Yhteiset rahat/huolet?

[MerZi]

Mäkin voisin kantaa korteni kekoon tässä puolison elättämis-asiassa.. Ollaan ton miehenpuolikkaan kanssa asuttu viime elokuusta asti yhdessä, mitä tästä nyt tulee, reilu puoli vuotta. Jouluun saakka sain Kelalta opintotukea (opintoraha + asumislisä) ja pärjäsin sikäli hyvin, että pystyin maksamaan puolet vuokrasta, maksamaan pieniä laskuja sekä ostamaan ruokaa. Sitten kun se lappu tuli että tuet evätään, alettiinkin olemaan aika kivassa sopassa. Töitä hain aktiivisesti läpi talven, mut mitään ei oikein ottanu onkeen joten avo joutui huolehtimaan pitkälti vuokran ja ruokien maksuista. Eipä siinä sitten paljon itselle mitään hankittukaan, mä en nimittäin miehelläni meikkejä, kampaajaa tai vaatteita maksata! No, hengissä kuitenkin ollaan, töissä oon nyt käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti (niin paljon kuin on tarjolla ollu) ja tänään kirjoitin työsopimusta heinäkuun loppuun... Nyt kun mulla on enemmän varaa, voin muutaman kuukauden maksaa vuokran vaikka kokonaan jotta avo voi satsata enemmän omiin hankintiohinsa.

On toki selvää, että kahta työtä tekevällä (muu päivätyö ja oma atk-alan yritys) miehellä on enemmän rahaa kuin minulla opiskelijalla, laskut ja muut jakautuu sitten sen mukaan. Oon mä nyt yrittänyt ainakin tehdä täällä kotona hommia sen edestä, kun mies on mua "elättänyt".. Mä oon kans vähän sen luontoinen, että omillaan on tultava toimeen, toisen siivellä eläminen ottaa koville. Mut sitähän se kuitenkin on kun yhdessä ollaan, et autetaan puolin ja toisin. Ennen kuin yhteen muutettiin, mies sanoi että hän auttaa silloin kun mulla ei oo rahaa, mutta onhan tuosta monesti tullut jo riitaa. Se kuuluu asiaan. Meillä tilannetta helpotti se, että mä sain kohtuu hyväpalkkaista työtä, ei tarvii munkaan enää pihistellä - kun en sitä oikein osaakaan... Rahahuolet on ikäviä mut kyllä sitä monesti jotain keksii. Mä oon ainakin valmis tekemään opiskelun ohessa töitä ja niin aion tehdä vastaisuudessakin.

 

[Nick]

Kuulemma pitäisi olla johonkiin firmaan sidottu..? Näin ainakin on väitetty?
Ja tuohan lopputyö olisi jo pitäny tehä tänä keväänä mutta se jo siirtynyt ensi syksyksi, vaikka olen siitäkin hieman puhunut että eikö sitä voisi tehä jo nyt. Tällä hetkellä vaan korjataan joidenkin kurssien arvosanoja eli aikaa olisi...

Tuota noin. Firma voi olla mikä tahansa, kunhan lopputyö käsittelee oman alansa aihetta. Ei siis ole väliä, oletko viihtynyt firmassa viisi tunnollista vuotta vai viisi minuuttia ovesta sisään kävelemisen jälkeen. Jotkut oppilaitokset jopa teettävät koululle sopivasta aiheesta lopputyön oppilailla, joten kukaan ei sano, että lopputyö pitäisi juuri tehdä nimenomaan firmalle.

Ongelmana onkin usein löytää kohde, jolle lopputyö tulisi tehdä, sekä keksiä aihe, josta työn tekee. Firmat kun ovat niin satanan laiskoja keksimään niitä.

Tuota menoa se vaan siirtyy ja siirtyy. Samoin kituuttelu talouden osalta jatkuu, vaikka valmistua voisi. Paha lähteä enempää kommentoimaan.. tai ei siis uskalla. :D

 

[MissEvilEve]

Itse aiemman parisuhteeni aikana jota kymmenen vuotta kesti tuli koettua rahallisesti kaikenlaisia aikoja. Oli opiskelua/työttömyyttä/töissä oloa ja tätä kaikkea sekaisin niin että välillä kun toinen oli koulussa toinen töissä jne. Meillä aina yritettiin laittaa kaikki kulut kohtalaisen puoliksi, vuokra + muut laskut sekä ruoka, omat menot sitten omista rahoista. Oli kuitenkin aika jolloin elätin entistä puolisoani täysin kokonaisen vuoden, vuokran, ruoat, lähes kaiken 99% panoksella. [Silloin hän vielä tupakoi, osti tuon vuoden ajan omat röökinsä, mutta muuten meni kaikki mun pussista, mä jopa maksoin lomamatkan Espanjaan jne]

Suurimmaksi osaksi suhteemme oli tasavertainen rahallisesti[noin 7-8 vuotta siis ok], mutta loppuvaiheessa itse provisiotyössä sain 'takaisin' tuota samaa antamaani tukea jota itse olin antanut hänelle suhteen alkuajoilla. Entinen puolisoni maksoi vuokramme + 90% sähkö/nettilaskuista yms kokonaan yksin noin vuoden ajan, minä osallistuin vain ruokakuluihin.

Parisuhteessa mielestäni kuuluu joustaa, ja voin sanoa että omassa aiemmassa tuo toimi loistavasti. Jopa niinkin hyvin että eksäni makseli silkkaa hyvyyttään vaatelaskujani Elloksille sun muille noin 1000eurolla...

Tiedän pariskuntia jotka ovat sinun tilanteessasi tehneet sellaisen ratkaisun että 'virallisesti' muuttavat erikseen. En tähän toki kannusta koska se on yhteiskunnan tuilla ratsastamista, mutta vaihtoehto sekin. Jos töitä [mitään töitä siis] ei ole saanut ja talous vetäisi tosi tiukille, on toinen osapuoli hakenut jonkun pienen rupun yksiön itselleen ja näin ollen saanut täydet tuet [opintotuki, asumistuki, työttömyystuki, sosiaaliavustukset tms] jolloin rahaa on sitten ollut hieman enemmän. Oikeasti siis ovat asuneet yhdessä mutta siis tämän vaikean ajan yli ovat saaneet postinsa eri osoitteisiin. Jännästi nimittäin lasketaan nuo tuen saamiset ja niiden perusteet muutenkin. Jos toinen töissä ja toinen työtön niin itse en muistaakseni olisi saanut työttömyystukea koska puolison tulot olivat niin korkeat Kelan mielestä. [Vai olisinko saanut jonkun 1e... en muista kun en sitten joutunutkaan olemaan työtön kuin 2vko, Kelan mielestä puolisoni olisi pitänyt elättää kaksi ihmistä silloisella palkallaan, vuokrat, laskut, lainalyhennökset ym ja ei todellakaan olisi riittänyt]

Raha on aika tärkeä asia ja etenkin sen puute kyllä aiheuttaa suuresti huolia. Tiedän sen sillä itselläni onni on aika pitkälle riippuvainen taloudellisesta turvasta. Vituttaahan se jos saa kokoajan olla penniä venyttämässä, kiristää myös parisuhteen ilmapiiriä aikalailla jos pitkään joutuu kärvistelemään.

Tsemppiä kuitenkin ja toivottavasti tilanne ratkeaa jollakin tavalla :thumbs:

 

[MerZi]

Parisuhteessa mielestäni kuuluu joustaa, ja voin sanoa että omassa aiemmassa tuo toimi loistavasti. Jopa niinkin hyvin että eksäni makseli silkkaa hyvyyttään vaatelaskujani Elloksille sun muille noin 1000eurolla...

Uskomaton mies.. ;)

Raha on aika tärkeä asia ja etenkin sen puute kyllä aiheuttaa suuresti huolia. Tiedän sen sillä itselläni onni on aika pitkälle riippuvainen taloudellisesta turvasta. Vituttaahan se jos saa kokoajan olla penniä venyttämässä, kiristää myös parisuhteen ilmapiiriä aikalailla jos pitkään joutuu kärvistelemään.

Amen.

 

[Ilc81]

Ei raha itsessään tee onnelliseksi, mutta se helpottaa asioita kummasti.

 

[MissEvilEve]

Uskomaton mies.. ;)

Tai sit mä vaan oon uskomaton ;)


:lol2:

 

[Ilc81]

Lopputulos: Netti huutaa yöt/päivät täysillä poikamiehen haaliessa pornoa kovot täyteen.

Oikein :lol2: :thumbs:

 

[Vapaaottelija]

Mitä ihmeellistä siinä ny on jo elättää naista. Itse olen elättänyt muijaani jo monta vuotta. Nyt elätän vielä poikaakin. Myönnän kuitenkin että kovin pitkään en olisi enää jatkanut jos muija ei olisi tullut raskaaksi. Muutenki joskus vituttaa todella kovaa jos muija alkaa ahneeksi, tilaa uusia huonekaluja yms. kysymättä mitään multa. Olettaa että raha kasvaa puussa. Eikä emäntä itse tajua rahan käytöstä mitään, kun ei ole kotona opetettu, niin parempihan se näin on että minä ostan ruuat, maksan laskut, yms. Varmaan kuulostaa joidenkin korviin psykoottisen sairaalta, mut näin se ny vaan on. Raha on toissijainen asia elämässä, niin se vaan nyt on. Saahan siitä vittuuntua, jos sulla on laiska eukko joka ei viitsi lähteä töihin eikä kouluun mutta toisaalta niin kauan kuin sinun rahoillasi eletään, ovat sinun sääntösi voimassa. Jos raha-asioissa alkaa vääntämään naisten kanssa, on mentävä takaisin lapsuuteen jossa nämä asiat on kotona opetettu. Vanhat koirat ei opi vitullakaan enää istumaan.

 

[Taskuamatsoni]

Tollasta nyt sattuu mut se on vaan kestettävä. Karsittava on sen persaukisemman omista jutuistaan. Itse olin syksyllä työttömänä, en saanut edes työttömyyspäivärahaa, kun oli yksi juttu selviteltävänä työvoimalautakunnalla. Mie en käynyt silloin salilla, en ostellut vaatteita, enkä juonut (en juo kyllä muutenkaan pahemmin). Palkasta olin saanut kitisteltyy sen verran säästöön että maksoin yhtiövastikkeet, nettimaksun ja tosi vähän ruokaa. Miestä otti päähän, mutta ei se viitsinyt paljon itkeä, kun tilanteelle ei voinut mitään ja näki miten yritän saada duunia. Lomalla käytiin kesämökillä. Tuo on sellainen tilanne johon tosiaan ei auta kuin sopeutua. Tottakai on suvaittavaa, että molemmat osapuolet joustavat ja tekevät parhaansa, että tilanne olisi molemmille osapuolille mahdollisimman hyvä, eikä kumpikaan joutuisi turhia kärsimään.
hölmö edit: Enkä o ikinä, ikinä pyytänyt miestäni ostamaan ittelleni mitään. Oon sanonu että osta maitoo, mut siihen se jääki :jahas:

 

[MerZi]

Tai sit mä vaan oon uskomaton ;)
:lol2:

Aivan, siis tätähän mä toki tarkoitinkin... ;) Kyl sun varmaan pitää olla, ei mun avo maksele kovin montaa kymppiä kalliimpia vaateostoksia muille kuin itelleen. Mut eihän hänen tarvitsekaan. Joskus, jos mulla on ollut vähän rahaa mutta olen palavasti halunnut/tarvinnut jotain vaatetta, meikkiä tms, hän on toki sanonut et "no ostetaan se sulle" ja se tuntuu silloin hyvältä. Mä puolestani ostan avolle usein "lahjoja" jos olen matkalla tms, tulee hyvä mieli itselle kun saa antaa toiselle jotain muutakin kuin lämpöä ja rakkautta. Mut nyt menee pahasti :in puolelle, jatketaan alkuperäisen aiheen puitteissa.

 

[Timba79]

No tuo tilihommahan varmaan toimii sitten kun kummallakin kunnon tulot mutta näin kun toisella ei kunnollisia tuloja niin eipä ole oikein pokkaa rueta vaatimaan että kaikki puolis sillä sillä sitten ei jää toiselle mitään.

No en mä tätä ihan näin tarkoittanutkaan. Sinne siis maksetaan ihan omien tulojen mukaan. Mutta pääasia että sinne vähintään laitetaan se kuukauden pakollisten menojen verran rahaa, keinolla millä hyvänsä. Eli idea ei ole se että 50:50 ehdottomasti. No en mä tätä muutenkaan väkisin kenellekään markkinoi, olen vain huomannut erittäin toimivaksi systeemiksi.

Ja sitten ihmetytti vähän tuo Ufc:n tarina. Eli muijaa ei ilmeiseseti ees napannut käydä töissä tai hankkia koulutusta itelleen? Ei mulla ainakaan hermo kestäs katella sellasta kovin pitkään, varsinkaan jos on vielä tuhlaavaa sorttia. Aivan eri juttu on jos ei saa töitä, siinä tilanteessa kun voi olla itsekin joskus ja ei ois kiva "saada kenkää" heti puolisolta.

 

[taisto]

Kuulemma pitäisi olla johonkiin firmaan sidottu..? Näin ainakin on väitetty?
Ja tuohan lopputyö olisi jo pitäny tehä tänä keväänä mutta se jo siirtynyt ensi syksyksi, vaikka olen siitäkin hieman puhunut että eikö sitä voisi tehä jo nyt. Tällä hetkellä vaan korjataan joidenkin kurssien arvosanoja eli aikaa olisi...

Ihme koulussa opiskelee, yleensä yrityksiin tehtyjä lopputöitä paheksutaan. Lopputyön pitäisi kuitenkin olla valtiovallan mielestä perustutkimusta eikä firmojen sanelemia. Porukka haluaa tehdä lopputyön yrityksiin, koska silloin on periaattessa paremmat mahdollisuudet saada jatkossa töitä sieltä. Mutta ei se lopputyö mitään työpaikkaa takaa, minne itse tein oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että työt eivät jatku. Ei jatkuneet minullakaan, mutta sain niiden suhteiden avulla nykyisen työni.

Valmistuneena on helpompaa hakea oman alan töitä ja niitä korotettuja numeroita ei kukaan katso. Enemmän arvostetaan nopeaa valmistumista. Neito siis juttelemaan opettajan kanssa ja sopimaan työlle aihetta.

 

[Mike]

Kaiken voi mitata rahassa. Autoista kallein on S-sarjalainen, naisista vaimo..

:joulu5:

Ziisus, Hannibal is back.

 

[IronMind]

Jos se ei edes viitsi hakea töitä tai tsempata opiskelujen eteen, niin siitä - jumalauta - saa vittuuntua. Kotiäitiys, aktiivinen opiskelu, aktiivinen töiden haku. Noilla kolmella ei tartte kantaa huonoa omatuntoa siitä, että äijä elättää.

Samaa mieltä.

Tosin vielä sillä varauksella, että sitä kotiäitiyttä ei harjoiteta mihinkään nuorimmaisen rippikouluikään asti ja että se tarkoittaa muutakin kuin lähes täysipäiväistä sohvalla röhnöttämistä. Paskoja ja laiskoja äitejä kun kuitenkin niiden ahkerien lisäksi on maa täynnä niin se lapsen tekeminen ei ainakaan minun kirjoissani vielä tarkoita mitään automaattista sädekehää ja vapautusta kaikista muista velvollisuuksista.

Ja vaikka joustoa toki partnerille antaa mielellään, niin kyllä se vaan aika lailla alkoi vuosien saatossa ottaa päähän, kun ex-avokki opiskeli ja hänellä ei ollut juurikaan koskaan varaa mihinkään -> meillä ei ollut koskaan varaa mihinkään -> välillä omaan itsekkääseen päähän pälkähti ajatus: "miksi vitussa revin persettäni duunissa, kun siitä ei jää minulle mitään käteen".

Optimitilanne olisi tietty suunnilleen samanlainen elämäntilanne molemmilla. Kerran olen päässyt nauttimaan jonkin verran minua parempituloisen naisen kanssa asustelusta ja vaikka pihiä/itsekästä/whatever olisikin, niin kyllä se vaan arjesta tiettyä kireyttä poistaa kun tietää että kummallakin on hyvin varaa omiin ja yhteisiin touhuihin. Toisaalta aiempien horrorkokemusten säikyttämänä en kyllä kovin helpolla muuttaisi enää opiskelijan kanssa kimppaan.

 

[Mike]

Parisuhteessa mielestäni kuuluu joustaa, ja voin sanoa että omassa aiemmassa tuo toimi loistavasti. Jopa niinkin hyvin että eksäni makseli silkkaa hyvyyttään vaatelaskujani Elloksille sun muille noin 1000eurolla...

Onko tuo jotenkin tavatonta? Itse olen aikanaan myynyt autoni, että tyttökaveri sai semmoista mitä oli kauan halunnut ja tosi hyvä mieli tuli. IMO ei voi ymmärtää miten kaksi rakastavaa ihmistä eivät voi elää yhteistaloudessa sovussa.

 

[MissEvilEve]

Onko tuo jotenkin tavatonta? Itse olen aikanaan myynyt autoni, että tyttökaveri sai semmoista mitä oli kauan halunnut ja tosi hyvä mieli tuli. IMO ei voi ymmärtää miten kaksi rakastavaa ihmistä eivät voi elää yhteistaloudessa sovussa.

Ei välttämättä ole kummallista, mun mielestä hyvinkin normaalia ja itse haluan kanssa antaa/ostaa toiselle kaikkea jos on varaa. Mutta siis, harva tuollaiseen kuitenkaan on halukas ja käyttäytyy noin avokätisesti... Kuten jo aiemmista kirjoituksista on käynyt ilmi.

 

[Tomi]

Ziisus, Hannibal is back.

Sama!

Muuten, jos ruokakaupassa meinaa tulla mussutusta noiden ruokalaskujen maksamisien suhteen, niin kannattaa avata yhteinen tili, johon molemmat laittavat esim 200-300 euroa / kk ja josta sitten maksetaan yhteiset ruoka-, netti- ja whatever-kulut. Tilille toki kaksi erillistä pankkikorttia, joten sen jälkeen on ihan vitun sama kumpi siihen kassalle jää sitä korttia vinguttamaan. Meidän perheessä tehdään näin esim sen takia, että itselläni venyy työpäivät useasti niin myöhään, että tyttöystävä on jo ehtinyt käydä kaupassa, eikä olisi kauhean reilua olettaa, että hän maksaisi aina ruuat. :arvi:

 

[Ugga]

Ihme koulussa opiskelee, yleensä yrityksiin tehtyjä lopputöitä paheksutaan. Lopputyön pitäisi kuitenkin olla valtiovallan mielestä perustutkimusta ....

Riippuu koulusta, teknisissä oppilaitoksissa yleensä suositaan yrityksiin tehtäviä lopputöitä. Humanistit taitaa sitten olla asia erikseen.

 

[japa]

Raha on aika tärkeä asia ja etenkin sen puute kyllä aiheuttaa suuresti huolia. Tiedän sen sillä itselläni onni on aika pitkälle riippuvainen taloudellisesta turvasta. Vituttaahan se jos saa kokoajan olla penniä venyttämässä, kiristää myös parisuhteen ilmapiiriä aikalailla jos pitkään joutuu kärvistelemään.

Mielenkiintoista että naisen suusta tulee asiaa ja osa miehistä täällä vaan leikkii tekopyhää...

Ei taida paljoo painella muu ku oma napa!

Tuota noin, tämä seuraava menis ihan muuhun threadiin mutta ynnätään tässä asiaa ja mietitään että tuijotanko omaan napaani:
- syntymästä aina tokaluokkalaiseksi asti vanhemmat vaan riitelivät ja tappelivat
- isä yritti tappaa minut
- sitten vanhemmat erosivat todella pahasti tapellen(-82)
- uudessa koulussa sain opettajalta turpiini kun en osannut soittaa nokkahuilua ja muutaman muustakin syystä kun en ollut hänen mieleen.
- muutenkin minua kiusattiin tokalta aina seiskalle asti.
- aloitin itseni elättämisen vuonna -88. Muistan vielläkin kun sain ekan palkan 846mk josta 299 meni talvitakkiin ja loput meni äitilleni joka osti ruokaa meille.
- tuosta lähtien olen ollut duunissa kaikki pyhät ja vapaat.
- hieman siitä kun olin täysi ikäinen niin vein äitini käymään lekurissa ja tunnin päästä kun menin hakemaan häntä niin sain kuulla että äitini jää sinne kuolemaan. Mitään tietoa tästä ei ollut sinne mennessä.
- 3 päivää tuosta sitten äitini kuoli.
-tuolla hetkellä oli tyttöystävä joka jätti hieman sen jälkeen minut siksi kun olin aina töissä..?... Olin aivan puhki....
-vietin pari joulua yksin(pakosta tai siis rahan takia). Eräänä jouluna klo19 oli minulla jouluateriana atrian valmis hampurilainen ja pullo olutta. Sitten oli pakko käydä nukkumaan että en tehnyt itselleni mitään.
- äidiltäni sain perinnöksi vain velkaa jonka kaiken olen maksanut takaisin työllä opiskelujen ohella ja sitten valmistumisen jälkeen maksoin opintotuet takaisin sillä olin tiennannut liikaa koska olin töissä. No kaikki tienestit menivät velkoihin ja opintotuella elin. Joten olen käytännössä maksanut velat melkein kahdesti takaisin.
-sairas kansio lekurissa on saman paksuinen kuin puhelin luettelo.
No niin tuosta kun ynnään niin perkule(ja paljon viellä asiaa jäi poiskin mutta sellainen cv että mitä olen tehnyt elämässäni)! Kyllähän mä hieman oma napaani katsonkin mutta mistähän johtuu... Oisko tuo elämä hieman opettanut mut itsekkääksi? Ja sen että kukaan ei tule mua auttamaan vaan olen täysin oman onneni ja tulojeni varassa.

No onhan minulla paljon hyviäkin asioita tapahtunut ja olen siinä uskossa että parempaan suuntaan menee mutta nämä hetkelliset takapakit kyllä alkavat hieman kyllästyttää. Ja ei ole helppoa tinkiä siitä mitä on jo saavuttanut ja varsinkin kun on tuota työtä tullu tehtyä ihan jonkin verran noiden asioiden eteen.

Ruokalaskuista: mulle menisi päivästä toiseen "potarin" perus eväät(ravitsevat+halvat) mutta emännällä on niitä kulinaristisia taipumuksia. Edes dietti ei meinaa onnistua kun kokoajan pitäisi olla jotain herkkuja pöydässä....

 

[Integrandi]

Mielenkiintoinen keskustelu !

Mulla ei ole vielä omakohtaista kokemusta, mutta pisti kyllä miettimään miten tämän hoitaa kun minä ja emäntä joskus kouluistamme valmistumme. Mun palkka tulee olemaan aika reilustikin isompi.
Toisaalta olisi kiva ajatus että kaikki jaetaan tasan, toisaalta taas mä olen itse kouluja pitkään käymällä rahani ansainnut, eikö siitä kuulu mulle mitään palkintoa?

Varmaan joku kompromissi täytyy asian suhteen tehdä

Niin, ja olen myös miettinyt että elintaso ei muutenkaan tule olemaan sitä luokkaa kun olen aina ajatellut sen olevan, palkat eivät tyttöystävän valitsemalla alalla ole kummoiset ja omakotitaloa ja mersua ei yhden korkeastikoulutetun palkalla noin vain hankitakaan.

No sitäpä ollaan varmoja tulevasta työpaikasta ja hirmuliksasta. On muuten aika moni dippainssi työttömänä nykyään ;)

Summa summarum: tollasia asioita ei kannattane vielä murehtia. Kukaties joudut itse tyttöystävän elätettäväksi.