Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

Siis oikeasti? No eihän se materia tärkeintä elämässä ole, mutta mitä virkaa tuolla avioehdolla on, jos se ei sitten pädekkään enää? Ei sitten mitään järkeä tuollaisessa.

Se on siis tapauskohtanen ja harkinnanvaranen asia se avioehdon pätevyyskin, voi olla yllätys monelle. Kato vaikka toi vässy74 linkki...

Edit: Tässä

Kohtuullisuus-periaatetta voidaan käyttää myös tasinkoa laskettaessa, eli ei sitä omaisuutta välttämättä ihan puoliksi aina jaeta.
Edit: muistelisin ainakin niin, että jos köyhempi osapuoli kuolee, eloonjääneen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen jälkeläisille.

Voipi olla joo, öö mikä on tasinko? No katon googlesta, nää lakijutut on aika vaikeita :)

Edit:Tasinko. Omaisuus, jonka enemmän omistavan aviopuolison on luovutettava puolisoiden omaisuudenjaon yhteydessä. Ei kyllä hajuakaan noista puolison kuolema jutuista...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Se on siis tapauskohtanen ja harkinnanvaranen asia se avioehdon pätevyyskin, voi olla yllätys monelle. Kato vaikka toi vässy74 linkki...

Edit: Tässä
Voi hyvä ystävä. Missään ei sanallakaan ole sanottu että avioehdon pätevyys on harkinnanvaraista. Juristit käyttävät tässä kohtaa esimerkkinä "kohtuuttomissa tapauksissa voidaan todeta että yhteinen asunto voidaan pitkissä avioliitoissa katsoa yhteiseksi vaikka se olisi toisen nimissä ja parilla on avioehto". Eli: avioehdon kohtuullistamiseksi vaikka 150 KEur asunto voidaan katsoa yhteiseksi vaikka se on yhdessäolon aikana hankittu toisen nimiin ja toinen sen on maksanut. Toisen puoliskon sijoituksissa makaavat liiton aikana keräämät sijoitusmiljoonat saattavat silti jäädä ulos osituksen ulkopuolelle.

Sopimuksen kohtuullistaminen ei tarkoita "sopimus kokonaisuudessaan on harkinnanvarainen ja heitetään kokonaisuudessaan skutsiin jos se vaikuttaa vähän epäreilulta."

Juristi en ole minäkään, mutta paljon enemmän kuin kiinnostaisi olen heidän kanssaan eri yhteyksissä vääntänyt muunmuassa erilaisista sopimusteksteistä, sitovuuksista jne.
 
Voi hyvä ystävä. Missään ei sanallakaan ole sanottu että avioehdon pätevyys on harkinnanvaraista. Juristit käyttävät tässä kohtaa esimerkkinä "kohtuuttomissa tapauksissa voidaan todeta että yhteinen asunto voidaan pitkissä avioliitoissa katsoa yhteiseksi vaikka se olisi toisen nimissä ja parilla on avioehto". Eli: avioehdon kohtuullistamiseksi vaikka 150 KEur asunto voidaan katsoa yhteiseksi vaikka se on yhdessäolon aikana hankittu toisen nimiin ja toinen sen on maksanut. Toisen puoliskon sijoituksissa makaavat liiton aikana keräämät sijoitusmiljoonat saattavat silti jäädä ulos osituksen ulkopuolelle.

Nimenomaan näin :)
 
Nimenomaan näin :)
Voi luoja. Sä et edes tiennyt 15 min sitten mitä tasinko tarkoittaa eli et tajua avioliittolainsäädännöstä sitten hevosen v:tä. Kuitenkin paukkuja riittää saivarrella ja vetää mihinkään perustuvia tulkintoja mutu ja hihavakiopohjalla ja kertoilla syvällä rinta-äänella "Joka tapauksessa suomen oikeuslaitos pitää parhaansa mukaan huolen siitä että myös miehen omaisuus jaetaan tasan vaimon kanssa erotilanteessa vaikka olis mikä avioehto niin ei se edes päde oikeudessa vaikka olis saman oikeuden aikanaan hyväksymäkin".

Saivartelu ja hymiöt ei hirveesti pelasta kun on jäänyt housut kintuissa kiinni mutuilemasta asiassa josta ei ole edes perustason ymmärtämystä...
 
Heitetäänpäs vielä yksi kala tähän soppaan.

Eli ajatellaan, että pariskunta on tienannut suurinpiirtein koko yhdessäoloaikansa, otetaan vaikka 15 vuotta esimerkiksi, suurinpiirtein saman verran. Nainen tietysti äitiyslomien ajan vähemmän. Yhdessä maksettu kaikki ja yhdessä siis kartutettu omaisuus. Toinen on saattanut vaikka sijoittaa eläkepäivien varalle ja toinen käyttänyt rahat oman kodin remontoimiseen. Eli siis ihan yhteistä kakkua rakennettu.

Sitten tuleekin hetki että aletaan saamaan perintöä. Niin ideaalia tilannetta tuskin tulee, että molemmat puoliskot saa saman verran. No jos se toinen saa vaikka 20.000 euroa ja toinen 200.000 euroa. Pitääkö joku kohtuullisena, että tämä enemmän saanut vaatii osuuteensa avioehdon? Mä EN pidä tuota pätkääkään kohtuullisena. Ainut poikkeus on joku sukutila tai vastaava kiinteä paikka, jonka pilkkominen ja jakaminen olisi hankalaa ja suvun kannalta muutenkin epäreilua. Mutta jos perii vaikka rahaa, pörssiosakkeita, asunto-osakkeen yms. niin pitäisi tämänkin mennä mielestäni siihen yhteiseen pottiin.

Kuulinphan tällaisen tapauksen. Eli tässä tapauksessa mitään perintöjä ei ollut jaetta. Mutta siinä vielä meni niin, että puliso a tienasi b:tä reilusti enemmän. Kaikki jaetaan ja b kuitenkin väläytteli, että kun hän tulee saamaan perintöä enemmän, tulee hänen saada pitää se kokonaan itsellään jos joskus viiskymppisenä tuleekin avioero.

Kai sitä tällaisiakin ihmisä mahtuu mukaan?
 
Heitetäänpäs vielä yksi kala tähän soppaan.

Eli ajatellaan, että pariskunta on tienannut suurinpiirtein koko yhdessäoloaikansa, otetaan vaikka 15 vuotta esimerkiksi, suurinpiirtein saman verran. Nainen tietysti äitiyslomien ajan vähemmän. Yhdessä maksettu kaikki ja yhdessä siis kartutettu omaisuus. Toinen on saattanut vaikka sijoittaa eläkepäivien varalle ja toinen käyttänyt rahat oman kodin remontoimiseen. Eli siis ihan yhteistä kakkua rakennettu.

Sitten tuleekin hetki että aletaan saamaan perintöä. Niin ideaalia tilannetta tuskin tulee, että molemmat puoliskot saa saman verran. No jos se toinen saa vaikka 20.000 euroa ja toinen 200.000 euroa. Pitääkö joku kohtuullisena, että tämä enemmän saanut vaatii osuuteensa avioehdon? Mä EN pidä tuota pätkääkään kohtuullisena. Ainut poikkeus on joku sukutila tai vastaava kiinteä paikka, jonka pilkkominen ja jakaminen olisi hankalaa ja suvun kannalta muutenkin epäreilua. Mutta jos perii vaikka rahaa, pörssiosakkeita, asunto-osakkeen yms. niin pitäisi tämänkin mennä mielestäni siihen yhteiseen pottiin.

Kuulinphan tällaisen tapauksen. Eli tässä tapauksessa mitään perintöjä ei ollut jaetta. Mutta siinä vielä meni niin, että puliso a tienasi b:tä reilusti enemmän. Kaikki jaetaan ja b kuitenkin väläytteli, että kun hän tulee saamaan perintöä enemmän, tulee hänen saada pitää se kokonaan itsellään jos joskus viiskymppisenä tuleekin avioero.

Kai sitä tällaisiakin ihmisä mahtuu mukaan?

Eikös täällä ole kerrottu sellainen juttu, että eikö se riitä, että omaisuuden tuotto on yhteistä. Miksi omaisuuskin pitäisi olla yhteistä?
 
Eikös täällä ole kerrottu sellainen juttu, että eikö se riitä, että omaisuuden tuotto on yhteistä. Miksi omaisuuskin pitäisi olla yhteistä?

Aikaisemmin kerätty omaisuus on pikkusen eri juttu kuin yhdessäolo ajan mukana tuleva? Oli se sitten perittyä tai itse hankittua.

Eikös sitä yleensä liitytä siihen kumppaninkin sukuun kun siihen avioon astutaan? Kannattaisiko tässäkin kohtaa jättää se aamen sanomatta jos pitää ajatella, että meneekö isäpapan omaisuus nyt sitten jakoon jos joskus satutaan eroamaan...

Mun mielestä se omaisuus on sitten yhteistä koko ajan jos siihen on lähdetty. Eikä sitä aleta yhtäkkia matkanvarrella muuttamaan.
 
Aikaisemmin kerätty omaisuus on pikkusen eri juttu kuin yhdessäolo ajan mukana tuleva? Oli se sitten perittyä tai itse hankittua.

No kyllähän se vähän kökköä olisi, jos eron sattuessa pitäisi se sadatta sukupolvea suvussa kulkeva mökki myydä... Mun mielestä perintö on aina lähtökohtaisesti saajan omaa, ellei toisin sovita. Toki jos puoliso on eri mieltä, asiaan voi varautua jo etukäteen pyytämällä perittävää tekemään testamentin, jonne rastii ettei perijän puolisolla ole oikeutta omaisuuteen.

Edit: mä luulen, että mun perinnössä tulee aikanaan isolla lukemaan, että "PUOLISOLLA EI OIKEUTTA OMAISUUTEEN". :D Tällä halutaan todennäköisesti vain taata se, että perintö on todellakin ensisijaisesti tarkoitettu minun hyvinvointini tukemiseen ja ennaltaehkäistä kaikki mahdolliset väärinkäytökset. Ahneus on katala tauti.
 
Sitten tuleekin hetki että aletaan saamaan perintöä. Niin ideaalia tilannetta tuskin tulee, että molemmat puoliskot saa saman verran. No jos se toinen saa vaikka 20.000 euroa ja toinen 200.000 euroa. Pitääkö joku kohtuullisena, että tämä enemmän saanut vaatii osuuteensa avioehdon? Mä EN pidä tuota pätkääkään kohtuullisena. Ainut poikkeus on joku sukutila tai vastaava kiinteä paikka, jonka pilkkominen ja jakaminen olisi hankalaa ja suvun kannalta muutenkin epäreilua. Mutta jos perii vaikka rahaa, pörssiosakkeita, asunto-osakkeen yms. niin pitäisi tämänkin mennä mielestäni siihen yhteiseen pottiin.
Yksi syy miksi meille tulee avioehto jos naimisiin mennään on se, että kumppani tulee joskus perimään jotain ja minä en. Ja en todellakaan koe että mulle kuuluisi tuosta perinnostä ropoakaan. Kyseessä on omaisuus jonka saamiseksi minä en ole tehnyt yhtään mitään ja suhteeni perinnön antavaan henkilöön ei ole ollut alkuunkaan samaa tasoa kuin kumppanin.

Testamenttitapauksessa testamentin tekijä voi määrätä että perintö jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Näin usein tehdäänkin koska tämä on ihan perusesimerkki siitä mitä testamenteissä määrätään.

http://www.lakineuvo.fi/lakineuvonet/index.php?option=com_content&task=view&id=73&Itemid=45

Kuulinphan tällaisen tapauksen. Eli tässä tapauksessa mitään perintöjä ei ollut jaetta. Mutta siinä vielä meni niin, että puliso a tienasi b:tä reilusti enemmän. Kaikki jaetaan ja b kuitenkin väläytteli, että kun hän tulee saamaan perintöä enemmän, tulee hänen saada pitää se kokonaan itsellään jos joskus viiskymppisenä tuleekin avioero.

Kai sitä tällaisiakin ihmisä mahtuu mukaan?
Kuten todettua tuo ei edes välttämättä ole b:n valinta vaan testamentin laatia voi määrätä näin. Jossei avioehtoa ole (siellähän usein nimenomaan perinnöt rajataan yhteisen potin ulkopuolelle) niin jakoonhan tuo menee ellei b saa a:ta suostumaan tuon rajaavaan avioehtoon liiton aikana :)
 
Mulla ja meillä ainakin itsestäänselvää sekin, että kummalta puolelta tahansa jos ehtii perintöä omana elinaikana saada niin Meille se tulee ilman keskustelua kuten kaikki muukin tulo.
Ymmärrän itsekin tosin, jos on joku sukutila tai muu suvussa kulkeva mukatärkeä paikka tms. jonka perinnönjättäjä toivoo suojattavan jotta ketju ei katkeaisi. Itse en sillä tavalla kiinteään omaisuuteen rakastuisi, mutta ymmärrän ja hyväksyn toisten kokevan "tunnearvoa".
 
Tätä kun lukee, tulee mieleen, että mä en ainakaan halua koskaan ikinä milloinkaan mennä naimisiin.

Pääasiassa näissä on kyse siitä, että naisten pitäisi jotenkin kummasti päästä vaurastumaan ilmaisiksi, miehiähän tää ei pahemmin koske, itse saa omaisuutensa hankkia.
 
Mulla ja meillä ainakin itsestäänselvää sekin, että kummalta puolelta tahansa jos ehtii perintöä omana elinaikana saada niin Meille se tulee ilman keskustelua kuten kaikki muukin tulo.
Ymmärrän itsekin tosin, jos on joku sukutila tai muu suvussa kulkeva mukatärkeä paikka tms. jonka perinnönjättäjä toivoo suojattavan jotta ketju ei katkeaisi. Itse en sillä tavalla kiinteään omaisuuteen rakastuisi, mutta ymmärrän ja hyväksyn toisten kokevan "tunnearvoa".

Näin minäkin ajattelen. Ja ymmärrään täysin, että joku sukutila suojataan mahdollisien riitojen varalta, mutta taas toisaalta, on sitten vähän heikkoa pytää sitä toista osapuolta millään tavalla tämän tilan menojakaan rahoittamaan...

Että ei ihan niin yksinkertasta tämäkään.

Itse ajattelen, että jos kerran siihen toisen sukuun liitytään, niin sitten ollaan osa sitä sukua myös taloudellisesti. Ihan samoin kuin tehdään muutenkin yhteisten rahojen kanssa.

Eli tosiaan parempi sitten, että tehdään nämä pelit selväski jo ENNEN avioliittoa. Paitti ettei se nyt läheskään aina ole niin, että se peli ois ees tiedossa kuin vasta vuosien varrella. Mistä sitä voi kenenkään vaurauksia ennustaa 20 vuoden tai vaikka 40 vuoden päähän.
 
Mulla ja meillä ainakin itsestäänselvää sekin, että kummalta puolelta tahansa jos ehtii perintöä omana elinaikana saada niin Meille se tulee ilman keskustelua kuten kaikki muukin tulo.
Ymmärrän itsekin tosin, jos on joku sukutila tai muu suvussa kulkeva mukatärkeä paikka tms. jonka perinnönjättäjä toivoo suojattavan jotta ketju ei katkeaisi. Itse en sillä tavalla kiinteään omaisuuteen rakastuisi, mutta ymmärrän ja hyväksyn toisten kokevan "tunnearvoa".

Mitä jos ois vaikka isukkisi rakentama lapsuudenkoti(OKT). Oisko mukavaa jos se menis erossa vaimolle tai myyntiin.

Tosin useimmissa tapauksissa tälläiset on kai suojattu suht pitkään siinä, että jäljelle jäänyt vanhempi saa kyllä jäädä taloon asumaan.
 
Mitä jos ois vaikka isukkisi rakentama lapsuudenkoti(OKT). Oisko mukavaa jos se menis erossa vaimolle tai myyntiin.

Tosin useimmissa tapauksissa tälläiset on kai suojattu suht pitkään siinä, että jäljelle jäänyt vanhempi saa kyllä jäädä taloon asumaan.

Eli taas ajatellaan lähtökohtasesti että ero tulee.

Ei ihme että suomessa erotaan.

Ehkä ois ollut parempi, kun ei ois koskaan lukenut koko ketjua...
 
Mitä jos ois vaikka isukkisi rakentama lapsuudenkoti(OKT). Oisko mukavaa jos se menis erossa vaimolle tai myyntiin.

Tai kolmannessa polvessa oleva kesämökki, jossa oot rymynnyt kaikki lapsuutesi kesät? Mä luulen, että mökin kohdalla me tullaan jakamaan käyttökulut. Kaikenlaiset rakentamishässäkät varmaankin maksaa omistaja, jolla on myös kaikki vastuu kiinteistöstä.
 
No hyvin te luette nämä jutut. Enkös mä just maininnut, että ymmärään hyvin jos nuo sukumökit yms. rajataan jotenkin pysymään juuri siinä suvussa.

Eli jos nyt ei saivarreltas noista kesämökeistä ja isän rakentamasta kämpästä.
 
Back
Ylös Bottom