Yleinen lemmikkikeskustelu

Kärjistettynä kyllä. Samalla lailla seurakoiria lopetetaan "luonnevian" takia ja tämä on yleisesti hyväksyttyä. Jos koira laitetaan tiettyä käyttötarkoitusta varten, niin sen tulee siihen myös soveltua. Sitä en hyväksy että nuori koira lopetetaan toimimattomana, koska tällöin on yleensä vika omistajassa.

En minä ainakaan hyväksy koirien lopettamista sen takia että niitä ei ole koulutettu oikein mutta jos ne hyökkivät kimppuun tai muuten ovat oikeasti vaarallisia niin tietenkin ne pitää lopettaa.

Mitähän meidän massalla pitäsi sitten nyt tehdä kun ei ole gallialaisia joita syödä ? Voisin alkaa naapureita sen kanssa tappamaan kun siihenhän se on alunperin tehty.
Kyllähän näillä tietenki on metsästettykkin mutta suomessa ilmeisesti kielletty pysäyttämällä metsästävien koirien käyttö.

Minä en intä asiasta enempää, minun mielipide ei varmasti tuosta ihan helpolla muutu.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Laitoin joskus omista koirista useitakin kuvia tänne, mutta luovuin siitä, ja ylipäätään niistä kirjoittelustakin liki kokonaan, koska täällä ei herätä minkäänlaista keskustelua tai kiinnostusta muut koirat, kuin nuo kaikki taistelukoirat ja muut vastaavat..

Vaikka nyt kukaan ei välttämättä viestejä täällä kommentoi, ei tarkoita sitä etteikö niitä kukaan tykkäisi lukea. Ite tykkään lukea sun metsäreissuista, mutta kommentointi on jäänyt vähän vähellä. Voin mä jatkossa laittaa sulle replynä "kiva tarina =)" jos niitä alkaisi sitten taas tulemaan.

Kirjoita niitä lisempää, mukavia oikeasti lukea.
 
Haha Func, mulla on omalla koiralla täsmälleen samat ilmeet ja eleet.
Täsmälleen samalla tavalla tulee kuono ja toinen tassu pyödälle haistelemaan että josko nyt tippuisi jotain. Aina kun menee pöytään syömään niin koira tulee siihen päätyyn istumaan hetkeksi. Tosin koskaan ei ole ruokaa pöydästä saanut, niin nopeasti menee sitten tuolin alle makaamaan ja odottelemaan jos jotain muruja tippuu, tai sitten sohvalle vartioimaan.
 
En vain ymmärrä kyllä nyt pointtia, jos metsästyskoira ei metsästä niin se pitää ampua? Jos husky ei vedä niin se pitää ampua? Jos paimenkoira ei paimenna niin se pitää ampua?

"Paras jalostuksen apukeino on Parabellum" on joku vanha koiramies todennut. Se, että toimimattomat koirat ovat joutuneet monttuun on taannut sen tosiasian, että meillä vielä on hyviä metsästyskoiria. Näyttely- ja seurakoirathan on jo pilattu lähes täysin. Helvetin sairaita, lisääntymishaluttomia, lähes liikuntakyvyttömiä jne.

En nyt omiani ampuisi jos eivät toimi, mutta ei niillä myöskään siinä tapauksessa pentuja teetettäisi. Ei todellakaan.




Ps. En minäkään keksi mitään järkevää käyttöä molossikoirille kaupungissa :D
 
Vaikka nyt kukaan ei välttämättä viestejä täällä kommentoi, ei tarkoita sitä etteikö niitä kukaan tykkäisi lukea. Ite tykkään lukea sun metsäreissuista, mutta kommentointi on jäänyt vähän vähellä. Voin mä jatkossa laittaa sulle replynä "kiva tarina =)" jos niitä alkaisi sitten taas tulemaan.

Kirjoita niitä lisempää, mukavia oikeasti lukea.

Vähän sama vika. Mukavahan noita metsäkuvia on katsella ja kuulla juttuja metsällä toimivista koirista mutta kommentointi itelläni ainakin jäänyt vähiin kun en tosta metsästysasiasta hirveästi ymmärrä.
Iso osa pakkislaisista asuu varmasti kaupungissa ja siksi ollaan osittain erkaannuttu tuollaisista perinteisistä harrastuksista.

Taistelukoirat nostattaa muutenkin ihmisten tunteita kun katsoo vaikka keltaista lehdistöä. Ketään ei oikein kiinnosta jos metsäkoira puree ihmistä mut auta armias jos kyseessä on vaikka staffi niin jo " taistelukoira raateli ".
 
Taistelukoirat nostattaa muutenkin ihmisten tunteita kun katsoo vaikka keltaista lehdistöä. Ketään ei oikein kiinnosta jos metsäkoira puree ihmistä mut auta armias jos kyseessä on vaikka staffi niin jo " taistelukoira raateli ".

Itse olen hieman jäävi sanomaan suuntaan tai toiseen. Mutta olen jo pitempään ollut siinä käsityksessä että seurakoirat ja taistelukoirat on kyllä noissa ikävissä tilastoista(puremat,kodinvaihtajat jne) varsin paljon edellä varsinaisia metsästyskoiria.
Myöskään en tunne yhtään metsästäjää joka olisi pystynyt ampumaan koiransa. Suurin osa äijistä vetistelee tuolla nuotiolla parin kaljan jälkeen koiriensa perään jos esim susi viennyt tai muuten aika jättänyt.
 
Mulla tää topicci kuuluu ainakin ihan lemppareihin täällä vaikken paljoa itse tähän kirjottelisikaan! Ensimmäistä kertaa elämässä tilanne ettei ole mitään eläimiä, ni on niin kiva lueskella muiden juttuja:). Joten kertokaa vaan elukoistanne ja kuvat on kivoja!
 
Itse olen hieman jäävi sanomaan suuntaan tai toiseen. Mutta olen jo pitempään ollut siinä käsityksessä että seurakoirat ja taistelukoirat on kyllä noissa ikävissä tilastoista(puremat,kodinvaihtajat jne) varsin paljon edellä varsinaisia metsästyskoiria.
Myöskään en tunne yhtään metsästäjää joka olisi pystynyt ampumaan koiransa. Suurin osa äijistä vetistelee tuolla nuotiolla parin kaljan jälkeen koiriensa perään jos esim susi viennyt tai muuten aika jättänyt.

Oot ihan oikeassa. Metsästyskoiria on Suomessa paljon, mutteivat ne loista noissa tilastoissa ja mielestäni syy on se, että metsällä käyvät ihmiset pitävät koiraa eläimenä, työkaluna ja osaavat hyödyntää sen viettejä sekä muutenkin ovat lähempänä "villiä luontoa" kuin kaupunkilaiset. Kaupunkilaisille koira on jotain ihan muuta, 3x päivässä lenkkikaveri ja kotona monesti huomion keskipiste. Onhan mullakin periaatteessa metsästyskoiria, amerikanbulldogeja kaksikin kappaletta ja molempien koirien lähisukulaisista osaa on käytetty USA:ssa villisian metsästykseen sikaa puremalla pysäyttävänä koirana. Kun oon valinnut toistaiseksi asua rodun kanssa kaupungissa niin mun on vaan huomioitava ne vietit erilaisia harrastuksia ja riittävää liikuntaa tarjoamalla, kouluttamalla ja pitämällä koiraa eläimenä kuten ne metsämiehetkin. Eihän näitten kanssa muuten mitenkään nautinnollista olis elämä, itselle eikä koirillekaan. Itse kyllä kunnioitan suuresti niitä, jotka edelleen pystyy ja käyttää koiraa johonkin oikeaan tarkoitukseen esim. sinne metsälle. Se on koiranelämää jos mikä :)
 
Itse olen hieman jäävi sanomaan suuntaan tai toiseen. Mutta olen jo pitempään ollut siinä käsityksessä että seurakoirat ja taistelukoirat on kyllä noissa ikävissä tilastoista(puremat,kodinvaihtajat jne) varsin paljon edellä varsinaisia metsästyskoiria.
Myöskään en tunne yhtään metsästäjää joka olisi pystynyt ampumaan koiransa. Suurin osa äijistä vetistelee tuolla nuotiolla parin kaljan jälkeen koiriensa perään jos esim susi viennyt tai muuten aika jättänyt.

Itse tunnen yhden ja se on isäni. 15 vuotiaan metsästyskumppaninsa lopetti oman käden kautta. Oli kova paikka itsekullekkin.

EDIT: itseasiassa kaksi. kaveri kans lopetti koiransa, tosin tämä koira oli ollut pitemmän aikaa metsästyskoirana kaverin isällä joka ei itse pystynyt tätä lopettamaan.
 
Itse tunnen yhden ja se on isäni. 15 vuotiaan metsästyskumppaninsa lopetti oman käden kautta. Oli kova paikka itsekullekkin.
Tuo on kyllä kova koetus. Minä oon saattanu elukkani viimeisille matkoilleen, mä koen olevani vastuussa siitä et alusta loppuun mennään yhdessä. Omalla kädellä en ehkä pystyis, muuten kun ihan hätätilanteessa. Tuommoset tilanteet onkin monesti semmosia ettei tunteille saa antaa valtaa, vaan jos eläin on vaikka vakavasti loukkaantunu ja valtavissa kivuissa, ihmisen täytyy pystyä päästämään eläin tuskistaan. Nuitakin tilanteita kannattaa miettiä jo siinä vaiheessa kun niitä eläimiä on hankkimassa.. Liikaa näkee vanhoja ja/tai sairaita eläimiä joita pidetään hengissä vaan sen takia kun omistaja ei pysty päästämään irti, ts. ajatellaan vaan omia tunteita. Ihan järkyttävä ajattelutapa. Mä en oo (vielä) kokenu läheisten ihmisten kuolemia mummoa lukuunottamatta, ja voin kertoa et kovin paikka elämässä oli se kun oma koira nukkui pois mun sylissä.
 
Tuo on kyllä kova koetus. Minä oon saattanu elukkani viimeisille matkoilleen, mä koen olevani vastuussa siitä et alusta loppuun mennään yhdessä. Omalla kädellä en ehkä pystyis, muuten kun ihan hätätilanteessa. Tuommoset tilanteet onkin monesti semmosia ettei tunteille saa antaa valtaa, vaan jos eläin on vaikka vakavasti loukkaantunu ja valtavissa kivuissa, ihmisen täytyy pystyä päästämään eläin tuskistaan. Nuitakin tilanteita kannattaa miettiä jo siinä vaiheessa kun niitä eläimiä on hankkimassa.. Liikaa näkee vanhoja ja/tai sairaita eläimiä joita pidetään hengissä vaan sen takia kun omistaja ei pysty päästämään irti, ts. ajatellaan vaan omia tunteita. Ihan järkyttävä ajattelutapa. Mä en oo (vielä) kokenu läheisten ihmisten kuolemia mummoa lukuunottamatta, ja voin kertoa et kovin paikka elämässä oli se kun oma koira nukkui pois mun sylissä.

Se on kyllä totta että eläimestä pitää osata myös päästää irti. Tällä meidän koiralla ei yksinkertaisesti takajalat enää kantaneet ja sääliksi sitä kävi kun hinku oli kova vieläkin päästä metsälle mutta kun ei pysty niin ei pysty. Kyseessä oli siis karkeakarvainen saksanseisoja.

2yyrzus.jpg


Kuvassa ei ole kyseinen koira, mutta samanlainen oli väritykseltään kuin tämä yksilö.
 
Perustelut? Monen molossikoiran käyttötarkoitus on seurakoira. Eikö se ole järkevä käyttötarkoitus?

Ennen olisin vastannut, ettei ole, mutta nykyään olen hieman pehmennyt :D

Miksi sen seurakoiran pitää olla tuollainen möhkö? Onko muita syitä kuin omistajan ego? Onko noista lenkkiseuraksi muille kuin huonokuntoiselle?

Ei tässä nyt kovin vakavissaan olla, onhan meilläkin(naisella) seurakoira. Keskikokoinen villakoira, mukava rapsuteltava ja aina valmis päikkäreille sohvalla. Painaa 6kg, eli juuri sopivasti jalkojen lämmittämiseen. Helvetin herkkävatsainen ja luonteessakin olisi hivenen viilaamista. Ei taida tulla toista (nainenhan sen sitten päättää).
On vain ihan mielenkiintoista kuunnella ihmisten perusteluja miksi he ovat valinneet itselleen juuri kyseisen rodun edustajan.
 
Tuosta metsästyskoirien ampumisesta vielä. En mä ihan varauksetta hyväksy ajatusta siitä että koira pistetään pois päiviltä jos ei se toimi metsällä, eikä kaikki sitä toki teekään. Enkä ihan heti usko että kukaan kovin järkevä ampuu koiransa ensimmäisestä väärästä toiminnasta. On sille lopettamiselle olemassa kuitenkin perusteltuja syitäkin. Kaikki koirat on jalostettu johonkin. Seurakoira on jalostettu seuraksi ja jos se on luonnevikainen, eikä ole näinollen hyvä seurakoira, usein se päädytään viemään piikille.

Miten metsästyskoirat eroaa tästä sitten. Ne on jalostettu metsästykseen, eivätkä kaikki metsästyskoirat sovellu oikein sisälle pelkiksi seurakoiriksi. Sulla on siis pihassa koira, joka ei vaikkapa pysy jäljellä, mutta vaistot on silti vahvat ja jälkeä lähdetään ajamaan kuitenkin aina kun vainu saadaan. Miten pidät sellaista pelkkänä seurakoirana, jos sulla on muitakin koiria jotka vie aikaa? Sellainen koira todennäköisesti turhautuu, vaikka sitä ulkoilutettaisiin kuinka, kun ei se pääse tekemään mihin se on luotu ja koulutettukin. Irtipito niin ja näin, kun se kuitenkin lähtee jotain jälkeä ajamaan, vaikkei jäljellä pysykään. Mielestäni lopettaminen on tuolloin paljon parempi kuin joku tarhanperälle unohtaminen, kun ei toimimattomasta metsästyskoirasta välttämättä saa kunnollista kotikoiraa kenellekään muullekaan. Jos nyt sitten yhden kanssa joten kuten selviäisi, niin mitäs sitten jos tuollaisia koiria siunaantuu useampi ja metsästys kuitenkin on tärkeä osa elämää? Ei se ole niin mustavalkoista. On varmasti kuitenkin metsästyskoiria jotka voi antaa seurakoiriksi eteenpäinkin.

Tämä ihan siltä pohjalta, mitä olen jutellut metsästyskoiria omistavien ystävieni kanssa. Heiltä ei tosin ole lopetettu yhtään koiraa toimimattomana, yksi sen takia että sillä ei ollu luolassa mitään itsesuojeluvaistoa vaan puretutti itsensä siellä aina aivan palkeenkielille. Heillä on siis aika paljon metsästyskoiria, kolme ajokoiraa, kaksi kettaria ja yksi suomenpystis.
 
Oot ihan oikeassa. Metsästyskoiria on Suomessa paljon, mutteivat ne loista noissa tilastoissa ja mielestäni syy on se, että metsällä käyvät ihmiset pitävät koiraa eläimenä, työkaluna ja osaavat hyödyntää sen viettejä sekä muutenkin ovat lähempänä "villiä luontoa" kuin kaupunkilaiset. Kaupunkilaisille koira on jotain ihan muuta, 3x päivässä lenkkikaveri ja kotona monesti huomion keskipiste. Onhan mullakin periaatteessa metsästyskoiria, amerikanbulldogeja kaksikin kappaletta ja molempien koirien lähisukulaisista osaa on käytetty USA:ssa villisian metsästykseen sikaa puremalla pysäyttävänä koirana. Kun oon valinnut toistaiseksi asua rodun kanssa kaupungissa niin mun on vaan huomioitava ne vietit erilaisia harrastuksia ja riittävää liikuntaa tarjoamalla, kouluttamalla ja pitämällä koiraa eläimenä kuten ne metsämiehetkin. Eihän näitten kanssa muuten mitenkään nautinnollista olis elämä, itselle eikä koirillekaan. Itse kyllä kunnioitan suuresti niitä, jotka edelleen pystyy ja käyttää koiraa johonkin oikeaan tarkoitukseen esim. sinne metsälle. Se on koiranelämää jos mikä :)
Useimmat koirat pystyy kyllä elämään ihan onnellisena kaupungissakin mutta se vaatii tosiaan panostamista ja tietoakin. Yks pahimmista asioista on nää muoti-ilmiöt kuten esim. täällä terrierimaailmassa tv-mainosten ja jumalattoman söpöysvillityksen aiheuttama buumi kettuterriereissa ja russeleissa. Lapsille vaan söpö pieni metsästysterrieri, tuloksen voi jokainen arvata.
 
Ennen olisin vastannut, ettei ole, mutta nykyään olen hieman pehmennyt :D

Miksi sen seurakoiran pitää olla tuollainen möhkö? Onko muita syitä kuin omistajan ego? Onko noista lenkkiseuraksi muille kuin huonokuntoiselle?

Ei tässä nyt kovin vakavissaan olla, onhan meilläkin(naisella) seurakoira. Keskikokoinen villakoira, mukava rapsuteltava ja aina valmis päikkäreille sohvalla. Painaa 6kg, eli juuri sopivasti jalkojen lämmittämiseen. Helvetin herkkävatsainen ja luonteessakin olisi hivenen viilaamista. Ei taida tulla toista (nainenhan sen sitten päättää).
On vain ihan mielenkiintoista kuunnella ihmisten perusteluja miksi he ovat valinneet itselleen juuri kyseisen rodun edustajan.

En osaa vastata kuin omalta puoleltani, mutta itselleni koirat "seurakoiria" joiden kanssa on mukava mm. ulkona touhuta kaikenlaista. Riippuu varmasti molossikoirasta onko siitä lenkille, mutta varmasti suurin osa molossikoirista juoksee keskivertopakkislaista :D pidemmälle ja nopeammin, että kyllä suurin osa lenkillä pärjää. Mun mielestä koiralle kaupunki ei ole paras mahdollinen ympäristö, ja jahka kun täältä on mahdollista muuttaa vähän lähemmäs luontoa niin saa omatkin hurtat käyttää enemmän vaistojansa mm. vartioinnin suhteen ja pääsee luontoon vielä useammin. Alkuperäiseen kysymykseen sen verran, etten osaa osaa vastata siihen miksi kukin valitsee minkäkin koiran. Samaan käyttötarkoitukseen voi olla niin monenlaista koiraa, enkä osaa ajatella niinkään että defaultti "seurakoirille" pitäisi olla keskikokoinen villakoira. Ihan yhtä hyvin se voi olla "möhkö" :)
 
En osaa vastata kuin omalta puoleltani, mutta itselleni koirat "seurakoiria" joiden kanssa on mukava mm. ulkona touhuta kaikenlaista. Riippuu varmasti molossikoirasta onko siitä lenkille, mutta varmasti suurin osa molossikoirista juoksee keskivertopakkislaista :D pidemmälle ja nopeammin, että kyllä suurin osa lenkillä pärjää. Mun mielestä koiralle kaupunki ei ole paras mahdollinen ympäristö, ja jahka kun täältä on mahdollista muuttaa vähän lähemmäs luontoa niin saa omatkin hurtat käyttää enemmän vaistojansa mm. vartioinnin suhteen ja pääsee luontoon vielä useammin. Alkuperäiseen kysymykseen sen verran, etten osaa osaa vastata siihen miksi kukin valitsee minkäkin koiran. Samaan käyttötarkoitukseen voi olla niin monenlaista koiraa, enkä osaa ajatella niinkään että defaultti "seurakoirille" pitäisi olla keskikokoinen villakoira. Ihan yhtä hyvin se voi olla "möhkö" :)

Vastaaminen on toki henkilökohtaista ja vapaaehtoista :)
Omalla kohdallani olen vain joskus kauan sitten yrittänyt perustella itselleni miksi juuri eräs rotu sopisi minulle parhaiten sillä hetkellä. Kaikki järkiperusteet sopivat paremmin oikeastaan muihin rotuihin ja lopulta tarve koko koirallekin jäi epäselväksi. Perusteluna oli siis vain enää: "Mutku mä haluuun..." :D
Jätin sitten onneksi sen koiran hankkimatta.

Metsästyskoirissa asioiden perustelu onkin sitten paljon helpompaa, ainakin minulle.
 
Empä minäkään osaa tuohon oikein vastata muuta kuin että "rakkaus" molossikoiriin syttyi jo arviolta 9vuoden ikäisenä kun naapuriin muutti iso bullmastiffinarttu. Oli pitkässä köydessä kiinni Hiacen peräkoukussa kun perheen isäntä teki autoremontteja pihassa ja siitä kun viikarina ajeli fillarilla ohi niin auton perä liikkui soralla sivusuunnassa koiran näyttäessä, että ollaan sen reviirillä. Muut muksut pelkäs koiraa, minä aloin kunnioittaa. Nimenomaan kunnioitus sitä henkistä ja fyysistä voimaa ja rotuhistoriaa kohtaan taitaa olla se vetovoimaisin juttu mulla. Koirakuume kun yllätti vuotta myöhemmin niin rotuhaaveina oli bullmastiffi, rottweiler, dobermanni, tanskandogi, bordeauxindogi ja bouvier. Onneks en mitään noista saanut, sillä eihän 10vuotias lapsi sellaisen kanssa olisi pärjännyt. Sain sitten vähän helpompia koiria ja aikuisiällä toteututin haaveet isosta koirasta. Bulldoggeja on kaksi, jossain vaiheessa sitten ehkä Cane Corso tai Presa Canario lisäystä kunhan tilat antaa myöten. Kaupunkiin en kolmea isoa koiraa hanki.
 
Isoissa koirissa on vaan "sitä jotain", mikä saa noi rodut tuntumaan itselle lähemmiltä. Ja olkoon joku mitä tahansa mieltä, niin kyllä sen koiran pitää miellyttää omaa silmää. Mulla on samanlainen mies- kuin koiramaku, isoa ja muhkua saa olla. Lihavat on lepposampia:D. Vaikka jokuhan tuostakin saa varmaan kitinän aiheen.. Loppujen lopuks näähän on puhtaasti makuasioita, ei niistä kannata kinastella.
 
Oletko käyttänyt leelucky koiriasi paljon metsässä? Siis ihan perämetsässä missä ei oo häiriötekijöitä? Itse käytän useasti tutun AB ja tykkää helvetisti olla siellä, otan kokonaan pannan pois ja koira saa toteuttaa itseään siellä, kuuntelee ja vartioi ja pyörii joka paikassa ja tutkii maastoa, taitaa jopa harjoitella saalistamistakin jos oikein tulkitsen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom