"Vuosisadan rahoitusmarkkinakriisi"

Ja suurin osa tuotoistahan ei tätä nykyä enää tule (Lännessä) materiaalisesta tuotannosta, vaan palveluista (josta tuossa yllä olevassa artikkelissa juuri puhuttiin, ja jossa osoitettiin vuoden 2000 luvuilla, että palvelut olivat melkein tasoissa teollisuuden kanssa). Takkien ojentelu tai "Forex-trading with a WinCapita-twist" ei kuitenkaan luo mitään todellista talouskasvua.

Melkein tasoissa vuonna 2000? Suomessa palvelut tuovat 70% BKT:sta. En löytänyt pikaisella haulla hyvää lähdettä, mutta talouden muutos useimmissa länsimaissa on pidemmällä kuin Suomessa. Väittäisinkin että länsimaissa (EU15, Yhdysvallat, Kanada, Japani, Australia ja Uusi-Seelanti) ollaan vähintään samoilla prosenttiluvuilla palvelun tuottamasta BKT osuudesta.

Itse koko sotkusta sen verran että miten helvetissä Obama aikoo nopeuttaa elvytystä painamalla rahaa ja kaatamalla sitä viemäriin? Missä kaikki spekulaatio inflaation kiihtymisestä USA:ssa?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Melkein tasoissa vuonna 2000? Suomessa palvelut tuovat 70% BKT:sta. En löytänyt pikaisella haulla hyvää lähdettä, mutta talouden muutos useimmissa länsimaissa on pidemmällä kuin Suomessa. Väittäisinkin että länsimaissa (EU15, Yhdysvallat, Kanada, Japani, Australia ja Uusi-Seelanti) ollaan vähintään samoilla prosenttiluvuilla palvelun tuottamasta BKT osuudesta.

Itse koko sotkusta sen verran että miten helvetissä Obama aikoo nopeuttaa elvytystä painamalla rahaa ja kaatamalla sitä viemäriin? Missä kaikki spekulaatio inflaation kiihtymisestä USA:ssa?

Niin, puhe oli tässä tapauksessa siis Yhdysvalloista. Luvut otin siitä taulukosta (Table 1), joka löytyi ylläolevasta artikkelista.

Vielä sen verran, että palvelut nimenomaan ovat sitä hokkuspokkus-taloutta. OECD-maiden tilastoitu kehitysmaatuonnin arvo on nimittäin melko pieni. Kun nämä samat tuotteet sitten menevät Läntisten maiden tukkukaupan ja vähittäiskaupan kanaviin tuotteiden hinnat moninkertaistuvat. Vähittäismyyntihinta on siis noin kymmenkertainen tuontihintaan verrattuna. "Jalostusarvo" on siis keinotekoisesti luotu Läntisten maiden palvelutaloudessa eikä mitään aineellista tuotantoa ole tapahtunut. Tämä "arvo" kuitenkin lisätään näiden länsimaiden BKT:hen. Varsinaisen tuottajan ansiot omivat erilaiset kansainvälistä kauppaa käyvät yhtiöt, välittäjät ja tukku- ja vähittäiskauppiaat.

Sama tapahtuu työvoiman saralla, sillä sweatshopeissa maksetaan alhaista palkkaa ja tulot päätyvät yhtiöpääomalle, kasvattaen jälleen Läntisten maiden BKT:ta.
 
Itse koko sotkusta sen verran että miten helvetissä Obama aikoo nopeuttaa elvytystä painamalla rahaa ja kaatamalla sitä viemäriin? Missä kaikki spekulaatio inflaation kiihtymisestä USA:ssa?
Spekulaatiot taitaa kohdistua tällä hetkellä deflaatioon jota yritetään pitää loitolla rahaa painamalla. Credit crunch kuitenkin muutti usan taloutta olennaisesti.
 
http://www.talouselama.fi/uutiset/article195401.ece?s=r&wtm=talouselama/-09122008

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on lupaillut, että hallitus ottaa tammikuussa esille uusia elvytystoimenpiteitä. Eli annetaan nyt talouden olla vapaassa pudotuksessa ensin joulun yli ja katsellaan sitten, mitä tehdään.

Onkohan porvarihallitus kenties mennyt samaan miinaan kuin 90-luvun alun edeltäjänsä? Tuntuu jotenkin, että Hallitus ei ole aivan ollut ajantasalla näissä viimeaikojen myllerryksissä.
 
Ei niiden tarvitse mitään tehdä. Johan Katainen ilmoitti kuukausia sitten, että tämä kriisi ei koske Suomea.
Joo, ja tähän mielelläni vielä huutelen että : "Mikä kriisi? Missä?".
Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
"Vapaalla" markkinataloudella menee kovempaa kuin koskaan!
Pannaan kunnolla käyrä taas nousemaan, lalala!
:thumbs:

Jos vittuilun sekaan jotain muka-asiaakin, niin tämä oli kyllä - näin jälkikäteen- aika hilarious :
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=501&a=6116
 
Joo, ja tähän mielelläni vielä huutelen että : "Mikä kriisi? Missä?".
Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
"Vapaalla" markkinataloudella menee kovempaa kuin koskaan!
Pannaan kunnolla käyrä taas nousemaan, lalala!
:thumbs:

Jos vittuilun sekaan jotain muka-asiaakin, niin tämä oli kyllä - näin jälkikäteen- aika hilarious :
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=501&a=6116

Meininki on islantilaisten osalta ollut hyvin pitkälti samanlaista kuin suomalaisten touhut 1980-luvun lopulla, eli noin parikymmentä vuotta sitten. Mukana menossa tuolloin oli mm. SKOP, joka lähti Neitsytsaarille perustamaan hotelliketjua.

Bust-Boom-sykli näyttää kantavan kapitalismia vuosikymmenestä toiseen. Viime vuosina keskeisimmäksi ovat nousseet rahoitussektorin erilaiset vipstaakit, joilla luodaan keinotekoista kasvua (kuplaa), koska (Häkämiehen sanoin) "maltillinen kasvu ei ole toivottavaa."

Vittumaista tässä on todellakin se, että täysjärkisen yksilön on vaikea taistella millään tavalla tätä prosessia vastaan, joka näkyy mm. raaka-aineiden hintojen nousuna, eli kalliina polttonesteinä, kalliina rakennuskuluina ym.
 
Tai paremminkin perisuomalainen anteeksipyyntö, eli "oho".

Joo, mitenköhän ihmeessä SEC ja tilintarkastajat eivät ole huomanneet mitään vikaa...
 
He ovat joko idiootteja tai sitten roistoja.

Losses in Madoff Case Spread

Investigators dug through financial records at Bernard Madoff's investment firm as the list of victims of his alleged Ponzi scheme widened to include real-estate magnate Mortimer Zuckerman, the foundation of Nobel laureate Elie Wiesel, Sen. Frank Lautenberg and a charity of movie director Steven Spielberg.

The scandal reverberated around the world, with banks including Spain's Grupo Santander and France's BNP Paribas saying on Sunday that their clients and shareholders together face billions of euros of losses.

Uhrien joukossa on ihan tunnettuja nimiä.
 
Tulee tosiaan mieleen Enron-skandaali ja Arthur Andersenin rooli kyseisessä sotkussa. AA oli mukana järkkäilemässä erilaisia veroparatiisiyhtiöitä yms. ja taisipa siellä KPMG:lläkin olla lusikkansa sopassa:

http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2005/09/05/AR2005090501333.html

Onpa pimeät perustelut muuten, ei uskalleta nostaa syytettä, koska muuten jäljelle jäisi vain Big Three -firmat. :hyvä:

Tässä muuten tuon Madoffin lafkan tietoja:
http://74.125.77.132/search?q=cache...off&hl=fi&ct=clnk&cd=2&gl=fi&client=firefox-a

Tilintarkastajana toimi näköjään Friehling & Horowitz. http://www.bloomberg.com/apps/news?pid=20601103&sid=a0j8yRMGb5pw&refer=news
 
Kirjoitin pitkän postauksen ja painoin backspacea, back-näppäin olikin valittuna ja voi vittu.

No, tyydyn vain linkittämään nämä jutut:

ZIRP!

That’s zero interest rate policy. And it has arrived. America has turned Japanese. (Japanin tauti -linkki)

This is the thing I’ve been afraid of ever since I realized that Japan really was in the dreaded, possibly mythical liquidity trap. You can read my 1998 Brookings Paper on the issue here.

Incidentally, there were a bunch of us at Princeton worrying about the Japan problem in the early years of this decade. I was one; Lars Svensson, currently at Sweden’s Riksbank, was another; a third was a guy named Ben Bernanke. I wonder whatever happened to him?

Seriously, we are in very deep trouble. Getting out of this will require a lot of creativity, and maybe some luck too.

http://krugman.blogs.nytimes.com/

The Global Jigsaw
user-pic
By Paul Krugman - December 16, 2008, 3:02PM


Bob Reich raises an important question that's been worrying me: what does the end game look like? When, if ever, can the economy throw away its crutches and do without big stimulus? I'm not sure I agree with his answer, but my own answer raises some awkward issues, as I'll explain in a minute.

Basically, what's happening now is that the things that supported our economy in the middle years of this decade -- high consumer spending relative to income and a housing boom -- are gone, and won't come back for the foreseeable future. So what will take their place?

Bob argues that nothing will, unless the government does it. This is a modern version of the "secular stagnation" view popular in the 1940s (and visible in Keynes himself), which argued that there would be a persistent shortfall of private demand, and that we'd basically need a permanent WPA to support the economy. This view turned out to be wrong for the postwar decades, and was subject to a lot of ridicule from later economists -- but it actually looked pretty good for Japan in the 90s and after. I'm not ready to believe it for the United States, at least not yet; we don't have Japan's shrinking population, we still have a lot of technological vigor supporting business investment, it shouldn't be that hard to keep the economy growing without permanent fiscal support.

That said, where will the demand come from? I find it useful to compare U.S. spending in recent years with spending in the mid-90s, when things seemed much more sustainable. What changed? Well, we had bloated housing investment and bloated consumer spending. Meanwhile, nonresidental investment as a percentage of GDP was about the same in 2007 as it was in 1996.

So what offset the consumer/housing boom? A vastly increased trade deficit. And that suggests that a return to normalcy would involve getting savings up, housing spending down, and a combination of more exports and less imports.

That's where things get complicated: a lower US trade deficit means lower surpluses and/or higher deficits elsewhere. Who's the counterpart to our adjustment? OK, the Middle East, which no longer has its oil windfall. But China is having its own slowdown, as is Japan.

In other words, trying to figure out where we go from here is a sort of global jigsaw puzzle -- and I haven't managed to solve it yet.

In the end I think we will work it out; as I said, I'm not ready to be a secular stagnationist just yet. But Bob is definitely raising the right issue.

http://tpmcafe.talkingpointsmemo.com/2008/12/16/the_global_jigsaw/

Hiljalleen alkaa varmaan ihmiselle valkenemaan mitä tämän näennäisesti houkuttelevan globalisaatio-retoriikan taustalla piilee: Hyödyketuotannon siirtyminen ulkomaille. Subprime-kriisi on tavallaan vain osa tätä laajempaa prosessia. Tässä on mielestäni todella hyvä summaus siitä, mitä tämä offshoring/outsourcing todellisuudessa tekee (jälki)teollisille yhteiskunnille:

1. One country harvests apples, one country brings the apples to market, one country sells them and another country consumes them.

2. After a period of time the consumer country will run out of money to buy apples.

3. The consumer country, in order to continue to consume apples uses credit to purchase the apples.

4. Running out of credit the consumer country creates value for items in its possession (bubbles) to extend its credit base on an inflated assets.

5. The consumer country creates complex paper instruments to sell back the debt it's owed to other countries, and tricks them into believing it's an "investment."


Well, you don't need a Nobel Prize to conclude how this game will end. In a very simplistic way, this is exactly what happened and none of the proposed remedies have addressed the fundamental and structural problems that created this crisis in the first place. The United States will need to consume significantly less and produce significantly more real goods to make our economy "whole" again.

http://www.amazon.com/gp/product/03...&pf_rd_t=101&pf_rd_p=463383371&pf_rd_i=507846

Tietenkin tuo omena-esimerkki on tietyllä tapaa yliyksinkertaistava ellei jopa lapsellinen, mutta tietyllä tapaa se sisältää myös totuuden jyvän. Mikä tuosta esimerkistä puuttuu, on kokonaan se miten yritykset ovat muuttuneet myös luonteeltaan globaaleiksi. (Alihankkijan toteuttama) halpatuotanto tapahtuu Bangladeshissä ja ties missä. Niken lenkkareiden tekeminen maksaa ehkä sen dollarin tai pari, kun taas niiden hinta vähittäismyynnissä on jotain 50 ja 100 dollarin välistä. Tässä välissä ei tapahdu mitään mikä nostaisin noiden tuotteiden arvoa 50 tai 100 kertaiseksi. Mutta, onhan se näppärä tapa tehdä voittoa.
 
Voiko yhdysvaltalainen kengäntekijä sitten kilpailla bangladeshilaisten tuotteiden kanssa? No ei.

Jos tässä välissä se yhdysvaltalainen kengäntekijä onkin tajunnut siirtyä palvelualalle myymään noita bangladeshissa tuotettuja kenkiä, hyvä näin. Vielä parempi jos on tajunnut alkaa itse tuottamaan noita kenkiä jossain maassa, jossa jengi painaa duunia dollarilla päivässä ja uittamaan niitä massoittain jenkkilään ja ympäri maailman.

Lopulta tulee kuitenkin se kysymys: mitä jos elintaso nousisi/nousee joka puolella maailmaa edes suurinpiirtein samalle tasolle? Mistä löytyvät ne persaukiset resupekat jotka tekevät dollarilla päivässä duunia?

Tähän nykyinen globaali yksityinen voitontavoittelu luottaa: jostain löytyy aina köyhiä, jotka ottavat vastaan mitä tahansa duunia. Mielenkiintoista onkin nähdä, kun noissa entisissä persaukisissa "äskettäin kehittyneissä maissa" hyödyketuotanto ei välttämättä enää kannatakkaan. Alkavatko kiinalaiset kohta ulkoistaa hyödyketuotantonsa esimerkiksi Afrikkaan vai mitä tapahtuu?

Ja Yhdysvaltain tapauksessa on aika turhaa kiinnittää huomiota mihinkään aineettomien hyödykkeiden viemiseen, koska Yhdysvaltain järkyttävä vaihtotaseen alijäämä kertoo karua kieltään siitä miten asiat todella ovat.
 
Tähän nykyinen globaali yksityinen voitontavoittelu luottaa: jostain löytyy aina köyhiä, jotka ottavat vastaan mitä tahansa duunia. Mielenkiintoista onkin nähdä, kun noissa entisissä persaukisissa "äskettäin kehittyneissä maissa" hyödyketuotanto ei välttämättä enää kannatakkaan. Alkavatko kiinalaiset kohta ulkoistaa hyödyketuotantonsa esimerkiksi Afrikkaan vai mitä tapahtuu?

Jo tällä hetkellä Kiina on tullut osalle länsimaisista firmoista liian kalliiksi, joten ne siirtävät tuotantoaan muihin Kaakkois-Aasian maihin. Mm. asiansa osaavat kiinalaiset koneistajat repivät jo 1500-2000 dollaria kuussa, sanoi eräs alalla työskentelevä tuttuni. Jos Kiina vielä revalvoisi Yuanin, niin kuin se luultavasti tulevien vuosien aikana tekee saadakseen raaka-aineita halvemmalla, niin siellä tuottaminen muuttuu entistä kannattamattomammaksi. Kysymys kuuluukin, että mistä löytyy verrattavissa oleva määrä köyhää työvoimaa ja yrityksille edulliset poliittiset olot (ja vakaus) sekä väestö, joka jaksaa sillä nälkäpalkalla tehdä pitkiä päiviä. Esim. erään Etelä-Afrikkalaisen kanssa jutellessani hän kertoi, että Afrikassa on vaikea antaa palkankorotuksia, sillä jos neljän viikottaisen työpäivän palkalla alkaa pärjäämään, niin hyvin herkästi saattaa viidentenä unohtua se työpaikalle ilmestyminen. Ehkä tämä kehitys todella johtaa osittain tuotannon paikallistumiseen/alueellistumiseen, varsinkin kun öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnat taas jossain vaiheessa lähtevät nousuun.
 
Mou, hyviä pointteja. Kiinahan on vuosien varrella investoinut kovasti infraan ja luvannut monissa tapauksissa tehdä infran valmiiksi, kunhan yritykset suostuvat sijoittautumaan alueelle. Tällä saadaan ensi tilassa työpaikkoja aikaiseksi ja toivotaan että tulevaisuudessa myös verotuloja. Tosin jälkimmäinen kehityskulku harvemmin toteutuu, koska ylikansalliset firmat etsivät tässä vaiheessa jo edullisempaa paikkaa tuottaa hyödykkeitä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Free_trade_zone

Hyvä kirjoitus joka summaa keskeisimmät seikat koko kehityskulusta:

Often the government pays part of the initial cost of factory setup, loosens environmental protections and rules regarding negligence and the treatment of workers, and promises not to ask payment of taxes for the next few years. When the taxation-free years are over the corporation which set up the factory without fully assuming its costs is often able to set up operations elsewhere for less expense than the taxes to be paid, giving it leverage to take the host government to the bargaining table with more demands in order for it to continue operations in the country. Often if human rights, labor or environmental abuses are challenged, subcontracted local entities may face consequences, but parent companies in the United States are rarely held accountable. (Millen, Joyce and Timoth Holtz, "Dying for Growth, Part I, The Politics of Globalization, ed. Mark Kesselman, Hougton Mifflin, 2007)

Harvemminpa tosiaan joutuvat vastuuseen mistään. "Limited liability".
 
Back
Ylös Bottom