Sanoisin, että ei tuohon erillistä päämäärää tai varsinkaan salaliittoa tarvita. Meno ei varsinaisesti ole muuttunut miksikään, suunta on vain ehkä vaihtunut. Vallanpitäjillä on ollut aina samat motiivit, jotka juontuvat tyypillisesti ihan ihmisen peruspsykologiasta, eikä sen selittämiseen tarvita mitään korkeampia tavotteita. Hyvä esimerkki on suomettuminen, joka alkoi n. 1950-luvulla ja päättyi 1990-luvulla, vaikka jäänteitä on nähtävissä vieläkin. Suosittelen kaikille lämpimästi tutustumaan hieman suomettumisen historiaan, mutta listaan tähän muutamia juttuja, joista saattaa tunnistaa yhtäläisyyksiä nykyaikaan.
Suomettumisen aikana Neuvostoliittoa ja sosialismia ei kritisoitu. Päinvastoin, sitä ylistettiin vuolaasti virallisissa medioissa ja yliopistoissa. Jatkuvasti julkaistiin tutkimuksia, jotka olivat lähempänä mielipidekirjoitusta, joissa kerrottiin, kuinka hyvin Neuvostoliitossa menee ja kuinka suunnitelmatalous ohittaa Yhdysvallat milloin minäkin vuonna. Eriäviä mielipiteitä esittäviä ei päästetty merkittäviin asemiin, kutsuttu ajankohtaisohjelmiin ja jos tällaisia oli yksityisellä puolella, esim.
Tauno Tiusanen. Epämiellyttäviä henkilöitä pyrittiin vaientamaan ja näiden koko urakehitys tuhottiin ottamalla yhteyttä joka paikkaan ja tekemällä selväksi, että mitkä ovat seuraukset, jos kyseinen kaveri löytyy palkkalistoilta. Jos korvataan suomettuminen vaikkapa identiteettipolitiikalla, niin yhtymäkohdat ovat aika selkeitä, eikö totta? Silti suomettumisen aikanakaan ei tarvittu mitään salaista kabinettia, joka tätä showta olisi ohjaillut kontrolloidusti haluamaansa suuntaan. Systeemi ei ollut kenenkään käsissä ja se nyt vain sattui olemaan ajan kuva. Lopulta suomettuminen päättyi, Neuvostoliitto hajosi ja elämä on parempaa kuin koskaan ennen, vaikka touhua kestikin pari sukupolvea. Uskon siis, että tämäkin hulluttelu saattaa hyvinkin kestää yli oman elinikäni, mutta joskus se päättyy ja sitten keksitään jotain uutta, mutta kuitenkin joka kerta hieman vähemmän haitallista.
Sama homma EU:n suhteen. Muutamia hyvin poikkeavia hetkiä ja henkilöitä lukuun ottamatta valtionvalta on
aina ja
kaikkialla pyrkinyt kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa ja usein myös etupiiriään, mikäli se mitenkään on ollut mahdollista. Siinä, että EU yrittää instituutiona saada siirrettyä valtaa kansallisvaltioilta itselleen on yhtä vähän yllätystä ja uutta kuin siinä, että Veikkaus yrittää kieltää Veikkauksen ulkopuolella tapahtuvaa uhkapelaamista. Eikä mihinkään näistä tarvita mitään suurempaa päämäärää, strategiaa tai hallitsevaa elintä - tämä vain on systeemin perusominaisuus. EIkä siihen tarvita oikaestaan mitään pahuuttakaan. Uskon ihan oikeasti, että EU:n virkamiehet ja muut politiikot oikeasti kuvittelevat olevansa välttämättömiä, erittäin viisaita ja pyyteettömiä ja uskovat, että pystyvät tekemään maailmasta paremman paikan ohjailemalla erilaisilla kielloilla massoja toimimaan haluamallaan tavalla. Olihan Maolla tai Stalinillakin (omasta mielestään) suurenmoinen visio, jota he vain koettivat toteuttaa.
Ihmiset haluavat tuntea itsensä tärkeiksi ja tietynlaiset ihmiset haluavat valtaa. Jokainen varmaan tietää vähintään yhden esimiehen, joka sopii tähän kuvaukseen ja voitte miettiä, että mitä kyseinen henkilö pyrkisi tekemään, jos olisi vaikkapa museoviraston, tai EU:n johdossa: kasvattamaan hallitsemansa instituution valtaa. Ei siihen sen enempää tarvita. Tämä suuri maailmanjärjestys sen sijaan koettaa antaa ymmärtää, että on olemassa joku pieni kabinettieliitti, joka ohjailee kaikkea. Tätä perustellaan yllä kuvailemillani asioilla, mutta jostain kumman syystä koko historian ajan kehitys on ollut samanlaista ilman, että on ollut mitään salakabinettia, jossa näitä hommia junaillaan.
Tuossa suuressa nollauksessa oletetaan, että kehitys pysyy samana ikuisesti. Tällainen ekstrapolaatioharha on hyvin yleinen ja tämän takia ennustetaan milloin mitäkin peak oilia. Kaikki muutos synnyttää aina myös vastavoimia ja muutos tarvitsee aina vain enemmän voimia edetäkseen. On helppo nostaa veroprosentti 30->35 %, on paljon vaikeampaa nostaa veroprosentti 60->65 %, koska mitä korkeammalla prosentti on, niin sitä useampi alkaa vastustamaan sitä. Tämä on ihan luonnollista. EU:ssa tämä näkyy hyvin siten, että EU:n suunta on ollut jo pitkään sama, mutta mitä siitä on seurannut? Itäiset maat ovat jo melko avoimessa kapinassa, Britannia lähti kävelemään ja kaikissa (tai miltei kaikissa?) maissa EU-vastainen puolue on kasvanut muutamassa vaalikaudessa marginaalihörhöistä suurimpien joukkoon, tai jopa suurimmaksi. Tätä vastavoimaa suuren nollauksen pohtimisessa ei oteta huomioon. Miten pitkälle EU:n pitää mennä ennen kuin seuraava maa lähtee irti, vai onko se jo väistämätöntä? Missä vaiheessa persujen kannatus menee yli 50 %:in, jos suunta ei käänny? Vastavoimien kasvuun päättyi suomettuminen ja kaatui Neuvostoliittokin.