Ylikunto

[tmm]

Jonin kanssa samaa mieltä noiden lenkkien suhteen. 4krt lajia viikkoon on ainakin alussa ihan sopiva määrä, varsinkin kun thaikkuilussa vedetään kunnolla piippuun välillä. Ei siinä heti tarvi lenkkien olla tappavia. Rennot lenkit ja hyvät venyttelyt päälle. Sen palauttavan lenkin + venyttelyn jälkeen pitäisi olla melkosta energinen olo. Tuntuu, että jaksais vaikka minkä rääkin, mutta anna olla. Jätä energiaa kertymään.

 

[D'Angelo.]

Semmonen tilanne mulla, että on jo kohta kaksi kuukautta ollut semmoista nuhaa ja räkäsyyttä (Mikä sinänsä aika yleistä tähän vuodenaikaan) mutta kun ei tunnu vaan millaan loppuvan tämä. Välillä alkaa kehossa kuumottamaan niin saatanasti, että tulee tosi inhottava ja sietämätön olo. Aluksi ajattelin, että taidan olla vain kipeänä. Olin muutaman päivän tekemättä mitään, ja sitten taas takaisin normaaliin päivittäisiin touhuihin. Mutta sitten taas, alkoi tulla samoja oireita uudestaan. Taisin lepäillä taas pari päivää, ja sen jälkeen rupesin taas treenaamaan normaalisti, ei siitä sitten mitään tahtonut tulla, heikko ja huono olo, nenä vuotaa ja lämpöaallot väreili pitkin kehoa. Siinä sitten rupesin jo oikeasti turhautumaan, päätin että nyt pidän viikon taukoa treenistä. Viikko meni nihkeissä merkeissä sitten, tottakai tyttöystävän / kavereiden kanssa vietin paljon aikaa (Ei sillä, ettenkö treenatessa ehtisi), mutta hinku oli salille kova.

Sen verran tähän väliin, että treenaamiseni ei ole ollut mitään aivan super-rankkaa, mutta treenikertoja tuli viikossa 5 tai 6 yleensä, joskus vähemmän. Treenitaukoa oli kesällä reilu kuukausi, sitten taas syksymmällä sali aukesi, ja sen jälkeen olen aktiivisesti käynyt.

Viikon treenitauon jälkeen tuntui siltä, että "Jes, nyt olen kunnossa!, tänään pääsen pitkästä aikaa tekemään salilla jotain kivaa" mutta eipä sitä riemua kauaa kestänyt, alkoi taas tulla niitä "kuumeiluja". Pidin sitten 5 vai 6 päivää lisää taukoa, jonka jälkeen yritin uudestaan treenaamista. Sama homma tuntui jatkuvan edelleen..

En muista aivan tasatarkkaan kaikkia päiviä yms, mutta nyt taas maanantaina kävin salilla, tiistaina lepäsin, eilen kävin ja tänään on taas tuntunut siltä, että paskaoireet hyökkää päälle. Suoraan sanoen vituttaa ihan saatanasti, tahtoisin treenata kovasti, mutta ei se taida olla nyt turhan fiksua.

Miten pitkää taukoa tässä nyt pitäisi ottaa, vai onko minulla edes ylikuntoa? Kenen puoleen voisin tässä asiassa kääntyä, lääkärin tms.?

Oletetaan, että lepäisin vaikka kuukauden täysin (tai vähän päälle) miten suurta katoa siinä saattaa tulla tuloksissa? Kehitykseni on ollut melko hidasta, mutta sitä on tullut kumminkin. Eilen kun tein rintaa ja olkapäitä, niin tosi huonosti tuntui rauta nousevan.

EDIT: Vielä lisää, tyttöystävä maininnut monesti, että sydän tuntuu hakkaavan levossa tosi kovaa, eli leposykkeeni saattaa myös korkea, ja se taitaa olla yksi ylikunnon oireista..?

Nimimerkillä turhaantunut ja epätietoinen.

 

[PARRACUDA]

Sykkeestä ainakin itse tiedän syyn omaan huonoon vointiin,pari kk sitten itsellä ei treeni kulkenut ja oli sellanen tukala olo koko ajan,mittailin sitten sykkeitä ja esim.makuulta seisomaan 63-108,kun nyt on 47-78,salilla alku lämmittelynä 50 istumaan nousua aiemmin syke nousi yli 160,nyt 115,elikkäs aika radikaaleja eroja ja noi mitattu samaan aikaan,samana viikon päivänä.

 

[Moksu]

Semmonen tilanne mulla, että on jo kohta kaksi kuukautta ollut semmoista nuhaa ja räkäsyyttä (Mikä sinänsä aika yleistä tähän vuodenaikaan) mutta kun ei tunnu vaan millaan loppuvan tämä.

Jos tuon nyt oikein tulkitsin niin se kuumeilu ja huono olo aina helpotti tauon myötä ja alkoi heti oireilemaan, kun aloitit urheilun? Tämähän kertoo aika hyvin mitä se vaatii ja mikä sitä pahentaa.

Sä voit mennä lääkärillekin tuota valittamaan, jolloin se toivottavasti tekee perus verikokeet yms jolloin rajataan muut mahdolliset pöpöt pois. Sinänsä suosittelisin tätä niin ainakin selviää se, että johtuuko se mistään "tavallisesta" fyysisestä oireesta.

Kuukaudenkaan tauko ei tapa. Todennäköisesti tulokset vähän laskee, mutta kaikki tulee kyllä takaisin. Kannattaa miettiä, että onko järkevämpää ja tehokkaampaa harjoitella säännöllisesti ja terveenä kuin epäsäännöllisesti ja jonkin sairauden runtelemana.

Sulla on vuosia aikaa reenata. Mitä yksi kuukausi tai kaksikaan tekee missään.

Kärsivällisyyttä.

 

[Tähtisilmä]

Mullakin joskus mennyt urheilu ylikunnon puolelle.
Muutama vuosi sitten kun vielä kisailin tanssissa, niin välillä treenaaminen johti ylikuntoon. Tuli todella pahoja sydämentykytyksiä ja tuli pahoja unettomuusjaksoja, kun yöllä kroppa kävi ylikierroksilla.
Seuran lääkäri pisti mut parin viikon täys liikuntakieltoon ja sitten tehtiin mulle täysin uusi treeniohjelma. Joskus viime vuosinakin, kun olen huomannut, että on meinnannut tulla samoja oireita, niin olen osannut onneksi hidastaa tahtia. Mutta nyt jo pitkään olen osannut kuunella kroppaani ja olen löytänyt hyvän tasapainon liikunnalle ja levolle. Perustaktiikka mulla on, että joka viikko 2 lepopäivää pitää olla.

 

[Wyldeclone]

Kamppailulajit ovat luonteeltaan intervallityyppisiä eli muutama minuutti mennään täysiä,huilataan hetki ja taas jatketaan.Juoksulenkit kannattaisi tehdä rauhallisella temmolla eli peruskestävyysalueella.Punttia maltilla,ei liikaa sarjoja eikä paikkoja aivan hapoille...

 

[Mr.Bueno]

Itse teen puntilla vaan rinnallevedon/etukyykyn, penkin/kapeapenkki, leukoja/kulmasoutua ja kahvakuulalla vaihtelevia liikkeitä. 2-3 kovaa sarjaa per liike ja kovilla painoilla 5 toiston sarjoja. aikaa menee max. 30min. Turha rasittaa kroppaa millään bodaus lempimisillä kun tarkoitus on hakea voimaa. Tämä 2 kert viikossa aamulla samana päivänä lajitreenin kanssa ja (itsellä)toimii melko kivasti ja painotkin nousee. Tosin tätä ei voi vetää vuoden läpi vaan välillä jotain kevyttä jumppaus ohjelmaa mukaan. Nuo punnerusliikket teen kaiken kevyiten koska lyöntitreeneissä tuppaa olkapäät kipeytymään, eli olkapäitä ei mielestäni kannata kovaa treenata. Lähinnä jotain jumppaamista + lämmittelyä niille.

 

[Kitkuttaja]

Treenaan kolmesta neljään kertaa viikossa ja joka neljäs viikko on sit kevyt viikko, niin onko eritystä merkitystä sillä että käy neljännellä viikolla treenaamassa kevyesti päivän ohjelman mukaiset liikkeet läpi? Vai voisiko neljännen viikon pitää kokonaan itsensä pois salilta ja tällä ehkäistä ylikuntoon tulemista? Onko kuinka tärkeää käydä kevyellä viikolla kevyt treeni tekemässä??

 

[exurheilija]

Pysyvästi jumissa?

Itseäni en tunnista aivan täysin näistä tarinoista, mutta kroonisessa ylikunnossa taidan olla minäkin. Kolmas jumi pamahti pysyvästi päälle ja nyt tässä ollaan toista vuotta odoteltu ja ihmetelty, hyvältä ei näytä tulevaisuus.
Minulla suurimmat oireet ovat aina olleet palautumattomuus ja kehon kyvyttömyys ottaa liikuntaa vastaan. Leposykekin on korkeampi, mutta mitään erityisiä tykytyksiä ei ole. Nukunkin ihan kohtuullisesti ja flunssassa en ole ollut vuosiin.
Olin kilpaurhelija ja harjoittelin paljon. Kaikki lähti siitä ,että huomasin leposykkeen ja palautumisaikojen lisääntyvän. Stoppasin harjoittelun josta parin viikon päästä todellinen väsymys ja huonovointisuus iski, pelkkä imurointi sai minut väsähtämään ja voimaan huonosti.
Samalla tiellä olen vieläkin, pystyn tekemään hyvin kevyttä liikuntaa tyyliin kevyttä kävelyä, mutta heti kun rasitan itseäni enemmän palautumiseen menee useampi päivä.
Minun ylikuntoni tuntuu olevan hermostollista, koska kaikki verikokeet ovat ok ja muutkin taudit on poissuljettu. Kroppa ei nauti rasituksesta vaan se tuntuu pakkopullalta, hermosto ei yksinkertaisesti halua ottaa rasitusta vastaan.
Minun tarinani olkoon varoituksena kaikille. Huolehtikaahan että peruskunto on todella vahva ennen kun lisäätte tehoja. Ylikunto voi tulla vuosien varrella todella salakavalasti koska kroppa taistelee vastaan ja oireet pysyvät piilossa.
Oma tulevaisuuteni näyttää huonolta. Olen yrittänyt rytmittää kehoani, tehdä ja levätä hyvin, mutta mikään ei tunnu auttavan. Kuukaudet kuluvat ja keho hylkii rasitusta.

 

[AndyS]

Tämä 2 kert viikossa aamulla samana päivänä lajitreenin kanssa ja (itsellä)toimii melko kivasti ja painotkin nousee.

Etkö juuri tuossa kerro, että se pikemmin ei toimi kun paino kerran nousee? Yleensä ainakin sitä painoa yritetään vähentää eikä nostaa, koska jälkimmäisestä ei ole oikein hyötyä thainyrkkeilyssä.

 

[Mr.Bueno]

Etkö juuri tuossa kerro, että se pikemmin ei toimi kun paino kerran nousee? Yleensä ainakin sitä painoa yritetään vähentää eikä nostaa, koska jälkimmäisestä ei ole oikein hyötyä thainyrkkeilyssä.

Painotkin eli siis raudat, tulokset siis kasvaa. Pahoittelut epäselvästä lauserakenteesta. ;)
Ei itsellä ainakaan vaikuta mitenkään tuohon elomassaan kun voimaa treenaa.

 

[3CPO]

Itseäni en tunnista aivan täysin näistä tarinoista, mutta kroonisessa ylikunnossa taidan olla minäkin. Kolmas jumi pamahti pysyvästi päälle ja nyt tässä ollaan toista vuotta odoteltu ja ihmetelty, hyvältä ei näytä tulevaisuus.
Minulla suurimmat oireet ovat aina olleet palautumattomuus ja kehon kyvyttömyys ottaa liikuntaa vastaan. Leposykekin on korkeampi, mutta mitään erityisiä tykytyksiä ei ole. Nukunkin ihan kohtuullisesti ja flunssassa en ole ollut vuosiin.
Olin kilpaurhelija ja harjoittelin paljon. Kaikki lähti siitä ,että huomasin leposykkeen ja palautumisaikojen lisääntyvän. Stoppasin harjoittelun josta parin viikon päästä todellinen väsymys ja huonovointisuus iski, pelkkä imurointi sai minut väsähtämään ja voimaan huonosti.
Samalla tiellä olen vieläkin, pystyn tekemään hyvin kevyttä liikuntaa tyyliin kevyttä kävelyä, mutta heti kun rasitan itseäni enemmän palautumiseen menee useampi päivä.
Minun ylikuntoni tuntuu olevan hermostollista, koska kaikki verikokeet ovat ok ja muutkin taudit on poissuljettu. Kroppa ei nauti rasituksesta vaan se tuntuu pakkopullalta, hermosto ei yksinkertaisesti halua ottaa rasitusta vastaan.
Minun tarinani olkoon varoituksena kaikille. Huolehtikaahan että peruskunto on todella vahva ennen kun lisäätte tehoja. Ylikunto voi tulla vuosien varrella todella salakavalasti koska kroppa taistelee vastaan ja oireet pysyvät piilossa.
Oma tulevaisuuteni näyttää huonolta. Olen yrittänyt rytmittää kehoani, tehdä ja levätä hyvin, mutta mikään ei tunnu auttavan. Kuukaudet kuluvat ja keho hylkii rasitusta.

Täysin samalta nuo oireet kuulostavat kun itselläkin, nyt minulla kolmatta kertaa myös tämä päällä ja tätä on nyt kestänyt tarkalleen 9 kuukautta tällä viimeisellä kerralla.
Kroppa ei tosiaan siedä yhtään raskaampaa liikuntaa, tämä "hermostollinen" ylikunto taitaa kuulua siihen sarjaan että normaalit lääkärit eivät edes tiedä koko asiasta. Olen muutamalta erikoislääkäriltäkin hakenut apua mutteivat he voi auttaa millään tavalla, itsellä alkaa olla toivo jo tosi nollassa tästä paranemiseen.
Voi miten kaipaan kamppailulajitreenejä ja juoksulenkkejä.. :(

 

[puntt1s]

Itselläni ei ole ollut kuin pientä ylikuntoon viittaavaa oireilua: urheiluhaluttomuutta, pientä kuumetta, pääkipua, lihasten arkuutta jne. Niistä on kuitenkin päästy eroon ajallaan. Nyt reeni luistaa todella hyvin ja nämä kertomukset kyllä avartavat mieltäni paljon. Tässä huomaa että miten tärkeää on lepo. Onkohan näin että kaikki palautuslenkit, kunnon ylläpito, ja venyttely ehkäisevät ylikuntoa. Tietenkin levon ohella?

 

[exurheilija]

Mistä apua?

Hermostollinen ylikunto on tosiaan lääkäreille täysin tuntematon käsite. Olen usealla lääkärillä käynyt mitään apua saamatta. Psyykelääkkeitä alkavat helposti ehdottelemaan kun muutakaan eivät keksi. Niitä en ole edes harkinnut, koska esim. stressi ei pahenna tilaani. Muutenkaan en omaa taipumusta masennuksiin. Yksi lääkäri tosin sanoi että jokin masennuslääke vaikuttaisi myös fyysisesti, mekanismia vaan ei tunneta. Olisko lääkkeistä kellään kokemuksia tälläisessa asiassa????
Omalla kohdallani on kyse ehkä ylikunnon tuomista pysyvämmistä hermoston muutoksista. Tuntuisi että jokin palikka vain ei ole jossain kohdallaan vaan kehon reaktio väsymiseen on väärä. Rasitus ei tuo sitä normaalia hyvänolon tunnetta vaan pelkästään kuormittaa. Riittävän suuri kertakuormitus tai pienten rasitusten kertymä saa hermoston väsähtämään. Tulee todella vetämätön olo vaikka lihakset eivät ole erityisen väsyneet, hapoilla tai mitään. Tuntuu kuin parasympaattinen hermosto nimenomaan ylireagoituisi.
Minulla on ollut siis vastaavia tiloja kahdesti aikaisemmin. Edellisillä kerroilla paraneminen tapahtui kuin taikaiskusta. Keho vain alkoi ottaa rasitusta vastaan eräänä kauniina päivänä. Mainitsemani palikka oli taas loksahtanut paikoilleen.
Tälläkertaa on kestänyt niin pitkään, että toivo alkaa mennä. Ehkä kehoni ei olekkaan enää kykenevä korjaamaan tilaansa. Toisaalta tiedän ja tunnen että se on pienestä kiinni että saan palikat taas loksahtamaan kohdalleen ja pääsen ns. kehittävälle puolelle. Kumpa löytyisi joku lääkäri tai henkilö joka kertoisi mitä tehdä!!

 

[3CPO]

Itse kokeilin mietoja serotiinilääkkeitä ensimmäisellä ylikuntokerralla kun masennuin tosi pahasti kyseisestä episodista ja pelkäsin ties mitä vakavia sairauksia (mm.syöpä) ja kun olin niitä popsinut ehkäpä kuukauden ja aloitin uuden työn oireet hävisivät ja olin taas kunnossa. Toisella kerralla oireet menivät kuin itsestään ohitse, silloin kanssa oli niin kiirettä töissä ettei paljon kerennyt omaa oloaan tunnustelemaan ja meni vaan kokoajan ja jossainvaiheessa vaan huomasi että nythän tässä ollaankin kunnossa.
Kolmannen kerran tämä minulla lähti siitä käyntiin kun stressasin yhden illan tavallista kovemmin mahdollista tulevaa olkapääleikkausta ja olin silloin vielä koeajalla nykyiseen työhöni. Aamulla heräsin ja pumppu takoi normaalia kovempaa ja oli muutenkin heikko olo, siinähän sitä sitten oltiin ja ollaan vieläkin. Tämä siis tapahtui helmikuun alussa 2007.
Aloitin nyt lokakuun lopussa taas psykiatrikäynnin jälkeen serotiinilääkkeitten syömisen ja olen nyt ehkä kuukauden syönyt, oireet eivät ole häipyneet mihinkään. Oma kehoni tosiaan hylkii myös rasitusta juuri mainitsemallasi tavalla, pieni rasitus ei haittaa jos esim. kantaa jotain pakettia vähänmatkaa tms. Mutta jos esm kävelen 5 km niin on sen illan tosi heikko olo ja sydän takoo ylikierroksilla, olen uimista myös yrittänyt mutta siinäkin tulee puristava tunne rintaan ja käy pumppu takomaan.. Tein töissä kuntotestin mikä suoritetaan polkupyörällä, se meni ihan kuralle koska se laskee sen mukaan kuntoa miten nopeasti sydämen syke nousee ja tässä tilassahan se nousi hyvin nopeasti 170 tasolle. Poljin pyörää kuiteski 20 minuuttia ja senjälkeen oli kyllä tosi hutera olo koko päivän. Itse olen kanssa hieman jo menettänyt toivoni parantumiseen koska 3kk päästä on vuosi täynnä tätä hermoston oireilua vai mitä tämä nyt onkaan. Tahtoisin myös tietää lääkärin yhteystiedot kuka osaisi kertoa mikä on vikana ja mitä tehdään. :(

 

[Meikäläinen]

Ylikuntoa on monenlaista ja siihen liittyy erilaisia oireita. Kuitenkin kaikille tähän astisille tapauksille on ilmeisesti ollut yhteistä se että urheilu ei ole maistunut ja ylikunto on osaltaan estänyt urheilemisen tyystin.

Itselläni ei urheileminen tunnu pahalta, eikä sydän hakkaa tuhatta ja sataa sen jälkeen. Urheileminen tuntuu täysin normaalilta ja mielyttävältä niinkuin aina ennenkin. Mitä nyt miinukseksi voi laskea tippuneen peruskunnon johon on tultu pitkän sairastelu kierteen jälkeen. Viime joulusta asti on tullu sairasteltua enemmän tai vähemmän koko ajan.Pieni flunssa päällä kokoajan, välillä oireet ovat hyvin huomaamattomia, kun taas välillä iskee kunnon flunssa päälle eikä tohdi lähteä urheilemaan. Ja tämä tapahtuu harmittavan usein:(

Kaikenlaisissa testeissä on käyty eikä oo löytynyt mitään. Oon pitänyt urheilusta pari kuukauden taukoa ja sen jälkeen pikku hiljaa lisännyt liikuntaa, mutta noiden taukojenkin aikana flunssan vähäiset oireet ovat pysyneet (nenä hieman tukossa kokoajan). Liikunnan lisäämisen jälkeen on taas alkanut perus kuvio, pari viikkoa terveenä ja pari kipeenä. Ei oikein treenaamisesta tule mitään.

Toisinsanoen minun vastustuskykyni on tällä hetkellä hyvin heikoissa kantimissa. Misä mahtaa johtua:itku:

 

[fantti75]

Toipuminen kestää loputtomiin

Teille, ketkä kerroitte ettei lepokaan tunnu auttavan ja aikaa kuluu... Sama täällä! Mulla on nyt 9kk:tta liikkumattomuutta takana ja jatkuu vaan. Hermostollisesta ylikunnosta siis kyse. Uni -ja urheilulääkärin luona käyty ja lopulta myös neurologilla. Kaikki yhtä ymmällään. Päälle päin kaikki ok mutta kute exurheilija hyvin ilmaisi että jokin pala ei vaan enää loksahda kohilleen. Vain unipatja näytti jotain: lepohermosto ei mene päälle ja siihen olen syönyt lääkettä 7kk:tta (paranemisennuste triplattu..). Epilepsia lääkettä syön ja nestettä, joka auttaa lepohermostoa toimimaan yötä vasten. Lääkkeet ok, ei sivuoireita, tosin kolmiolääkkeitä. Ennen tätä kokeilin nukuttavaa masennuslääkettä (vaikka en ollut masentunut..) mutta ne toi kroppaan voimia ja kun en silloin tajunut mistä kyse, niin niiden voimalla rasitin kehon aivan loppuun. Eli jos niitä käyttää pitää olla erikoisen varovainen, koska kroppa antaa viestiä, että voimaa on vaikkei oikeasti olisikaan. Sen takia mä olen nyt tässä kunnossa ja tuntuu, että lopun elämääkö?

3kk:tta sitten oli paranemisen merkkejä ja sain VAROVASTI liikuttua muutaman viikon mutta passiivinen syvävenytys ja muutama ripeä kävelylenkki oli liikaa ja lääkitys oli onnistuneen vähentämisen jälkeen nostettava ennalleen=( Oli taas 3kk:tta väliä ja typerä kävelin juuri, joskin hitaasti, mutta 1,5h, niin jalat ihan poltteessa ja unet huononi heti. Sitten vielä yöllä yrittää erottaa mikä on kehon oikeaa valvomista ja minkä "lisän" psyyke tuo siihen päälle. Mahdoton kuvio. En kuvittele rankkaa liikuntaa ehkä koskaan (hitsi, jumppa on ainoa harrastukseni ja kotiäitidin pääkopalle ihan jees..) mutta edes kävely. Sitten joskus tuntuu, että keho reagoi viiveellä ja tämän kaiken keskellä haluaisin päästä lääkkeistä irti ja joskus olla taas raskaana (ne hormonit oli mahtavat ja auttoivat jaksamaan, mikä luontaisetu!). Periksi ei anneta, tämän kanssa on sitten elettävä mutta parasta mahdollista vointia toki tavoitellaan.

 

[3CPO]

Teille, ketkä kerroitte ettei lepokaan tunnu auttavan ja aikaa kuluu... Sama täällä! Mulla on nyt 9kk:tta liikkumattomuutta takana ja jatkuu vaan. Hermostollisesta ylikunnosta siis kyse. Uni -ja urheilulääkärin luona käyty ja lopulta myös neurologilla. Kaikki yhtä ymmällään. Päälle päin kaikki ok mutta kute exurheilija hyvin ilmaisi että jokin pala ei vaan enää loksahda kohilleen. Vain unipatja näytti jotain: lepohermosto ei mene päälle ja siihen olen syönyt lääkettä 7kk:tta (paranemisennuste triplattu..). Epilepsia lääkettä syön ja nestettä, joka auttaa lepohermostoa toimimaan yötä vasten. Lääkkeet ok, ei sivuoireita, tosin kolmiolääkkeitä. Ennen tätä kokeilin nukuttavaa masennuslääkettä (vaikka en ollut masentunut..) mutta ne toi kroppaan voimia ja kun en silloin tajunut mistä kyse, niin niiden voimalla rasitin kehon aivan loppuun. Eli jos niitä käyttää pitää olla erikoisen varovainen, koska kroppa antaa viestiä, että voimaa on vaikkei oikeasti olisikaan. Sen takia mä olen nyt tässä kunnossa ja tuntuu, että lopun elämääkö?

3kk:tta sitten oli paranemisen merkkejä ja sain VAROVASTI liikuttua muutaman viikon mutta passiivinen syvävenytys ja muutama ripeä kävelylenkki oli liikaa ja lääkitys oli onnistuneen vähentämisen jälkeen nostettava ennalleen=( Oli taas 3kk:tta väliä ja typerä kävelin juuri, joskin hitaasti, mutta 1,5h, niin jalat ihan poltteessa ja unet huononi heti. Sitten vielä yöllä yrittää erottaa mikä on kehon oikeaa valvomista ja minkä "lisän" psyyke tuo siihen päälle. Mahdoton kuvio. En kuvittele rankkaa liikuntaa ehkä koskaan (hitsi, jumppa on ainoa harrastukseni ja kotiäitidin pääkopalle ihan jees..) mutta edes kävely. Sitten joskus tuntuu, että keho reagoi viiveellä ja tämän kaiken keskellä haluaisin päästä lääkkeistä irti ja joskus olla taas raskaana (ne hormonit oli mahtavat ja auttoivat jaksamaan, mikä luontaisetu!). Periksi ei anneta, tämän kanssa on sitten elettävä mutta parasta mahdollista vointia toki tavoitellaan.

Pelottavalta kuulostaa, itse olen myös huomannut tätä että herää aamuyöllä ja sydän takoo todella levottomasti ja aamulla kun herää vaikka on 10h "nukkunut" on todella väsynyt, samoin myös töissä jatkuvasti. Saisinko yhteystietoja minkä urheilulääkärien luona olet käynyt? Itse voisin myös käydä asiaa selvittelemässä vaikkapa voi olla ettei tästä toivu koskaan kun on itsensä kerran kunnolla rikkonut. :itku:

 

[Viiwi]

Itse kävin eilen urheilulääkäri Heinosella Turussa, kun on ollut taas koko syksyn lämpöä, väsymystä ja haluttomuutta. Tulokset salilla ovat laskeneet ja sykkeet on hurjia jo pienen rasituksen aikana. Tavallisen tunnin lenkin jälkeen tulee ihan krapulainen olo, vaikka olisin aamupalan syönyt ja huolehtinut riittävästä nesteen juomisesta.

Ihan asiallisesti lääkäri kyseli kaikkea ja kuunteli sydänääniä, mutta lopputulema oli se, että mun elimistön termostaatti on vaan jumahtanut liian korkealle. Koska perus veriarvot on ok, mikään tauti ei ole kyseessä. Liikuntaa saan kuulemma harrastaa niin paljon kuin vaan haluan. Nyt tässä mietityttää, että pitäiskö sitä jatkaa taas liikuntaa, kun kuitenkin tuntee, että olo ei ole normaali vai odotella.

 

[exurheilija]

Minäkin kävin jälleen urheilulääkärillä jos saisin vaikka uutta tietoa tilastani. Tämäkin lääkäri oli täysin neuvoton. Ei ollut törmännyt vastaaviin tapauksiin aikaisemmin ja puhui jotain väsymysoireyhtymästä. Menen kuitenkin vielä joulun jälkeen rasituskokeeseen tarkkailtavaksi. Saapa nähdä miten sykkeeni reagoi kovaan rasitukseen. Minulla kun toi sykekään ei tunnu olevan suurin ongelma sillälailla että tykyttäisi rasituksessa ihan hulluna.
Ongelmat tulee selvästi vasta rasituksen jälkeisinä kahtena kolmena päivänä jolloin olen täysin poikki. Ei niin että lihakset olisivat erityisen väsyneitä vaan jotenkin hermosto eli olo on uupunut ja ylirasittunut.
Viimeiset puolivuotta olen ollut selvästi paremmassa kunnossa kun otin kuukauden totaalihuilin, jonka avulla sain kertyneet väsymykset pois. Tämän jälkeen olen yrittänyt rytmittää kehoani lisäämällä rasitusta asteittain ja lepäämällä niin ettei rasitus kasaudu. Nyt kehoni kestää hiukan enemmän rasitusta, mutta kehitys on todella hidasta. Tarkkana pitää olla koko ajan ettei lähde tekemään liian aikaisin edellisen rasituksen jälkeen koska muuten jumista tulee entistä pahempi. Todella turhauttavaa ja hidasta touhua huilata kolme päivää jonkin naurettavan kävelylenkin jälkeen josta ei tule edes hiki, mutta minkäs teen.