Oikeisiin näyttelyihin pentuluokkien ikäraja on 7kk
. Pentunäyttelyissä 5kk. Niihin täytyy myös ilmoittautua reilusti ennen näyttelyä, Vaasaan ilmoittautuminen on jo mennyt.
Noissa astutusasioissa hillot on kyllä viimeinen asia mikä pitäisi olla mielessä. Ensimmäisen pitäis miettiä mitä annetaavaa sillä jalostukseen käytettävällä koiralla on rodulle, vai onko. Sitten jos on niin sit katsotaan ne terveystulokset, eli käydään tarkistuksissa ja jos siellä on kaikki ok niin taas mietitään eteenpäin. Tollasilla roduilla se luonnekin on yks tärkeimmistä, sitäkin olis varmaan hyvä jollain tapaa miettiä. Lisäksi sitten se yhdistelmä, millaiset ominaisuudet sopii yhteen, millaisia terveysrasitteita suvuista tulee, ettei tule kerrattua joitakin sairauksia/ongelmia yhdistelmässä. Sitten jos edelleenkin on sitä mieltä, että ne pennut on hyvä tehdä ja sopiva sulho/morsian kiikarissa niin sit valmistaudutaan maksamaan uroksen omistajalle joskus huomattaviakin summia astumisesta, valmistaudutaan avustamaan koiraa synnytyksessä, valvomaan öitä putkeen ja suremaan menetyksiä jos kaikki ei menekään niin ku saduissa.
Meillä oli joulun alla nartulla pennut, niitä synty 11. En oo koskaan ennen hoitanut koiran synnytystä täysin yksin, useammassa olen kyllä ollut mukana. Koira oli myös ensikertalainen ja todella hämmentynyt kun pentuja alkoi syntyä. Narttua joutui vahtimaan 3 ensimmäistä päivää jatkuvasti, koska se ei silloin vielä osannut kunnolla varoa pentujaan, vaan usein meinasi mennä makaamaan niiden päälle. Yhden pennun kanssa oli hankalaa, jouduimme syöttämään sitä pullosta, koska en halunnut antaa terveeksi tarkastetun pennun kuolla vaikka se ei pysynytkään omin avuin emän nisällä. Pentua syötettiin ensimmäiset 2 viikkoa yötä päivää 2 tunnin välein, siitä sitten pikkuhiljaa välejä pidentäen. Ei tullut paljon nukuttua kun noita syöttöjen väliaikojakaan ei saanut nukuttua kunnolla. Ja meillä oli vain näin pieni "ongelma". Ei toi homma siis oo mitään semmosta josta vaan kääritään helposti hillot. Siihen myös menee rahaa ihan reilusti ja vaivaa ja huolta vielä enemmän. Onneksi meillä kaikki pennut selvis hengissä ja saivat ihanat, aktiiviset kodit.
Tämmönen sakki se oli