Yleinen lemmikkikeskustelu

[gta5]

Fiksuna naapurina voisit ehkä vielä kirjoittaa lappua naapureille tai ilmoitustaululle, että yrität korjata asian ja pyydät kärsivällisyyttä ja kenties ehkä myös pyydät kertomaan, mikäli ongelma jatkuu. Ei luulisi tulevan "turhia" valituksia, kun naapuritkin tietävät, että ongelmalle yrität jotain tehdä!

Hei, kiitos vastauksista!! Nyt ollaan harjoiteltu yksinjäämistä ihan sekunneista alkaen eteenpäin. Edistystä on kyllä onneksi ollut. ''Mukava'' naapuri sinulla, huh, en ymmärrä tuollaisia ihmisiä.

 

[Homo habilis]

Mistä johtuu että olen ainoa jonka jalassa koira roikkuu, vanhemmilla on koira joka tottelee jostain syystä mua kaikista vähiten ja aina villiintyy mun seurassa ja rupeaa roikkumaan jalassa, kenenkään muun jalassa ei nytkytä.

Mahdanko olla jotenkin epäuskottava ja yrittää alistaa jotenkin :D

 

[japa]

Aloitetaan pohdinta johon on kaikki näkemykset tervetulleita.
Eli mikä koira seuraavaksi?
Aikaisemmin ollut spanieleita 3kpl. Toinen nukkui pois vähän aikaa sitten ja nyt olisi uuden koiran ottaminen suunnitelmissa. Kiirettä ei ole vaan ensi keväänä/kesänä tarkoitus toteuttaa se.
Tein tuossa muutamankin testin netissä ja kaikissa oli samat koirat listalla, labbis,kultsu,sprinkku ja cokkeri.
Spontaanina ajatuksena on labbis, novascotiannoutaja, pointteri ja pari muuta vaihtoehtoa
Spanieli ei enää käy. Syynä turkin hoito ja kaksi olen jo nukuttanut ja kumpikaan ei ole elänyt pitkään. Joten hieman voisiko sanoa että pettynyt olo tällä hetkellä.
Sprinkku jää hieman samasta syystä kuin tuo cokkeri eli turkki.
No novascotiannoutaja taas on pitkäkarvaisempi kuin labbis mutta taas hieman pienempi. Metsästysvietti taas plussaa.
Labbis on taas labbis... hieman kokemuksia ja kuulopuheita että tekee tuhojaan yksin sekä on herkkä eroahdistukselle. Mutta olisi metsästysviettinen sekä olisi ainakin yksi tuttu kennel josta voisi saada koiran.

Nyt vaan kaikki ehdottamaan näiltä pohjilta rotua sekä kertomaan kokemuksia.

 

[N.A.A.L]

Aloitetaan pohdinta johon on kaikki näkemykset tervetulleita.
Eli mikä koira seuraavaksi?
Aikaisemmin ollut spanieleita 3kpl. Toinen nukkui pois vähän aikaa sitten ja nyt olisi uuden koiran ottaminen suunnitelmissa. Kiirettä ei ole vaan ensi keväänä/kesänä tarkoitus toteuttaa se.
Tein tuossa muutamankin testin netissä ja kaikissa oli samat koirat listalla, labbis,kultsu,sprinkku ja cokkeri.
Spontaanina ajatuksena on labbis, novascotiannoutaja, pointteri ja pari muuta vaihtoehtoa
Spanieli ei enää käy. Syynä turkin hoito ja kaksi olen jo nukuttanut ja kumpikaan ei ole elänyt pitkään. Joten hieman voisiko sanoa että pettynyt olo tällä hetkellä.
Sprinkku jää hieman samasta syystä kuin tuo cokkeri eli turkki.
No novascotiannoutaja taas on pitkäkarvaisempi kuin labbis mutta taas hieman pienempi. Metsästysvietti taas plussaa.
Labbis on taas labbis... hieman kokemuksia ja kuulopuheita että tekee tuhojaan yksin sekä on herkkä eroahdistukselle. Mutta olisi metsästysviettinen sekä olisi ainakin yksi tuttu kennel josta voisi saada koiran.

Nyt vaan kaikki ehdottamaan näiltä pohjilta rotua sekä kertomaan kokemuksia.

Jees elikkä ittellä ollut tuo tolleri melkee 1,5 vuotta. Kolme vuotta rotuun tutustuin ja muutamiin koiriinkin paikan päällä kävin tutustumassa ja kyllähän tuo ihan meikäläisen koiralta vaikutti kokoajan, kun luonto-oppaaksi opiskelin niin tulevaisuudessa voi käyttää "työkoiranakin". Pirun älykkäitä ja vilkkaita nämä novascotiannoutajat. Aktiviteettia saa oikeesti keksiä, varsinkin pentuna jos haluaa materiavahingpilta välttyä.
Oma koirani oppi jäljestämään ja etsimään tavaroita hajun perusteella 12 viikkosena, kun vaan jaksoi panostaa ne ekat päivät kunnolla opettamiseen.
Mitä tuohon turkin hoitoon tulee niin itse vain harjaan kerran, kaksi viikossa. Metsälenkkien jälkeen pesen jos kuraa karvoissa. Muuta ongelmaa ei ole ollut, kuin korva karvat joita pitää nyppiä ja leikata ohennussaksilla etteivät takkuunnu. Niin ja karvaa lähtee ympärivuoden KASOITTAIN
Riistavietti on lähinnä tuuripeliä, ja osittain opetettavissakin. Oma koirani viis veisaa variksista mutta jäljellä hirvensorkka on ihan ykkönen. Pikku nisäkkäät eivät saa koiraa lähtemään jahtiin, eli siis kovin suuri riistavietti ei siirtynyt geeneissä koiralleni, vaikka emä ja isä molemmat olivat kovin riistaviettisiä. Tuota varista näyttämällä ja opettamalla juuri olen vähän saanut viettiä kasvatettua ainakin lintuja kohtaan.

Tolleria hankkiessa kannattaa youtubesta kuunnella tolleriulvonta/tollercry videoita, ja miettiä jaksaako sitä ulinaa kuunnella, sillä tämä otus päästää useimmiten jokaisessa uudessa tilanteessa tämän "itkun" ja sitä on vaikea opettaa pois.
Oma koirani on äärimmäisen ihmisrakas ja pitää jokaisesta ihmisestä tutuista, ja tuntemattomista kun taas siskoni tollo on selvästi yhden ihmisen koira ja jopa vähän agressiivinen muita ihmisiä/koiria kohtaan. Tässä, kuten kaikessa parasta on valita hyvä ja pitkänlinjan kasvattaja, joka kenties teettää jopa pentutestin ennen luovutusta. Loppu onkin itsestä kiinni

Yhteenvetona: loistava, ihmisrakas ja vilkas koira, joka vaatii muutakin aktiviteettia elämäänsä kuin tunnin lenkit. Oppii helposti ja on selvästi iloisimmillaan kun saa "palvella" omistajaansa. Sopii lapsiperheisiin. kerrostaloihin ja rivareihin varauksella, riippuen ihan koiran haukku/ulvonta herkkyydestä. Paskapuhetta kaikki "ei sovi ekaksi koiraksi", sopii kunhan omistautuu asialle.

 

[Kuparikatto]

Aloitetaan pohdinta johon on kaikki näkemykset tervetulleita.
Eli mikä koira seuraavaksi?
Aikaisemmin ollut spanieleita 3kpl. Toinen nukkui pois vähän aikaa sitten ja nyt olisi uuden koiran ottaminen suunnitelmissa. Kiirettä ei ole vaan ensi keväänä/kesänä tarkoitus toteuttaa se.
Tein tuossa muutamankin testin netissä ja kaikissa oli samat koirat listalla, labbis,kultsu,sprinkku ja cokkeri.
Spontaanina ajatuksena on labbis, novascotiannoutaja, pointteri ja pari muuta vaihtoehtoa
Spanieli ei enää käy. Syynä turkin hoito ja kaksi olen jo nukuttanut ja kumpikaan ei ole elänyt pitkään. Joten hieman voisiko sanoa että pettynyt olo tällä hetkellä.
Sprinkku jää hieman samasta syystä kuin tuo cokkeri eli turkki.
No novascotiannoutaja taas on pitkäkarvaisempi kuin labbis mutta taas hieman pienempi. Metsästysvietti taas plussaa.
Labbis on taas labbis... hieman kokemuksia ja kuulopuheita että tekee tuhojaan yksin sekä on herkkä eroahdistukselle. Mutta olisi metsästysviettinen sekä olisi ainakin yksi tuttu kennel josta voisi saada koiran.

Nyt vaan kaikki ehdottamaan näiltä pohjilta rotua sekä kertomaan kokemuksia.

Jos mä oikein muistan, niin sulla on ollut springereistä niitä hitaita versioita?

Jos näin oli, niin mites working springer a.k.a turbo?


View: https://www.youtube.com/watch?v=y4Ei-EJQM9U

Suomessa tuo hakukuvio saa olla mun makuun aika lailla laajempi.

Meidän sankari eli 14-vuotiaaksi ja ikinä ei turkille tehty muuta kuin pestiin ajoittain. Nopea ja vahva kokoisekseen, loppumaton riistavietti ja luonteeltaan kova kuin kivi. Passikoirana tosin aika rasittavan rauhaton.

 

[Tampere2]

Hitto kun pelottaa aina koiran kanssa lenkkeillä kun joku idiootti pitää helvetin isoa koiraa vapaana ihan kaupunkiympäristössä. En tiedä mikä rotu mutta iso ja pelottava. En pelkää niinkään itseäni puolesta vaan koiraani kun se ei aina tule muiden koirien kanssa toimeen kun sillä nivelrikko niin varmaan pelkää sen takia että toinen koira satuttaa jalkaa koska ennen tuli hyvin toimeen muiden koirien kanssa(nyt vain tuttujen koirien kanssa) ja jos se tulee lähelle niin en tiedä miten siinä käy.

 

[Wannabe Athlete]

Olisiko muilla eläinihmisillä näkemystä asiaan... Meillä on avopuolison kanssa pari kolmevuotiasta naaraskissaa. Kaksi vuotta ollaan oltu yksissä ja kisut oli emännällä jo ennen kuin alettiin seurustelemaan. Nyt loppuvuoden aikana emäntään on iskenyt hirveä koirakuume. Keskusteltiin jo alkusyksystä koirasta ja aloin myöntymään, että voidaan jossain vaiheessa ottaa. Puhuin itse tulevaisuudesta kun hommataan isompi kämppä. Tuolloin mietiskeltiin Corgin hankkimista. Nyt kuitenkin sattui puoliskolle silmään ilmoitus minihuskyn pentueista joissa olisi pentuja vielä vapaana. Lupauduin, että käydään ainakin katsomassa, varattiin yksi pentu ja käytiin tsiigailemassa paikan päällä. Varsin kaunis ja älykkään tuntuinen eläinhän tuo oli jo pentuna. Emossa siis Shibaa ja Schipperkeä, isä on Alaskan Klee Kai. Täysikasvuisena olisi 5-10kg painava, noin säärenkorkuinen jäntevä koira. Hienon oloinen eläin josta varmasti saisi kouluttamalla upean karvakamun ja lenkkikaverin. Lähinnä arveluttavia tekijöitä on tuo kissojen kanssa yhteiseloon sopeutuminen. Varmaan olisi kuitenkin mahdollista noin pentuna vielä totuttaa kun tällä hetkellä ei olisi vielä yhtään kissoja isompi? Aktiivisuudesta tuli kovasti kyseltyä kasvattajalta, mutta kertoi tekevänsä kolmisen kappaletta kusetuskeikkoja ja yhden pidemmän lenkin päivässä. Tuo olisi varmaan vielä ihan tehtävissä. Asutaan siis kerrostalossa, mutta jalkakäytäviä (toki) ja koirapuisto löytyy läheltä. Tehdään molemmat myös vuorotöitä, itse viittä päivää viikossa ja välillä treenit pidentää päiviä aika reilustikin. Emäntä tekee 3-4 pv viikossa, usein lyhyitäkin vuoroja eikä omaa satunnaista saleilua lukuunottamatta muita harrastuksia. Pääasiallisestihan puolisko kouluttaisi ja hoitaisi eläintä, mutta toki itse hoitaisin osan lenkityksistä kun ehdin ja ainakin aamukusetukset aikaisin heräävänä.

Itsehän tuo päätös tehdään, mutta onko mielipiteitä kuulostaako tuo koiran hankkiminen tähän yhtälöön ihan typerältä vai voisiko toimia? Elääkö muilla forumisteilla kissoja ja koiria samassa taloudessa? Olen yrittänyt miettiä järjellä ja fiiliksellä asiaa enkä nyt enää oikein keksi asioita miksi kieltäytyä, kun kaikki paitsi kissojen suhtautuminen taitaa olla ihan meistä kiinni.

 

[Fea]

Meillä on lapsuuden perheessä ollut aina molempia, sekä kissoja ja että koiria. Kun otin oman koiran (kerrostaloasuntoon), kissani oli jo vanha rouva; muistaakseni 16-vuotias. Totta kai se osoitti mieltään, koska ei voinut sietää aktiivista pentua. Kun kissa tajusi ettei koira ilmeisesti ole lähdössä, se istui 2 viikkoa ulko-ovella naukumassa, että hän lähtee sitten. Lopputulemana kissa päätyi ajoittain kiusaamaan koiraa mutta pääasiassa kiersivät toisensa kaukaa.

Kissat ja koirat mahtuvat samaan talouteen ja usein käy niin, että kissat koulivat koiranpennun siten, että se väistää niitä isonakin. Pitää kuitenkin muistaa, että kissoilla pitää olla paikkoja, mihin koira ei pääse. Kissojen pitää siis päästä tarpeeksi ylös unilleen ja muutenkin "turvaan."


En olisi ollenkaan huolissani kissojen ja koiran toisiinsa tottumisesta vaan oman ajan ja kärsivällisyyden riittävyydestä. Koira vaatii muutakin kuin lenkitystä. Jos teillä ei ole aikaa ja innostusta tehdä koiran kanssa muuta ja ottaa se samalla tavalla "olemaan kotona" kuin kissat, niin hyvin suurella todennäköisyydellä koirasta tulee tuhotöitä tekevä (tuskin niiltä pentuaikoina säästyy muutenkaan) räksyttävä piski. Ja huomioitava on, etteivät kaikki koirat viihdy koirapuistoissa eikä kaikkia voi sinne edes viedä (esim. vanhempana leikkaamattomat urokset eivät useinkaan tule keskenään toimeen. Siitäkin voi olla montaa mieltä, onko koirapuisto ylipäätään hyvä paikka vai ei.)

Toki koirat ovat yksilöitä ja luonne ja rotuominaisuudet ratkaisevat paljon siinä, miten paljon aktiviteettia (muutakin kuin lenkkeily) koira vaatii. Sekarotuisen ollessa kyseessä tutustuisin kaikkiin koirassa oleviin rotuihin, vaikka sitä ei voikaan tietää mitä rotuominaisuuksia pennuille periytyy ja miten vahvasti yksilölliset luonteet vaikuttavat. Silti tekisin kotiläksyt kuntoon, etteivät ainakaan rotuominaisuudet tule yllätyksenä. Esim. Schipperke on kimeä-ääninen, aktiivinen vahtikoira. Alaskan Klee Kai voi näyttää huskylta mutta on luonteeltaan erilainen. Shiboja kuvataan itsenäisiksi, mikä oman kokemuksen mukaan tarkoittaa haasteellista koulutettavuutta.

Ja lienee sanomattakin selvää, että tällaisten "design-pentujen" kanssa kannattaa vakavasti harkita tuleeko pennun ostamalla rahoittaneeksi pentutehtailua. Hyvä merkki kuitenkin, että olette päässeet katsomaan pentuja.

 

[Wannabe Athlete]

Kasvattaja kommentoi, että tuo pentu mitä käytiin katselemassa on tuntunut ainakin komentamisen suhteen olevan aika vastaanottavainen ja on ottanut torumisesta herkästi opikseen. Muihin koteihin menneillä pennuillakin oli kuulemma ollut yllättävänkin helppo alku ja ovat jo valmiiksi olleet luovutettaessa melko sisäsiistejä.

Puolisolla nyt on aikaa enemmän kuin itsellä ja varmasti intoakin touhuta enemmän koiran kanssa. Uskoisin, että itsekin kyllä nauttisin siitä kun aikaa ja virtaa riittää. Itsellänihän ei ole ikinä, edes lapsena ollut pakottavaa tarvetta lemmikkejä hommata ja nuo kissatkin tosiaan olivat jo emännän ennen kuin tavattiin, mutta niihin olen kyllä kovasti kiintynyt kun ovat täällä pari vuotta karvaamassa pyörineet.

 

[vilho_kanuuna]

En nyt löytänyt sopivampaa threadia ja haun mukaan tässä on keskusteltu allergia-asioistakin.


Joku aika sitten luin jutun joka käsitteli nimenomaan koira-allergiaa, oireita ja sitä voiko koiran ottaa oireista huolimatta. Paras uutinen oli se että allergia itsessään ei ole ongelma. Eli vaikka olisi ns. diagnosoitu allergia, niin oireet ratkaisevat. Jutun allergia-asiantuntija oli sitä mieltä että jos oireet eivät ole pahoja niin koira voidaan hankkia. Lapsen allergian kannalta se saattaa olla jopa hyvä juttu.

Itse olen allerginen esim. kissalle ja koiralle. Kissasta oireet ovat selkeämpiä ja esim. silmiä rupeaa kutittamaan heti. Pienenä sain oireita koirastakin mutta ne olivat lievempiä ja tulivat vasta pidemmän alitistuken jälkeen. Tähän asti en kauheast ole koirien kanssa tekemisissä ollut.

Nyt metsästysharrastuksen kautta koiria on taas ruvennut pyörimään ympärillä. Semmoisia 3-4 päivänkin reissuja parinkin koiran kanssa (todella pitkiä aikoja samassa autossa, mökissä ja omistajan talossa) useampi kappale. Yhden labbiksen kanssa tehtyä paljonkin reissuja ja labbiksethan vaatii kohtuu paljon huomiota (tai ainakin tämä kaveri), eli kontaktia on tullut. Mitään oireita ei ole tullut (joskus nenää kutittaa hetken jos on ollut hetken tauko koirista).

Minkälaisella altistuksella voisi olla tarpeeksi varma (koskaanhan ei voi olla täysin varma. Voihan yks kaks joku muu perheestä ollakin allerginen vaikkei testeissä ole näkynytkään) siitä että uskaltaisi hankkia koiran? Asumme omakotitalossa, mutta kaupunkialueella. Eli ulkona voi pitää mutta ei koko aikaa. Hoitopaikkoja olisi kyllä ja ehkä myös sijoituspaikka jos ongelmia tulee, mutta ilman parempaa varmuutta en haluaisi riskeerata.

Koirakuume on sen verran kova että jotenkin asiaa haluaisin edistää. Jos vaikka muutaman päivän nukkuisi jonkun kennelin nurkissa, niin luulisi että tulee oireita jos on tullakseen. Onkohan jossain asiantuntijoita jotka pystyisivät tämmöisessä asiassa auttamaan?

Onko joku selvitellyt asiaa yhtään menestyksekkäämmin? Jotain ideoita ja neuvoja kaivattaisiin kipeästi.

 

[Homo habilis]

Kissa osaa käyttää hiekkalaatikkoa, mutta tekee silti välillä laatikon viereen? Mikä on hyvä keino opettaa että tekis aina kaikki tarpeensa laatikkoon?

 

[sommar]

@vilho_kanuuna omalla kohdalla otettiin koirat kesällä (itse siis allerginen) tutulta kasvattajalta, jolloin mahdollisuus pitää ikkunoita auki ja tarvittaessa koirat / minä ulkona. Sopimus oli, että koirat pysyvät niin kauan ku mä pystyn olemaan normaalisti. Siitä on nyt reilu 16 vuotta. :D

Pennuthan aiheuttavat enemmän oireita kuin aikuiset sekä roduissa on vaihtelua, miten aiheuttavat oireita. Usein on myös niin, että ihminen ei saa enää oireita omista koirista, mutta vieraista saa. Mä kokeilisin ehkä samalla tavalla ku omalla kohdalla, eli ottaisiin hoitoon / lainaan aikuisen koiran, jonka kanssa kokeilisin miten toimii. Pentuaika on kuitenkin melko lyhyt ja jos pitää huolta säännöllisestä siivouksesta sekä estää koiran pääsyn makkariin, pitäisi pentuajasta selvitä.

Kokeilemalla se selviää, ei oikein muuten.

 

[vilho_kanuuna]

@vilho_kanuuna omalla kohdalla otettiin koirat kesällä (itse siis allerginen) tutulta kasvattajalta, jolloin mahdollisuus pitää ikkunoita auki ja tarvittaessa koirat / minä ulkona. Sopimus oli, että koirat pysyvät niin kauan ku mä pystyn olemaan normaalisti. Siitä on nyt reilu 16 vuotta. :D

Pennuthan aiheuttavat enemmän oireita kuin aikuiset sekä roduissa on vaihtelua, miten aiheuttavat oireita. Usein on myös niin, että ihminen ei saa enää oireita omista koirista, mutta vieraista saa. Mä kokeilisin ehkä samalla tavalla ku omalla kohdalla, eli ottaisiin hoitoon / lainaan aikuisen koiran, jonka kanssa kokeilisin miten toimii. Pentuaika on kuitenkin melko lyhyt ja jos pitää huolta säännöllisestä siivouksesta sekä estää koiran pääsyn makkariin, pitäisi pentuajasta selvitä.

Kokeilemalla se selviää, ei oikein muuten.

Kiitos vastauksesta. Mitähän käytäntöjä noilla kasvattajilla yleensä on? Miten esim. toimivat jos vaikka jostain syystä jo viikon sisällä luovutuksesta tulisi uudessa perheessä semmoisia oireita ettei pystykään pitämään?

Ilmeisesti rodun pitäisi olla sama jos aikuisen koiran saisi hoitoon vähäksi aikaa. Sitäkin voisi miettiä, mutta oikean rodun löytäminen ja kotiin "lainaan" saaminen ei varmasti onnistu helposti.

 

[sommar]

Kiitos vastauksesta. Mitähän käytäntöjä noilla kasvattajilla yleensä on? Miten esim. toimivat jos vaikka jostain syystä jo viikon sisällä luovutuksesta tulisi uudessa perheessä semmoisia oireita ettei pystykään pitämään?

Ilmeisesti rodun pitäisi olla sama jos aikuisen koiran saisi hoitoon vähäksi aikaa. Sitäkin voisi miettiä, mutta oikean rodun löytäminen ja kotiin "lainaan" saaminen ei varmasti onnistu helposti.

Ei tutuissa ole ketään, jolla olisi koiraa? Yksi vaihtoehtohan on, että ottaa aikuisen kodinvaihtajan, kasvattajille palautuu ajoittain kasvatteja takaisin. Yleensä tällaisessa tapauksessa tehdään joka tapauksessa sopimus, jossa on koeaika, 1-3 kk jona aikana katsellaan puolin että toisin miten yhteiselo alkaa sujua. Aikuisen koiran kohdalla se pentuaika ja sen mukana tulevat oireet jäisivät pois. Aikaa myöten voi siedättyä koirille niin hyvin, että voi ottaa pennunkin.

 

[vilho_kanuuna]

Ei tutuissa ole ketään, jolla olisi koiraa? Yksi vaihtoehtohan on, että ottaa aikuisen kodinvaihtajan, kasvattajille palautuu ajoittain kasvatteja takaisin. Yleensä tällaisessa tapauksessa tehdään joka tapauksessa sopimus, jossa on koeaika, 1-3 kk jona aikana katsellaan puolin että toisin miten yhteiselo alkaa sujua. Aikuisen koiran kohdalla se pentuaika ja sen mukana tulevat oireet jäisivät pois. Aikaa myöten voi siedättyä koirille niin hyvin, että voi ottaa pennunkin.

Siis koiria kyllä on, mutta ei sen rotuista kun itse olisi ajatellut (joku pienikokoinen seisoja tmv, kun pitää noita vaimonkin mielipiteitä kuunnella ). Aivan varmasti saan tutulta labukan lainaan, mutta sanoisin että oireita ei tule koska olen sen kanssa ollut tekemisissä aika paljon lähiaikoina. Olen kuitenkin ymmärtenyt että se miten kukin ihminen reagoi tiettyyn rotuun ja jopa tietyn rodun tiettyynn yksilöön vaihtelee. Tämän takia olisi ilmeisesti paras saada saman rotuinen koira "testiin". Sehän olisi optimaalinen tilanne että olisi tekemisissä sen juuri sen pennun kanssa joka olisi tulossa kotiin.

En ole varma onko minun tapauksessani kyse siedätyksestä, ainakaan nykyisen tilanteen perusteella. Enemmänkin haluaisin nähdä että voisin olla niin varma kuin voin olla että se rotu, jota olin ajatellut, ei myöskään aiheuttaisi oireita. Lisäksi minun pitäisi selvittää joltain asiantuntijalta kauanko minun pitäisi "altistua" että voitaisiin olla kohtuu varmoja siitä ettei myöhemmin tule lisäoireita.

 

[sommar]

Ulkona ja vieraissa paikoissa tekemisissä oleminen ei ole lainkaan sama asia, kuin että koira asui sisätiloissa jatkuvasti. Karvoja ja hilsettä (joka on siis se allergisoiva osuus koirassa) on koko ajan samassa tilassa allergisen ihmisen kanssa. Vaikka kuinka siivoaisi ja puunaisi, täysin allergiavapaaksi ei saa kotia, jossa on eläimiä.

Mä varmaan yrittäisin päästä käymään jonkun kasvattajan luona, jolla on halutunrotuisia koiria ja kokeilisin, miten kroppa reagoi. Itsellä esim. omat colliet ei juurikaan tuota enää oireita, vieraiden jonkun verran. Kaverin afgaanit aikanaan sai enemmän oireita aikaiseksi, vaikka nämä yleensä aiheuttavat vähemmän oireita, koska niitä pestään useammin kuin normikoiria ts. hilsettä on vähemmän.

 

[vilho_kanuuna]

Ulkona ja vieraissa paikoissa tekemisissä oleminen ei ole lainkaan sama asia, kuin että koira asui sisätiloissa jatkuvasti. Karvoja ja hilsettä (joka on siis se allergisoiva osuus koirassa) on koko ajan samassa tilassa allergisen ihmisen kanssa. Vaikka kuinka siivoaisi ja puunaisi, täysin allergiavapaaksi ei saa kotia, jossa on eläimiä.

Mä varmaan yrittäisin päästä käymään jonkun kasvattajan luona, jolla on halutunrotuisia koiria ja kokeilisin, miten kroppa reagoi. Itsellä esim. omat colliet ei juurikaan tuota enää oireita, vieraiden jonkun verran. Kaverin afgaanit aikanaan sai enemmän oireita aikaiseksi, vaikka nämä yleensä aiheuttavat vähemmän oireita, koska niitä pestään useammin kuin normikoiria ts. hilsettä on vähemmän.

Toi on kyllä totta. Vaikka autossa istuttukin ja pari päivää mökissä vierekkäin nukuttu ei välttämättä kuvaa tilannetta. No pari päivää kaverin luona asunut, jolla lapinkoira ja hirvikoira, eikä sielläkään alun nenäkutinan jälkeen mitään muita oireita tullut.

Ehkä käynti ja jopa vähän pidempi oleilu kasvattajalla olisi paras vaihtoehto. Pelkään vaan että tämmöiset kysymykset voi aiheuttaa sen ettei huolehtiva kasvattaja edes halua luovuttaa pentua (mikä sinänsä ihan ymmärrettävää, vaikka riskihän on aina olemassa kun 1. koiraa mieitään).

 

[Sanuzki]

Te kenellä on useampi kuin kaksi koiraa: miten on mennyt noin niinkuin omasta mielestä? :D

Mulla on siis tänä vuonna 11 ja 9 täyttävät jackrusseli leidit ja nyt olis vauvakuumeen lisäksi ihan kaipuu sellaiselle aktiivisempaan harrastamiseen pystyvälle koiralle. Vanhempi on takajaloistaan ja yleiskunnoltaan jo sellainen, ettei siitä ole enää kovin pitkiin saatika vauhdikkaisiin suorituksiin, tuo nuorempi on vielä ihan hyvässä vedossa, mutta ei siitäkään enää mihinkään überlenkki- tai vaellusseuraksi ole.

Miten ensinnäkin noin vanhat koirat yleensäkin sulattavat ihan pikkupennun? Harkinnassa olisi samaa rotua oleva uros. Nartut ovat keskenään muutaman kerran tapelleet ihan verissäkin päin, mutta tuon seniorin leikkauksen jälkeen sekin asia on rauhoittunut. Omat koirani toki tunnen parhaiten, ja koska ovat toisistaankin joskus mustiksia, niin tiedän että varmasti mustasukkaisuutta tulisi pennustakin, varsinkin kun sen kanssa olisi sitten tarkoitus kulkea enemmän erikseen.

Edit vielä sen verran, että nuo kaksi ovat tosiaan kulkeneet sen 8 vuotta nyt aina joka paikassa kahdestaan ja yksin jäämisestä esimerkiksi lääkärireissun ajaksi tulee aina hetkeksi kova itku. Sillä mietinkin että kuinkakohan kovasti sanomista tulee siitä että taloon tulee joku uusi, ja vieläpä vauva joka kulkisi osittain erikseen mun kanssa?

 

[motivoitunut92]

Tosiaan meille nuo käyttäytymiset näyttävät aina ''mustasukkaisuudelta'', vaikka tosiasiassa koirilla ei ole kykyä tuntea sitä.

Sulla on 2 vanhaa koiraa, jotka on tottuneet tietynlaisiin rutiineihin jo pitkään. Pennun tulo sekottaa rutiinit ja on niille aluksi haastavaa, mutta nopeasti tottuvat niihin. Vanhoilla koirilla on yleensä hankalampi hyväksyä pentua, mutta ajan kanssa oppivat sen kuuluvan sinun laumaasi. Itse uskaltaisin hyvin ottaa. Koirat opettavat toisiaan ja vanhemmat näyttävät pennulle sen säännöt ja rajat, joita se oppii kyllä noudattamaan.

 

[Daiina]

Nyt maatiaiskissanaaras, leikattu, pissannut parin vuorokauden sisällä kahdesti samalle olohuoneen pörrömatolle. Ainaki vahva epäilys ettei ragdollikolli ole ollut asialla. Vasta ostettu matto, mutta ollut jo muutaman kuukauden lattialla. Ensimmäisen pissan pesin Vanish carpet carella ja laitoin eläinkaupasta saatavaa "ammattilaisvahvaa" pissanpoistosuihketta. Laitettiin matto eri päin ja rahi pissakohdan päälle. Eilen matto säilyi kuivana, mutta tänä aamuna oli pissa lähellä ensimmäistä aluetta. Viedäkö kissa eläinlääkäriin vai oliko syynä, ettei kusen haju lähtenytkään huolellisesta puhdistusyrityksestä huolimatta? Kissa kävi eilen haistelemassa sitä kohtaa lattiasta missä se kustu maton pää oli viimeksi, mutta ei muuten käyny koko matolla. Kissa käyttäytyny normaalisti, mutta ekana pissapäivänä oli mielestämme vaisu kun ei pyytäny leikittämistä normaaliin ääneensä. Eilen kuitenki ollu reipas oma ittensä. Olen nähnyt, että käy pissaamassa hiekkalaatikollaan. En usko, että hiekkakaan poikkeaa sen kummemmin normaalista. Uros ja naaras jonku verran kinastelee keskenään, aamuviideltä niillä on aina "reviiritaistelu" kangaslaatikon herruudesta.