YLE: Vaakakapina

[Höömy]

Dietti on ylipainoisen pahin vihollinen ilman muuta. Pudotetaan painoa jollain poikkeuselämällä ja sitten palataan vanhaan. Siinäpä jojoilun resepti. Oikeasti tarvitaan elämän muutos eikä mitään diettejä. On ajateltava, että eletään jollain muulla tavalla tästä eteenpäin, eikä ollaan vähän niukasti ja sitten taas eletään.

Sokeri saattaa nykytietämuksen mukaan aiheuttaa riippuvuttakin eri muodoissa ja siitä eroon pyristeleminen on vaikeaa sekin.

 

[mikasa90]

Heh, onneks oon oppivainen ja valmis myöntämään olevani väärässä. Lukenu pirusti ylipainosta ja varsinkin naisten painonpudotuksesta niin ei muuten käy kateeksi. Pirun paljon vaikeempaa kun miehillä. Kalorien liikkumavarat on suppeempi ja kapeempi. Kalorit pakko pitää matalalla (1500-1700kcal) ja samalla pitäis tapella mm. aiheuttamaa nälkää vastaan, hormoonit ihan sekasin tulehdusarvot, triglyt jne. Varsinkin kun naisilla lepoaineenvaihdunta mukautuu kaloreihin nopeemmin kun miehillä. Meillä tilanne: 1-3 viikkoo (sohvalta) 3reenii viikkoon ja 1 aeroobinen- paskat pois enemmän proteiinia pastat, riisit jne vähennettiin ja tilalle rehuja. Painon muutos nolla!! Seuraavat 2 viikkoo kalorien pudotus ja kyrpä otassa ja itku kurkussa kun ei tapahdu mitään Tässä vaiheessa jo rupesin miettii omaa tietouttani ja epäilin että joo teoriassa osaan jotain mutta käytännössä taas en todellakaa.
Pudotettiin vielä vähän kaloreita ja nyt 2 viikossa 4 kiloo lähteny.

Opettavainen projekti.

 

[Deleted member 96894]

Meillä tilanne: 1-3 viikkoo (sohvalta) 3reenii viikkoon ja 1 aeroobinen

Sohvaperunatasosta neljän treenin lisääminen viikkoon samalla kun kaloreita leikataan matalalle voi kyllä projektin jatkuvuuden suhteen olla haasteellista. Eipä sillä että mitään mistään tietäsin.

 

[mikasa90]

Sohvaperunatasosta neljän treenin lisääminen viikkoon samalla kun kaloreita leikataan matalalle voi kyllä projektin jatkuvuuden suhteen olla haasteellista. Eipä sillä että mitään mistään tietäsin.

Reenit oli alussa kevyitä. Tietenkää ei otettu miken ja peterin reeneistä mallia. Pikku hiljaa totuteltiin reeniin ja maltilla laskettiin kaloreita(kuten, ekaks paskat pois). Ei toiminu---> ruvettiin pikkusen kattoo kaloreita-->ei toiminu---> pudotettiin kaloreita -->nyt toimii. 3-4 viikkoo menin kun löydettiin kaloritaso jossa putoaa. Nimenomaa sitä ajatellen että ei ole kitudieetti.

Väärinkäsitysten välttämiseksi vielä, aeroobinen= 20min kevyt kävely. Eka viikko tekniikoiden opettelua.

 

[kierojalka]

Eikö tommonen kevyt 20min kävely nyt tuu joka päivä? Oli istumaduunia tai ei. Ei pahalla, mut ei mikään ihme, ettei oikeen mitään tahtonu tapahtua.

 

[mikasa90]

Eikö tommonen kevyt 20min kävely nyt tuu joka päivä? Oli istumaduunia tai ei. Ei pahalla, mut ei mikään ihme, ettei oikeen mitään tahtonu tapahtua.

Totta kai tulee. Kauppareissut, asioiden hoito jalan. Vartavasten vielä tommonen pieni ylimääräinen kalorinpoltto lenkki yleisaktiviteetin lisäämiseks.

Mikä itteni yllätti oli just se, että liikunnan lisääminen ja roskan karsiminen ruokavaliosta ei vaan riittäny.

 

[narunpätkä]

Eikö tommonen kevyt 20min kävely nyt tuu joka päivä? Oli istumaduunia tai ei. Ei pahalla, mut ei mikään ihme, ettei oikeen mitään tahtonu tapahtua.

Tuo 20min kun otetaan esim. illasta jolloin on yleensä lösähtänyt sohvalle syömään sipsejä on kuitenkin enempi kuin se vanha ja jostain pitää lähteä.

 

[Markku Tikka]

...Lukenu pirusti ylipainosta ja varsinkin naisten painonpudotuksesta niin ei muuten käy kateeksi. Pirun paljon vaikeempaa kun miehillä. Kalorien liikkumavarat on suppeempi ja kapeempi. Kalorit pakko pitää matalalla (1500-1700kcal) ja samalla pitäis tapella mm. aiheuttamaa nälkää vastaan, hormoonit ihan sekasin tulehdusarvot, triglyt jne. Varsinkin kun naisilla lepoaineenvaihdunta mukautuu kaloreihin nopeemmin kun miehillä...

Toisaalta joo mutta ei oikeastaan. Mutta myönnän, että olin joskus jopa samaa mieltä, että naisilla on vaikeampaa, mutta en ole enää, kun olen vuosien myötä oppinut paremmin miten hommat hoidetaan oikein kummallakin sukupuolella. Naisten dieeteissä pitää olla enemmän vaihtelua jne. Se pitää paikkansa, että naisten kanssa liikutaan pienemmillä marginaaleilla kulutus vs. syöminen, mutta toisaalta silloin myös pienemmät muutokset riittävät. Suhteellisen muutoksen ei tarvitse olla yhtään sen suurempi kuin miehilläkään.

Se mikä ylipainoisten naisten kanssa on ylivoimaisesti suurin kompastuskivi on, että siellä ollaan yleensä jo epätoivoisesti yritetty pitkäänkin kituuttaa itseään laihaksi syömällä porkkana päivässä ja ylipaino on saatu aikaan / pidettyä yllä hetken herkutteluilla, jotka tehokkaasti keräävät läskiä mutta kun pitkäjänteisyys puuttuu niin aineenvaihdunta ei kehity mihinkään ja siihen perään tietty taas kompensoidaan hullulla rajoittamisella. Ja sitten kun otetaan viimein koutsiin yhteyttä tai muuten vaan aletaan kerrankin viemään asiaa lähtökohtaisesti fiksusti eteenpäin, niin jo lähtötilanteessa aineenvaihdunnan taso on ihan päin helvettiä. Miehet sen sijaan ovat yleensä ennen dieettiä syöneet paljon yli kulutuksen ja ihan rehellisesti vain lihoneet. Silloin aineenvaihdunta käy ihan ok malliin.

Jos vaan on esim. hieman ylipainoinen lähemmäs 80kg keskimittainen nainen niin kohtalaisella fyysisellä aktiivisuudella rasva palaa ihan iloisesti syömällä 2000kcal päivässä, jos aineenvaihdunta vain olisi normaalissa hantissa ennen kuin painonpudotusta aloittaa. Suurimman osan naisista pitäisikin aloittaa dieettinsä sillä, että ensin ruokamäärää nostetaan ja opetellaan syömään kunnolla eikä niin, että siitä ainoasta porkkanasta otetaan vielä puolikas pois.

 

[kimpe]

Tämä "unohdetaan laihdutuskuurit ja hyväksytään itsemme sellaisina kuin olemme niin muutos tapahtuu itsestään" ajattelu uppoaa samaan muottiin mitä reilusti ylipainoiset käyttävät muutenkin ja miksi he pysyvät lihavina.
Odotetaan että läskin lähteminen tapahtuu vähänniinkuin "itsestään puolivahingossa". Samaa mentaliteettiä näkee vaikkapa televisiossa nähtävissä laihdutukseen tähtäävissä ohjelmissa, missä ilmoittaudutaan mukaan ohjelmaan jossa saa tarkat ohjeet sekä henkilökohtaisen ohjaajan ja kaiken mahdollisen avun, olettaen että laihtuminen tapahtuu itsestään.

"Voi voi kun kullannuput hyväksytään itsemme ja ollaan onnellisia niin löydämme sitä kautta onnellisina paremman ruokavalion ja laihdumme positiivisella energialla". Totuus: vuoden päästä vieläkin läskimpi mitä nykyään kun vedetty niitä suklaalevyjä miettien miten hyväksytään itsemme.
Ei se laihtuminen tule missään vaiheessa tapahtumaan itsestään

 

[su-]

Mitä itsellä kokemusta niin ei tuo painon pudottaminen kyllä helppoa ole. Ikäni ollut ylipainoinen ja intin jälkeen lävähti 30kg lisää jostain, en edes tiedä miten helvetissä kun aikavälikään ei ollut erityisen pitkä. Kävin kilpirauhaskokeissa eikä näkynyt häikkää. Testot mittasi samalla kokeella ja ne oli alarajoilla kun oli muutenkin väsymystä (no läskeillä varmaan yleensä muutenkin on).

Inbody mittaus kertoi että >35 bmi:llä lepokulutus on 1590kcal/pv, joka tekee esim toimistotyö aktiivisuustasolla ~2100kcal /pv kulutuksen. Se tarkottaa että ei saa syödä kuin 1600kcal. Oli aika hankala totutella uusiin annoskokoihin kun oli tottunut ahmimaan niin paljon kuin napa vetää ja kun kaloreita oppi laskimaan niin huomasi että semmonen 1000kcal ateria menee yhdeltä istumalta aika helpost. (paljon hiilaireta, rasvaa, vaaleaa höttöä, juustoa yms). Nykyään paljon proteiinia ja kasviksia mutta myös hiilareita kalorien sallimissa määrissä. Janojuomana paljon itsetehtyä vissyä ilman makutiivisteitä.

Salilla tai uimassa, pyöräilemässä kun käy niin syön 500kcal lisää ton 1600kcal päälle.

Urheilukellon (myös sykemittaus) mukaan omilla tiedoillani kulutin ~2900kcal/pv lepopäivänäkin. Söin sen 2400kcal verran vajaan kuukauden ja paino ei liikkunut mihinkään suuntaan. Pistin sitten normaalipainoisen tiedot kellon asetuksiin ja niillä tiedoilla on menty. En vieläkään luota siihen täysin esim uinnin osalta jos kertoo vajaalle 2h uintirupeamalle 900-1000kcal kulutuksen.

Projektia on takana tasan 4kk ja painoa on pudonnut 9kg, eikä mitenkään helposti. Sitä en tiedä miten lihasmassa asiaan vaikuttaa, aloin samalla helmikuussa tekemään 3x viikossa 1 jakoista treeniä missä myöhemmin tuli mukaan isot liikkeet mave, kyykky, penkki, pystäri ja apuliikkeitä. Kehitystä tulee ja on tullut hyvin. 5 toistolla penkki nyt 40kg->65kg, mave 70kg->125kg, pystäri 20kg kässäreillä ->35kg (yhteispaino), kyykky tanko->60kg. Tuntuu että paino laskee helvetin hitaasti ja vaikeasti mutta toivon että lihaskasvulla olisi osuutta asiaan. Ajattelin käydä seuraavan kerran mittaamassa kehonkoostumuksen kun on enemmän treeniä takana, eka mittaus oli huhtikuun lopussa.

E: jos jollain on vinkkejä miten saa aineenvaihduntaa tehostettua otetaan vastaan. Ennen kaloreiden vähentämistä söin varmaan 3000-3500kcal/pv askelilla

 

[Markku Tikka]

E: jos jollain on vinkkejä miten saa aineenvaihduntaa tehostettua otetaan vastaan. Ennen kaloreiden vähentämistä söin varmaan 3000-3500kcal/pv askelilla

Olen katsellut ihmisten mittaustuloksia ja kalorikulutustuloksia ja ties mitä lukemia vaikka kuinka paljon ja voin syvällä kokemuksella sanoa, että mitkään tuollaiset mittarit eivät ole tänä päivänä vielä niin luotettavia, että niiden varaan pitäisi perustaa suoraan sanottuna YHTÄÄN MITÄÄN sopivan ruokamäärän jne. suunnittelussa.

Inbody antaa perusaineenvaihdunnan päin mäntyä, joka kerrotaan epätarkalla aktiivisuuskertoimella ja treenissä mukamas kuluttaa jotain kaloria mikä ei pidä paikkaansa, niin ei siitä hommasta tule yhtään mitään jos näihin tekemisensä perustaa.

Käytännössä tulee tehdä niin, että syö keskimäärin kcal- / ruokamäärää X ... eri päivien kesken toki vaihtelua jonkun verran, että päivät eivät ole aivan identtisia keskenään. Treenipäivinä enemmän, kevyempinä päivinä vähän vähemmän jne.

Kyllä sen sitten ihan muutamassa viikossa huomaa painoseurannasta ja ympärysmitoista, että onko ruokamäärä rasvanpolttoa varten sopiva vai pitääkö sitä säätää alaspäin tai jopa ylöspäin. Mutta pointtina se, että noihin mittareihin en perustaisi ollenkaan noin paljoa mitä tuosta postistasi ainakin saa kuvan.

 

[Lilli Pii]

Ainakin mun kohdalla vaakakapina on just hyvä juttu. Kun on syömishäiriötaustaa ja kaikkea mahdollista mielenterveysongelmaa menneisyyden painolastina, niin oon edelleen tosi varovainen dieettaamaan. En oikeastaan pysty alkaa punnitsemaan ruokia jne. ilman että musta tulee taas syömishäiriöinen hirviö tai ainakaan en sitä riskiä halua ottaa. Lisäksi painan tällä hetkellä enemmän ku koskaan (poislukien raskaudet) niin vaatii aikamoista itsensä rakastamista, että ei flippaa. Mutta oon pikkuhiljaa opetellut asettumaan oman kehon kanssa samalle puolelle ja luopumaan itseinhosta, koska sillä ei saavuta mitään muuta ku sitä syömishäiriöpaskaa. Siihen vielä joku Bull karjumaan viereen niin jopa oltais hyvässä kuosissa. Opettelen siis suhtautumaan vaa'an lukemaan neutraalisti ja asettamaan painotavoitteet sinne tankoon. Vähän on ottanut koville, että tän harrastuksen myötä omaa painoa on tullut pari kiloa lisää, mutta en edelleenkään halua dieetille. Mitat on 169/78 eli ylipainon puolella mennään. Näytän mielestäni aika kivalta kuitenkin.

 

[Jakob]

Tämä "unohdetaan laihdutuskuurit ja hyväksytään itsemme sellaisina kuin olemme niin muutos tapahtuu itsestään" ajattelu uppoaa samaan muottiin mitä reilusti ylipainoiset käyttävät muutenkin ja miksi he pysyvät lihavina.
Odotetaan että läskin lähteminen tapahtuu vähänniinkuin "itsestään puolivahingossa". Samaa mentaliteettiä näkee vaikkapa televisiossa nähtävissä laihdutukseen tähtäävissä ohjelmissa, missä ilmoittaudutaan mukaan ohjelmaan jossa saa tarkat ohjeet sekä henkilökohtaisen ohjaajan ja kaiken mahdollisen avun, olettaen että laihtuminen tapahtuu itsestään.

"Voi voi kun kullannuput hyväksytään itsemme ja ollaan onnellisia niin löydämme sitä kautta onnellisina paremman ruokavalion ja laihdumme positiivisella energialla". Totuus: vuoden päästä vieläkin läskimpi mitä nykyään kun vedetty niitä suklaalevyjä miettien miten hyväksytään itsemme.
Ei se laihtuminen tule missään vaiheessa tapahtumaan itsestään

en tiedä miten tarkkaan olet aiheeseen tutustunut, mutta ajatus tuossa vaakakapinassa on loistava. Ensin sinut itsesi kanssa ja pieniä elämän muutoksia sen mukaan mitkä itselle on sopivia. ja kyllä itsensä hyväksyminen on tärkeä osa sitä prosessia, olkoon se sitten lihava tai ei. Itseinholla pääsee alkuun, mutta se tie on kovin lyhyt. Lähes jokainen ylipainonen tietää sen, että syö liikaa, mitä pitäisi syödä, miten pitäisi liikkua ja mitä vaaroja ylipaino tuo tullessaan. Laihduttaminen ei vaan heiltä onnistu. Näkökulma on vaihdettava.

Ei minä siitä miksikään muutu vaikka kiloja on karissut. Se pitää ymmärtää, että laihanakin on mentävä maanantaina töihin ja talvi tulee yhtä varmasti kuin lihavana.

Ja kyllä, ne läskit lähtee puolivahingossa. Jos nyt ajatellaan, että ihminen lihoo vaikka 2kg/vuosi, viidessä vuodessa se on kymppi. Se on jo merkittävä määrä rasvaa, mutta jaappa piruuttaan tuo 10kg (eli 75000kcal) päivää kohden viiden vuoden ajalle. Niin, siitä ei tule juuri mitään. Tuon kulutuksen pystyy lisäämään hyvin pienellä vaivalla tai toisinpäin vähentämään syödyssä ruuassa hyvin vähäisin muutoksia. Suklaasta ei tarvitse luopua. Sitten jos haluaa vielä lähteä pudottamaan sitä painoa, niin pikkuriikkisen pitää pinnistää lisää ja edelleen saa syödä suklaata. Tuolla tavalla se ottaa 5v/10kg, mutta mitä sitten. Siitä on mainio paikka jatkaa ja vaikka inan kiristää. Mutta sota laihdutuskuureja vastaan on ihan ihan tervetullut tuulahdus tähän fitness on terveellistä hössötykseen.

E:
tekee muuten ~40kcal päivää kohden, jolloin painonousu pysähtyy. Toki tässä pitää miettiä pitkän ajan keskiarvoa, mutta pointti lienee selvä.

 

[su-]

Olen katsellut ihmisten mittaustuloksia ja kalorikulutustuloksia ja ties mitä lukemia vaikka kuinka paljon ja voin syvällä kokemuksella sanoa, että mitkään tuollaiset mittarit eivät ole tänä päivänä vielä niin luotettavia, että niiden varaan pitäisi perustaa suoraan sanottuna YHTÄÄN MITÄÄN sopivan ruokamäärän jne. suunnittelussa.

Inbody antaa perusaineenvaihdunnan päin mäntyä, joka kerrotaan epätarkalla aktiivisuuskertoimella ja treenissä mukamas kuluttaa jotain kaloria mikä ei pidä paikkaansa, niin ei siitä hommasta tule yhtään mitään jos näihin tekemisensä perustaa.

Käytännössä tulee tehdä niin, että syö keskimäärin kcal- / ruokamäärää X ... eri päivien kesken toki vaihtelua jonkun verran, että päivät eivät ole aivan identtisia keskenään. Treenipäivinä enemmän, kevyempinä päivinä vähän vähemmän jne.

Kyllä sen sitten ihan muutamassa viikossa huomaa painoseurannasta ja ympärysmitoista, että onko ruokamäärä rasvanpolttoa varten sopiva vai pitääkö sitä säätää alaspäin tai jopa ylöspäin. Mutta pointtina se, että noihin mittareihin en perustaisi ollenkaan noin paljoa mitä tuosta postistasi ainakin saa kuvan.

Itselläni lähes kaikkien sivustojen kulutuslaskurit antaa arvot päin mäntyjä mutta tuo inbodyn kulutus näyttäisi pitävän paikkaansa kun sulamossa seuraa painon teoria ja tapahtuneen painon laskun käyrää.

Itse olen hirveän huono arvioimaan sopivaa annoskokoa ja jos en laske kaloreita niin koitan kituuttaa vielä vähemmällä mikä ei ole koskaan toiminut. Minkään kylläisyydentunteen tai nälän perusteella ei voi mennä koska en tule kylläiseksi normaalista määrästä ruokaa. Sen takia tykkään kaloreiden laskemisesta koska on pysyvinään kartalla miten paljon oikeasti sitä polttoainetta menee sisään ja paljonko pitäisi kuluttaa suurinpiirtein.

Tietenkin joku voi sano että heität vaan kaikki hiilarit, perunat ja leivät pois, syöt vuoden salaattia ja piffiä niin varmasti laihtuu. Niin varmasti laihtuu mutta sitä pari kertaa yritettyäni itsekuri pettää kuukauden jälkeen eikä se ole mitään mukavaa.

Nyt on kuitenkin painossa laskusuunta samalla kun voimat kasvaa niin ei ihan pieleen ole menossa. Mutta ei tämäkään todellakaan mitään jatkuvasti kylläisenä oloa ole, mutta ei nälkädieettikään.

 

[narunpätkä]

en tiedä miten tarkkaan olet aiheeseen tutustunut, mutta ajatus tuossa vaakakapinassa on loistava. Ensin sinut itsesi kanssa ja pieniä elämän muutoksia sen mukaan mitkä itselle on sopivia. ja kyllä itsensä hyväksyminen on tärkeä osa sitä prosessia, olkoon se sitten lihava tai ei. Itseinholla pääsee alkuun, mutta se tie on kovin lyhyt. Lähes jokainen ylipainonen tietää sen, että syö liikaa, mitä pitäisi syödä, miten pitäisi liikkua ja mitä vaaroja ylipaino tuo tullessaan. Laihduttaminen ei vaan heiltä onnistu. Näkökulma on vaihdettava.

Ei minä siitä miksikään muutu vaikka kiloja on karissut. Se pitää ymmärtää, että laihanakin on mentävä maanantaina töihin ja talvi tulee yhtä varmasti kuin lihavana.

Ja kyllä, ne läskit lähtee puolivahingossa. Jos nyt ajatellaan, että ihminen lihoo vaikka 2kg/vuosi, viidessä vuodessa se on kymppi. Se on jo merkittävä määrä rasvaa, mutta jaappa piruuttaan tuo 10kg (eli 75000kcal) päivää kohden viiden vuoden ajalle. Niin, siitä ei tule juuri mitään. Tuon kulutuksen pystyy lisäämään hyvin pienellä vaivalla tai toisinpäin vähentämään syödyssä ruuassa hyvin vähäisin muutoksia. Suklaasta ei tarvitse luopua. Sitten jos haluaa vielä lähteä pudottamaan sitä painoa, niin pikkuriikkisen pitää pinnistää lisää ja edelleen saa syödä suklaata. Tuolla tavalla se ottaa 5v/10kg, mutta mitä sitten. Siitä on mainio paikka jatkaa ja vaikka inan kiristää. Mutta sota laihdutuskuureja vastaan on ihan ihan tervetullut tuulahdus tähän fitness on terveellistä hössötykseen.

E:
tekee muuten ~40kcal päivää kohden, jolloin painonousu pysähtyy. Toki tässä pitää miettiä pitkän ajan keskiarvoa, mutta pointti lienee selvä.

Tämä siis jos maailma olisi täydellinen...

 

[no-body]

Tämä siis jos maailma olisi täydellinen...

Tuo @Jakob in postaus on paljon lähempänä reaalimaailmaa kuin yksikään näistä "itsekurin avulla vain suklaat pois ja kuka tahansa laihtuu"-älynväläyksistä.

 

[sylvikki]

Minulle paras keino laihduttaa on olla ONNELLINEN.

Onnellisuuden voi määritellä tilanteeksi, jolloin fyysisiä kipuja ei ole tai niitä on vähän ja kipulääkkeet toimivat, mt-häiriöt eli masennus ja ahdistus ovat hyvässä hoitotasapainossa eli lääkitys kohdallaan ja terapia toimii (mitä nyky-yhteiskunnassa on tarjolla aivan liian vähän niille ihmisille, joilla ei ole vara maksaa yksityissektorin hintoja), työssä ei stressiä, työpäivän jälkeen on energiaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa ja taide-/kädentaitojuttuja, kirjastosta löytyy kivaa luettavaa, pääsen lempparibändien keikoille, on aikaa tavata ystäviä säännöllisesti. Kaikkein toimivin laihdutuskeino on olla ihastunut/rakastunut!

Väitän, että monen enemmän tai vähemmän ylipainoisen ihmisen ongelma ei ole hänen liikakilonsa vaan kyse on elämän vaikeuksista kokonaisuutena.

 

[Jakob]

Onnellisuus on minusta koko vaakakapinan idea. Oli sitä sitten lihava tai ei. Mä en siis ole mitenkään tuossa mukana, kunhan kuuntelin työmatkalla radiosta ohjelman aiheeseen liittyen. Kuulosti huomattavan fiksulle, varsinkin jos vertaa normaaliin ongelmaratkontaan tällä saralla: "vittu läski lenkille siitä" .

 

[narunpätkä]

Tuo @Jakob in postaus on paljon lähempänä reaalimaailmaa kuin yksikään näistä "itsekurin avulla vain suklaat pois ja kuka tahansa laihtuu"-älynväläyksistä.

Pienistä asioistahan kaikki on kiinni mutta kun nämä ihmiset ei pysty niihin pieniin asioihin niin miten sitten isoihin?
Nämä tälläiset "kapinat" on vain yksi tekosyy lisää saada vetää kaikkia herkkuja naamaan, minä en sitä kritisoi jos joku on isompi mutta tiedän ettei se ole terveellistä ja niin tietää ko. henkilötkin.

 

[Jakob]

Pienistä asioistahan kaikki on kiinni mutta kun nämä ihmiset ei pysty niihin pieniin asioihin niin miten sitten isoihin?
Nämä tälläiset "kapinat" on vain yksi tekosyy lisää saada vetää kaikkia herkkuja naamaan, minä en sitä kritisoi jos joku on isompi mutta tiedän ettei se ole terveellistä ja niin tietää ko. henkilötkin.

Josko niillä pienillä asioilla saa muutoksia, jotka tukee (mahdollisesti isompia) muutoksia. Nyt taas jos ihan mietitään miten monta ihmistä laihduttaa vuosikymmenestä toiseen lähinnä lisää lihoen. Miten se muuttaa tilannetta, että lopettaa laihduttamisen?

Se, että ei onnistu pudottamaan painoa on ikävää, mutta ei koko elämä voi pyöriä painon ympärillä. Meillä on yksi elämä ja minä ainakin haluaisin olla lyhyestä elämästä valtaosan onnellinen, olin minä sitä sitten ylipainoisena tai en. Vaihtoehtona on tosiaan se, että "odottaa", kun mun paino on xx-kiloa niin kaikki on hyvin tai, kun vatsapalat näkyy, niin sitten on komiaa maata rannalla. Siihen asti pitää vaan purra hammasta ja kärsiä.

Tämän koko idean takana on lopulta kuitenkin hyvinvoinnin lisääminen. Eikä siihen välttämättä edes tarvita laihtumista, mutta se voi olla sivutuote koko prosessissa.