Kyllähän tuo johtajuus on suurimmaksi osaksi henkistä eikä fyysistä niinkuin sanoit. Mutta noi, jotka ei fyysisesti saa omaa koiraansa kuriin ovat potentiaalisia riskitekijöitä kadulla, koska minun mielestä koiraan ei voi luottaa 100% missään tilanteessa. Liian monta kertaa tullut tilanne vastaan jossa koira on omistajaansa vahvempi ja pääsee irti esim. ohitustilanteessa. Siinä tilanteessa minua ei kiinnosta vittuakaan onko se koira henkisesti tai fyysisesti hallinnassa, kunhan pitää koiransa kurissa. Vasta tuli tilanne jossa pieni äijä talutti kahta tanskandoggia ja yhtä pikku koiraa, no ohittaessa toinen tanskandoggi riuhtaisi itsensä irti ja tuli muristen kohti. Itellä oli koira remmissä ja olin valmiina monottaan sitä irti päässyttä koiraa turpaan, mutta onneksi pysähtyi noin 3m päähän ja väisti kun karjaisin sille "POIS". Tuollaiset tilanteet ärsyttää silti.
Tuo koirien päästäminen sänkyyn on aika epähygieenistä. Jos on dominoiva koira niin kyllä se mun mielestä helpottaa koiran pitämistä kurissa kun ei päästä sohvalle tai sänkyyn, mutta tietysti tuo on jokaisen oma valinta.
Suurempi koira on aina suurempi uhka. Jos koira on pennusta asti "hanskassa", ei pitäisi aikuisenakaan tulla ongelmia = tilanne kuin tilanne sujuu hyvin. Yleisesti ottaen ainakin täällä päin isommat koirat tuntuvat olevan paremmin hanskassa kuin pikkukoirat. Oletan tämän johtuvan omistajien fiksuudesta; ovat tajunneet jo koiran ollessa pentu sen kasvavan tulevaisuudessa isoksi = alusta asti pidetään kuri ja järjestys.
Eihän se mukavaa ole kurakeleillä, ku sängystä löytyy hiekkaa enemmän ku kaduilta, mutta oma valinta. :D Osaa mun koirat olla muuallaki, eivät siis "kuole", jos eivät pääse sänkyyn /sohvalle. Irtopeitteet on käteviä ja helppoja pitää puhtaana.
En tarkoittanut tuota, mutta sohva/sänky hommalla on esimerkillisen helppoa pönkittää sitä johtajan asemaa. vahva luonteinen koira saattaa joku päivä päättääkkin että enpä tulekkaan pois sängystä...
edit. no hyvä että sulla toimii tuollainen vapaa kasvatus. Sinulla voi olla hyvä tuuri että vanhin/vanhimmat koirat ovat täyspäisiä ja viisaista niin opettaa nuoremmat hulkkoset tavoille mutta sen tiedän että meidän koiran kanssa oltaisiin ihan kusessa jos oltaisiin annettu pennun olla pentu!
70%(mutu) vapaan kasvatuksen koirista eivät tule luokse "tänne" komennolla tai muutenkaan kunnioita omistajiaan.
Tottakai johtajuus on henkistä mutta IMO jos ei totella niin silloin koiraa tökätään kengällä tai tartuttaan niskaan että kuunteleppas käskyjä eikä päästetä koiraa pois tilanteesta tottelematta komentoa, silloin se ei kunnioita sinua.
Nämä on kyllä ihan sitten minun omaa ajatusmaailmaa/kokemuksia että ei mistään viisaista koirakouluista opittua
Vahvaluonteinen koira on toivottavasti pennusta asti opetettu kunnioittamaan omistajaansa = ongelmia ei ole tulevaisuudessakaan. Pentuaika ja uhmaikä ovat kaksi "ongelmallisinta" kautta, näiden läpi kun pääsee kunnialla, on loppu pelkkää ruusuilla tanssimista. Koirasta riippuu, paljonko joutuu aikuisiällä muistuttamaan johtajuudesta.
Mun hyvin harvoin tarvitsee fyysisesti komentaa koiriani, eleet ja äänenkäyttö riittävät. Toki nuokin käyvät satunnaisesti niin "kierroksilla", että joutuu vähän tökkäämään "hereille", mutta harvassa on tilanteet.
Parhaat menetelmät riippuu rodusta ja luonteesta. Esim nää parsonit on kyllä sellasia usein (ja tämä meidänkin..) että kovasta kieltämisestä ei oo kuin haittaa ja jos nappaa kiinni niin sitten saa kyllä vääntää ihan loppuun asti. Eihän tollasesta rotasta mitään vastusta ole mutta ongelma on siinä että se koira ei siltikään alistu ( se että koiraa makaa selällään omistajan alla
ei ole alistumista)
IMO paras keino on opettaa koiralle että jostain toiminnasta (esim. kenkien syöminen, kerjääminen, haukkuminen jne...) ei saa yhtään huomiota. Sitähän ne hakee yleensä. Tietysti voi olla vaikeempi ja hermojavievämpi tapa mutta esim. tollaselle "aina paikalla" -koiralle pahin mahdollinen rangaistus on olla yksin ja eristettynä. Kieltäminen ( = huomiota) ja tappeleminenkin ovat kivempia. Joskus se tietysti on ainoa vaihtoehto.
Esim. tossa muutama päivä sit uus pentu koitti purra kenkiä, kieltäminenhän vaan innostaa/antaa huomiota eikä toisaalta joka jutusta viitti tapellakaan. Sen sijaan täys huomioimattomuus(vaikka se rouskuttais niitä just tätä kasvatusta varten varattuja halpoja tennareita) toimi loistavasti, loppu melkein samantien kun vaan ignooras ja latos ostokset kaappiin. Ton jälkeen on saanu kaikki vaatteet, laukut jne olla missä sattuu eikä niitä jyrsitä. Kaikki kännykästä käsipainoihin toki pitää nuuskia ja katsoa läpi.
Ei koiralla oo mitään tarvetta esim. jyrsiä mitään mikä ei kaipaa syötäväksi. Sen sijaan jos koira tajuaa että sillä toiminnalla saavuttaa jotain (esim. joku tulee kieltämään) niin sittenhän se kannattaa. Toki jos dogi yksinollessa turhautuu liikaa tai sillä ei ole sallittua purtavaa niin kulmat oikaistaan ja tuolinjalat rouskuu. Kuinka paljon siitä sitten on ihan pureskelemisen tarvetta ja mikä huomionhakua, kuka tietää?
Pentuaikana koira opettelee elämää suullansa, samalla tavalla kuin ihmislapsi käsillään / suullaan. Varsinaista "tarvetta" ei ole muuta kuin oppia mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei, mikä on sallittua ja mikä ei.
Toistan itseäni, mutta kaikki rodut eivät mene koulutuksen kanssa samaan laatikkoon. Ihan turha kuvitella pääsevänsä samoilla metodeilla eteenpäin vinttikoiran ja terrierin kanssa. Namillahan saa lähes koiran kuin koiran tekemään "temppuja", mutta todellisen koulutuksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Tässä yhteydessä tarkoitan arkielämän juttuja; kynsien leikkuu, remmissä kulkeminen jne.
"Vapaasta kasvatuksesta" vielä sen verran, itse en koe antaneeni turhan vapaata kasvatusta koirilleni. Useampi koira kuitenkin ollut tässä vuosien mittaan, joten tässäkin asiassa harjoitus on tehnyt mestarin. Tietyt perusjutut, mitkä vaadin ja muuten saavat olla miten haluavat. Kotona relataan, lenkillä ollaan ja mennään, mutta ohitukset sujuvat. Sisällä ei riehuta; energiat puretaan ulkona. Ruokailu tapahtuu tietyssä järjestyksessä, kupille mennään vasta luvan saatua. Kokisin kuitenkin noiden olevan onnellisia koiria, liikuntaa, ruokaa ja huomiota tulee tasapuolisesti ja toivottavasti riittävästi.
