- Liittynyt
- 23.7.2007
- Viestejä
- 320
Tossa kun tuli nuo matelijat juttuun, niin tokasempa empijöille, että kokemuksesta voisin sanoa, ettei käärmettä -tai muuta herppiä - kannata ottaa pelkästään sen vuoksi, että se olisi jotenkin helppo lemmikki.
Lemmikkinä se kyllä on sinänsä suhteellisen kiitollinen ja varmasti ns. pääsee helpommalla kun ei noita pötköjä tarvitse sosiaalistaa pentuna koiratarhoissa, viedä näyttelyihin leiman saamiseksi papereihin, saati kouluttaa pitkin elämää. Eli kuten arvata saattaa, nämä epäsosiaaliset elukat on jossainmäärin "helppoja". Mutta kuitenkin on niissä oma vähtinsä. Ja mitä paremmin näitäkin lajeja haluaa pitää, sen enemmän uppoaa rahaa ja aikaa mm. terraariotekniikkaan, ruokaeläimiin (niiden mahdolliseen kasvatukseen) ja varsinkin jos jotain käy tai herppi sairastuu. Nykyisin taitaa olla noita herppitohtoreita vähän tiuhemmassa kuin ennen, mutta itse ainakin tätänykyä asun niin, että jonkun herpin sairastuessa, ja jos ei puhelinkonsultaatio riitä on lääkärireissu edes takas sen n.500km + melkomoisen kasan eurosia.
Täytyy kyllä koputtaa puuta, omista ötököistä ei ylipäänsä juuri kukaan ole sairastellut ja viimeisetkin nahat hännistä on kyllä liotuksella ja pumpulipuokolla lähtenyt. Olen kyllä tietoinen onnekkuudestani ja väittäisinkin, että hiukankin huonomalla/laiskemmalla ajatuksella olisi enemmänkin suolitukos-ja nahanvahto-ongelmia, jotka tuntuvat olevan herppipiireissä melko yleisiä, joita sitten hoidellaan pitkillä penneillä.
Joten sanoisin, että matelijan tullessa taloon, siihen kannattaa panostaa rutkasti aikaa ja vaivaa.
Käsittely toimii niinkuin itse haluaa. Toki örkkien ehdolla, jos kauhea sähinä ja isottelu käy, niin silloin on viisaampi etsiä rauhallinen päivä. Jos taas isottelusta huolimatta on "pakko" käsitellä, kannattaa hankkia hanskat ja henkisesti valmistautua siihen, että puremia tulee väkisinkin, nämä kun eivät "kiinny" ihmisiin. Sen verran tuntuvat tottuvan tiettyihin hajuihin, että verraten omilla käsillä ja vierailla on mötköt omilla selkeästi rauhallisempia, mut näihin niinkuin muihinkin eläimiin pätee sama sääntö, ettei koskaan voi varmana tietää mistään. Käärme/lisko, joka ei ole koskaan purrut saattaa silti ihan koska tahansa saada vision nakata lihaan kiinni, eikä ole suositeltavaa pelleillä näiden kanssa.
Huhhahei. Sori pitkä postaus. Kaikenkaikkiaan matelijoita voi kyllä suositella lemmikeiksi, kunhan järki pelaa, niistä otetaan selvää ja hoidetaan homma kunnialla kotiin. Hirveästi vaan tulee vastaan näitä pito-ongelma eläimiä, se on sinänsä sääli, monet eläimet eivät joutuisi kiertoon, jos niiden hankintaan olisi perehdytty ja asiaa olisi kunnolla pohdittu. Toki elämänmuutostilanteet on aina eriasia, mutta itse tämän lauman kanssa 3 kertaa muuttaneena uskaltaisin väittää, että eläimet ja asiat saa järjestymään kun viitsi nähdä vähän vaivaa.
kuvasaastetta
Relg, onko sukupuolista tietoa?
Kweh, ja mitä tulee noihin huskeihin täytyy sanoa, että joskus oli unelmana muuttaa pohjoseen ja saada kunnollinen koirasusi/huskylauma itselle, mut ne unelmat on kyllä karissu varsinkin ton yhden puolihuskyn myötä. Toisessa koirassa on puolet huskya ja on luonteeltaan hyvin tyypillinenhusky. Näin nykyisenä kaupunkilais-rivitaloasujana täytyy myöntää, että ilman kunnollisia metsä -ja pyöräilylenkkejä ja säännöllisiä verijälkitreenejä meillä ainakin olis ton energiapakkauksen kanssa ikkunat ja ovet helisemässä. Nyt kun on ikää enemmän ja koira saa energiansa purettua, johtajuusasiat on selvät, niin ei mitään ongelmia ole. On ihan täysin mahdollista pitää eläin kuin eläin, jopa "kaupunkiasunnossa", jos on tarpeeksi aikaa ja halua.
T: se kaikkien miesten kauhu, eläinihmisinainen.
Lemmikkinä se kyllä on sinänsä suhteellisen kiitollinen ja varmasti ns. pääsee helpommalla kun ei noita pötköjä tarvitse sosiaalistaa pentuna koiratarhoissa, viedä näyttelyihin leiman saamiseksi papereihin, saati kouluttaa pitkin elämää. Eli kuten arvata saattaa, nämä epäsosiaaliset elukat on jossainmäärin "helppoja". Mutta kuitenkin on niissä oma vähtinsä. Ja mitä paremmin näitäkin lajeja haluaa pitää, sen enemmän uppoaa rahaa ja aikaa mm. terraariotekniikkaan, ruokaeläimiin (niiden mahdolliseen kasvatukseen) ja varsinkin jos jotain käy tai herppi sairastuu. Nykyisin taitaa olla noita herppitohtoreita vähän tiuhemmassa kuin ennen, mutta itse ainakin tätänykyä asun niin, että jonkun herpin sairastuessa, ja jos ei puhelinkonsultaatio riitä on lääkärireissu edes takas sen n.500km + melkomoisen kasan eurosia.
Täytyy kyllä koputtaa puuta, omista ötököistä ei ylipäänsä juuri kukaan ole sairastellut ja viimeisetkin nahat hännistä on kyllä liotuksella ja pumpulipuokolla lähtenyt. Olen kyllä tietoinen onnekkuudestani ja väittäisinkin, että hiukankin huonomalla/laiskemmalla ajatuksella olisi enemmänkin suolitukos-ja nahanvahto-ongelmia, jotka tuntuvat olevan herppipiireissä melko yleisiä, joita sitten hoidellaan pitkillä penneillä.
Joten sanoisin, että matelijan tullessa taloon, siihen kannattaa panostaa rutkasti aikaa ja vaivaa.
Käsittely toimii niinkuin itse haluaa. Toki örkkien ehdolla, jos kauhea sähinä ja isottelu käy, niin silloin on viisaampi etsiä rauhallinen päivä. Jos taas isottelusta huolimatta on "pakko" käsitellä, kannattaa hankkia hanskat ja henkisesti valmistautua siihen, että puremia tulee väkisinkin, nämä kun eivät "kiinny" ihmisiin. Sen verran tuntuvat tottuvan tiettyihin hajuihin, että verraten omilla käsillä ja vierailla on mötköt omilla selkeästi rauhallisempia, mut näihin niinkuin muihinkin eläimiin pätee sama sääntö, ettei koskaan voi varmana tietää mistään. Käärme/lisko, joka ei ole koskaan purrut saattaa silti ihan koska tahansa saada vision nakata lihaan kiinni, eikä ole suositeltavaa pelleillä näiden kanssa.
Huhhahei. Sori pitkä postaus. Kaikenkaikkiaan matelijoita voi kyllä suositella lemmikeiksi, kunhan järki pelaa, niistä otetaan selvää ja hoidetaan homma kunnialla kotiin. Hirveästi vaan tulee vastaan näitä pito-ongelma eläimiä, se on sinänsä sääli, monet eläimet eivät joutuisi kiertoon, jos niiden hankintaan olisi perehdytty ja asiaa olisi kunnolla pohdittu. Toki elämänmuutostilanteet on aina eriasia, mutta itse tämän lauman kanssa 3 kertaa muuttaneena uskaltaisin väittää, että eläimet ja asiat saa järjestymään kun viitsi nähdä vähän vaivaa.
kuvasaastetta
Relg, onko sukupuolista tietoa?
Kweh, ja mitä tulee noihin huskeihin täytyy sanoa, että joskus oli unelmana muuttaa pohjoseen ja saada kunnollinen koirasusi/huskylauma itselle, mut ne unelmat on kyllä karissu varsinkin ton yhden puolihuskyn myötä. Toisessa koirassa on puolet huskya ja on luonteeltaan hyvin tyypillinenhusky. Näin nykyisenä kaupunkilais-rivitaloasujana täytyy myöntää, että ilman kunnollisia metsä -ja pyöräilylenkkejä ja säännöllisiä verijälkitreenejä meillä ainakin olis ton energiapakkauksen kanssa ikkunat ja ovet helisemässä. Nyt kun on ikää enemmän ja koira saa energiansa purettua, johtajuusasiat on selvät, niin ei mitään ongelmia ole. On ihan täysin mahdollista pitää eläin kuin eläin, jopa "kaupunkiasunnossa", jos on tarpeeksi aikaa ja halua.
T: se kaikkien miesten kauhu, eläinihmisinainen.
Ne lopettaa kyllä käskystä heti, ku ihminen on lähellä, mutta kahestaan niitä ei voi enää jättää :(
