Käytännössä tuolta vuodesta 1991-92 "ihan kaikkea" safka/treenipuolella kokeilleena allekirjoitan kyllä samat ajatukset.
Ruoan punnitseminen jne on tottakai ymmärrettävää keholajeissa silloin, kun ollaan valmistautumassa kisaan.
Sillä ei taas ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, kun omaksi ilokseen - vakavissaankin - treenaa ja haluaa kehitystä. Se kehitys ei vaadi viimeisintä pwo:ta, intraa ja jälkeisiä.
Jos näitä haluaa käyttää, se on tietenkin täysin ok ja saahan niistä hyötyjäkin. Ongelma on se, että niitä pidetään itsestäänselvyytenä, pakkona ja kehityksen ehtona ja niihin takerrutaan ympäri vuoden välttämättömyyksinä.
Siinä vaiheessa kun ihmisellä on peruskäsitys syömisestä, sopiva haarukkakäsitys makroista eri ruoissa, perusymmärrys siitä, mikä on "hyvää ravintoa", mikä "ok-ravintoa" ja mikä "paskaa ravintoa", kokemusta eri treenisysteemeistä, se pitkäjänteisin ja luonnollisin kehitys tulee kyllä aika lailla perusohjelmilla, perusruokailulla ja stressittömyydellä siitä, tuleeko tänään 10g liian vähän proteiinia tai sen iltapäivällä syödyn appelsiinin verran liikaa hiilaria tai että riisi ei ollutkaan täysjyvää lounaalla.
Mielenkiinnon mukaan tietenkin voi ja kannattaakin välillä kikkailla treenin ja syömistenkin kanssa, tuolloin niistä voi saada enemmän irtikin, kun ne ovat ns.ajoittaisia lisämausteita - mutta 97% porukalle loppupeleissä toimii varmemmin ja paremmin kun oikeasti pysyy perusjutuissa. Perushyvää ravintoa, perushyvää perustreeniä. Korostan: siis perustreenaajilla. Toki riippumatta henkilöstä tai onko kisatavoitteita tms, viimeisen päälle suunnittelu ja tekeminen ei ole millään tapaa tuomittavaa. Harva vain saa siitä ne todelliset hyödyt ulosmitattua. Aidosti lääkkeettömistä treenaajista suurin osa pärjäisi huomattavasti paremmin, jos jättäisi "IFBB pro sen ja sen tappavan rintatreenin" ja "bulletproof 12-week meal-by-meal plan" ja sen sellaiset vain erikoisuuksiksi, joita joskus voi huvin ja vaihtelun vuoksi kokeilla jos haluaa kikkailutreenejä tehdä muutamat viikot vuodessa. Tuolloin niistä voisi olla todellista hyötyäkin vaikkapa vain sen normaalin peruspuurtamisen keskeyttäjinä.
Lisättäköön kuitenkin, että terve kiinnostus ja avoin mieli ja ymmärrys siitä, että aina voi oppia uutta ovat aina tervetulleita ja toivottavia. Toteutti sitten harrastustaan missä mittakaavassa tahansa, laput silmillä kulkeminen on aina pelkkää tyhmyyttä.
