Yleinen lemmikkikeskustelu

Asiasta kolmanteen: Mikä on paras tapa opettaa koira pois vetämisestä? Meillä spanielityttö hötkyilee ja tempoo lenkillä eteenpäin minkä kerkeää. Pysähtymistekniikka ei näyttäis auttavan, makupalojen kanssa ei olla vielä kokeiltu. Muutenkin tuohon on kovin vaikea saada ulkona mitään kontaktia kun hajujen perässä meno näyttää kiinnostavan kaikista eniten..

Ei pahalla, mutta jos spanielin vetäminen on kauhea ongelma, niin ehkä ei kannattaisi omistaa koiraa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jos koiran vetäminen on suurin ongelma koiran kanssa, niin mielestäni asiat ovat aika hyvin loppujen lopuksi?
Vai onko sinun mielestäsi jokaisella koiranomistajalla oltava ongelmana joku remmiräyhääminen, koiran pureminen tai joku muu "vakavampi" ongelma?

Mitä itse kysymykseen, niin mulla auttoi se että aina koiran vetäessä lähdin hitaasti kävelemään taakseppäin. Jossain vaiheessa koira tajusi että aina kun se vetää, mennäänkin väärään suuntaan
Tämä ei tosin ollut mikään ihan nopea operaatioa, vaan aikaa on mennyt tuohon että koira kävelee kiltisti lenkeillä
 
Asiasta kolmanteen: Mikä on paras tapa opettaa koira pois vetämisestä? Meillä spanielityttö hötkyilee ja tempoo lenkillä eteenpäin minkä kerkeää. Pysähtymistekniikka ei näyttäis auttavan, makupalojen kanssa ei olla vielä kokeiltu. Muutenkin tuohon on kovin vaikea saada ulkona mitään kontaktia kun hajujen perässä meno näyttää kiinnostavan kaikista eniten..

Ei muuta kuin niitä pyhsähtymisiä ja sitten vasta liikkeelle kun on peruuttanut vierelle. Vaati aikaa ja hermoja. Eikä lipsumisia!!!
 
Asiasta kolmanteen: Mikä on paras tapa opettaa koira pois vetämisestä? Meillä spanielityttö hötkyilee ja tempoo lenkillä eteenpäin minkä kerkeää. Pysähtymistekniikka ei näyttäis auttavan, makupalojen kanssa ei olla vielä kokeiltu. Muutenkin tuohon on kovin vaikea saada ulkona mitään kontaktia kun hajujen perässä meno näyttää kiinnostavan kaikista eniten..

Edellämainittujen lisäksi puolikuristava panta, ei tarvi montaa kertaa nyppästä, niin koira tajuaa, mikä on homman juju.
 
Ei pahalla, mutta jos spanielin vetäminen on kauhea ongelma, niin ehkä ei kannattaisi omistaa koiraa.

Ja tänne löytyi sitten yksi koirakuiskaaja.... voit ihan hyvin tulla meille sitten kaksi metsästyslinjasta uros spanielia kouluttamaan jos luulet noiden olevan sen helpompia kuin muutkaan. Esim mulla on sakemanneja jotka oli helpompia kuin todella energinen ja viellä suuren dominanssin omaava uros spanieli.
 
Asiasta kolmanteen: Mikä on paras tapa opettaa koira pois vetämisestä? Meillä spanielityttö hötkyilee ja tempoo lenkillä eteenpäin minkä kerkeää. Pysähtymistekniikka ei näyttäis auttavan, makupalojen kanssa ei olla vielä kokeiltu. Muutenkin tuohon on kovin vaikea saada ulkona mitään kontaktia kun hajujen perässä meno näyttää kiinnostavan kaikista eniten..

Meillä toimi sellainen että jo kotona sisällä kaikki ovesta lähtemiset jne olivat hillittyjä siten että vetoa ei tapahdu. Eli jos yhtään koira lähti minun vierestä edelle niin sanoin "seis" ja "istu". Odotin siinä hetken että into laantui ja "seuraa" ja taas liikkeelle. Jos taas alkoi askel kiihtyä niin "seis" "istu" ja odotetaan. Vaatii kärsivällisyyttä mutta tuolla homma meni. Omasta kohdasta olen huomannut että vetäminen oli aina seuraamus muusta innostumisesta. Esim. jos olin päivän töissä ja menin kotia. Koirilla oli jälleen näkemisen riemu ja sähläys jos siitä suoraan lähdin ulos niin oli vetämistä. Mutta kun kaiken teki rauhassa esim luin postin ja kävin vaikka netissä noin 15min jolloin koirat rauhottu. Niin lähteminen ulos oli rauhalisempaa sekä ei ollut vetämistä.
 
Onko hyötyä lähtä näyttään lekurille koiran tassua, kun tul pien vekki. Huomattiin, että ontu tassua, voi johtua kuivista anturoista taikka lasinsirpaleesta, veikkaan ekaa. Noh, putsattiin se, lyötiin bebanteenia ja omatekonen paketti(paperia+sideharso ja teippiä).

Kysymys siis kuuluukin, kannattaako tota lähtä käyttään lekurilla vai paraneeko kotihoidolla? Kuin nopeasti tassujen pienet vekit ylipäätänsä paranee?
 
Ei pahalla, mutta jos spanielin vetäminen on kauhea ongelma, niin ehkä ei kannattaisi omistaa koiraa.

Tämähän oli hyvin hyödyllinen neuvo. :jahas: Ja tähän ongelmaan vaikuttaa sellainen asia, että koira on aikuinen löytökoira, jolle ei ole opetettu pentuna hihnassa kävelyä. Mutta kokeillaan vielä tuota pysähtymistä/peruuttamista :)
 
Onko hyötyä lähtä näyttään lekurille koiran tassua, kun tul pien vekki. Huomattiin, että ontu tassua, voi johtua kuivista anturoista taikka lasinsirpaleesta, veikkaan ekaa. Noh, putsattiin se, lyötiin bebanteenia ja omatekonen paketti(paperia+sideharso ja teippiä).

Kysymys siis kuuluukin, kannattaako tota lähtä käyttään lekurilla vai paraneeko kotihoidolla? Kuin nopeasti tassujen pienet vekit ylipäätänsä paranee?
Jos se ei tikkausta vaadi, niin en välttämättä lähtisi eläinlääkärille saakka. Bacibact -puuteria suosittelisin laittamaan,
kun siinä on antibioottia niin ehkäisee mahdollista tulehdusta. Ja suojata lenkillä ettei kovin paljoa pöpöjä pääsisi :)
 
Jos tikkausta vaatii, pitäisi muutaman tunnin sisällä haavan syntymisestä olla lääkärissä, muuten joutuu poistamaan reunat = suurentaa haavaa ja tikkaamaan, jolloin tietysti parantuu hitaammin. Jos on tikattava ja kotihoidolla hoitaa, haava suurenee, ei parane.
 
Jos tikkausta vaatii, pitäisi muutaman tunnin sisällä haavan syntymisestä olla lääkärissä, muuten joutuu poistamaan reunat = suurentaa haavaa ja tikkaamaan, jolloin tietysti parantuu hitaammin. Jos on tikattava ja kotihoidolla hoitaa, haava suurenee, ei parane.
Näin juuri. Haava "vanhenee" nopeasti. Meidän koiran tassu tikattiin kerran väärin ja sitä ei enää seuraavana päivänä voitu tikata uudelleen juuri tuon vuoksi.
Vietiin toiselle eläinlääkärille ihmeteltäväksi kun tuntui niin oudolta ettei edes ajellut karvoja pois alueelta :( Onneksi kuitenkin parantui ja tassu tuli kuntoon!
 
Mulle kävi just keskiviikkona niin että iltalenkin jälkeen dobberini ja itseni tultua kotiin huomasin että jostain tassusta vuotaa verta ja lattialle jää joka askeltamisesta verilänttejä. Koira ei koskaan näytä kipua joten ei auttanut kun itse käydä sörkkimään ja katsomaan onko siellä tassussa jotain. En nähnyt mitään, vaikka verta tuli edelleen. Seuraavana aamuna lampsin sitten eläinlääkäriin, he eivät myöskään nähneet mitään muuta kuin röpelöistä pintaa yhden anturan kohdalla, totesivat että siellä tuskin on mitään vaikka koira nyt vähän ontuikin ja että ei ole järkeä lähteä kaivamaan röpelöitä. Sanovat kuitenkin että jos tulee verta eikä tiedä että onko jokin ulkoinen asia kuten lasinsirpale jumissa jalassa on järkevää käydä tsekkauttamassa.
Jos teillä ei ole aihetta epäillä mitään lasia jalassa niin eiköhän tuo kotihoidolla mene!
 
Tämähän oli hyvin hyödyllinen neuvo. :jahas: Ja tähän ongelmaan vaikuttaa sellainen asia, että koira on aikuinen löytökoira, jolle ei ole opetettu pentuna hihnassa kävelyä. Mutta kokeillaan vielä tuota pysähtymistä/peruuttamista :)

Muista että tuo pysähtymis/peruuttamistekniikka ottaa varmasti aikansa, riippuen koirasta veikkaisin että varmasti vähintään pari viikkoa menee ennen kuin alkaa oppi menemään kaaliin. Tuona aikana mukaville kävelylenkeille saa heittää heipat kun voi olla ettei kovin pitkälle pääse kun joutuu jatkuvasti kääntymään. :) Muista, lipsua ei saa pätkääkään! Mukavia treenejä.. ;)
 
Se lopputulos kannattaa pitää mielessä. Itsellä tuo treenaamin kesti "hieman" pitempään kuin tuon kaksi viikkoa ;) ja välillä tosiaan tunnin lenkin saldo oli että oltiin päästy kilometin päähän talosta...

Siinä kyllä koeteltiin huumorintajua ja kärsivällisyyttäkin.
 
Olen kaikille neuvonut että kun 2kk jaksaa panostaa koiraan paljon silloin kun sen ottaa niin se kantaa helkkarin ison hedelmän seuraavan 10 vuoden ajan. Meillä oli 7 vko lähtien vain yksi tapa kävellä ja se oli vierellä. Nykyään saa vapaa käskyllä hulkkaroida. Pitää olla vaan helkkarin kärsivällinen!
 
Juu, yön ajan oli tassussa tommonen bebanten-vessapaperi-sideharsokombo ja aamulla kun otin sen pois, niin, kyllä sen vekin toki huomas, mutta eipä se koira enää paljon välittäny, eli joku pieni kuivumisesta johtunu halkema toi kai on. Vältellä nytten laukkomista ja muistaa rasvata noita anturoita.
 
Asiasta kolmanteen: Mikä on paras tapa opettaa koira pois vetämisestä? Meillä spanielityttö hötkyilee ja tempoo lenkillä eteenpäin minkä kerkeää. Pysähtymistekniikka ei näyttäis auttavan, makupalojen kanssa ei olla vielä kokeiltu. Muutenkin tuohon on kovin vaikea saada ulkona mitään kontaktia kun hajujen perässä meno näyttää kiinnostavan kaikista eniten..

Kokeileppa kuonopantaa.
 
Makupalojen kanssa kannattaa miettiä, onko valmis lenkkeilemään "lopun koiran ikää" taskut nameja pullollaan? Jos on, voi se olla toimiva keino. Itse en jaksa pelata namien kanssa, koska jo pennusta asti oletuslähtökohta on remmissä kauniisti kulkeminen.

Spanielin kohdalla positiivisella palautteella voisi päästä tuloksiin nopeammin, ne kun tuntuvat olevan "blondeja" (tätä en tarkoita pahalla). Eli remmin ollessa löysällä kehumiset, ja äänen käytöllä yrittää pitää koiran oikeassa paikassa. Vetäessä terävä nyppäisy ja kielto.
Paljon riippuu myös pannasta, valjaat mahdollistavat vetämistä paljon enemmän kuin puolikiristävä / täyskiristävä panta.

Kuonopanta on ihan ok, jos vetämistä ei muulla tavalla saa aisoihin. Sen kanssa joutuu kuitenkin koko ajan olemaan 110% mukana hommassa. Itsellä ainakin on tapana vaipua omiin ajatuksiin lenkillä, onneksi en joudu kuonopantaa (enää) käyttämäänkään. :)

PS. Jottei kukaan luule mua kukkahattutädiks, ni omat koirat on opetettu kaikki puolikiristävällä / täyskiristävällä pannalla pennusta asti. :D
 
itsellä taloudessa nyt niinkin hurja peto kuin staffordshriren bullterrrieri...

Aikaisemmin olen omistanut bullterrierin joka lauhkea kuin lammas... Nyt vuorossa staffi, joka jatkaa samaa rataa. Jos toi staffi jotain pahaa tekee niin se nuolee jonkun hengiltä. En oo aikasemin tavannut toista koiraa joka rakastaa ihan kaikkia/kakkiea mikä vastaan tulee.

Välillä oikein ärsyttää kirjoittelu ''taistelukoirista' kuinka vaarallisia ne on. Tähän mennessä spanielit ym. ovat olleet ikävimpiä tuttavuuksia.
 
Meillä päin tiibetinspanielit on ikävimpiä, ne on aina remmin päässä riehumassa ja tulossa "tappamaan" mun koirat. Kahdesta eri perheestä, kolme eri yksilöä. Lisäksi naapurirapun cavalier-uros ei voi sietää mun koiria, ei narttuja eikä uroksia. Samaten kaks mäyräkoiraa pitää hirveetä mekkalaa ku tulevat vastaan, tosin ne huutavat kaikelle liikkuvalle...

Isot koirat pääasiallisesti osaavat olla kunnolla, toki niissäkin on poikkeuksia. Harvat onnistuneet ohitukset ovat tapahtuneet dobermannin ja sakemannin kanssa, bokseriuroksen omistajat piiloutuvat puskaan / sivutielle, jos mahdollista. :D
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom