Yleinen lemmikkikeskustelu

Se mikä tässä on se suurin vitutus, on tuo tavaroiden tuhoaminen. Tänään kotiin tullessa oli pöydälle unohtunut kaukosäädin = purtu aivan riekaileiksi. Edellinen kaukosäädin meni tammikuussa. Tapettia on vähän syöty seinältä, yksi lattialle unohtunut (avopuolison) suoristusrauta ja sohvatyynyt sillä on tapana repiä auki vaikka nuo tyynyt yritetäänkin aina jollain lakanan tapaisella peittää.

Ainahan voi sanoa että pitää huolehtia että kaikki on nostettu koiran ulottumattomille, mutta sen kun joutuu tekemään lähes 300 kertaa vuodessa töihin / kauppaan lähtiessä, ei se elämää ole. Unohduksia sattuu ja siitä rangaistaan.

Onko kellään ollut samankaltaisia ongelmia ja millä olette niistä päässeet eroon? Eroahdistuksesta luin netistä, ja mahdollisista koulutuksista, lääkkeistä yms, mutta olisi mukava tukiverkostoa täältä löytää.

Mun toinen koirista on varsinainen tuhotyöläinen, mutta onneksi on jo hieman rauhoittunut villeimmistä ajoistaan. Mulla tosin erona se, että on on ollut yksin pienestä pitäen eikä tee tarpeitaan sisälle. Mutta, en siis ole tehnyt tuhoamisen suhteen mitään koulutuksellisia toimenpiteitä vaan se on vähentynyt itsestään ajan kanssa. Koira on nyt melkein kolme. Olen tosin minimoinut tuhoamista sillä, että se on ollut pienessä huoneessa koiraportin takana yksinoloja (nykyisin jo koko asunnossa). Siellä huoneessa en ole pitänyt mitään sellaista, mitä sitä olisi kiinnostanut tuhota. Kun se alkoi viettää yksinoloja koko asunnossa, oli se aluksi vain joisenkin kauppareissujen ajan ja vasta myöhemmin esim. työpäivien ajan. Tiedän mitä se tykkää tuhota, kaukosäätimet muun muassa, koska ne tuoksuu ja maistuu omistajalta - näitä olen siis yrittänyt muistaa siirtää sen ulottumattomiin. Tuo koiraportin taakse laittaminen on ollut myös helppo ratkaisu, kun ei ole tarvinnut joka kerta poislähtiessä suorittaa sitä tavaroiden piilottelurumbaa vaan koiran on vaan voinut laittaa sinne portin taakse. Mielellään se sinne menikin, kun se sai aina sinne jotain tekemistä tai herkkuja.

Mutta aktivointi vähentää tuhoamista, se ei silloin jaksa sitä yksinkertaisesti tehdä niin paljoa. Jos haluaa kokeilla jotain dropin tapaista, DAP-feromoni saattaa joskus rauhoittaa. Sitä saa eläinkaupoista eri muodoissa ja on ihan luonnollinen aine, ei siis lääke. Ja ehkä ennen yksinoloa kannattaa välttää kiihdyttäviä asioita, kuten sitä pallon heittelyä ja kepin retuuttamista; se saattaa jättää koiralle ns. kierrokset päälle. Tärkeimpänä kuitenkin se yksinolon opettelu, kuten yllä onkin jo ohjeistettu.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Täällä pärjättiin (saattaa kuullostaa typerältä) mutta ihan lapsuudesta tutuilla ansoilla.. Lähinnä tuo oma kaveri kun tuppasi raahaaman kenkiä eteisestä olkkariin (onneksi ei purrut niitä paskaks..) sekä veti takit vaatenaulakosta alas niin päätin sitten vetästä kolinapurkkeja kattilaan ja kun kengät tai takit lähti liikenteeseen niin sato purkkeja niskaan.. Pari kertaa kun tulin kotia niin kolinapurkit ja kattila löyty lattialta mutta kauaa ei mennyt kun jäi takit ja kengät rauhaan.. Ehkä tästä joku lievempi versio voisi toimia jos koira on luonteeltaan esim. herkkä etc. Mene ja tiedä. Oma koira ei ihan herkimmästä päästä.
 
Koira hoitoon myrkkyepäilyn takia - Savo - Savon Sanomat

tuosta uutisesta heräsi kysymys että kuinka paljon pitää koiran keritä syödä jotain rotanmyrkkyä että siitä tulee oireita, riittäkö yksi naksu? Kun tuossa mietin että mitä muita myrkkyjä tai mahdollisuuksia olisi normi ihmisellä saada hankittua tai valmistettua myrkkyä jolla saisi jonkun koiran naksun kyllästettyä niin että siinä olisi tehoa vakavampii oireisiin. Emäntä seuraa lemmikkipalstaa ja siellä on ollut juttua että yleensä kun joku huhu kiertää myrkytyksistä niin poliisilla tai edes eläinlekureilla ei ole tietoa tai faktaa siitä huhusta. Jotenkii vaan tuntuu varsin kaukaa haetulta että jollakin saisi koiran nappulat kyllästettyä niin että sillä olisi vaikutusta tai että sen myrkyn haju/maku ei epäilyttäisi koiraa.
 
rotanmyrkky on hajustettu ja kai myös maustettu niin, että se houkuttelee rottien lisäksi varsinkin koiria. Siinä piilee yksi syy miksi se on niin vaarallista koirille. seuraava on lainaus jostain blogista en lähde sen tarkemmin miettimään totuutta: rotanmyrkky 342, koirien LD50-annos (annos joka on tappanut puolet koe-eläimistä) on yli 10 mg/kg/ Muitakin vaikuttavia aineita on. Koiran ja kissan LD50 warfariinille kertasyönnillä on haarukassa 5 – 50 mg/kg ja brodifakumilla 0,25 – 3,6 mg/kg

 
prkl, ei kesää ilman "kaljua" kohtaa koiralla. viimekesänä oli kyynär karvaton ja kämmenen kokonen alue kyljestä,ku siinä oli kipulaastari.
tänään bongasin hotspotin ja taas on läikkä :(
 
Meille tuli uusi kissanpentu poika (12vk) pari päivää sitten ja talossamme asuu ennestään toinen poika kissa n. 8kk. Kissojen kokoero on tällä hetkellä valtava ja vanhempi kissa seuraa aivan koko ajan mitä pikkukisu tekee ja hyökkäilee hänen kimppuun (ottaa ihan kunnolla guardiin ja pureskelee) sekä lyö välillä ilman kynsiä kuitenkaan.. Pienempi kissa ei oikein osaa vielä puolustautua vaan murisee vain epätoivoisesti. Pitäisikö näihin isomman kissan hyökkäyksiin puuttua vai antaa vain heidän "selvittää välejä"?
 
Molemmat tekevät 2-vuorotyötä, joten paljon vaihtelee nuo päivärytmit. Silloin kun olen aamuvuorossa, johtaa avopuoliso taloa. Mutta kun itse olen illassa ja menen töihin kello 14.00, aamulla herätessäni noin 8.30 käytän koiran noin 15 minuutin kävelyllä, jolloin tekee tarpeensa. Useasti tämän jälkeen menee vielä nukkumaan. Ennen töihini lähtöä heitän koiran kanssa vielä kävelylenkin, noin 30 minuuttia. Kotoa lähden töihin, niin pakkaan eväät, laitan kengät jalkaan ja takin niskaan. Koiralle annan keksin ja se jää syömään sitä olohuoneeseen ja sillä aikaa minä lähden ovesta ulos. Avopuoliso saapuu kello 14.30. Tälläkin välillä ehtii tarpeitaan tehdä.

Kun olen aamussa, herään 5.00, syön aamupalaa ja laitan kamat niskaan ja lähden töihin. Koira saattaa herätä vierelleni, mutta lähdettyäni töihin menee nukkumaan. Avopuoliso herää, käy suihkussa ja meikkaa. Käyttää koiran pihalla ja lähtee töihin 9.30 ja itse tulen 14.30 kotia. Tällä väliä ne suurimmat tuhoamiset tulee.

Se, että käytätte koiraanne vain pakollisilla pissalenkeillä ja aiemmin lukemani mukaan 30 min kävelylenkillä kerran päivässä, ei riitä laisinkaan rauhoittamaan koiraanne. Koiranne on nuori ja täynnä puhtia, joten sille täytyy antaa tekemistä liikunnan ja aivojumpan muodossa, kuten moni muukin on tässä todennut. Ja lisäksi kun teidän arkirytminne ovat varsin vaihtelevia, täytyisi koiran rytmit pyrkiä tasapainottamaan niin, että lenkit ja muut koiran arkirytmit pysyvät mahdollisimman vakioina. Yksinolonkin uudelleenopettelu voidaan suurelta osin välttää, mikäli koiran rytmit ovat säännölliset ja koulutus sekä johtaminen on johdonmukaista.
Koiran lenkittämiseen pitäisi varata aikaa tunti, johon sisältyy lenkin valmistelu, lenkki vaihtelevin osuuksin, paluu kotiin ja rauhoittuminen. Koiran lenkittäminen ei siis ole vain kävelyä koiran kanssa, vaan sen täytyisi olla kontrolloitu tapahtuma, jossa omistaja määrää tahdin ja suunnan. Vaikka muotina onkin nykyään flexin käyttö, jotta ´koira saa enemmän liikkumatilaa´, se oikeastaan vain tekee omistajan ja koiran suhteelle hallaa. Suosittelisin siis ulkoiluttamaan koiraasi rinnallasi lyhyellä hihnalla, ellet jo tee niin, ja kontrolloimaan sen etenemistä. Koira ei saa kiskoa eikä mennä edellesi, eikä se myöskään saa mielivaltaisesti mennä penkkoja nuuskimaan. Lenkillä tulisi siis vaihtelevasti kävelyttää koiraa vierellä, ja omistajan niin päättäessä päästää koira nuuskimaan ja tekemään tarpeitaan. Tälle toimitukselle annetaan aikaa 5-10 min, jonka jälkeen lähdetään jälleen rinnakkain talsimaan eteenpäin. Lenkin tulee olla siis omistajan hallussa koko ajan, ja kun näin on, koira kuluttaa paljon enemmän energiaa jo pelkästään siihen, että se joutuu keskittymään kävelyyn omistajansa kanssa. Kontrolloidun lenkin aikana koira ei pääse innostumaan liikaa ja se on rauhallinen kotiin palatessa.
Pallo-ja vetoleikit eivät ole oikeita liikuntamuotoja koiran väsyttämiseen, vaan ne päinvastoin nostavat koiran mielen energiatasoa. Koira innostuu leikeistä niin paljon, että vaikka se olisi fyysisesti väsynyt, sen aivot käyvät ylikierroksilla. Jos koira jätetään yksin siinä mielentilassa, on takuuvarmaa, että syntyy tuhoja tai melua, tai molempia. Kaikki leikit pitäisi siis tehdä silloin, kun omistajat ovat myös leikin jälkeen kotona, ja mielellään vasta kävelylenkin jälkeen. Leikki liikuntamuotona ei aikuiselle koiralle sovi, mikäli halutaan kotona rauhallisesti käyttäytyvä lemmikki.
 
Meille tuli uusi kissanpentu poika (12vk) pari päivää sitten ja talossamme asuu ennestään toinen poika kissa n. 8kk. Kissojen kokoero on tällä hetkellä valtava ja vanhempi kissa seuraa aivan koko ajan mitä pikkukisu tekee ja hyökkäilee hänen kimppuun (ottaa ihan kunnolla guardiin ja pureskelee) sekä lyö välillä ilman kynsiä kuitenkaan.. Pienempi kissa ei oikein osaa vielä puolustautua vaan murisee vain epätoivoisesti. Pitäisikö näihin isomman kissan hyökkäyksiin puuttua vai antaa vain heidän "selvittää välejä"?

Tuo on varmaan paljon kiinni tuon teidän vanhemman kissan iästä, on vielä itsekin pentu + tietysti luonteesta. Oli jännä kun itse otin toisen kissa, vanhempi oli muistaakseni 5-6v niin se taas kyräili ja murisi nurkan takana :D
Tähän tyyliin:

2012_10_08_264.jpg


Vanhempi saattoi otta niskasta ym. kiinni mutta päästi irti kun toinen alkoi huutamaan. Tosin on edelleenkin se pomo, Tyyne kun on sellainen herkkä prinsessa.

Pikkuhiljaa alkoivat sitten lähentymään

2012_10_30_293.jpg


Kyllä niitä varmaan vähän kannattaa erotella toisistaan ettei ihan mahdottomaksi mene mutta ei kai siinä auta kuin odotella. Ja tietysti vanehmmalta pitää kynnet lyhyenä. Tuohon kokoeroon voisi sanoa että sekään ei paljoa meinaa aikuisiällä jos toinen on paljon pehmeämpi luonteeltaan.
 
Joo ei kai tässä auta kun odottaa. Meidän vanhempi kolli on nyt alkanut meillekkin mököttää eikä enää viihdy sylissä eikä anna silittää. Purisee vaan kokoajan ihan uudella tavalla mitä ei tehnyt ennen uuden kissan tuloa :D Varmaan ajattelee, että saatana kun toitte tollasen pikkumiehen tänne mun valtakuntaani!
 
Joo ei kai tässä auta kun odottaa. Meidän vanhempi kolli on nyt alkanut meillekkin mököttää eikä enää viihdy sylissä eikä anna silittää. Purisee vaan kokoajan ihan uudella tavalla mitä ei tehnyt ennen uuden kissan tuloa :D Varmaan ajattelee, että saatana kun toitte tollasen pikkumiehen tänne mun valtakuntaani!

Vanhemmalle kissalle on tehtävä selväksi, että se on edelleen reviirin kingi: älkää unohtako pitää myös sitä ja ennen kaikkea sitä hyvänä...yleensä ihmiset hullaantuvat siitä pienestä ja kiinnittävät vain siihen huomiota. Mitäpä vanhempi kissa siitä päättelee? Aivan...
 
Heräsin äsken ulkoa kuuluvaan kissatappeluun, oma kissa luimistelee kämppää ympäri karvat pystyssä eikä uskaltanut tulla alakertaan ennen ku ite menin... Voi pöljää.
 
Onko kukaan kissallinen onnistunut opettamaan kissansa käymään pöntöllä hiekkalaatikon sijaan?! Ajattelin ottaa projektiksi, saas nähdä onnistuuko.
 
Onko kellään mitään neuvoja siihen kuinka saisi koiran olemaan ulvomatta kun se on yksin. En tiennyt koko asiasta kunnes naapureilta alkoi tulla valituksia. Kuvasin sitä tabletilla kun olin poissa niin aikamoinen ääni siitä lähtee, varmaan koko kerrostalo kuulee. Koira tuli itselleen aikuisena. Muuten hyvä koira paitsi tuo ongelma. En halua saada valitusta taloyhtiöltä ja varsinkaan häätöä. Asun yksin.
 
Onko kellään mitään neuvoja siihen kuinka saisi koiran olemaan ulvomatta kun se on yksin. En tiennyt koko asiasta kunnes naapureilta alkoi tulla valituksia. Kuvasin sitä tabletilla kun olin poissa niin aikamoinen ääni siitä lähtee, varmaan koko kerrostalo kuulee. Koira tuli itselleen aikuisena. Muuten hyvä koira paitsi tuo ongelma. En halua saada valitusta taloyhtiöltä ja varsinkaan häätöä. Asun yksin.

Käytät kunnon lenkillä/aktivoit aivoja ennen yksinoloa, jätät sille tekemistä, radio päälle hiljaiselle... Harjoittelet lyhyillä poissaoloilla kuten pennun kanssa ikään, poistut rappukäytävään ja palkitset, kun onnistuu. Jos ei onnistu, niin sitten on olemassa kaikenmaailman feromonihaihduttimia, jotka rauhoittavat poissalon aikana.

Meillä aikanaan kettuterrieri ulvoi jonkun verran, kun jäi yksin, mutta se rauhoittui kuitenkin nopeasti itsekseen. Kävipä sitten ilmi, kun hissukseen kateltiin telkkaria iltaisin, että naapurin emäntä yritti tahallaan huudattaa meidän koiraa rapsuttamalla kynsillään ovea ohikulkiessaan. Tätä tapahtui monta kertaa ja kerran odottelinkin oven takana ja rempaisin oven auki, kun hän kulki ohi ja rapsutteli, kyllä meni vaikeaksi, kun kysyin että oliko jotain asiaa ja että nyt loppuu toi pelleily, loppuihan se sitten siihen... ihme ämmä.
 
En tiennyt koko asiasta kunnes naapureilta alkoi tulla valituksia.
Fiksuna naapurina voisit ehkä vielä kirjoittaa lappua naapureille tai ilmoitustaululle, että yrität korjata asian ja pyydät kärsivällisyyttä ja kenties ehkä myös pyydät kertomaan, mikäli ongelma jatkuu. Ei luulisi tulevan "turhia" valituksia, kun naapuritkin tietävät, että ongelmalle yrität jotain tehdä!
 
Yllä jo hyviä neuvoja, tuosta tosin on vähän kahta eri koulukuntaa, pitäisikö koiralle jättää tekemistä yksinolon ajaksi.. Itse olen sitä mieltä, että mikäli koiraa aktivoidaan riittävästi ennen yksinoloa, niin mitään aktiviteettia ei koiralle kannata yksinolon ajaksi jättää. Koiran tulisi oppia rauhoittumaan omistajan ollessa poissa, eikä sitä edesauta se, että sillä on luita ja aktivointileluja pitämässä sen mielen virkeänä ja aktiivisena yksinollessaan (jolloin myös usein tuhoamista voi esiintyä). Kannattaa siis miettiä koirakohtaisesti, tuleeko koirasta helposti "yliaktiivinen" lelujen ja luiden kanssa, vai osaako se rauhoittua miten helposti leikkien/ luiden kaluamisen jälkeen.

Millainen koira kyseessä? Esimerkiksi vahtiviettisillä koirilla kannattaa kokeilla koiran jättämistä pienehköön rajattuun tilaan. Vahtiviettiset koirat kun tuppaavat usein vahtia sitä asuntoa, niin yleensä mitä pienempi tila, sitä parempi, aiheuttaa koiralle vähemmän stressiä (stressi -> ulvonta).

Tsemppiä!
 
Pentuiässä kannattaa ehkä enemmän luita ja leluja hankkia koiralle siks aikaa kun se on yksin, porukoiden koira pentuna pureskeli seiniä ja söi kengät riekaleeks jos sillä tahto tulla tylsää ja luiden kautta piti mm. opettaa että kenkiä ei syödä. Nyt osaa rauhottua kun ikääkin tulee 11-vuotta tänä vuonna vaikka kyllä se silti aktiviteettia kaipaa ja tylsistyy nopeasti aktiivinen ja reipas koira vieläkin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom