Yksityisten yritysten määräämistä pysäköinninvalvontamaksuista syntynyt kiista on nostanut esiin ongelman, joka on pysäköinninvalvontaa ja sen eri ratkaisutapoja merkityksellisempi. Korkeimman oikeuden ja perustuslakivaliokunnan yhteisymmärryksessä on aukkoja, ja se nakertaa kansalaisten luottamusta kumpaankin instituutioon.
Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on arvostellut julkisesti perustuslakivaliokuntaa yksityistä pysäköinninvalvontaa säätelevän lakiesityksen hylkäämisestä. Valiokunta tyrmäsi esityksen helmikuussa perustuslain vastaisena.
Yleisradion haastattelussa Koskelo kertoi myös, ettei korkeimmalla oikeudella ole aikomusta purkaa oma-aloitteisesti vuoden takaista päätöstään, jolla autoilija velvoitettiin maksamaan yksityisen pysäköinninvalvontayhtiön määräämä valvontamaksu. Tuomioon tyytymätön autonomistaja ilmoitti perjantaina päättäneensä hakea tuomion purkua.
Monia autoilijoita hämmentävään kysymykseen, pitääkö yksityiset parkkisakot maksaa, Koskelo ei antanut selvää vastausta. Hän toivoi tilanteen ratkeavan sillä, että eduskunnan säädettäväksi tuodaan uusi yksityisen pysäköinninvalvonnan hyväksyvä laki.
Keskustelu on jämähtänyt kysymykseen, onko Koskelolla asemassaan oikeutta arvostella perustuslakivaliokunnan päätöstä. Mielenkiintoisempaa on pohtia sitä, mitä kiista kertoo perustuslakivaliokunnan ja korkeimman oikeuden välisistä valtasuhteista – ja sitä, onko mitään tehtävissä vallan rajojen selkeyttämiseksi. Perustuslait ovat aina jossain määrin tulkinnanvaraisia, mutta juuri nyt tulkinnassa näyttää olevan liikaa liikkumavaraa.
Suomen perustuslain pykälä 106 velvoittaa tuomioistuimia antamaan etusijan perustuslaille, jos jonkin toisen lain säännös on "ilmeisessä ristiriidassa" perustuslain kanssa. Ylintä tuomiovaltaa – myös pysäköinninvalvontaan liittyvissä asioissa – käyttää kuitenkin yksiselitteisesti korkein oikeus.
Perustuslain toteutumista tarkasteltaessa korostetaan usein tuomioistuinten itsenäistä asemaa ja harkintavaltaa, joka antaa tarvittaessa perus- ja ihmisoikeuksille suojaa parlamentaarisen demokratian enemmistöpäätöksiä vastaan. Toisaalta pidetään tärkeänä sitä, että perustuslain toteutumista valvotaan myös demokratian keinoin. Suomessa lakien perustuslainmukaisuuden valvonta on uskottu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.
Herkkä tasapaino ei välttämättä paranisi uuden valvontamekanismin luomisesta. Jokin perustuslakituomioistuimen kaltainen elin olisi Suomen oloissa liian järeä instituutio verraten harvoin esiintyvien ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen.
Yksinkertaisempi tapa on nostaa lakien valmistelun ja laeista annettujen lausuntojen sekä tuomioistuinten päätösten tasoa. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea ratkaisujen entistä huolellisempaa julkista perustelua. Pysäköinninvalvontakiistassa on ilmaistu tyytymättömyyttä sekä korkeimman oikeuden että perustuslakivaliokunnan päätösten tueksi esitettyihin argumentteihin.
Lakiesitystä käsitellyt perustuslakivaliokunta ja oikeustapauksen ratkaissut korkein oikeus ovat tarkastelleet yksityisten valvontamaksujen oikeutusta eri tasoilta, ja niillä on ollut vaikeuksia ymmärtää toistensa näkökulmia. Voi olla, että sopimusoikeutta korostaneen korkeimman oikeuden olisi pitänyt ajatella enemmän perustuslaillista näkökulmaa, ja ehkä lakiesitystä käsiteltäessä – ja jo laadittaessa – yksityistä pysäköinninvalvontaa olisi pitänyt käsitellä myös sopimusoikeudellisena asiana.
Suorin tie ulos umpikujasta olisi se, että seuraavalle eduskunnalle laaditaan uusi yksityistä pysäköinninvalvontaa käsittelevä lakiesitys, joka kirjoitetaan perustuslaillisesti hyväksyttävään muotoon. Se poistaisi perustuslakivaliokunnan ja korkeimman oikeuden välistä jännitettä.
Jos perustuslakivaliokunnan käsittelyn kestävää lakiesitystä ei saada aikaiseksi ja korkein oikeus pysyy vuosi sitten ottamansa kannan takana, tilanne käytännössä vahvistaisi korkeimman oikeuden asemaa perustuslakivaliokunnan kustannuksella. Jotkut oikeusoppineet pitävät jopa tavoiteltavana, että perustuslain tulkinnassa tuomioistuinten painoarvo kasvaa poliittisten paineiden alla työskentelevien kansanedustajien kustannuksella. Pysäköinninvalvonta ei kuitenkaan olisi perustuslain arvoinen keppihevonen tällaiselle hivuttamalla tehdylle vallansiirrolle.
