Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

No hyvin te luette nämä jutut. Enkös mä just maininnut, että ymmärään hyvin jos nuo sukumökit yms. rajataan jotenkin pysymään juuri siinä suvussa.

Eli jos nyt ei saivarreltas noista kesämökeistä ja isän rakentamasta kämpästä.

Itsehän kirjoitit, että jutut on yhteisiä. Tottakai ne on yhteisiä ja tässä on kolme tapausta. Avioliitossa, sen jälkeen tai vaikka perinnönjaossa.

Tietty jos perittyä tavaraa myydään niin silloin sen pitää olla yhteistä. Lähinnä fyysistä omaisuutta olisin tässä suojaamassa. Jos sen muuttaa rahaksi niin sitten se on enää pelkästään rahaa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mua itseä ei hetkauta talot tai mökit. Siis sillä tavalla, että laittaisin niille tunnearvoa ja haluaisin ITSE niiden jollain tapaa "pysyvän oikeissa käsissä". Jos ei ole käyttöä itselle, myyntiin ja rahat tilille tai johonkin tarpeelliseen.

e: modified sen tuossa kiteyttikin: mulle käytännössä kaikki joskus mahdollisesti perittävä merkittävän arvoinen kiinteä omaisuus on nimenomaan "vain rahaa". Ja nimenomaan meidän - ei mun - rahaa.
 
Tota lottoa mäkin tossa jo kelailin itekseni. Se lottopottihan on periaatteessa sen voittajan omia miljoonia, jota kitupiikin ei oo pakko jakaa senttiikään aviopuolisolle...paitsi jos ei ole avioehtoa niin tosta miljoonapotista saa toinen about puolet erossa. Siinähän on jo miljoonia syitä erota monen mielestä...
 
Entäs tämmöinen keissi. Molemmilla on omat tilit ja toinen voittaa vaikka lotossa. Jaetaanko potti puoliksi molempien tileille?

Me ainakin jaetaan 100% varmuudella. En miettisi hetkeäkään. Pitäisi vaan tsekata miten onnaa verojen välttäminen/minimointi (vaikkei mulla nyt joku 10 prossan lahjaverokaan jaksaisi kovasti siinä harmittaa). Veikkaus (tai verottaja) on muistaakseni noissa aika tarkka noissa todentamisjutuissa isojen voittojen suhteen.
Ja mä antaisin/me annettaisiin siitä (jos olisi tuollainen iso monen miltsin potti) kyllä varmasti vähän lahjana velkojenpainikkeeksi vielänuorille lähiomaisille, kenellä nyt ylpeys kestäisi vastaan ottaa.
 
Mietin vaan kuinka yleistä mahtais olla miljoonien lottopotin puolikkaan antaminen aviopuolisoille vaikka siihen asti olis jopa jaettu ne kinkkuleikkeet jääkaapissa...
 
Mietin vaan kuinka yleistä mahtais olla miljoonien lottopotin puolikkaan antaminen aviopuolisoille vaikka siihen asti olis jopa jaettu ne kinkkuleikkeet jääkaapissa...

Juu, kyllä ne kinkkuleikeiden jakajat saattaisi helposti tuumata, että "nää on mun rahoja, ihan itse voitin".
 
Juu, kyllä ne kinkkuleikeiden jakajat saattaisi helposti tuumata, että "nää on mun rahoja, ihan itse voitin".

Ai missä mielessä kinkunjakaja? Ainakin meillä jaetaan kinkut kahtia säästämismielessä; puolikas kinkku saanee riittää :D
 
Onpas tämä ketju räjähtänyt, tosin sen jo arvasinkin sillä tämä aihe on aina ollut todella arka paikka monelle, ja siitä syntyy jopa raivoisia nettitappeluita [nähty usealla forumilla]. Se mikä kaikkia näitä keskusteluja yhdistää on yhteistilien omaavien voimakas puolustus omaa tyyliään kohtaan, ja se viedään usein jopa niin pitkälle että erillistilit omaavat pariskunnat luokitellaan epävarmoiksi, epäluotettaviksi, rakkaus rakoilevaksi jne. Jostain syystä harvemmin kuitenkaan näkee tätä toisinpäin, vaikka usein yhteistilien omistajia tulisi ravistella ja herätellä liiasta sinisilmäisyydestä.

Parhaat keskustelut näistä asioista löytyy avioitumista ja häitä käsitteleviltä palstoilta. Etukäteen moni suitsuttaa kuinka pitää olla yhteiset rahat jos rakastaa, ja samalla 50% ihmisistä palaa sitten häntä kopien välissä kommentoimaan erottuaan tai muiden pahojen parisuhdeongelmien koittaessa. Yhteistilien omistajat kokevat usein erillistilit niin kauhean vaikeiksi ja suhteen tyhjäksi ja ontoksi jos näin menettelee, hassua kyllä; erillistilien omistajilla on tuskin koskaan riitoja rahoista, niiden käyttämisestä jne, eivätkä he koe järjestelyä lainkaan vaikeaksi.

Jokainen toki tavallaan, mutta edelleen olen sitä mieltä ettei raha-asioita tule sotkea rakkauteen. Ei sitä kukaan erotakseen yhdessä ole, mutta osalla olisi ainakin tarpeen riisua ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä "me ollaan ikuisesti yhdessä ja kaikki on yhteistä". Joillain toimii yhteistilit ja joillain erilliset, oli miten oli niin tuota fanaattisuutta yhteistilien puolesta en ole koskaan ymmärtänyt [huomioideni mukaan tälläiset fanaatikot eivät myöskään tee kovinkaan usein avioehtoja jne]

Edit: Tutkimusten mukaanhan raha-asiat ovat muuten yksi isoin riitelyn syy parisuhteissa...
 
Tutkimusten mukaanhan raha-asiat ovat muuten yksi isoin riitelyn syy parisuhteissa...

Joo on herkkä paikka näkee tästäkin keskustelusta tosiaan. Itse yhdyn Esa67n näkemyksiin aika tarkkaan tässäkin asiassa taas eli annan tyytyväisenä vaimon päättää kaikesta myös rahoista ja menen sitten vaikka parturiinkin kun vaimo sanoo. Minustakin oikein helppoa ja mukavaa kun vaimo huolehtii eikä tarvii riidellä mut tuskin sopii kaikille ;)
 
Entäs tämmöinen keissi. Molemmilla on omat tilit ja toinen voittaa vaikka lotossa. Jaetaanko potti puoliksi molempien tileille?

No valtaosalla on varmaan ne eri tilit, vaikka rahat oiskin lopulta yhteistä...kuten tätäkin ketjua luettuaan voi hyvin johtopäätöksen vetää

En vois kuvitella, etteikö meillä nuo rahat ois yhteisiä, voitti ne sittein kumpi tahansa. Ainoastaan siinä tapauksessa mä ymmärrä, että toinen osapuoli pitää voitot, jos se toinen vastustaa koko veikkaamista henkeen ja vereen! Mutta yleensä ne rivitkin tsekataan yhessä, toinen vain tekee sen loton kun käy kioskilla. Onko rahat silloin sen kumpi jätti kupongin kiskalle ja maksoi sen loton?

Ja mä luulen, että jos ihminen on riittävän itsekäs, sen kannattaa tehdä kaikki mahdolliset avioehdot ja mielellään ainakin kolmen juristin kanssa! Jos taas ei ole sieltä itsekkäämmästä päästä, ei ala mahdollisessa erotilanteessa edes vaatimaan siitä kumppaniin sukumökistä mitään siivua itselleen.

Mutta eipä tässä asiassa voi sanoa, että joku on väärässä ja joku oikeassa. Oikeastaan hauska lukea näitä tekstejä, vaikka tuntuu että toiset on ajatuksineen täysin toiselta planeetalta. No pääasia on, että sen oman kumppanin kanssa ajatuksen menee yksiin, vaikka sitten laskettas että montako juustosiivua se kumppani söi ja kuka ne maksoi. :kippis1:
 
Joo on herkkä paikka näkee tästäkin keskustelusta tosiaan. Itse yhdyn Esa67n näkemyksiin aika tarkkaan tässäkin asiassa taas eli annan tyytyväisenä vaimon päättää kaikesta myös rahoista ja menen sitten vaikka parturiinkin kun vaimo sanoo. Minustakin oikein helppoa ja mukavaa kun vaimo huolehtii eikä tarvii riidellä mut tuskin sopii kaikille ;)

Meillä on tässä asiassa ollut alusta asti aikalailla tasajako. Vaimo hoitaa kaupassakäynnit, kodin pikkuhankinnat (verhot, matot yms. mistä mä en tajua, eikä kiinnosta pätkääkään), lasten harrastukset yms. Minä taasen kilpailutan vakuutukset, pankit, hoidan laina-asiat, sijoitukset jne. Eli talouden suuremmat linjat on mun käsissä, kuten myös laskujen maksu noin niinkuin teknisessä mielessä ja vaimo hoitaa suurimman osan niistä jutuista jotka ostetaan kaupasta.

Mä en edes osaisi kuvitella, että vaimo hoitaisi ihan kaiken, mutta oishan tuokin varmati monella tavalla vapauttavaa!
 
taala ranskassa maksetaan tulovero yhtena plajayksena vuoden lopussa. Eli kerrotaan verottajalle kuinka paljon tienannu koko vuotena.
Vaimo kysy multa ensimmaisen vuoden lopulla, etta haluanko maksaa veroja. Vastasin etta paskaako sita :)

Seuraavana vuonna sitten mentiin pankiin pyytamaan asuntolainaa, ja siella tuloja tarkisteltiin ja pankkineiti sitten tiukkas multa tuloja kun en ollut verojakaan maksanu. Ma meinasin tassa vaiheessa kavella ulos pankista, ja vaimo veti kadesta takaisin penkkiin. Taman jalkeen vaimo selitti pankkineidille kaikkee paskaa, esim kerto kaiken meidan kissasta, taman jalkeen tehtiin lainapaperit. Ei niita kaikkia kohtia tarvinnu siihen hakemukseen tayttaa.
en muuten tieda onko vaimo maksanut verot nykyjaan vai ei ? oon kuitenkin asunu taala 4 vuotta. onhan noita kaikkia juttuja kun oikeen rupee miettimaan.
ens kuussa pitaskin sitten aloittaa oma firma, joten eikohan valtion avustuksia hakiessa tuo verohommakin selvia ?
 
Pääasiassa näissä on kyse siitä, että naisten pitäisi jotenkin kummasti päästä vaurastumaan ilmaisiksi, miehiähän tää ei pahemmin koske, itse saa omaisuutensa hankkia.

Mä niin mielelläni kirjoittaisin tähän sen mitä ajattelen, mutta epäilen vahvasti että se poistettaisiin.
 
Entäs tämmöinen keissi. Molemmilla on omat tilit ja toinen voittaa vaikka lotossa. Jaetaanko potti puoliksi molempien tileille?

Mä en omasta lottovoitto-omaisuudestani antaisi ainakaan penniäkään kellekkään. Yhteisiin hankintoihin toki saisi käyttää täysin miten mieleen juolahtaa, mutta kaikki säilyisi mun nimissä ja omaisuutena, vaikka tosiasiallisena käyttäjänä en olisikaan itse. En oo muutenkaan missäänvaiheessa sanonut, ettenkö yhteiseksi hyväksi toisi vaikka kuuta taivaalta, ainoastaan sitä, ettei mun siivellä ole kellään koskaan mitään asiaa vaurastua omiin nimiinsä sentin latia. Kaikesta saa nauttia, mutta mitään niistä ei saa omaksi eikä mukaan jos päättää lähteä muille vesille;)

Koska mun mielestä se omistaminen EI ole se juttu että elämästä voi nauttia, siksi se omistaminen kuuluu mun mielessä sille joka on sen työn niiden asioiden ja rahojen eteen tehnyt. Kyllä telkkaa voi katsoa ihan yhtä nautinnolla vaikkei omistaisi kokonaista 50% siitä.
 
Raha on vain rahaa, sehän on täysin järkevä ajatus.
En tiedä kuinka moni on kokenut riitaisan avioeron jääden katkeraksi. Itse en ole sitä kokenut, eikä ihan lähipiirikään ole näin tehnyt. Silti tiedän useamman tapauksen jossa ikuinen rakkaus on kadonnut ja 20-30v hyvin toiminut tulojen jakaminen on aiheuttanut melkoiset vahingot "hävinneelle" osapuolelle. Eräässä tapauksessa ihmiselle joka maksoi kaiken elämisen lainoineen mutta sai puolikkaan itse maksamastaan omakotitalosta.

Vaimo lähti toisen miehen mukaan ja vaivan palkaksi rahat joilla sai maksettua kokonaan uuden miehen kanssa asuttaman kotinsa.

Tämän takia en osaa itse suhtautua täysin luottavaisin mielin siihen, että kaikkia rahojaan kannattaa jakaa toisen ihmisen kanssa. Toki yhteinen elämä vaatii sen että jossain määrin rahatkin on yhteisiä. Kuitenkaan en lähtisi itse rakentamaan elämää sen varaan että suhde kestää. On se sitten kuinka paska lähestymistapa, puolet avioliitoista kaatuu. Sehän ei tietenkään "koske meitä", mutta joka toista paria kuitenkin.

Kysymys kuuluukin, onko valmis elämään tuon asian kanssa vai ei. Onko raha oikeasti vain rahaa vai harmittaako jos on elänyt kituuttaen kun toinen osapuoli käyttää palkan.
Jos asian hyväksyy niin täysin turha edes tuhlata aikaa kinaamiseen. Itse varmistan selustani mutta ehkä sillä asenteella ei koskaan perusteta perhettä :rolleyes:
 
Kysymys kuuluukin, onko valmis elämään tuon asian kanssa vai ei. Onko raha oikeasti vain rahaa vai harmittaako jos on elänyt kituuttaen kun toinen osapuoli käyttää palkan.

Kyllä minä ainakin ajattelen, että kun yhdessä asutaan niin olen myös vastuussa siitä toisesta ihmisestä. Lapsia ei ole eikä tule, mutta olemme perhe. Menot on pyritty suunnittelemaan siten, että katastrofin sattuessa kumman tahansa tuloilla pärjää ainakin hetken. Mielestäni en menetä tässä kaupassa yhtään mitään. Jotenkin tuntuu, että moni luulee yhteisten rahojen olevan sitä, että kumpikin kuluttaa niin paljon kuin molempien tulot ovat yhteensä; itse ajattelen niin, että kumpi tahansa voi koska tahansa olla se ainoa tienaaja ja silloin on tultava molempien perheenä sillä yhdellä rahalla toimeen*. Näin on toimittu myös silloin, kun kumpikin on kituuttanut pelkillä opintoihin liittyvillä almuilla.

* toim. huom. tämä ei siis tarkoita sitä, että suunnittelen elämäni niin että luotan että mies elättää jos perseilen töissä ja saan potkut, vaan sitä, että kumpikin kantaa huolta toisesta. En ole tätä suunnitelmaa tehnyt saadakseni, vaan antaakseni, ja varmistaakseni molempien perusturvallisuutta. Jos rahassa lasketaan, jävät tässä nykytilanteen mukaan varmasti molemmat jonkun mielestä tappiolle, mutta asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia.
 
Back
Ylös Bottom