin pysyä lopulta salilta poissa, ja kun pitkään oli jatkanut tuota punttis for life elämäntyyliä, ja yhtäkkiä reenit katkesivat kipeilyn kera niin siitä lisää stressiä ja tylsiä päiviä.

Sitä sitten kesti about 4-10kk ennen kun pystyi ollenkaan reenaamaan. Kävin välillä kokeilemassa kun olo vähän helpotti, nooh oksennus siitä melkein tuli kun teki vaan alkulämmöt. Painot oli naurettavan pieniä..

Lopulta kun se oli voitettu, mikä on helvetin lohduttava juttu, niin kesti 2-3kk niin oltiin samassa kunnossa vähintään mitä ennen. Lihasmuisti tietysti auttoi asiaa.

Että ihmiset järki kädessä, ei se punttis ole henki ja elämä, jollei sitten ammattilaiseksi ryhdy.. nuoret sällit varsinkin, nauttikaa nuoruudesta, ei sitä sitten tohdi kertoa lapsen lapsille omasta nuoruudesta kun tuli oltua vain ja ainoastaan puntilla ja ei ole ketään kavereita nuoruudesta jäljellä sitten työelämässä... :kippis1:
 
Kuulostaa ihan tutulta, oisin ite voinu kertoo saman asian. Oon nyttenki vähä lepoa vaille mutta ei tässä mitään hätää ole onneks. Ens viikonloppuna BJJ FO ja sen jälkeen 5 päivä tauko ja sitten hitaasti jatketaan. Mulla tuli kanssa krooninen nuha ja koko aika kylmä ja sitä ei ite tajunnu ees vaan treenas vaan aina kovempaa. Mutta mä en oo koskaan ihan noin kipeeks menny. Mulle on iskeny kova kuume 3-4 päiväks ja sit lähteny pois.
 
Jos teette punttia samana päivänä kuin kamppailulajia niin yksi metodi on tehdä puntti kovana, terävänä ja lyhyenä siten, että jää paukkuja myös kamppailla.

Tämä on se ns. yleisurheilijametodi, eli haetaan lajiharjoittelun ohella lähinnä voiman ja räjähtävän voiman kasvua tehden esim. 3x3 tai räjähtävillä 3x5, vaikkapa kolmea eri liikettä per punttikerta. Tärkeintä tässä on, että treenikerran pituus jää lyhyeksi (alle 30min) eikä lihaksistoa vedetä piippuun, jolloin energiaa kulutetaan vähemmän ja palautumisaika on huomattavasti lyhyempi. Ohessa voi myös tehdä hermostollisia nopeusharjoituksia, eli 3x3-kyykyn jälkeen muutama räjähtävä kyykkyhyppy, penkin jälkeen taputuspunnerruksia jne. mikäli pelkää että nopeus kärsii.

Olettaisin että tämä on parhaimmillaan kun punttikertoja laskee 2-3 viikolle ja kierrättää sitten tosiaan isoja maksimivoimaliikkeitä kuiten penkkiä, mavea, kyykkyä jne. sekä räjähtäviä painonnostoliikkeitä kuten tempausta yms. - esimerkiksi voi tehdä itselleen listan hyvistä isoista liikkeistä jota haluaa tehdä, josta sitten aina ennen treeniä valkkaa kolme mitä sillä kerralla tehdään.
 
Ja lisäisin tähän sitten sen ihan perusperusjutun mikä joskus unohtuu eli progressio... On tosi helppo ja mukava hinkata samoja liikkeitä samoilla painoilla vuodesta toiseen mutta mitään hyötyä voimamielessä ei painojen nostelussa ole jos treeni ei ole progressiivista. Eli lisätään hissukseen toistoja, sarjoja, painoja, lyhennetään palautuksia yms yms. Oli varmaan itsestäänselvä asia mut joskus tuo tuppaa unohtumaan kun treenataan punttia ikäänkuin lajia tukevana treeninä.
 
Ite oon huomannu sen että jos vetää yhden kovan päivän niin yleensä se toinen kannattaa alottaa kevyellä, vaikka käydä aamulla vähä kävelemässä ja venytellä. Ei se välttämättä alussa näy mutta jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.
 
proilerin + kooman ohjeet + max 2 (miel. 1) kovaa treeniä/viikko ja nekään ei peräkkäisinä päivinä + joka neljäs viikko kevyt, niin ei voi kovin pahasti mäkeen mennä.
 
Ite mä olen tehnyt niin välillä että ku paikat rupee kolottamaan siihen malliin ettei voi paini enää täysiä ja mehut ei tunnu riittävän ni jätän puntin siltä viikolta ihan pois ja käyn painimassa vain 3krt sinä viikkona ja ottanu vähän kevyemmin. Ei ehkä liity suoranaisesti ylikuntoon, mutta on paljon kivempi painia sitten seuraavalla viikolla kun ei ole ihan kroppa paskana.
 
Ei myöskään kannata jättää kokonaan treenaamatta, uskalla väittää että jopa pieni liikunta (palauttava) auttaa. Ite aloitan kisojen jälkeen joka toinen viikko kovaa ja joka toinen kevyempi. Mutta välillä se vaan pääsee unohtumaan. Tulee alotettua kahta kertaa kovempaa sen jälkeen. Varsinki meikäläisellä jos on jossain vaiheessa harhautunu sopan reiteille. Tosin se taas pitää mielen virkeenä, sillon kun on pää kondiksessa niin on myös kroppa.
 
Eka posti tälle foorumille... Toivottavasti ei ihan täyttä kuraa tule ;)

Oma treeni pitää sisällään lajitreenejä 4-5 krt/vko, punttia 3krt/vko ja pari lenkkiä.

Lajina on siis vapaaottelu...

Puntti on tosiaan sellaista mitä Joni sanoi, eli ns. koko kropan liikkeitä (rive, mave, dippi, leuat, kyykky) ja kerran viikossa teen svedbergit. Peruslihaskuntoa tulee treeneissä ja siellä puntilla haettua voimaa muokataan lajinomaiseen käyttöön. Lenkit on tilanteen/tunteen mukaan lyhyitä ja vauhdikkaita tai pitkiä ja rentoja.

Lajitreenejäkin on tehty ihan palauttavina. Tällöin on keskitytty ihan tekniikan hiomiseen, että tulee vähän hiki, muttei puristeta.

Ikäni kun olen urheillut ja välillä on treenattu oikeasti kovaa, niin on tullut vähän älyä päähän, että miten kovaa voi vetää. Kroppaa kuunnellen mennään. Jos tuntuu nihkeältä, niin himmataan vauhtia ja höntsytään.

Ja tärkeintä on, että polla pysyy kasassa vaikka kovaa vetääkin.
 
Tilanneraportti 28.9.2007

Tilanne ei ole korjaantunut mihinkään, erittäin heikko kunto päällä ja ei oikein jaksa edes kauppaan ja takaisin kävellä. Olen yrittänyt pari kertaa myös varovaista hölkkää, tuntuu että henkeä/sydäntä käy ahdistamaan ja ei saa henkeä kunnolla joten on pakko lopettaa.

Tiedän että tämä liittyy entistä enempi stressiin, koska jos lähden yksinäni kävelylenkille ja vaikka yrittäisin miten rentoutua pyörivät kaikki "asiat" mielessäni, vaikkeivat ne ole edes mitenkään vakavia tai niistä tarvitsisi ottaa stressiä huomaan kohta että taas ahdistaa henkeä ja on kurja ja voimaton olo. Jos kävelen jonkun kaverin kanssa lenkkiä ja jutellaan niitänäitä on vointi huomattavasti parempi. Myös syöminen nykysin käy työstä, kun syön ruokaa niin käy jo syke nousemaan ja hengitys kiivastuu. wtf?
Olin tuossa matkoilla ja huomasin kun siellä täysin pääsi arkirutiineista irti ja oli kokoajan tekemistä ja touhua niin olo koheni huomattavasti alle viikossa, mutta taas paluu työpaikalle ja kotirutiineihin toi huonon olon takaisin. Olotilaa pahentaa aina se kun joku tuttavani kyselee olenko harkoissa käynyt tai juoksemassa, yritäppä tässä sitten "toipua" kun kokoajan ahdistaa oma sairastaminen ja se ettei pääse treenaamaan ja sitä tekemään mistä sai ennen eniten mielihyvää ikinä.
Olen kyllä harkinnut jo psykiatrillakin käyntiä.
 
Fantti75 ja 3CPO. Kuten jossain noista minun aikaisemmissa teksteissä mainitsinkin niin itse huomasin, että en enää sen yhden "ylikunto" kerran jälkeen kestä sellaista rasitusta kuin ennen.

Fantti75:le mene ehdottomasti neurologille ja pyydä päästä hermoratatutkimukseen. Ettei selässäsi vain ole jokin hermopinne. Ja jos liikkumattomuus ja lepo auttaa niin ihmeessä lepää ja tee vain sitä mikä tuntuu hyvältä. Anna nyt itsellesi aikaa ja lupa toipua.

3CPO: Miksi sinun pitää vääntäytyä vieläkin sinne lenkille, kun se ei kerta sinulle hyvää tee?! Älä suotta ahdistu toisten kyselemisistä tai siitä ettet pääsee treenaamaan vaan toivu kaikessa rauhassa tai et pääsee treeneihin tota menoa enää ikinä. Ala määrittelemään itsesi muutenkin kuin kovana treenaajana, joka aina jaksaa vaan painaa. Pysähdy ja mieti mitkä asiat sinun mieltä jatkuvasti painaa. Jos löydät asioihin ratkaisun niin silloin tiedät mitä tehdä, jos taas et niin lopeta murehtiminen kun asioille ei silloin voi mitään tehdä.
 
Kuuluu parempaa

Fantti75 kävi neurologilla, joka oli kiinnostunut "haasteellisesta" tapauksesta ja suhtautui onneksi vakavasti oireisiin. Täydelliset magneettikuvat tehty ja neurolabotarotiossa saatu säkäreitä ja pistetty neuloilla ja näin poissuljettu tiettyjä vakavia sairauksia eli mitään ei löytynyt. Ja se helpotti oloa kyllä paljon! Neurologi ei tiedä mitään hermostollisesta ylikunnosta, joten tapaukseni jäänee siltä osin mappi ö:hön. Urheilulääkärille ajattelin käydä ilmoittautumassa jossain vaiheessa ja kertomassa ettei hänen paranemisennusteensa ihan käynyt toteen. Nyt muutaman viikon levon jälkeen ei oireita jaloissa ole ollut. Mutta mihinkään ei saa olla kiire, ettei vahingossakaan joudu ottamaan juoksuaskelia. Moneen kuukauteen ei ole tarkoitus oikeastaan kun pitää arki ja järki kasassa sekä käväistä etelän auringossa. Olen kuullut, että hermostollisesta ylikunnosta ei välttämättä parane koskaan..että mitähän se käytännössä tarkoittaa? Toki olemme yksilöitä mutta olisi kiva kuulla joltain paremmin toipuneelta mikä tilanne? Ketkä itsensä tälläisistä oireista tunnistaa, niin älkää ihan oikeasti rasittako jo rasittunutta kehoa, ei kai aina tarvitse oppia kantapään kautta? Parin kuukauden lepo saattaa tuntua pitkältä mutta miettikää jos se vaihtuukin pariin vuoteen, koska ette kuuntele kehonne viestejä. Hyvää loppusyksyä!
 
En viitsinyt uutta ketjua tehdä vain yhtä kysymystä varten. Kyselisin siis sitä,että nyt on muay thain peruskurssi käyty, ja jatko alkoi. Treenejä on neljä kertaa viikossa ja ainakin ensimmäisissä treeneissä tuntui kunto loppuvan kesken. Peruskurssilla treenejä oli kaksi ja vedin itse jotain kuntopiiri settiä pari kertaa viikkoon. Nyt ajattelin ruveta lenkkeilemään muutaman kerran viikossa.
Kannattaako nyt jatkossa olla vain lajitreeneissä (esim. 1 tai 2 viikkoa) ja vasta sitten ottaa lenkkiä, vai voinko ihan samantien ruveta lenkkeilemään kolme kertaa viikossa? Kyseessä olisi rauhalliset peruskuntolenkit ja homma menisi näin:
Ma: lajitreenit
ti: lenkki
ke:lajitreenit
to:lenkki
pe:lenkki aamulla, lajitreenit illalla
la:lajitreenit
su:Ultrakevyt n. 20 min palautteleva lenkki, esim osaksi kävelyä. muuten lepo
Eli miltä kuulostaa ja voiko suoraan lähteä tälleen vetää vai iskeekö heti joku ylikunto tms.?

Kiitos jos jaksatte vastata.
 
Kannattaa ilman muuta lenkkeillä. Sillä parilla ensimmäisellä viikolla ei kuitenkaan ole asian kannalta väliä, lenkkeilitpä silloin tai et. Ylikunto tulee jos on tullakseen jossain vaiheessa siitä riippumatta.

Kuuntele kroppaa ja pidä välillä kevyempiä jaksoja, jos tuntuu väsyttävän liikaa. Tai vähennä lenkit tarvittaessa kahteen viikossa. Rauhallinen lenkkeily ei kuitenkaan ole omiaan aiheuttamaan ylikuntoa. Pikemmin paraneva peruskuntotaso ehkäisee sitä.
 
James2, tuo näyttää ihan hyvältä. Kannattaa ne lenkit pitää alkuun kevyempinä ja enemmänkin palauttelevina harjoituksina nuille lajitreeneille. Samalla ne varmastikin kehittää sitä peruskuntoa.

Panostat siihen lajitreeniin ns. kovina treeneinä ja lenkkeily palauttavana/kevyenä harjoituksena. Ajan kanssa, kun kroppa alkaa tottumaan niin voi lisätä intensiteettiä joissakin lenkeissä. En suosittele kuitenkaan mitään vauhtileikittelyjä (esim. intervalleja) ennen kuin on riittävä peruskuntopohja.

Muista myös, että jos jossain välin alkaa tuntumaan hankalalta ja tympäisee harjoittelu niin kevennät vähäksi aikaa. Et yritä väkisin tehdä niitä suunniteltuja harjoituksia. Opettele kuuntelemaan ja uskomaan sitä "fiilistä".
 
Joo, kiitos vielä. Toinen juttu on se, että säkki löytyy myös kotoa, niin kai sitäki vois noina lajitreenien välipäivinä kevyesti mätkiä? Hakee rauhassa sitä tekniikkaa, mutta ei mitään hikitalkoita.
 
Back
Ylös Bottom