Yleinen lemmikkikeskustelu

Koiran elekieli tosiaan saattaa ärsyttää toista koiraa. Mun veljellä on Bichon frisé ja sen kanssa saa aina lenkillä pelätä isompia koiria. Pitää olla valppaana ja ei päästää lähietäisyydelle kohtaamistilanteissa. Taitaa bichoneilla olla jokin ominaisuus yleensäkin, että ne ärsyttävät isompia koiria. Monesti isommat koirat ärähtävät noille, ainakin tuolle kyseiselle Bichonille. Irti tuota bichonia ei voi pitää kuin metsässä, niin paljon on kaupungilla vaaran paikkoja pienelle.

Tuota olen lenkkeilyttänyt itsekin ja monesti on pitänyt kaapata bichoni syliin, kun pihasta on hyökännyt irti oleva isompi koira. Sitä ei aina arvaa, että onko se kohti juokseva koira ystävyyttä tekemässä vai vihaa täynnä. Muutaman koiran entuudestaan tuntee, joten tietää että tilanne ei ole uhkaava. esim. valtava newfoundlandinkoira ja muuten äreä pystykorva ovat hyviä kavereita tuon bichonin kanssa.

Kerran tuli paha tilanne tuntemattoman saksanpaimenkoiran tai vastaava monirotuisen kanssa. Olivat puistossa ja omistaja heitteli frisbeetä sen kanssa. Koira oli irti ja huomattuaan tämän bichonin lähti suorasuuntauksella kohti. En olisi kerennyt kaapata bichonia syliin, niin piti potkaista sitä saksapaimenkoiraa kylkeen. Siihen jäi saksalainen, kylkiluut sisään ja korisi vaan siinä. Kaikki tapahtui vaan nopeasti ja jotakin piti tehdä. Ei olisi voinut vaan jäädä toljottamaan, kun rakas bichoni revitään kappaleiksi. Olisihan siinä ollut pieni mahdollisuus, että se olisi ollut ystävällinen, mutta enpä katsonut sitä korttia. Sen koiran omistaja oli ihan pihalla tilanteesta ja piti mennä sanomaan, että käy hakemassa koira ja vie eläinlääkärille.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Varteenotettavana vinkkinä irtokoirien varalle. Ne kannattaa yksikertaisesti häätää. Se on ihan simppeliä. Kun koira lähtee tulemaan kohti polkaise jalkaa ja tee kädellä ja yläkropalla uhkaava ele, sekä huuda matalalla äänellä jotain tyyliin "häivy, pois, vittuperkelesaatana...". Jos ei sillä lähde, niin nakkaa vaikka avaimilla tai mitä nyt taskussa sattuu olemaan. Toki potkaistakin voi jos ei millään usko. Testattu on rotikoihin ja villakoiriin, toimii. :)
 
Kerran ärähtänyt koira lenkillä oikein kunnolla ihmiselle ja se nyt oli joku pulsu joka tuli taustalta lähelle kattoen koiraa silmiin ja muristen samalla niinku koira. Tietenkään se ei siinä 2-3 promillen tuubassa meikäläisen 'Tuossa nyt ei ole vittu mitään järkeä' huutoon reagoinu aiemmin. Poistuttiin max nopeaan etäisyydeltä. Joskus on myös urahtanu vähän matalasti, jos ihminen ei tee mitään muuta ku tuijottaa silmiin, mut sekin lakkaa kun ite ärähtää.

Koirien kanssa sit taas on vähän vaikeampi mennä lenkillä, kun junnuna tutustuttiin liikaa kokemattomana ja toi tuppaa nyt innostumaan liikaa muista koirista, joka sit laukaisee about kaikissa muissa koirissa vastareaktion ja sitten onkin jos jonkin sortin rähinää päällä. Edistytty tosin selkästi tuollakin saralla ja nykyään tulee usein lenkkejä ilman pörinöitä. Lähekkäin mentävät ohitukset on kyllä edelleen varsin hankalia, varsinkin jos sattuu vastassa olemaan rinta rottingilla menevä nuori uros (niinkuin toi omakin on) tai vaihtoehtoisesti tien poskeen istutettu koira joka tuijottaa koko matkan herkeämättä silmiin, mut kyllä nuokin on parempaan päin.
 
Koirien keskuudessa taitaa olla jokin käyttäytymiskoodi ja jos sen rikkoo, niin rähinät alkavat. Liian innokkaasti tuttavuutta tekevä saa nopeasti kuonolleen. Sitten taas jotkin rodut luonnostaan, kuten esim. labbikset eivät tunnu aiheuttavan vihaa muissa koirissa. Ja kuten aikaisemmin sanoin, niin monesti nuo pienet koirarodut taitavat olla ärsyttäjiä ja kerjäävät verta kuonostaan. Sellainen pieni bichoni olisi niin rohkeasti menossa tekemään tuttavuutta kehen vain, itsesuojeluvaisto puuttuu täysin. Suurpetokeskuksessa käytiin näyttämässä tuolle bichonille karhuja, niin se olisi hyökännyt sen 350kg painavan uroskarhun kimppuunkin.
Se on rodun ominaisuus, bichoni ei voi ollenkaan ymmärtää, ettei joku nyt tykkää siitä.

Koiria kannattaakin käyttää ”sosialisoitumassa”, eli tapaamassa muita koiria mahdollisimman paljon. Eri asia on sitten nuo sotakoirat, joita ei saa sosiaalisiksi seurakoiriksi millään. Ja vielä rauhan aikana niitä tässä maassa pidetään. Siihen ei auta nuo Elenyan taputtelu-ja läpsyttelyvinkit, kun sellanen tulee pikkukoiraa kohti.
 
Mikä on sotakoira? Mitä on taputtelu- ja läpsyttelyvinkki, jos mä sanon että kannattaa nakata jollain esineellä kohti. Hommaa kettinki tai kolinapurkki taskuun, niin kyllä lähtee. Mielummin mä häädän koiran helvettiin jo ennen kuin se on iholla, kuin että yritän erottaa sen omani kimpusta ja säästyn käymästä vieraaseen koiraan käsiksi. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka maalaisjärjeksi. Vielä ei ole yksikään koira tullut kohti jos sitä kohti jollain nakkaa ja huutaa samalla. Mä olen monta kertaa nähnyt kun pidetään omaa sesseä sylissä, tönitään ja kiljutaan jotain irtokoiraa pois. Sehän vaan innostuu siitä.
 
Tästä tulee paskamyrsky pakkiksen lemmikkiosion tietäen.

Mutta...Sotakoiria ovat ainakin saksanpaimenkoirat/susikoirat, molossit/mastiffit, dobermannit ja kaukasianpaimenkoira. Eli käyttötarkoitus on kaikkeen muuhun kuin yksityishenkilöille seura-tai metsästyskoiraksi.

Minulla itselläni on pohjanpystykorva. Aina metsässä sillä on radiopanta kaulassa, sillä koira pitää saada yöksi kotiin. Sillä täällä hoodeilla on susia ja ne rinnastan noihin sotakoiriin. Ne tappavat kylmästi ja on monta surullista tarinaa täältä, kun susi on syönyt metsästyskoiran. Metsässä koiran kanssa kohdatessa suden, niin kyllä susi saa luotia niskaansa. Eihän se susi tee ihmiselle mitään, kuten ei tee nuo molossitkaan, mutta toisen koiran ne tappaa. Ja kyllähän jotkut ovat ottaneet susiakin ”lemmikeiksi”, eli porukkaa on moneen junaan.
 
No joo kaukkareita en kyllä uhkailisi ja heittelisi millään. Hipsisin vähin äänin pakoon, jos semmoisen irti näkisin. Ne on kuitenkin aika oma lukunsa koiramaailmassa, eikä niitä onneksi paljon pyöri taajamissa. Eikä kyllä koirasusiakaan. Saksanpaimenet kyllä saa häädettyä jos vain tarpeeksi napakasti sen tekee. Niillä on nykyään niin huonot hermot, ettei tarvitse kuin pieraista ja ne pissaa alleen. :D
 
Suurpetokeskuksessa käytiin näyttämässä tuolle bichonille karhuja, niin se olisi hyökännyt sen 350kg painavan uroskarhun kimppuunkin.
Se on rodun ominaisuus, bichoni ei voi ollenkaan ymmärtää, ettei joku nyt tykkää siitä.
Niin, olen nähnyt monia bichoneita, jotka aggressiivisena räksyttää vastaantulijoille, sitähän sinä tarkoitit? :D Onpa minunkin koiran päälle sellainen tullut, onneksi omani on sen verran tervepäinen ettei se välitä aggressiivisista pikkukoirista. Mutta miksi oman koiran päälle tulossa olevasta räksyttävästä elukasta pitäisi pitää? Tosin uskon, että kyseessä ei ole välttämättä pelkästään ulkomuotojalostuksen tuoma geneettinen haitta rodulle (monissa suosituissa näyttelyroduissa on paljon esim. arkuutta ja muita luonneongelmia), vaan osittain myös kiinni siitä, että pieniä koiria menee paljon omistajille, jotka eivät välitä koirilleen opettaa tapakasvatusta, koska "ei ole pakko" (=pienen koiran pystyy hallita voimalla, ja pieni räksyttävä koira voi jonkun mielestä olla "hauska, kun se on niin rohkea"). Monesti seurakoirat myös lellitään piloille ja pidetään mamin mussukkana, eikä ymmärretä että ne on koiria.

Koiria kannattaakin käyttää ”sosialisoitumassa”, eli tapaamassa muita koiria mahdollisimman paljon. Eri asia on sitten nuo sotakoirat, joita ei saa sosiaalisiksi seurakoiriksi millään. Ja vielä rauhan aikana niitä tässä maassa pidetään. Siihen ei auta nuo Elenyan taputtelu-ja läpsyttelyvinkit, kun sellanen tulee pikkukoiraa kohti.
Tämä lausunto huvitti melko paljon. Sodassa (Suomessa) koiria käytettiin pääasiassa kolmeen eri tehtävään: 1. koirat etsivät rintamalta haavoittuneita (eivät siis syödäkseen ne haavoittuneet, vaan jotta heidät saadaan autettaviksi ja hoidettaviksi), 2. koirien pannassa välitettiin viestiä rintamalla pisteestä a pisteeseen b, eli ne juoksivat kahden pisteen välillä pannassaan kotelo, johon oli kirjoitettu viesti. Viestin menestyksellinen toimittaminen tarkoitti sitä, ettei viestikoiran saanut reagoida aggressiivisesti ihmisiin, eläimiin tai mihinkään muuhunkaan tehtävää hoitaessaan, ja 3. koiria käytettiin varoittamaan vihollisen läheisyydestä. Jos koira olisi alkanut aggressiivisesti haukkua haistaessaan vihollisjoukot, se ja koko sen komppania olisi aika hätäiseen ammuttu alas koiran paljastaessa heidän tarkan sijaintinsa viholliselle. Näiden lisäksi koiria käytettiin sodassa jonkin verran tarkastamaan alue pommeista, eli mieluummin uhrattiin koira (joita oli pakko-otettu armeijalle siviileiltä) kuin miehet. Onko sinun mielestäsi Everly suomenhevosenkin pito kiellettävä näin rauhan aikana, koska sehän jos mikä on "sotahevonen"?
 
Tuosta, että jotkut rodut ärsyttäisivät vastaantulijoita ulkonäöllään niin minusta homma menee pikemminkin niin, että koiran elekieli ärsyttää toista rodusta riippumatta ja elekieli taasen on sen omistajan osaamattomuuden/osaamisen aikaansaannosta. Seuratkaahan piruuttanne ulkoillessanne, kuinka moni koira kulkee tuolla omistajansa kanssa häntä sojottaen kohti taivasta, tuijottaa vastaantulijoita ja "ruoppii" ulostettuaan/virtsattuaan tai muita koiria nähdessään. Noista osa on mahtailevia eleitä (häntä & ruopiminen) sekä tuijottaminen uhkaavaa toiselle koiralle. Samalla ne kuvastavat myös sitä, ettei koira kunnioita sitä kävelyttäjäänsä niinkuin kuuluisi.

Tarkoitus ei mitenkään ole kerskailla omia koirankäsittelytaitoja, mutta meillä kun koirat elää oikeasti kurissa ja nuhteessa eläiminä ja niiltä vaaditaan aina hyvää käytöstä, niin ne kulkee tuolla ulkoillessa hännät alhaalla, pää alhaalla eivätkä taatusti mahtaile muille koirille silloin kun minä olen paikalla esim. ruopimalla. Koirina siis 5v amerikanbulldoggi uros ja 2v narttu. Koirat oikeastaan laahustaa löysällä hihnalla mun edessä tai seläntakana eikä ne eleillään provosoi muita. Keskittyvät haistelemaan hyviä pissoja tienposkesta. Mut jos antaisin noiden elää kuin pellossa kouluttamattomina ja lässyttäisin, lällyttäisin kuin lapselle niin rinta rottingilla kulkisivat ja siitä vaihtais sitten jo vastaantulevat ihmisetkin puolta. Sen verran uhkaavan näköisiä meinaan ovat isot koirat, joilla on vähän liikaa egoa annettu kasvaa.

Isot paimenkoirat/molossit yms. on mahtavia seurakoiria ja hienoja kumppaneita kunhan vaan on alussa ymmärretty millaisen koiran on itselleen hankkinut ja ottaa itse vastuun sen koiran kasvattamisesta ja kouluttamisesta.
Yksikään koirahan ei luonnostaan ole esim. remmirähjä. Kun ne pentuna lähtevät ulkoilemaan niin ovat ainoastaan kiinnostuneita vastaantulijoista ja ystävällisellä mielellä liikkeellä uskoen, että jokainen vastaantulija on "kaveri". Riippuu sitten ihan siitä koiranomistajasta, millaisen käyttäytymismallin haluaa koiralleen opettaa noihin ohitustilanteisiin. Paras sosiaalistamiskeino ei esimerkiksi ole se, et mennään pennusta asti tervehtimään jokaista vastaantulevaa koiraa ja viimeiset pari metriä se pentu vetää hihna kireällä innoissaan toisen luo.

Kuten ihmislapsi niin koirakin kokee eri kehitysvaiheita ja jossain 6kk iän jälkeen sen pennun avoimuus, rohkeus muuttuu varautuneisuudeksi ja joillakin roduilla suojeluvietit heräilevät. Nyt koira suhtautuukin kohtaamisiin ihan eri tavalla ja mitä osaamaton ihminen on sille saanut opetettua? No sen, että kun toinen koira tulee vastaan niin nostetaan kierroksia ja kiihdytään, onneksi olkoon! Kiihdyksissä olevasta mörkökautisesta tai suojelevasta koirasta tuleekin sitten useimmiten remmirähjä. Parasta sosiaalistamista on se, että koira opetetaan olemaan välittämättä vastaantulijoista ja koirakontaktit tarjotaan sitten hihnasta vapaana ollessa jossain muualla kuin kävelyteillä ja vain sellaisten koirien kanssa, jotka ovat käytökseltään tasapainoisia.
 
Kysymys leeluckylle. AB tekee tota ruopimista ainoastaan metsässä kun vapaana ilman pantaa? Kenelle se mahtailee? Minulle vai muille metsän eläimille?
 
Niin, olen nähnyt monia bichoneita, jotka aggressiivisena räksyttää vastaantulijoille, sitähän sinä tarkoitit? :D Onpa minunkin koiran päälle sellainen tullut, onneksi omani on sen verran tervepäinen ettei se välitä aggressiivisista pikkukoirista. Mutta miksi oman koiran päälle tulossa olevasta räksyttävästä elukasta pitäisi pitää? Tosin uskon, että kyseessä ei ole välttämättä pelkästään ulkomuotojalostuksen tuoma geneettinen haitta rodulle (monissa suosituissa näyttelyroduissa on paljon esim. arkuutta ja muita luonneongelmia), vaan osittain myös kiinni siitä, että pieniä koiria menee paljon omistajille, jotka eivät välitä koirilleen opettaa tapakasvatusta, koska "ei ole pakko" (=pienen koiran pystyy hallita voimalla, ja pieni räksyttävä koira voi jonkun mielestä olla "hauska, kun se on niin rohkea"). Monesti seurakoirat myös lellitään piloille ja pidetään mamin mussukkana, eikä ymmärretä että ne on koiria.

Minusta tuntuu, ettei suurintaosaa pikkukoirista pysty hallita millään. Omistajien mielestä siis. Jos se kahden kilon painoinen puuhka päättää pysähtyä keskelle jalkakäytävää tuijottamaan vastaantulevaa koiraa, ei sitä monenkaan omistajan mielestä vain saa siirretyksi siitä mihinkään. Siis ei vain saa. Lopuksi vielä vapautetaan flexin lukko, ja päästetään koira juuri ohittaneet koirakon persuuksiin kiinni.


Vielä tuosta irtokoirien häädöstä. Se toimii myös vahvana viestinä ja luottamuksenvahvistajana oman koiran kanssa. Se on yksi tapa vahvistaa luottamusta ja omaa johtajuutta. Koira näkee, että omistaja hoitaa tilanteet, sen ei tarvitse.
 
Kysymys leeluckylle. AB tekee tota ruopimista ainoastaan metsässä kun vapaana ilman pantaa? Kenelle se mahtailee? Minulle vai muille metsän eläimille?

Jotkut sanoo, että se ruopiminen on aina mahtailua ja tuossa tapauksessa se kohdistuu sinuun, mikäli ei oo muita ihmisiä tai koiria paikalla. Mut mä oon itse sitä mieltä, että jotkut koirat tekee sitä myös ihan siitä onnesta, kun saavat vapaana toteuttaa itseään. Mulla uros koittaa joskus ruopia kun on käynyt merkkailemassa ja selkeästi se on mahtailua joten sitä kielletään siitä. Nöyriä lapasiahan noista bulldogeista ei oikein saa eikä tarvettakaan oo. Aina ne vähän testaa ;) Kaverilla sitten taas on todella tottelevainen ja miellyttämisenhaluinen uros ja se nimenomaan näyttää ruopivan silloin kun on "onnessaan" vapaana :)

Minusta tuntuu, ettei suurintaosaa pikkukoirista pysty hallita millään. Omistajien mielestä siis. Jos se kahden kilon painoinen puuhka päättää pysähtyä keskelle jalkakäytävää tuijottamaan vastaantulevaa koiraa, ei sitä monenkaan omistajan mielestä vain saa siirretyksi siitä mihinkään. Siis ei vain saa. Lopuksi vielä vapautetaan flexin lukko, ja päästetään koira juuri ohittaneet koirakon persuuksiin kiinni.

Tää on oikeesti niin huvittavaa :D Täysikasvuinen ihminen pojottaa sen kirppukoiran kanssa keskellä tietä kun koira ei halua liikkua ja siinä sitten vaanitaan vastaantulijaa. Kohdalla sitten salamannopea syöksy rähjäten kohti.

Pari päivää sitten katselin kun isokokoinen mies meinasi vetää turvat alle parikymmenkiloisen cockerspanielin syöksähtäessä ojaan jonkun hajun perään. Muutaman kerran on itellä juossut jänis tien yli koirien edestä ja jos reaktiot on ollu sen verran hitailla, etten ehdi kieltää niin kyllähän se vähän potkasee kun noi koittaa "ampua" perään :D Pikkukoiran kanssa en kyllä enää kaatuilis ;)
 
Jotkut sanoo, että se ruopiminen on aina mahtailua ja tuossa tapauksessa se kohdistuu sinuun, mikäli ei oo muita ihmisiä tai koiria paikalla. Mut mä oon itse sitä mieltä, että jotkut koirat tekee sitä myös ihan siitä onnesta, kun saavat vapaana toteuttaa itseään. Mulla uros koittaa joskus ruopia kun on käynyt merkkailemassa ja selkeästi se on mahtailua joten sitä kielletään siitä. Nöyriä lapasiahan noista bulldogeista ei oikein saa eikä tarvettakaan oo. Aina ne vähän testaa ;) Kaverilla sitten taas on todella tottelevainen ja miellyttämisenhaluinen uros ja se nimenomaan näyttää ruopivan silloin kun on "onnessaan" vapaana :).

Mulla on sellainen mielikuva, että varsinkin silloin ruopimisessa on kyse mahtailusta, kun koira samalla tuijottaa omistajaansa. Meillä molemmat urokset yleensä silloin ruopivat, kun merkatessa pissaa ei enää tule kuin muutama tippa, niin silloin pitää vahvistaa tuota omaa hajua juuri ruopimisella (tassuista jää hajut).

Meillä vanhin koira on enemmän taikka vähemmän remmirähjääjä varustettuna suurella itseluottamuksella ja on tullut huomattua, että toiset koirat ärsyttävät enemmän kuin toiset. Erityisesti isot, karvaiset ja kippurahäntäiset koirat ovat pahoja, tosin syynä siihen taitaa olla se, että sen kimppuun on hyökännyt irrallaan oleva karjalankarhukoira ja saksanpaimenkoira, mutta sitten taas oman rotuisia ei hauku koskaan. Myös koirien elekieli vaikuttaa tosi paljon tuohon reagoimiseen, sillä esimerkiksi kerran eräällä lenkillä tuli näköpiiriin irrallaan oleva rottweiler ja poika oli hyvin hyvin hiljaa, ei päästänyt pihaustakaan. Tajusi varmaan, että nyt on parasta olla hiljaa. Sitä me ei olla osattu päättää, että haukkuuko se niitä muita koira ilosta vai mistä, sillä vaikka ääni saattaisi olla kova, niin pojalla kuitenkin häntä heiluu ja jos ei pääse toisen luo, niin alkaa vikinä. Mutta onneksi tuota rähjäämistä on saatu kuriin, tosin työtä se on vaatinut.
 
Mulla on sellainen mielikuva, että varsinkin silloin ruopimisessa on kyse mahtailusta, kun koira samalla tuijottaa omistajaansa. Meillä molemmat urokset yleensä silloin ruopivat, kun merkatessa pissaa ei enää tule kuin muutama tippa, niin silloin pitää vahvistaa tuota omaa hajua juuri ruopimisella (tassuista jää hajut).

Juu tuo on varmasti totta. Koiria tuolla ulkona seuraillessa on tullut huomattua, että monesti varsinkin uroskoirat toisen uroksen nähdessään nostavat ensin koipea ja sitten alkavat tuijottaa toista ja ruopia. Omaa urostani toi käytös selkeästi provosoi ja mahtailunahan se sen ottaa. Alkaa sitten nostaan ryhtiään et tuu tänne vaan mut kiellosta kyllä taas lopettaa ja rentoutuu. Ite kiellän koiria kaikesta toisia provosoivasta ja kiellän niitä jopa dominoimasta "kaverikoiriaan" silloin kun ite oon paikalla, eli hyppimästä selkään, tekemästä astumisliikkeitä toisille jne.
 
Meillä kans kielletään napakasti heti jos korvat nousee sellaiseen kyttäysmoodiin ohitettaessa. Jos korvat on rennosti, mutta häntä sojottaa tai herralla alkaa olla liika pollea ryhti, riittää rentoutumiseen sellainen cesar millan tsihautus ja napakka kosketus selkään. Mä en suvaitse myöskään yhtään mitään selkään nousuja tai muita alistamisia kaverikoirille. Nakkaan remmillä jalkoihin tehostukseksi kera perkeleen, jos ei usko. :D Tuo on aika herkkä dominoimaan ja tykkää testata mua.
 
Ja te luulette oikeesti, että se koira on ihminen ja tajuaa milloin se spurgu sanoo "mä tapan sut nyt" tai "annatko euron?".

Ette te nyt ymmärrä laisinkaan. Se, että joku örisee, ei tarkoita sitä, että koiran pitää alkaa uhittelemaan, koiran pitää pysyä ruodussa kunnes omistaja toisin määrää. Se on koira, tajuatteko te? Se ei osaa erotella oikeaa uhkaa harmittomasta ja jos se näyttelee hampaitaan milloin sattuu, on se oire siitä, että se voi käydä päälle samoin perustein väärässä kohtaa koska te annatte sen kovistella milloin kellekin. En lesottelis yhtään sillä, että koira näyttelee hampaitaan ihmisille, häpeisin ennemmin.

Kyllä se koira nyt vaan sattuu tajuamaan milloin on oikeasti tilanne päällä tai ei.
Meillä bullukka ei tykkää viinalta haisevasta naapurista, naapuri jos sattuu tulemaan pienessä maistissa alkaa armoton räkytys, jos taas koira huomaa että juttelen normaalisti räkytys loppuu.
Ei viitsi edes miettiä jos oikeasti tulisi vääriä vieraita miten kävisi. Tämäkin teksti on varmasti EGOILUA, koira tekee sen mihin se on jalostettu.

Miken kannattaa siten huudella noista Egoilu jutuista kun on omistanut vahtiviettisen koiran, ja kumota faktat.
Ei herneitä.

Toki tuo koiran räkytys voi osaltaa johtua myös siitä, kun koiran reviirille tullaan hieman huojuen/maistissa :D onpa tuo ollut vapaana pihassakin, vaikka naapuri tullut käymään, kun ei itellä ole mitää aihetta hermostua koira on myös rauhallinen.
 
Koirat on uskomattoman hyviä lukemaan ihmisen tunnetiloja.
Jos itse olet 'kärppänä', niin taatusti on myös koira.
Ei tarvi edes olla mikään suojelu/vartiokoira, vaan kaikki koirat tekee näin.
 
tää dokkari koirista oli aika jännä "Dogs Decoded: Nova"

Dokkarissa väitettiin, että ihmiset viestivät enemmän toisella kasvonpuoliskolla ja toiset ihmiset ekana alitajuisesti tsekkaavat sen puolen kasvoista. Dokkarissa referoitiin tutkimusta, jossa oli todettu, että koira tsekkaa samaisen puolen ihmisen kasvosta ekana mutta eivät toimi samoin toisten koirien/eläinten kanssa. Eli koira saattaisi osata lukea ihmisten tunnetiloja kasvoista paremmin kuin muut eläimet. Samaa asiaa tutkittiin myös apinoilla ja ne tsekkas satunnaisesti ihmisten kasvoja eivätkä samoin kuin koirat ja toiset ihmiset.
 
Aggressiivisuudesta ei ole tietoakaan mutta intoa ja vauhtia riittää niin pirusti. Aina pitäis mennä kovempaa. Ja jos mennään vaikka emäntää vastaan pysäkille niin pitää olla vähintään valonnopeus.
 
Menee ihan mahdottomaksi kun ollaan emännän kanssa mietitty vähän jos sitä vaikka koiran hankkisi. Ei vaan taida tulla, kun mieltymykset on niin erilaiset, että meinaa mennä aina tappeluksi. Emäntä haluaa pienen ja pörröisen ja minä keskikokoisen ja lyhytkarvaisen. Se minkä oikeastaan haluaisin olisi englanninbulldogi, mutta mun on ollut pakko antaa periksi vaikka kuinka paljon ja olisinkin valmis melkein mihin vain keskikokoiseen ja basenjitakin ehdotin tai samojedia. Mutta kun ei, kun emäntä ei osaa antaa periksi. Sen on pakko olla pieni ja pörröinen. En mä jumalauta ala käveleen tuolla pihalla minkään kleinspitzin kanssa pikkurilli pystyssä kuin joku höpsishomo. Viimeisetkin miehisyyden rippeet karisee sellaisen kanssa. Ei sen tartte olla mikään pitbull, mutta ei nyt herranjestas sentään mikään pieni ja pörröinenkään.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom