Yleinen lemmikkikeskustelu

Jos en ihan väärässä ole niin perse ei saisi olla korkeammalla kuin etupää corsolla, meidän jätkällä se on mutta ilmeisesti ei häiritsevästi kun kasvattaja eikä edes näyttelytuomari asiasta mitään sanonut. Eiköhän ne rintakehät sun muut turpoa tässä vuosien varrella.

On muuten toi hirvi valtava eläin.

Massaa ja leveyttä tulee tottakai ajan kanssa. Komean näköinen koira. :)
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
On muuten toi hirvi valtava eläin.
On. Ja jos ei koira pidä varojaan, voi lähteä henki. Nimittäin voi tulla lapikasta vastaan aika vihaiseen, ja potkasee muuten aika saatanan lujaa. Ja kyllä se tuon koko luokan elukka vituttaa siinä konepellillä aika tavalla. Eilen oli koiralla ihan vauhko hirvi käsittelyssä ja se meni pari kertaa tuosta kohtalaisen vilkkaasti liikennöidystä pikitiestä yli. Ensimmäisellä kerralla ennätin kulku paikkaan vastaa, jotta hidastelen siinä vähän autoja, jos on hirvi/koira tulossa siitä yli. No sieltähän se tuli hirvi tien ylitykseen osapuilleen niin kovaa, kuin vaan hirvi voi juosta. Yhtä aikaa tuli takaa auto satasta. Yritettiin kaverin kanssa punaiset liivit päällä heiluttaa käsiä siinä ihan tien varressa, jotta varo nyt saatana vähän, vaan ei hidastanut yhtään. Hirvi tuli vastaantulijoittenkaistalla jo auton kohdalla, niin sillon polkaisi jarrua! Välimatkaa hirvellä ja autolla oli muutamia kymmeniä senttejä. Hurjan näköinen tilanne oli katsoa siitä tien laidasta kymmenen metrin päästä. Muistaa varmaan loppuikänsä passattikuski, jotta jos ukot punaisissaan huitoo tien varressa jotain, niin sillon kannattaa hidastaa. Koiran tien ylitys hoidettiin siten, jotta seistiin kylmästi tien molemmilla kaistoilla ja pysäytettiin liikenne siksi aikaa, että koira pääsi tiestä yli. No oli vähän offtopickia, joo, mutta opettavainen tapaus.
 
Mä olen ollut siinä käsityksessä, että tuon väriset kissat ovat lähes poikkeuksetta narttuja. Pikkupennulla menee sukupuolenmääritys helposti pieleen - en toki tiedä miten kokenut henkilö on sukupuolen määrittänyt tässä tapauksessa.

Ilmeisesti kilpparivärityksellä olevat urokset ovat jotenkin kromosomivirheellisiä - en nyt ehdi tutkia asiaa enemmän.

Jaa-a, paha sanoa. Käyn tänään katsomassa pentuja, niin ehkäpä asia selviää. Ovat nyt 14 päivää vanhoja ja silmät vihdoin auenneet kokonaan. :) :haart:
 
Pystyykö koirat tappaa hirven? Siis esim AB hybridi parivaljakko tai Dogo Argentino pari ?
No, kaikkihan on mahdollista mutta en kyllä lähtisi koiria uhraamaan moiseen. Täyskokoinen hirvisonni on pari metriä korkea ja voi painaa jopa 700kg että se kyllä vie koiraa kuin koiraa aika rumasti :D
 
No, kaikkihan on mahdollista mutta en kyllä lähtisi koiria uhraamaan moiseen. Täyskokoinen hirvisonni on pari metriä korkea ja voi painaa jopa 700kg että se kyllä vie koiraa kuin koiraa aika rumasti :D
Olen samaa mieltä. Sudethan siihen kykenee, mutta ajatus siitä, että koirat tappaisivat aikuisen hirven, olivat kuinka kovia taistelukoiria tahansa, on hivenen epärealistinen. Hirvi on kuitenkin koiralle lievästi sanottuna kipakampi vastus, kuin ihminen tai toinen koira. Hirvisonni tai vasojaan puolustava lehmä on melko tiukka luu jopa hukille tai nallelle.
 
Jos siihen sudet pystyy niin miksei myös koirat, näin ajatuksen tasolla.

edit. Tai v*tustako minä tiedän mutta eikö kuitenkin joidenkin koirien pitäisi pärjätä susillekkin .esim Laumanvartiakoirat. Vai ovatko laumanvartiakoirat vain pelotteita vaikka eivät susille pärjääkkään. En tiedä, joku viisaampi valaiskoon.
 
Sudet tekee sitä elääkseen. Niiden toimintamallit hirven kaatoon on ehkö jossain määrin sofistikoituneet nimenomaan siihen. Hirvet potkii jopa äkkinäisiä susia hengiltä. Toki jos koiria on tolkuton määrä, niin kyllähän siinä hirvellä tai hukalla hätä on, mutta aivan varmasti siinä lähtee kylmäksi myös sitä vastapuolta. Olettamuksia ja uskomuksia saa olla, mutta ennen kuin näkee käytännössä, miten 300 kiloisen hirven koppu tai 160 kg karhun käpälä heiluu, ei kannata kauhean luottavainen koirien puolesta olla. Varsinkaan, kun niistä sankaritarinoista ei ihan hirveän montaa rohkaisevaa tarinaa Suomen valtakunnassa ole. Tai tarinoita kyllä on, mutta ei enempää. En ota asiaan enempää kantaa, koska kohta joku kaivaa taas esille jonkun venäläisen, tai pahimmassa tapauksessa espanjalaisen( ja ne sudet on sitten aika kesyjä näihin meikäläisiin verrattuna), youtubevideon jostain 60-luvulta tai tarhasta esille, ja vesittää kaiken sillä. Olen kuitenkin nähnyt sekä karhuja, että hirviä tuolla metässä sen verta monta kertaa, että jonkunlainen tolkku niiden kyvyistä on.
 
Tuskin koiralla, oli minkälainen koira tahansa, yksinään on täysikasvuista hirveä vastaan mitään mahiksia, eri asia jos lyödään lauma koiria hirven kimppuun. Sudethan saalistavat laumana, eivät ne yksinään käy hirven kimppuun. Ja veikkaanpa että jopa susilauma tajuaa jättää isot hirvisonnit rauhaan.

Tällä videolla meinaa haukkukokeessa käydä sesselle huonosti: http://videoita.fi/video.php?id=564

Kyseessä on nuori hirvi. Vanhemmat hirvet osaa tuon koiran veteen polkemisen jo paljon paremmin. Kaikki hirviä metsästäneet on varmasti kuulleet näitä juttuja joissa hirvi houkuttelee koiran veteen ja polkee sen sitten jalkoihinsa.
 

Massaa kävin juoksuttaan mäessä, itsekkin koitin pari kertaa hölkytellä mutta eihän tuo kunto riitä niin piti tyytyä että kävi koiran käskeen alas paikolleen ja kävelin ylös ja komensin koiran luokse. Lujaa se tommonen vauveliki sieltä tulee kun ei ole ihmisiä haitolla :) Loppu vain kamerasta akku niin ei saanut niitä kuvattua.

Ei ole kuin pari kertaa käyty juoksuttaan mäessä ja muuan viikko normaali lenkkejä päälle niin pojalla on tuplaantuneet takajalan lihat, vauhdilla tarttuu muskle. Pitää koitaa joku päivä käydä soramontulla juoksuttaan mäkeä ylös alas kunhan kerkeäisi, koira ainakin tykkää.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Laitetaas pari kuvaa tuosta meidän dogeista.
Lemmy
b4g5qc.jpg

6h6z49.jpg


Seppo
zvrfwz.jpg

Oli hotspot ja piti ajella karvat selästä. Melkein kasvanu takasin :)
2e6eyx0.jpg

Naama taturassa kaivamisen jäljiltä.

14wy2hl.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Mitähän helvettiä tänään aamulla tapahtui kun toi meidän mopsi alko yhtäkkiä yskimään ja rykimään ihanku ois jotain kurkussa ja tukehtuu siihen. Ei kuitenkaan juuri ennen tätä kohtausta mitään suuhunsa laittanut. Aikansa ryki ja sitten lähti yks jalka alta ja lopulta kaikki, kaatu kyljelleen kakomaan. Temmoin sitä selkään ja muija koitti kaivaa kurkkua jos siellä jotain olis ollut mutta puri vissiiin aika lujasti hampaita yhteen. Kyllä se siitä sitten laantu ja oli vartin verran aika hiljasta poikaa, lenkille lähtö ei kiinnostanut vaikka normaalisti lähtee riemusta kiljuen. Aika pian oli taas normaali itsensä ja aloitti aamuriehumisen.

Mietin että joko tosiaan oli jotain kurkussa jos se meinas oksentaa jotain isoa tai sitten joku kohtaus, epilepsia tai jotain? Tosin epilepsiaan ei vissiin sellanen kakominen kuulu...

Hyvin kyllä säikähti kun meinasin että pian on koira hengettömänä sylissä kun aikansa röhittyään veti ihan veltoksi..
 
Mopsiyhdistyksen sivuilla luki, että pehmeä kitalaki saattaa aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Liekö tällaisesta kysymys?

Epilepsiakohtaus on käsittääkseni melko helppo tunnistaa, sitä ei hevillä sekoita muuhun. Yleensä koirat ovat "muissa maailmoissa" 15 minuutista ylöspäin kohtauksen jälkeen. Hiljalleen toipuvat omaksi itsekseen, mutta kontaktia ei saa heti kohtauksen jälkeen.

Epilepsiahan on siinä mielessä vaikea sairaus, että sitä ei voi verikokeella todeta, diagnosointi tapahtuu yleensä sulkemalla muut sairaudet pois. Harvalla kuitenkaan käy niin "hyvä" tuuri, että koira saisi epilepsiakohtauksen eläinlääkärin vierestä katsoessa.
 
Mopseillahan noita hengitysvaikeuksia yleensä on mutta on sellanen olo ettei tässä olis siitä kysymys. Poitsu on kuitenkin tosi hoikassa kunnossa eikä röhise eikä krohise niinkuin useat mopsit oikeastaan lainkaan. Selällään nukkuessa kuorsaa eikä muuta.

Ekana mietin että se koittais oksentaa jotain joka jää kurkkuun kiinni, tapana on joskus ollut syödä kiviä mutta en nyt ole aikoihin nähnyt sen sellasta tekevän. Luulis myös että jos sen kiven saa alas niin se mahtuis tulemaan myös ylös.
 
Mitähän helvettiä tänään aamulla tapahtui kun toi meidän mopsi alko yhtäkkiä yskimään ja rykimään ihanku ois jotain kurkussa ja tukehtuu siihen. Ei kuitenkaan juuri ennen tätä kohtausta mitään suuhunsa laittanut. Aikansa ryki ja sitten lähti yks jalka alta ja lopulta kaikki, kaatu kyljelleen kakomaan. Temmoin sitä selkään ja muija koitti kaivaa kurkkua jos siellä jotain olis ollut mutta puri vissiiin aika lujasti hampaita yhteen. Kyllä se siitä sitten laantu ja oli vartin verran aika hiljasta poikaa, lenkille lähtö ei kiinnostanut vaikka normaalisti lähtee riemusta kiljuen. Aika pian oli taas normaali itsensä ja aloitti aamuriehumisen.

Mietin että joko tosiaan oli jotain kurkussa jos se meinas oksentaa jotain isoa tai sitten joku kohtaus, epilepsia tai jotain? Tosin epilepsiaan ei vissiin sellanen kakominen kuulu...

Hyvin kyllä säikähti kun meinasin että pian on koira hengettömänä sylissä kun aikansa röhittyään veti ihan veltoksi..

Yhdellä pienellä koiralla rotua en muista oli kyseiset oireet, ja sydänvikahan sieltä paljastui johon lopulta kuoli :(
 
Asiasta kolmanteen: Mikä on paras tapa opettaa koira pois vetämisestä? Meillä spanielityttö hötkyilee ja tempoo lenkillä eteenpäin minkä kerkeää. Pysähtymistekniikka ei näyttäis auttavan, makupalojen kanssa ei olla vielä kokeiltu. Muutenkin tuohon on kovin vaikea saada ulkona mitään kontaktia kun hajujen perässä meno näyttää kiinnostavan kaikista eniten..
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom