Yleinen lemmikkikeskustelu

Suosittelen hitsattua ja mahdollisimman tiheää seulaverkkoa siihen kanteen. Sitä löytyy rautakaupoista, mutta varo ettet hommaa sitä hitsaamatonta.
 
Miten pitkään narttukissa on kipeä leikkauksen jälkeen? Meillä tuo leikattiin perjantaina ja eilen vielä se oli todella kipeän oloinen ja apaattinen. Syö kyllä hyvin, mutta muuten sitten lähinnä on omissa oloissaan tai nukkuu. Kipulääkettä saa aamuisin. Haava on todella siisti kun eilen illalla katsottiin, eli ei ainakaan päälle näyt mitään merkkiä tulehduksesta tai vastaavaa. Onhan tuo nyt eläimen kokoon nähden iso haava, että ei se nyt ihme ole että on kipeä...

Siis munasarjat siltä vietiin perjantaina, milloin pitää olla huolissaan jos ei ala piristymään?
 
Timba79 sanoi:
Miten pitkään narttukissa on kipeä leikkauksen jälkeen? Meillä tuo leikattiin perjantaina ja eilen vielä se oli todella kipeän oloinen ja apaattinen. Syö kyllä hyvin, mutta muuten sitten lähinnä on omissa oloissaan tai nukkuu. Kipulääkettä saa aamuisin. Haava on todella siisti kun eilen illalla katsottiin, eli ei ainakaan päälle näyt mitään merkkiä tulehduksesta tai vastaavaa. Onhan tuo nyt eläimen kokoon nähden iso haava, että ei se nyt ihme ole että on kipeä...

Siis munasarjat siltä vietiin perjantaina, milloin pitää olla huolissaan jos ei ala piristymään?
Click to expand...

Voihan siltä kisulta mitata kuumeen mutta en olisi vielä huolissaan, jos syö hyvin kuitenkin ja haava on siistin näköinen. Kipulääkekin voi väsyttää. Kannattaa ehkä soittaa hoitaneelle eläinlääkärille, niin saa varminta tietoa.
 
Mun kissa oli sterilisaation jälkeen muutaman päivän hyvin pitkälti omissa oloissaan, pikkuhiljaa siitä sitten piristyi. Jos eläin syö ja juo normaalisti plus tarpeiden teko onnistuu niin en olisi kauhean huolissani :)

Edit. Mun kissa ois varmaan tappanu mut jos sen ois pitäny pitää tota leikkaussukkaa aka kortsua.
 
Joo, syö se ihan hyvin ja käy tarpeillaan. On vaan vähän omissa oloissaa ja apaattinen. Täytyy soitella eläinlekurille jos se ei tuosta ala tokeneen.

Tuntuu muuten hurjalta ajatukselta pitää tuota kortsua kaksi viikkoa kun tuo haava on sisältä ommeltu itse sulavilla ja ihohaava liimattu. Miksi helvetissä sitä täytys kaks viikkoo pitää kun se ei siitä mitään pääse repiin irti? Viikon jälkeen ei enää tulehdusriskiä liene ole...täytyy tästäkin varmaan kysästä lekurilta.
 
Meiän koiruus on kyllä melko arka ja pelokas. Ei ihmisiä kohtaan ollenkaan vaan muita koiria. Varauksellisesti menee vastaan ja jos vastapuoli on vanha/rauhallinen niin silloin tää koira innostuu leikkimään. Jos taas vastapuoli on innokas ja tulee joko tohinalla päälle tai muuten vaan osoittaa innostuneisuuden merkkejä, meiän koira painaa häntä koipien välissä pakoon. Koirapuistossa tänään kaks dogia tuli puistoon, tää meidän tiibetinspanieli kaks kertaa pienempänä ihan häntä koipien välissä. Itse otin oman koirani hihnaan, mutta nää kaks muuta päästettiin heti portilla vapaaksi ja ne innostuneina ryntäs meitä kohti. Välillä tipsu koitti haistella, mutta nopeesti karkuun jos jompi kumpi käänty kohti. Toinen isommista koirista luuli meiän koiran juoksentelun leikkimiseksi vaikka paineli karkuun ja innostu sitten leikkimään. Meiän koira taas ei sitä leikkinä ymmärtänyt vaan karkumatka jatkui.
Auttaako tuohon iän mukana tuleva varmuus (nyt reilun vuoden vanha) vai onko omistajilla jotain mahdollisuuksia vaikuttaa tohon? Likkaystävän porukoilla on kolme tipsua, josta tuo meidänkin on otettu. Näiden kanssa ollut tekemisissä syntymästään lähtien eikä mitään ongelmia. Tosin jos noista kolmesta joku haukkuu jotain, on meidän pelkuri heti taka-alalla. Olisi tuo puistoilu pirusti nautinnollisempaa jos koira uskaltaisi tutustua muihin koiriin.
 
Googlailepas jotain vaikka "koiran itsetunnon vahvistaminen" tai vastaava ja lueskele. Kannattaa esim. leikkiä ja antaa koiran voittaa ja tuottaa muitakin onnistumisia ja tosiaan niiden tuttujen koirien kanssa koittaa alkuun.

Täällä taas vastakkaista menoa eli ego on vähintään leijonan tasoa. :D
 
En tiedä pitäisköhän tehdä koulutukselle keskustelu erikseen, mutta kysytään nyt täällä. Mä oon nyt pikkuhiljaa ruvennut raakaruokkimaan tuota koiruutta. Raakoja luita se on toki saanut elämänsä nappulan ohella, joten mikään uusi juttu tuo raaka ei sinänsä ole. Se ei puolusta ruokaansa multa tai mieheltä, mutta kissoilta se on nyt ruvennut puolustamaan. Just äsken se veti hirveän ärinähaukun, kun toinen kissa erehtyi menemään ohi tämän syödessä rustoluuta keittiönlattialla. Komensin tietty ja se lopetti, mutta ei se auta kuin sen hetken. On se ärissyt muutenkin kissoille luistansa tässä viimeaikoina. Se on nyt vähän yli vuoden, joten vietitkin voi puskea pintaan voimallisemmin kuin ennen. Onkohan tuohon mitään ratkaisua millä sen saisi kitkettyä pois, vaiko siirtää koira syömään johonkin syrjempään? Turha ehdottaa selättämistä tai väittää raakaruoan aiheuttavan aggreilua. En usko kumpaankaan.
 
Murkkuikä se vaan puskee.
Ei kai tota kissoille ärinöintiä niin helposti pysty kitkee pois, itse koittaisin siedättää niin että kissat voi olla hieman lähempänäkin vaikka koira söiskin.
Oma rauhallinen paikka on kyllä aina hyvä.:)
 
DaddaRaa sanoi:
Olisi tuo puistoilu pirusti nautinnollisempaa jos koira uskaltaisi tutustua muihin koiriin.
Click to expand...
Mä suosittelisin että jättää puistoilut kokonaan väliin jos siellä on riehakkaita isompia koiria, ja poistumaan heti jos sinne tulee riehakkaita koiria. Parempi keskittyä rohkaisemaan sitä koiraa sille turvallisessa ympäristössä, jossa se nauttii olostaan. Pienelle koiralle isot koirat on uhkaavia, ne lähestyy koiraa "ylhäältä", joka on koirilla dominoiva signaali. Parempi totuttaa koira isompiin lajitovereihin pikkuhiljaa.
Ei ne koiratkaan aina osaa "puhua" koiraa toisilleen, lähinnä jalostuksen takia. Esim. mopsit, sharpeit ym.. on jalostettu sen näköisiksi että monet koirat kokevat ne uhkaaviksi vaikka ne olisivatkin avoimia ja iloisia.
 
Oi koirakuiskaajat. Mulla on ongelma. Meillä on 2 kovapäistä urosta ja varsinkin toinen on todellinen jääräpää. Nyt sitten ei enää voi antaa kummalekaan mitään luuta tai purulelua sillä sitä ei tule syötyä vaan vahdittua. Kumpikin vahtii omissa nurkassaan sitä "herkkua" ja ei tarvitse kuin kuulua risahdus niin alkaa rähinä. Mulle ei rähistä mutta kaikelle muulle. Olisi kuitenkin hampaiden takia ja muutenkin hyvä välillä antaa noille jotain järsittävää mutta vituttaa kun se on vaan sellaista vahdintaa. Vaikka laittaisin koirat eri huoneisiin niin silti vaan vahditaan.
Ideoita?
 
Pidät urokset erillään. Annat niille omat luut siten, ettei toinen näe mitä toiselle annat.
Miten ne muuten tulee toimeen keskenään? Ovatko samoissa tiloissa yleensä, vai vain silloin kun ihmisiä kotona? Mitä rotuja?
Kovapäisille saman sukupuolen edustajille monesti toimivin ratkaisu on pitää ne erillään, ainakin silloin kun ei ole isäntää talossa. Jos isännän ollessa talossa rähinöitä tulee, niille pitää näyttää ettei se ole hyväksyttävää. Ei aina toimi sekään.
 
Elenya sanoi:
En tiedä pitäisköhän tehdä koulutukselle keskustelu erikseen, mutta kysytään nyt täällä. Mä oon nyt pikkuhiljaa ruvennut raakaruokkimaan tuota koiruutta. Raakoja luita se on toki saanut elämänsä nappulan ohella, joten mikään uusi juttu tuo raaka ei sinänsä ole. Se ei puolusta ruokaansa multa tai mieheltä, mutta kissoilta se on nyt ruvennut puolustamaan. Just äsken se veti hirveän ärinähaukun, kun toinen kissa erehtyi menemään ohi tämän syödessä rustoluuta keittiönlattialla. Komensin tietty ja se lopetti, mutta ei se auta kuin sen hetken. On se ärissyt muutenkin kissoille luistansa tässä viimeaikoina. Se on nyt vähän yli vuoden, joten vietitkin voi puskea pintaan voimallisemmin kuin ennen. Onkohan tuohon mitään ratkaisua millä sen saisi kitkettyä pois, vaiko siirtää koira syömään johonkin syrjempään? Turha ehdottaa selättämistä tai väittää raakaruoan aiheuttavan aggreilua. En usko kumpaankaan.
Click to expand...

Pakko kysyä että onko toi ongelma? Siis onko niiden kissojen pakko saada mennä siihen kun se koira syö? Ne kissat nimittäin oppii kyllä sen, ettei siihen koiran ruokapaikalle kannata mennä.

Edit: mutuna siis tuo että ne kissat oppis sen, mulla ei niin paljon kokemusta kissoista oo
 
^ Eivät kissat mene koiran ruokapaikalle, ei niitä edes kiinnosta sen syömiset. Koira vetää pultit jo siitä, kun ne edes ilmestyy näköpiiriin tai kävelee kaukaa ohi silloin kun se syö. Se on vähän hankalaa, kun ei me kuitenkaan asuta missään kartanossa, jossa saa oman siiven koiran syömiselle rauhoitettua. :D Nämä em. ärräilyt on alkaneet niin että kissa on muina miehinä ollut menossa ohitse jonnekin omiin puuhiinsa ja koira on saanut hepulin. Kurinpidon ansiosta koira jo jonkin verran luottaa siihen, että kissat ei vie siltä luuta, vaikka olisikin kolmen metrin päässä. Myös se että siirsin sen keittiön nurkkaan syömään keskilattialta.
 
Orgasmatron sanoi:
Pidät urokset erillään. Annat niille omat luut siten, ettei toinen näe mitä toiselle annat.
Miten ne muuten tulee toimeen keskenään? Ovatko samoissa tiloissa yleensä, vai vain silloin kun ihmisiä kotona? Mitä rotuja?
Kovapäisille saman sukupuolen edustajille monesti toimivin ratkaisu on pitää ne erillään, ainakin silloin kun ei ole isäntää talossa. Jos isännän ollessa talossa rähinöitä tulee, niille pitää näyttää ettei se ole hyväksyttävää. Ei aina toimi sekään.
Click to expand...

No niinhän mä teenkin ja niin tuossa kirjoitinkin....... Ja muuten tulevat toimeen ja olevat samoissa tiloissa.
 
Ostin 4kk ikäiselle pennulle tuollaisia raakoja naudan ydinluita. Ajanvietettä ja hammaskiveä ajatellen luut ostin. Ei ole tarkoitus pelkkään raakaruokintaa tmv. siirtyä.

Kaupassa ne oli pakkasessa ja kotonakin pistin pakastimeen. Kannattaako tuollainen antaa pennulle ihan vaan jäisenä? Kuinkas hyvin sulanut luu säilyy lämpimässä, vai pitäiskö se laittaa välillä takas pakkaseen?
Tuli vähän huonosti selvitettyä käyttöohjeita sieltä eläinkaupasta enkä googlettaakkaan osannut. Hyvät linkit (kirjat) aiheeseen myös kelpaa.
 
Mä annan jäisenä koska en malta sulatella jääkaapissa ja kuvittelen sen olevan siistimpää kaluttavaa, kaluamisen (ja lihan sulamisen) jälkeen en ole välillä palautellut pakastimeen vaan jos ei kerralla syödä niin jääkaappiin menee odottelemaan seuraavaa jyrsimishetkeä
 
Vittu kun lämpenisi jo kelit ja sulais noi lumet. Meinaa pää hajota kun tuo pentu ei halua juosta ulkona vaan riehua pelkästään sisällä. Saksanseisojanpentu, joka ei halua juosta ulkona. Siinä on kyllä ongelma, johon en osannut varautua etukäteen...
 
Back
Ylös Bottom