Menetin tänään pitkäaikaisen kissa-ystäväni tämän äkillisen sairauden takia. Oliverilla vaivat alkoivat pari viikkoa sitten, kun huomasin sen hengittävän aika raskaasti. En silloin mitenkään hirveästi ajatellut asiaa, vaikka tietysti olisi pitänyt. Oireet alkoivat yhtäkkiä olemaan aika pahat noin viikko sitten, kun kissa vain makasi ja hengitti tosi raskaasti.
Kävimme sitten oman paikkakuntamme eläinlääkärillä, joka antoi lääkkeitä virtsatietulehdukseen. Nämä eivät auttaneet. Oliver kuitenkin parani pariksi päiväksi, kunnes yhtäkkiä viime lauantaina olotila heikkeni taas. Sunnuntai-aamuna äitini löysi sen puolikuolleena saunanlauteilta (yksi kisun lempipaikoista), ja ajoimme samantien kaasu pohjassa eläinlääkäriin. Eläinlääkäri ei oikein osannut sanoa, mikä kisua vaivasi. Annoimme sille astmalääkettä ja muistaakseni jotain keuhkoputkea laajentavaa lääkettä. Oliverin tila ei parantunut.
Tänä aamuna, 17.11, kävimme jälleen eläinlääkärillä, joka sanoi että oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei ole kuin joko mennä Seinäjoen pieneläinklinikalle tai nukuttaa Oliver pois. Lähdimme sitten Seinäjoelle siinä samantien.
Seinäjoella lääkäri sanoi, että sydämessä kuuluu voimakkaita sivuääniä ja rytmihäiriöitä ja keuhkoissa koko ajan pieni valitus, kun kisu hengitti. Lisäksi Oliver aristi, kun lääkäri kokeili munuaisia.
Röntgenissä paljastui, että Oliverilla oli jotain keuhkoissa, jonka lääkäri sanoi olevan joko kasvainkudosta tai jotain nestemäistä juttua, joka esti keuhkojen täydellisen käytön. Vain pieni osa keuhkoista oli käyttökelpoista. Oliver hengitti lähinnä vatsalihaksia pumppaamalla. Verikokeessa paljastui, että Oliverin veren virtsa-ainepitoisuus eli urea oli todella kohollaan, eli Oliverilla oli virtsamyrkytys. Se taas viittaa tietenkin munuaisten pettämiseen.
Eli mitään ei oikeastaan ollut tehtävissä. Nesteenpoistolääkkeillä olisi saanut keuhkoista pois nesteen, mutta se olisi rasittanut jo ennestään heikossa kunnossa olleita munuaisia, joten päätimme antaa Oliverin lähteä pois. Oliver nukkutettiin pois sänkyyni 17.11.2008.
Päivä oli kyllä aika hirveä. 16. ja 17. päivien välisenä yönä en nukkunut juuri yhtään, kun piti vahtia Oliveria koko ajan ja olla sen seurassa, koska tiesin että hetki on lähellä. Päivät menivät lähinnä itkiessä ja itkua pidätellessä. Oliverin tuskat olivat tosi kovat, kun ei se pystynyt kävelemään hirveän kauas, ennenkuin lysähti maahan parkaisten. Tietenkin, kun on näin kovat tuskat kun Oliverilla oli, niin on pelkästään hyvä, että enää ei tarvitse tuntea kipua, mutta sitä hyvää on helvetin vaikea nähdä. Osa sisintä sanoo, että olisi pitänyt vielä yrittää pelastaa se, mutta järki sanoo, että näin on paras.
RIP Oliver, 1.5.1994 - 17.11.2008. Rakastan sinua :haart::(
:( RIP Oliver ja jaksamisia Masterpiecelle.
Itselläni on kollikissa jonka kanssa on tullut eleltyä jo 7 vuotta ja kyllä noihin kissanrontteihin kiintyy aika kovasti kun pennusta asti tämäkin on minun mahan, naaman, kaulan jne. päällä nukkunut yönsä ja muutenkin ollaan parhaita kavereita.
Yksi läheltä piti-tilanne tuolle 7v. ajalle meille on sattunut ja olen tuhat kertaa itseäni kiittänyt kun pidin oman pääni enkä tehnyt kuten eläinlääkäri suositteli. Tämä tuli vain jotenkin mieleen tuosta Oliverin jutusta, jossa tietty ratkaisu on ollut kaikinpuolin selvä.
Yksi sunnuntai parisen vuotta sitten kun tuo minun kolli veti yhtäkkiä kauheat kouristukset päälle ja näytti kuolevan siihen paikkaan. Hengitys näytti olevan todella hankalaa ja kissa vain pyöri ja kouristeli sängyn alla karvat pystyssä. Silmät sillä pyöri päässä ja vilkkuluomet tuli siihen silmien päälle lopuksi. Hätähän siinä iski ja ei muuta kuin päivystävälle eläinlääkärille soittamaan, onneksi tuolloin oli paikkakunnalla päivystävä eläinlääkäri ja saimme ajan varattua johonkin kolmen tunnin päähän. Vihdoin ja viimein kun pääsimme lääkäriin, oli katti jo hieman rauhoittunut mutta siitä näki että jotain on pahasti vialla kun nökötti vain paikallaan karvat pörröllään ja hengitti vaikeasti. No, eläinlääkäri rauhoittaa kissan, tutkii kurkun tukosten varalta, tutkii veret ja ihan joka paikan. Kissa kouristeli rauhoituksen aikana kovasti ja ei muuta kuin lisää troppia kattiin, samalla pistettiin nesteytystä niskanahan alle. Se pisti siihen jotain vahvaa lääkettä joka pitäisi auttaa kouristuksiin.
Mitään vikaa ei kuitenkaan löydy, kouristukset jatkuu ja eläinlääkäri epäilee jotain aivoinfarktia tms. hermostoperäistä sairautta joka aiheuttaa kouristelun. Lopuksi sitten alkaa vihjaamaan että laitetaanko jo piikki, aivovaurio oli jo todennäköisesti syntynyt eikä kissasta tulisi enää entistään. Tässä vaiheessa mua alkoi vituttamaan eläinlääkärin asenne koska hänellä ei tuntunut paskan vertaa kiinnostavan koko kissa.
Käskin jatkaa vain hoitoa koska en jostain syystä uskonut että kissalla voisi olla jotain hermostosairautta kun aina on ollut terve katti kuitenkin. No, vielä jotain troppia kissaan ja herätysaineet päälle. Eläinlääkäri sanoi että 3-4 tunnissa pitäisi herätä, jos ei herää niin aivovamma on selvä homma ja kissa pitää lopettaa. 350 euron laskun ja tajuttoman kissan kanssa kotiin odottelemaan ja toivomaan parasta.
Meni jotain 4 tuntia jonka kissa makasi kuin kuollut, pientä reaktiota sai 4,5 tunnin jälkeen kun koski korvan sisään, pikkuhiljaa se alkoi osoittamaan muitakin elon merkkejä kunnes heräsi sitten joskus 6-7 tunnin päästä hirveässä ainepöllyssä. Sinkoili pitkin kämppää ym. mukavaa. Sitten onneksi rauhoittui. Valmistauduin jo monta kertaa piikille viemiseen mutta jotenkin halusin vain odottaa että päästään käymään seuraavana päivänä vakiolääkärille.
Maanantai tuli sitten pitkän yön jälkeen, yöllä kissa pysyi jotenkin rauhallisena, mikä antoi toivoa.
Ensi töikseen vakioeläinlääkärimme ihmetteli koko juttua, piikki ehdotuksia ja aivovammajuttuja ym. ja sanoi että ei tässä mitään piikkejä aleta vielä laittamaan. Kissa jäi lekurille hoitoon, ja iltapäivällä tuli sitten puhelu että kissa kunnossa ja vetää sapuskaa kuin sika. Helpotuksen huokaus! Kaiken tämän syyksi paljastui sitten kurkkuun juuttunut korvatulppa joka tuli pois kun kissalle annettiin hieman parafiiniöljyä!:curs:
Hieman olin tyytyväinen etten suostunut piikin antoon. Vihan tunne tätä toista lääkäriä kohtaan oli kohtuullinen, joten katsoin parhaaksi jättää soittamatta palautetta sille siinä vaiheessa. Ja jotenkin se palautteen anto jäi kokonaan, mikä vituttaa tänä päivänä ihan suunnattomasti.
Mutta pääasia että kissa voi hyvin!:haart:
...hymy-kuvia :D ?
