Yhteiset rahat/huolet?

[MerZi]

Ruokalaskuista: mulle menisi päivästä toiseen "potarin" perus eväät(ravitsevat+halvat) mutta emännällä on niitä kulinaristisia taipumuksia. Edes dietti ei meinaa onnistua kun kokoajan pitäisi olla jotain herkkuja pöydässä....

Sano sille mammalle että nyt saa kulinarisointi loppua! ;) Tosin mä vasta tänään sanoin ystävälle joka kyseli paljonko mulla ja avolla menee kuukaudessa ruokaan, et "meni mitä meni mut siitä viimeisenä tingitään.."

Ei ole kuitenkaan järkevää syödä yli varojensa ns. hienoa ruokaa koska edullisemminkin voi saada terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Sanoisinko, että kun on ollut tiukempaa taloudellisesti useaan otteeseen, on pakostakin oppinut järkeistämään ostoksiaan ja miettimään sitä, mitä tarvitaan ja mitä ei.

Mä oon aina ollut mahdoton ostelemaan vaatteita ja kenkiä, mut tämän kaltaiset harrastukset saivat nyt toviksi jäädä kun talvi meni aika vähissä rahoissa. Ennen kun ei tarvinnut ajatella vuokraa, laskuja ja omia saati sitten puolison syömisiä, oli helppo tehdä niitä "sijoituksia" ajattelematta sen enempää. Nykyään suorastaan ärsyttää, että aina vaate- tms. kaupassa tulee mietittyä ajatusmallilla "mitä kaikkea muuta mä saisinkaan tällä hinnalla" ja "raaskinko mä ostaa tätä" vaikka varaa olisikin... Usein vielä jätän ostamatta ja sit avo saa kuunnella sitä syvää huokailua...

 

[BS1]

Japa, mitenkään vähättelemättä kokemuksiasi heittäisin ilmaan muutamia ideoita.

Menneet on menneet, ymmärrän toki että noi koettelemukset on suhun vaikuttanut, mutta niistä ei saa ammentaa loppuelämäksi taakkoja ja/tai omaa käyttäytymistä ohjaavia asioita niinkuin sä nyt teet. Musta sä käsittelet edelleen noita asioita liian kielteisesti ja jotenkin "kaunaa" kantavasti. Pitäisi vapauttaa sitä mieltä ja sydäntä noista negatiivista asioista ettei ne valtaa sun käyttäytymistä nähdyillä ajatuksilla.

Et voi koko elämääsi kiertyä noiden vanhojen kärsimysten ympärille. Tai toki voit ja moni niin tekeekin, mutta hinta on usein liian kallis. SItten kun istuu kiikkustuolissa kääkkänä ehkä ymmärtää että elämä olisi ollut paljon helpompaa ja antoisampaa jollain toisella asenteella.

Sun tyttöystäväs ei ole ansainnut sitä mitä sä nyt täällä jauhat. Sä et ole edes itse ansainnut.

No nii, tulihan tosta vähän kliseistä paskaa, mutta en nyt fiksumminkaan asiaa osannut sanoa. Lue vaikka Brian Tracyn Menestys & onnellinen elämä -kirja. Harva on ollut siihen kirjaan pettynyt. Sopis sun tilanteeseen just nyt.

 

[taisto]

Riippuu koulusta, teknisissä oppilaitoksissa yleensä suositaan yrityksiin tehtäviä lopputöitä. Humanistit taitaa sitten olla asia erikseen.

Valmistuin Teknillisestä korkeakoulusta 2004. Tietoni ovat tuolta ajalta. Juuri valmistuneiden diplomi-insinöörien työttömyys on 5%.

Meillä oli entisen asuinkumppanin kanssa "Family Dollar" kippo. Eli molemmat laittoivat siihen saman summan rahaa ja kaupasta tultua rahasti rahat takaisin kiposta. Toimiva systeemi.

 

[enceli]

Alkuperäiselle kirjoittajalle suosittelisin kyllä, että pistää tätin vaihtoon, ainakin noitten juttujen perusteella, täti ei oikein yritä. Itse en voi kuvitellakaan tilannetta, että pitäisi elää toisen "siivellä". Itse en kyllä ymmärrä, että miksei voi lähteä sinne ulkomaanreissulle kavereiden kanssa, jos toisella ei siihen reissuun ole varaa?

Meidän taloudessa itse tienaan lähes tuplasti enemmän kuin avokki, ehkä on meidän onni, ettei kumpikaan ole niin tarkka noista rahoista, ainoat sovitut asiat on, että koska asutaan mun omistusasunnossa, niin hän maksaa mulle yhtiövastikkeen verran vuokraa ja kumpikin maksaa omien prätkiensä osarit.

Minä maksan käytännössä kaikki muut laskut ja ostan kaikki kalliimmat tavarat. Avokki sitten käy kaupassa useammin ja ostelee safkat varmaan 70/30 suhteessa. On jo sovittukin, että jos jälkikasvua joskus siunaantuu, niin hän on se joka jää kotiin niitä hoitamaan ja minä menen takaisin töihin mahdollisimman pian.
Mulla on tapana ostella hänelle kalliitakin lahjoja prätkään kaikkia hilavitkuttimia ja vaatteita jne. Sieltä päin taas tulee harvemmin mitään, mutta enpä ole vielä tähän päivään mennessä vi**uuntunut.
Ehkä siinä on se, etten paljon anna arvoa rahalle, kaikki menee mitä tulee ja HELPOSTI, samapa tuo meneekö itseen vai siihen toiseen, kuhan ollaan molemmat tyytyväisiä

 

[Bad Karma]

Se maksaa kellä on. Parisuhde on mielestäni verrattavissa yritykseen, jossa puhalletaan yhteen hiileen. Jos toisen harrastukset nielevät huomattavasti enemmän rahaa kuin toisen niin on syytä hieman tarkistaa asioiden tärkeysjärjestystä. Joskus vaan pitää luopua ja pystyä tekemään kompromisseja. Sellaista se yhdessä eläminen on.

 

[Hippa]

Kauhean ryöpyn Japa sai päällensä.

Aika monilla tuntuu olevan sellainen parisuhderahatilanne, että kaikki jaetaan tulotasosta riippumatta.

Itse kuulun siihen vähemmistöön, että omat tulot, omat menot. Yhteiset asiat puokkiin. En voisi kuvitellakaan taloudelle yhteisiä rahoja. Se on sitten toinen tarina, jos ja kun tulee lapsia.

Aika rohkea veikkaus, mutta mulla on sellainen pieni tunne, että ne on tarkempia rahoistaan, jotka tietää mitä on, kun ei ole rahaa.

 

[Weeboom]

4. Edelleen koulussa, edelleen töissä, ei rahahuolia (pienellä varauksella), ei lainaa (toistaiseksi), ei parisuhdetta.

Lopputulos: Netti huutaa yöt/päivät täysillä poikamiehen haaliessa pornoa kovot täyteen.

Asenne

 

[Inska]

Omalla palkalla maksan omat menot ja ainoastaan vastike maksetaan puoliksi.
Nää rahaasiat on just niitä riidan aiheuttajia.
Että kun ekan kerran muutin naisen kanssa yhteen asumaan niin heti kuukauden kuluessa tuli riitaa rahaasioista. No riita ja suhde loppui sitten siihen.
Tästä suivaantuneena menikin tasan 10 vuotta että suostuin muuttamaan kenenkään kanssa yhteen asumaan.
Kyllä, niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, niin joku nainen on halunnut muuttaa saman katon alle

Ongelmia ei ole nyt ollut kun maksetaan omat jutut ja jos toisella on tiukkaa niin sitten avitetaan. Esim. kun sovittiin että lähdetään lomalle ja avokin rahat meni tiukille niin maksoin sen matkan ettei pitkään odotettu loma jää väliin.
Siinä meni omatkin rahat tiukalle ja piti vähän järjestellä asioita mutta ei kaduta

Kyllähän mä meistä enemmän tienaan mutta kun nyt on vielä pari vuotta opintolainan, kämpän, perintöverojen sun muun paskan lyhennykset päällä niin ollaan sovittu että rahaasiat hoidetaan näin. Ei kummallakaan ole ollut valittamista tästä.
Sitten jos emäntä joutuisi vaikka työttömäksi niin pitäisi vähän enemmän avittaa sitä, mutta ensimmäisenä karsisin siinä tilanteessa itseltä 'turhat' kulut pois ja sitten sama emännälle.

 

[mho]

Meillä menee rahat niin että yhteiset kulut jaetaan, toinen maksaa ruokalaskun ja toinen kämpän vuokran, muut yhteiset hankinnat sitten enemmän tai vähemmän yhdessä. Sitten omat menot, harrastukset, vaatteet yms hoitaa kumpikin suunnilleen itse. Minä maksan autosta tulevat kulut kokonaan ja puolisko ostaa sitten kotiin, sisustukseen yms liittyviä juttuja enemmän. Itse en tykkää kauheasti ajatella raha-asioita, kunhan kaikki vaan tulee hoidettua ja homma on jotenkin tasapainossa.

 

[Heikki722]

Tuolla mimmien puolella onkin jo keskustelua siitä että onko saman katon alla asuvilla yhteiset rahat ja rahahuolet?
Tässä itselläni alkaa olla aika mielenkiintoinen tilanne edessä kun emäntä joka opiskelee on ollut viimeiset 3 kesää samassa duunissa josta on todella hyvin tiennannut ja saannut säästöön rahaa sitten talvea varten erittäin hyvin. No sitten talvet on pärjätty suhteellisen hyvin tähän asti. Mutta nyt alkaa näyttää todella huonolta. Emännän vakipaikassa on alkanyt joku arpominen ja tähän mennessä eivät ole osanneet sanoa juuta tai jaata kesän duunista. Ja mitä on nyt tämän viikon muihin saman alaan liittyviin paikkoihin soittanut niin ei löydy mistään duunia.
Elikkä ollaanko kesä ja ensi talvi minun rahoilla? Tinginkö niin harrastuksista kuin muistakin maksuista niin paljon että pärjätään? Tämä tarkoittaisi sitä että niin sali harrastus ainakin lisäravinteiden osalta tulisi supistumaan. Niin päälajini eli ampuminen sekä syksyllä metsästäminen jäisi todella vähäiseksi. Sekä jäisi vuotuiset ulkomaan reissut yhdessä tekemättä. Samojnvarmaan pitää harkita vakuutusten kuin muidenkin sopimusten joko tiukemtamista tai lopettamista. Elikkä ei mitään muuta kuin peruseläminen enää jäisi jäljelle. Olenko valmis tinkimään kaikesta? En todellakaan tiedä! Kun ei se emäntä paljoa saa opintotukeakaan taas syksyllä.
Alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän tämä tilanne :curs:
Vai pistänkö emännän litomaan ja alan etsimään rikkaampaa?
Mitähän pirua tässä osaisi tehdä?

Nimimerkillä: jos joku tulee sanomaan että raha ei tee onnelliseksi niin tulen laajakaistaa pitkin palokirveen kanssa ja teen sinusta syksylle pakastimeen fileitä.

Olen sitä mieltä, että tässä maassa löytyy töitä niille jotka haluavat töitä tehdä. On niin tyypillistä sanoa, että ei ole töitä, kun ei viitsitä ottaa esim. siivoushommia, kantaa lehtiä, mennä lakasemaan pihoja tms. Ei kait se voi ainut duuni maan päällä olla sun emännälle, se missä hän on 3 kesää ollut? Miksei voi tehdä duunia opintojen ohella? Ei ne tuet siitä mihinkään pienene, kun järjestää asiat niin.

Tästä nyt varmasti palstalaiset riemastuu, mutta mun mielestä muijassa on vikaa jos "makaa kotona" päivät pitkät.

 

[mho]

Tästä nyt varmasti palstalaiset riemastuu, mutta mun mielestä muijassa on vikaa jos "makaa kotona" päivät pitkät.

Mun mielestä yleensäkin kenen tahansa asenteessa on korjaamisen varaa jos makoilee vaan tyytyväisenä kotona eikä yritäkään löytää mitään järkevää tekemistä. Tietysti tommoinen tilanne voi tulla eteen väliaikaisesti kenelle tahansa mutta eiköhän yleensä jotain työtä löydä jos vaan kelpaa.

 

[tomppa82]

Vinkki keskustelun aloittajalle:
Kannattaa siirtää rahaa avokin tilille, mutta maksut hoidatte yhdessä.
Näin jos sattuu vaikka vuoden päästä tulemaan ero niin pystyy vaatimaan rahat takaisin, koska vitutus on suuri jos rahat on mennyt ns. hukkaan.
Nim. Hetki sitten n. 3000 euroa rahaa menettänyt ;(
Mutta se on sitten erijuttu.

 

[matrix]

...
Näin jos sattuu vaikka vuoden päästä tulemaan ero niin pystyy vaatimaan rahat takaisin, koska vitutus on suuri jos rahat on mennyt ns. hukkaan.
Nim. Hetki sitten n. 3000 euroa rahaa menettänyt ;(
Mutta se on sitten erijuttu.

Ei toi 3000€ nyt niin kauhea hinta ole yhden vuoden pipareista... :jahas:

 

[Velho]

Voi ei...avautumaako nyt ryhdytään...Eiköhän jokaisella ole elämässään ollu omat vastoinkäymiset ja kolhut, joista vois vaikka kirjan raapustaa (vähättelemättä tekstiäsi). Tuskin kovin monella on ollut niin ruusuista elämää tai jos on niin ONNITTELEN olen kade. Minusta on kuitenkin turha on elää menneisyydessä ja olla katkera siitä. Jokaisella on mahdollisuus olla oman onnensa seppä ja elämän laatua on vain mahdollisuus parantaa omalla toiminnalla, riippumatta siitä mitkä ovat lähtökohdat. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä niin suunta pitää muuttaa,niin se vain on. Omaan napaan tuijottamisella tarkoitan sitä että jos yhteiselämänne onni on rahasta riippuvainen ja se vaikuttaa suhteeseenne varsinkin sinuun negatiivisesti niin yritä nyt hyvä mies lopettaa moinen suhde, koska en usko että puolisosi tai itse olisit kovin otettu jos lukisit itse samoja ajatuksia tyttöystäväsi suusta...en tiedä ? Minä en itse ole henkisesti kykenevä "elättämään" toista ihmistä vaan minut on aivopesty jo pienenä että jokisen tehtävä kantaa kortensa kekoon kykyjen mukaan. Toivotavasti saatte asiat kuntoon ja aina pitää yrittää jos suhteessa hyvät asiat voittavat huonot : )

 

[Timba79]

Se maksaa kellä on. Parisuhde on mielestäni verrattavissa yritykseen, jossa puhalletaan yhteen hiileen. Jos toisen harrastukset nielevät huomattavasti enemmän rahaa kuin toisen niin on syytä hieman tarkistaa asioiden tärkeysjärjestystä. Joskus vaan pitää luopua ja pystyä tekemään kompromisseja. Sellaista se yhdessä eläminen on.

Järkevää tekstiä, mutta:

Olen sitä mieltä, että tässä maassa löytyy töitä niille jotka haluavat töitä tehdä. On niin tyypillistä sanoa, että ei ole töitä, kun ei viitsitä ottaa esim. siivoushommia, kantaa lehtiä, mennä lakasemaan pihoja tms. Ei kait se voi ainut duuni maan päällä olla sun emännälle, se missä hän on 3 kesää ollut? Miksei voi tehdä duunia opintojen ohella? Ei ne tuet siitä mihinkään pienene, kun järjestää asiat niin.

Tästä nyt varmasti palstalaiset riemastuu, mutta mun mielestä muijassa on vikaa jos "makaa kotona" päivät pitkät.

Tässä oli lähes kaikki oleellinen mitä tarvitaan, jotta Bad Karman esittämä "yritysidea" toimisi. Jos toista ei nappaa edes yrittää, niin mitä luulette että vuosien saatossa tapahtuu? Siihen vielä perhe päälle, niin saa sitten elättää toisia oikein sydämensä kyllyydestä. Jos ei ihan kovapalkkanen kaveri ole, niin todennäköisesti saa vähitellen jäädä kaikki harrastukset ja huvittelutkin pois. Onko se sitten elämää, kysynpä vaan?

Ja olen yhden kaveripariskunnan touhuja vierestä seurannut. Mies käy töissä ja maksaa asumisen ja käytännössä kaikki laskut ja ruuat sun muut. Eipä sille sitten rahaa juuri mihinkään enää jää. Muijaa ei vaan nappaa lähtee duuniin, eikä edes opiskella, se vaan makaa kotona. Eikä se jumalauta edes tee mitään ja kaverin mukaan pipariakin saa ehkä kerran kuukaudessa. Kaveri ei jätä sitä kun se muija on uhannut tappaa itsensä ja vaikka sun mitä. Ei helvetti että vituttaa jo kaverin puolestakin.

 

[reino]

Kannattaa siirtää rahaa avokin tilille, mutta maksut hoidatte yhdessä.Näin jos sattuu vaikka vuoden päästä tulemaan ero niin pystyy vaatimaan rahat takaisin, koska vitutus on suuri jos rahat on mennyt ns. hukkaan. Nim. Hetki sitten n. 3000 euroa rahaa menettänyt ;(

Et sää sitä rahaa menettäny. Sää investoit sen. Nyt vaan sattu käymään niin että se sun investointis menee umpeen kuin veneen jälki. ;)

Vähän kyseenalaista pystyykö ikinä eron tullen vaatimaan takaisin sitä tai tätä:
a) juridisesti
b) tyhjästä on paha nyhjästä

Jos haluaa parisuhteessa ostaa toiselle lahjoja (tai antaa rahaa), niin kannattaa antaa hyvästä sydämestä ja hyvin mielin se minkä antaa ja olla odottamatta saavansa mitään eron jälkeen takaisin.

Esim. jos ostaa prinsessalle timanttikoristeisen kielilävistyksen, niin suotavaa olis että prinsessa osoittaa kiitollisuuttaan siinä määrin, että timantti on kulunu loppuun jo hyvissä ajoin ennen eroa.

 

[reino]

Ja olen yhden kaveripariskunnan touhuja vierestä seurannut. Mies käy töissä ja maksaa asumisen ja käytännössä kaikki laskut ja ruuat sun muut. Eipä sille sitten rahaa juuri mihinkään enää jää. Muijaa ei vaan nappaa lähtee duuniin, eikä edes opiskella, se vaan makaa kotona. Eikä se jumalauta edes tee mitään ja kaverin mukaan pipariakin saa ehkä kerran kuukaudessa. Kaveri ei jätä sitä kun se muija on uhannut tappaa itsensä ja vaikka sun mitä. Ei helvetti että vituttaa jo kaverin puolestakin.

Toi on jo aika ääritapaus ja varmaan vikaa niin sysissä kuin sepissäkin jos päästää asiat noin pitkälle.

Omassakin kaveripiirissä vähän vastaavanlainen: 35 v. muija jolla ei ole päivääkään työkokemusta "oikeista töistä" teini-iän jälkeen. Opiskeluala (höpöhöpötaiteilu) on valittu huolellisesti siten, että koulutusta vastaavaa työtä ei ikinä voi löytyä, koska sellaista ei ole. Gradu on tekeillä viidettä vuotta. Mies on elättänyt muijaa ja nyttemmin oikein perhettä jo ties kuinka kauan, välillä kamppaillen oman mielenterveytensä kanssa kun raha-asiat kusee oikein kunnolla. Siitä huolimatta muija ei vieläkään milläänkään ikinä suostu menemään mihinkään hanttihommiin edes tilapäisesti, koska ne eivät ole koulutusta vastaavaa työtä. Lapsia sen sijaan olisi kiva tehdä tähän väliin lisääkin, koska biologinen kello tikittään. En edes yritä ymmärtää.

 

[Tomi]

Ja olen yhden kaveripariskunnan touhuja vierestä seurannut. Mies käy töissä ja maksaa asumisen ja käytännössä kaikki laskut ja ruuat sun muut. Eipä sille sitten rahaa juuri mihinkään enää jää. Muijaa ei vaan nappaa lähtee duuniin, eikä edes opiskella, se vaan makaa kotona. Eikä se jumalauta edes tee mitään ja kaverin mukaan pipariakin saa ehkä kerran kuukaudessa. Kaveri ei jätä sitä kun se muija on uhannut tappaa itsensä ja vaikka sun mitä. Ei helvetti että vituttaa jo kaverin puolestakin.

Just. Itsemurha se onkin tooodella hyvä syy olla jättämättä tuollainen suun kautta hengittävä merilehmä. Vittu jos itse olisin tuossa tilanteessa, lähtisin välittömästi kävelemään, eikä siinä paljon nappaisi toisen itsemurhauhkaukset. Noin saamaton ihminen ei sitä itsemurhaa todellakaan tekisi.

 

[Timba79]

Just. Itsemurha se onkin tooodella hyvä syy olla jättämättä tuollainen suun kautta hengittävä merilehmä. Vittu jos itse olisin tuossa tilanteessa, lähtisin välittömästi kävelemään, eikä siinä paljon nappaisi toisen itsemurhauhkaukset. Noin saamaton ihminen ei sitä itsemurhaa todellakaan tekisi.

Täsmälleen samaa mieltä. Ja olen kaverille suorasti ja epäsuorasti asiasta monesti sanonut, mutta ei tapahdu mitään. No ei se minulta ole pois, säälittää vaan kaverin kohtalo. Käy pian niin, että se on ihan joku muu kuin se akka joka sen itsarin tekee. Ja ääritapaus tämä todellakin on, kuten joku tuolla aiemmin asiaa kommentoi.

Ja vielä tuohon työn saamiseen. Jos olet ihan normaalin näköinen, normaalilla järjellä varustettu ja omaat edes jonkinlaista ulosantia niin töitä saa VARMASTI! Ainakin kaikista vähänkään suuremmista taajamista. Ja ne hanttihommatkin kasvattaa työkokemusta. Ennemmin se työnantaja arvostaa sitä pätkätöissä ollutta, vaikkei ois lähelläkään omaa alaa, kuin viimeiset viisi vuotta kotisohvaa kuluttanutta tyyppiä.

 

[OmppuO]

Mä kyllä ymmärrän, että alkaa hiukan vituttamaan jos toinen ei edes yritä saada töitä, tai kelpuuta jotain muuta työtä kuin oman alan hommaa. Mua otti hiukan päähän aikaisemmassa suhteessa kun itse tein useampaa hommaa ja rahat oli silti tiukalla ja silti silloinen avokki päätti ostaa auto, johon ei ollut oikeasti rahaa ja päälle vielä sikahintaiset aluvanteet, joihin olisi ollut vielä vähemmän rahaa. Ja sitten suhteen loputtua vielä levitteli juttuja, että elätti mua vaikka oli tasan toisin päin.
Vahingossa viisastuneena nykysuhteessa maksetaan omat menot itse ja isot sitten puoliksi. Eikä puhettakaan yhteisistä tileistä, vaikka meillä on yhteistä asuntolainaakin. Pakollisten maksujen jälkeen omaa rahaa ei jää kovinkaan paljon, mutta ei tule rahasta riitaakaan, koska jako on niin tiukka.
Mä olisin valmis tekemään näitä "huonompiakin" hommia ennen kuin jäisin työttömäksi.