"Vuosisadan rahoitusmarkkinakriisi"

Tähän rahoituskriisiin liittyvä uutinen;

http://www.taloussanomat.fi/porssi/2008/10/29/porsche-kyykytti-vipurahastoja/200828171/170

En tiedä pitäisikö itkeä vai huutonauraa, kun shorttaajat itkevät jonkun osakkeita ostavan manipuloivan osakekursseja, ja perään vielä kuuluttavat sitä vastuuta...

http://www.ft.com/cms/s/0/a4354bfe-acff-11dd-971e-000077b07658.html?nclick_check=1
Porsche on Friday fuelled the controversy over its stake building at rival Volkswagen by revealing it had earned eight times as much from its VW option trades than from actually selling cars.
Investment bankers said Bafin felt little appetite for pursuing an investigation of Porsche as it lacked political support for such a move.

The market turmoil stirred by VW’s ballooning share price did not cause any political backlash within Germany.

Sehän ei ole kurssien manipuloimista, jos osakkeiden hinnat nousevat... :rolleyes: Aika harmaalla alueella tässä liikutaan. Esim. USA:ssa ymmärtääkseni tällainen toiminta olisi ollut laitonta.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
En tajua tota Porschejuttua. WTF? Eli Hedge-rahasto myy omia ja lainaamiaan (miten voit lainata toisen osakkeita?) osakkeita luottamalla siihen että ne voi ostaa takaisin halvemmalla ja tehdä voittoa. Porsche sitten ostaa siinä välissä niitä kiukulla ja rahasto joutuu maksamaan ison rahan että saa omat ja lainaamat ostettua takaisin. Mitä epäreilua tuossa on? Vai missasinkohan jotain
 
En tajua tota Porschejuttua. WTF? Eli Hedge-rahasto myy omia ja lainaamiaan (miten voit lainata toisen osakkeita?) osakkeita luottamalla siihen että ne voi ostaa takaisin halvemmalla ja tehdä voittoa. Porsche sitten ostaa siinä välissä niitä kiukulla ja rahasto joutuu maksamaan ison rahan että saa omat ja lainaamat ostettua takaisin. Mitä epäreilua tuossa on? Vai missasinkohan jotain

Tässä on yksi selitys:

http://ftalphaville.ft.com/blog/2008/10/17/17150/porsche-llc-the-vw-fruit-machine-explained/

Tässä hieman yksinkertaisemmin selitettynä:

http://www.iht.com/articles/2008/10/30/business/norris31.php
On Wall Street, a corner is not just an intersection of two streets. It is also a way to extract huge profits from speculators who had the temerity to sell a stock short.

Now the question is whether Porsche has pulled off a brilliant new-fashioned corner in Volkswagen stock, using derivatives in clever ways that no one had thought of before, or whether it was too clever for its own good.

In a corner, a buyer or group of buyers purchases a lot of stock. As the price goes up, short-sellers appear. They borrow stock - perhaps from the very same group - and sell it, hoping to make a profit when the price declines.

Then comes the squeeze. The group, which now owns more shares than exist, demands the return of the borrowed stock. The only way the short-sellers can comply with that request is to purchase shares, and the only one who has shares to sell is the corner group. The group can set its own price and make a fortune.

One reason you don't see many corners these days is that they are illegal in most countries. But another is that almost everybody involved tends to lose in the end, with the exception of lucky investors who happened to own the stock before the fun started and can sell into the big run-up in prices.
 
No niin no... Kukaan ei pakota ketään shorttaamaan ja kaikki shorttaajat tietävät sen riskin, että tappiot voivat nousta melko rajattomasti lähelle ääretöntä. En siis ymmärrä että mikä tuossa meni väärin. Taisiis normaalin ihmisen moraalin vastaista mutta Nallea lainaten yrityksillä ei ole moraalia....
 
No niin no... Kukaan ei pakota ketään shorttaamaan ja kaikki shorttaajat tietävät sen riskin, että tappiot voivat nousta melko rajattomasti lähelle ääretöntä. En siis ymmärrä että mikä tuossa meni väärin. Taisiis normaalin ihmisen moraalin vastaista mutta Nallea lainaten yrityksillä ei ole moraalia....

No en ymmärrä minäkään, että mikä oli väärin. Se joka leikkiin alkaa se leikin kestäkööt. Mielestäni vain ihan hyvä että näin kävi, muistaapa jokainen shorttaaja homman riskit jatkossa...ainakin vähän aikaa.
 
Mä sanoin alunperin että kannattaa miettiä myös muita syyllisiä kuin Wall Streetin arvopaperivälittäjät. Kriisin syyt ovat syvällä jo Carterin aikana toimeenpannuissa laeissa joiden tavoitteena on saada USA:n köyhätkin alueet voimaan paremmin tarjoamalla omistusasumismahdollisuuksia. On vähän kummallista väittää että markkinaliberalismi on kriisin suurin syyllinen kun asuntomarkkinoiden luotottajat ovat toimineet markkinaliberalismin periaatteiden vastaisesti ja vielä hoitaneet hommansa huonosti, siis markkinaliberalismin mielessä eli eivät olleet edes riittävän tuottoisia suoria sijoituskohteita.

"Regulaattoreiden" pitäisi antaa markkinoiden toimiva vapaasti tai ei antaa toimia ollenkaan. Tässä wikipedian juttu Cato-instituutin puhemiehen suosituksesta, puhe kokonaisuudessaan täällä:

Fannieta ja Freddietä on syytelty kyllä markkinafundamentalistien taholta kovasti, mutta ovatko ne lopulta syyllisiä?

November 16, 2008, 5:36 pm
Fannie Freddie Phony

So I was listening to Arnold Schwarzenegger before doing the This Weak round table, and he was mostly making sense — except for one thing. He asserted, as a simple matter of fact, that “government created the housing bubble”, because Fannie and Freddie made all these loans to people who couldn’t afford to pay them.

This is utterly false. Fannie/Freddie did some bad things, and did, it turns out, get to some extent into subprime. But thanks to the accounting scandals, they were actually withdrawing from the market during the height of the housing bubble — the vast majority of the loans now going bad came from the private sector.

Yet it’s now clear that the phony account of the crisis — that it’s all due to Fannie, Freddie, and nasty liberals forcing poor Angelo Mozilo to make loans to Those People — is setting in as Republican orthodoxy, part of what you have to believe to be a respectable member of the party.

Fannie Freddie data November 17, 2008, 4:10 pm

Some readers have asked for data showing that Fannie and Freddie did not play a key role in the housing bubble. Mark Thoma has a good picture, link here.

The two lines to track are the ones at the top. One shows the share of mortgages accounted for by S&Ls, the other the share accounted for by agency-backed pools — i.e., Fannie/Freddie mortgages. Fannie and Freddie did get very big in the 90s, basically filling the hole left by the S&Ls. But they pulled back sharply after 2003, just when housing really got crazy.

So who drove the bubble? The blue line, “asset-backed securities issuers.” Notice, by the way, that these were not depository institutions — and therefore not subject to the Community Reinvestment Act.

Once again, the whole Fannie/Freddie/liberal mandates story is phony.

http://krugman.blogs.nytimes.com/

gse.gif


Tämä asia pitäisi todellakin saada pengottua ja selvitettyä kunnolla, ennen kuin käy niin kuin on usein aikaisemmin käynyt: ongelmia yritetään ratkoa sillä, että vaaditaan lisää yhteiskuntaelämän alueiden hyödykkeistämistä, markkinainstituutioiden itsevalvonnan lisäämistä ja julkisen sääntelyn purkamista yms... jotka todellisuudessa ovat olleet yhtenä keskeisenä ongelman aiheuttajana.

Mitä olisi tapahtunut 2003, jos nuo yksityiset asuntoluottoja arvopareistaneet toimijat (“asset-backed securities issuers") eivät olisi alkaneet kiihdyttämään luotonantoa ja luoneet asuntomarkkinoille kuplaa, jonka seuraukset ovat nyt maailmanlaajuiset?

EDIT: Ja tässä vielä pidempi selostus Fanniesta, Freddiestä ja koko helevatin sotkusta ylipäätään.

http://economistsview.typepad.com/economistsview/2008/09/once-again-it-w.html
 
Toi yllä olevan kuvaajan otsikko on vähän outo: "Holdings of mortgage debt".

Tulee heti mieleen, että tarkoittaako tuo nyt ennemmin sitä, kenellä luotot tällä hetkellä ovat vai sitä, kuka luotot on alun perin myöntänyt. Tosta vois esim. nopeesti katsomalla vetää sen johtopäätöksen, että 2003 eteenpäin CMO liikkeellelaskijat on alkaneet ostaa luottoja Freddieltä ja Fannielta hurjaa vauhtia paketoidakseen sitten niitä hienosti, mutta todellisuudessa F & F:n osuus uusista luotoista on ihan yhtä iso kuin ennenkin.
 
Toi yllä olevan kuvaajan otsikko on vähän outo: "Holdings of mortgage debt".

Tulee heti mieleen, että tarkoittaako tuo nyt ennemmin sitä, kenellä luotot tällä hetkellä ovat vai sitä, kuka luotot on alun perin myöntänyt. Tosta vois esim. nopeesti katsomalla vetää sen johtopäätöksen, että 2003 eteenpäin CMO liikkeellelaskijat on alkaneet ostaa luottoja Freddieltä ja Fannielta hurjaa vauhtia paketoidakseen sitten niitä hienosti, mutta todellisuudessa F & F:n osuus uusista luotoista on ihan yhtä iso kuin ennenkin.

Olet ihan oikeassa että tuo kuvaaja ei todellakaan ole mikään aukoton todiste "Äffien" "syyttömyydestä". Itse olen aika varma, että Fannien ja Freddien rooli subprime-kriisissä on ollut merkittävä, eikä todellakaan niin vähäinen kuin Krugman väittää. Se että ne olisivat yksin vastuussa kriisistä on kuitenkin liioittelua sekin.

Joka tapauksessa olisi mielenkiintoista, että joku tekisi objektiivisen tutkimuksen asiasta (mahdottomuus?). Tuntuu että jatkuvasti tulee johonkin suuntaan ideologisesti värittynyttä tutkimusta, kuvaajaa ja tilastoa.
 
National Bureau of Economic Research: Recession started in December 2007

Taantuma USA:ssa on siis kestänyt vuoden. Jälleen yksi sulka Nouriel Roubinin hattuun. Hän on pitkään ollut sitä mieltä, että USA:n taantuma alkoi joulukuussa 2007.

E: Vertailun vuoksi 2001 taantuma kesti 8 kk ja oli lievä. 1990 luvun alun taantuma USA:ssa kesti myös 8 kk, eikä ollut kovin syvä sekään. 2007- taantuma on siis kestänyt jo pidempään kuin kaksi edellistä taantumaa. Jos nykyinen taantuma kestää 18 kk, tulee siitä pisin talouden alamäki sitten II Maailmansodan.
 
..Itse taidan suuntautua sille kannalle, että media ja asiantuntijat joita me kuuntelemme, ovat systemaattisesti arvioineet oman länsimaisen teollisuusalueen merkityksen itseisarvoisesti liian suureksi globaalissa mittakaavassa. Vaikka USA:n talous kaatuisi tai joutuisi pakkaselle pitkäksi aikaa, taitaa maailma kuitenkin selvitä mustelmilla...

...Olen eri mieltä. Kehittyvät taloudet ovat edelleen täysin riippuvaisia länsimaiden kulutuksesta. Kun USA aivastaa, muu maailma saa nuhan. Ja tällä hetkellä USA:lla on varsinainen räkätauti menossa, josta voipi vielä kehittyä kunnioitettava keuhkokuume...

Väliaikakatsaus. Näyttää siltä että joku täällä on fiksu.
 
Etsin tietoa Volckerin "shokkiterapiasta" ja törmäsin seuraavaan mielenkiintoiseen artikkeliin:
http://findarticles.com/p/articles/mi_m1132/is_6_54/ai_94142097/pg_1?tag=artBody;col1

En ole itsekään vielä lukenut kahta ensimmäistä sivua pidemmälle, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjoitettu marraskuussa 2002, mutta voisi yhtä hyvin olla kirjoitettu marraskuussa 2008 :D

Luin tuon itse asiassa loppuun ja toi on helevatan hyvä artikkeli:

Our critics contend that "According to the April Review of the Month, it is only the rapid growth of private debt that accounts for why American capitalism has escaped a major depression. But this is seen as unsustainable; it only postpones the inevitable economic collapse." Repeating what we have already said, there is no reference in our piece, or anywhere in Monthly Review over the last fifty plus years, to "an inevitable economic collapse" of the system. But the above criticism is also incorrect in saying that we believe that the rapid growth of private debt is the "only" factor propping up the system. Obviously, there are other factors such as the hundreds of billions of dollars in annual military spending in the United States alone, and a marketing system that accounts for one out of every six dollars of GDP, not to mention the stimulus of new technology, such as the digital revolution.

Still, the enormous financial expansion of the system--which has become a primary means of utilizing economic surplus--represents the biggest change in the workings of the capitalist economy since the 1980s. Kevin Phillips gave an apt description of the changing economy in a July 17, 2002 op-ed article in the New York Times: "In the last few decades, the United States economy has been transformed through what I call financialization(!). The processes of money management, securities management, corporate reorganization, securitization of assets, derivatives trading, and other forms of securities packaging are steadily replacing the act of making, growing, and transporting things."

The transformation Phillips discusses shows up in the following statistical comparison of Gross Domestic Product by industry as a percentage of overall GDP (see Table 1). The direction of the change is striking: the near halving since 1947 of the contribution of goods-producing industries to GDP, along with a doubling of the share accounted for by finance, insurance, and real estate. Moreover, these days finance makes roughly the same contribution to GDP as goods-producing industries. In fact, the Commerce Department data used to construct this table show that currently the 20 percent contribution of finance is well above that of manufacturing's 15 percent.

How come? Here we return to our central point on the absence of stimulating growth factors within the goods producing sector of the economy. The digital revolution so far hasn't made enough difference--at least not enough to shift the economy to a fast track. (4) In the absence of sufficient profit opportunities for the goods-producing industries, capital sought other means to make profits. That is where the explosion of debt came on stage. The economy became increasingly dependent on the growth of debt, opening the door to the rise of financial enterprises and waves of speculation. A symbiotic relationship emerged. The initial fuel for speculation came from the financial institutions. Speculation produced and lived on the increasing values of assets, in other words, a speculative bubble in the stock market, and in derivatives, hedge funds, etc. This, of course, promoted the growth of financial enterprises. The vaunted long expansion of the nineties, especially the leap in the second half, was based on the bu rst of speculation, attractive enough to bring big money from abroad.

Ei voi muuta sanoa kuin että todella hyvä kuvaus kapitalismin tilasta vuonna 2002. Mitä tuosta vuosituhannen vaihteen kriisistä otettiin opiksi? No, ei juuri mitään. Rahoitussektori on jatkanut kasvamistaan mittoihin, joita kuvaa parhaiten englanninkielinen sana "gargantual".

Gindin and Panitch themselves are sanguine about the sustainability of the debt load described in the April Review of the Month. (5) The sustainabiity of the current debt load, however, is not the issue. As long as the economy relies so heavily on debt, the volume of debt and its percentage of GDP must continue to grow. Debts need to be serviced. In the absence of an acceleration of economic growth, the continuing reliance on debt presents a drastic danger for the financial system. No matter how much faith one has in the ability of capital to overcome crises, it is wise to be aware that serious problems lie ahead.

...

The State and Crisis

At the beginning of their response, our critics contended that the overemphasis of the left on crisis has tended to downplay the capacity of the state to "contain" crises. Does the state have such a capacity to manage or limit the effects of crises? Can it set the stage for renewed accumulation? On the surface, capitalism appears to be a resilient system. In Houdini-like fashion, it seems to escape from crisis after crisis with the overall system intact, although some part of the public--and even occasionally representatives of capital--are bloodied in the process. Yet, although ad hoc damage control serves to lessen the harm, capitalism has not found a way to manage the economy or to control or contain crises--through the state or by any other means. As pointed out recently by David Wessel (Wall Street Journal, July 18, 2002), "Long ago, in the late 1990's, we fooled ourselves into thinking that we had mastered the art of managing the economy."

Instead of "managing" the system, capital copes with its crises by the rule of class power and its state. It does so by means of war, penetration of the periphery, and laying the burden on the workers (employed and unemployed). Moreover, steps taken to try to control one crisis typically create conditions which lead to another crisis. Some crises are self-correcting, such as the recurrent recessions in which the major factor is overproduction causing factories severely to reduce production and employment. An upturn occurs following the selling off of excess inventories. The business cycle has been going on in this way for two hundred years and governments, Social Democratic or reactionary, have been unable to stop them. Recessions are products of the market system, with the state having relatively little influence. With all the talk about "managing" the economy, capital and its state were incapable of stopping the recent bubble in the U.S. stock market as well as the development of widespread business fraud and chicanery. (Huom! Puhe siis vain teknokuplasta, mutta pätee aivan vastaavalla tavalla tämän hetkiseen kriisiinkiin.)

Tässä oli tosiaan vaan osa tuosta koko tekstistä.

Table 1

Gross Domestic Product by Industry as a Percentage of GDP

................................ ........ 1947 1977 2000

Private goods-producing ..... 41.9 32.9 22.5
industries *
Finance, insurance, & real estate 9.7 13.9 19.6

* Consists of agriculture, forestry and fishing; mining; construction;
and manufacturing.

Source: Survey of Current Business, June 2000 and June 2002


Laitetaan samaan megapostaukseen vielä Krugmanin kirjoitus siitä kuinka tärkeää valtion on pitää piikki auki:

http://www.nytimes.com/2008/12/01/opinion/01krugman.html?_r=1
 
Täytyy perehtyä tarkemmin tuohon siviksen linkittämään artikkeliin vuodelta 2002. Äkkiseltään vaikutti hyvin tarkkanäköiseltä...

Mitähän tuohon Krugmanin kirjoitukseen voi sanoa? Paha ruveta inttämään vastaan, kun tyyppi on taloustieteen Nobelisti. Haluaisin kuitenkin tietää, että missä kulkee se raja että valtion täytyy alkaa itsesuojelun nimissä hallita vajeitaan? Lisäksi tuo argumentti julkisesta velasta "it’s basically money we owe to ourselves" vaatisi hieman selvittämistä, kun huomattava osa (reilu 25%) USA:n julkisesta velasta on lainattu ulkomailta. Tulevaisuudessa maksettavat korot ja lyhennykset menevät siis ulkomaille ja ovat poissa kotimaan kulutuksesta.

Jos liikkeelle laitettavat velkakirjat ostaa kotimaiset tahot, tarkoittaa se sitä, että myös tämä on poissa kotimaan kulutuksesta. Jokaista lainattua $ kohden joku toinen säästää $. Lisäksi kansalaiset saattavat ruveta säästämään entistä kovemmin, mikäli he arvioivat että valtio saattaa tulevaisuudessa joutua tilanteeseen jossa se leikkaa sosiaali- ja terveysmenoja. USA:n tapauksessa näitä luvattuja tukia on yhteensä n. 50-90 tuhatta miljardia, jotka täytyy rahoittaa joko a) kiristämällä verotusta b) inflatoimalla rahavarantoa tai sitten ei rahoiteta ollenkaan ja ihmiset saavat tulla toimeen miten lystäävät.

Sinänsä tuhat miljardia sinne tai tänne ei kaada budjettia, mutta eri asia on riittääkö tuo pelastamaan ennätysmäisen velkakuplan deflatoitumisen kouriin joutuneen MAAILMAN. Kyseessähän ei ole vain USA:n ongelma. Tuhat miljardia voi olla kansituolien järjestelemistä Titanicilla. Pistää miettimään myös se, pystyykö sama valtiokoneisto, joka on tunaroinut taloudenhoidon viimeisen 10 vuotta täydellisesti, sijoittamaan nämä rahat järkevästi. Kuulostaa hienolta kun puhutaan "new new dealista", aurinkopaneeleiden rakentamisesta ja siltojen korjaamisesta. Ettei vaan kaikkea rahaa dumpattaisi kuoppaan keskellä autiomaata Arizonassa... :rolleyes:

Tässä on rohkea väitteeni: Talous ei käänny nousuun ennenkuin vanhat velat on maksettu tai jätetty maksamatta ja elinkelvottomat yritykset ovat menneet konkurssiin. Ihmisten JA valtion vajeiden on tasapainotuttava ja säästämisasteen noustava. Uuden kasvun tulee rakentua uusille innovaatioille, tuotannon tehostumiselle ja nouseville reaalipalkoille - ei siis velkakuplan re-inflatoimiselle. Silloin saataisiin aikaiseksi vain tärviötä ja "kuplatalous" tyyliin MAAILMA 1999-2007.

En kertakaikkiaan usko, että rahapoliittisin keinoin tai finanssipoliittisin keinoin voitaisiin merkittävästi vaikuttaa tilanteen korjaantumiseen. Tai ehkä voidaan, mutta lääkityksen pitää olla vähän eri kuin "annetaan juopolle viinaa niin krapula hellittää." Paljon riippuu varmasti siitä, kuinka järkeviä projekteja valtio ottaa hoidettavakseen. Japanissa rakennettiin teitä ja siltoja joka niemennokka täyteen eikä se hyödyttänyt mitään. Mikä olisi sopivan massiivinen projekti, joka parhaan käsityksen mukaan maksaisi itsensä takaisin tulevaisuudessa? Massiivisten uusiutuvaan energiaan perustuvien voimalaprojektien aloittaminen tavoitteena irroittaa USA tuontiöljystä - lopullisesti? Infrastruktuurin korjaamisella varmasti olisi jotain hyötyä. Projekti: kansanterveys ja sosiaalisten ongelmien ratkaisu? Ihminen Marsiin v 2020? III Maailmansota?
 
Täytyy perehtyä tarkemmin tuohon siviksen linkittämään artikkeliin vuodelta 2002. Äkkiseltään vaikutti hyvin tarkkanäköiseltä...

Mitähän tuohon Krugmanin kirjoitukseen voi sanoa? Paha ruveta inttämään vastaan, kun tyyppi on taloustieteen Nobelisti. Haluaisin kuitenkin tietää, että missä kulkee se raja että valtion täytyy alkaa itsesuojelun nimissä hallita vajeitaan? Lisäksi tuo argumentti julkisesta velasta "it’s basically money we owe to ourselves" vaatisi hieman selvittämistä, kun huomattava osa (reilu 25%) USA:n julkisesta velasta on lainattu ulkomailta. Tulevaisuudessa maksettavat korot ja lyhennykset menevät siis ulkomaille ja ovat poissa kotimaan kulutuksesta.

Jos liikkeelle laitettavat velkakirjat ostaa kotimaiset tahot, tarkoittaa se sitä, että myös tämä on poissa kotimaan kulutuksesta. Jokaista lainattua $ kohden joku toinen säästää $. Lisäksi kansalaiset saattavat ruveta säästämään entistä kovemmin, mikäli he arvioivat että valtio saattaa tulevaisuudessa joutua tilanteeseen jossa se leikkaa sosiaali- ja terveysmenoja. USA:n tapauksessa näitä luvattuja tukia on yhteensä n. 50-90 tuhatta miljardia, jotka täytyy rahoittaa joko a) kiristämällä verotusta b) inflatoimalla rahavarantoa tai sitten ei rahoiteta ollenkaan ja ihmiset saavat tulla toimeen miten lystäävät.

Käsitin niin, ettei Krugman normaalioloissa tuollaista esittäisikään. Nyt ollaan kuitenkin kaikkea muuta kuin normaalioloissa: Fedin koronalennukset eivät auta, "raharuiskeet" eivät auta vaan rahoituksenvälitys takkuaa (mm. kohonneiden agentuurikustannusten ja riskien vuoksi). Vaihtoehto on pitää ihmisiä työttöminä tai työllistää heidät julkisella rahalla edes jotenkin hyödyttäviin projekteihin, kunnes elinkelvottomista (ja tod.näk. ihan hyvistäkin) yrityksistä osa on kaatunut.

Sinänsä tuhat miljardia sinne tai tänne ei kaada budjettia, mutta eri asia on riittääkö tuo pelastamaan ennätysmäisen velkakuplan deflatoitumisen kouriin joutuneen MAAILMAN. Kyseessähän ei ole vain USA:n ongelma. Tuhat miljardia voi olla kansituolien järjestelemistä Titanicilla. Pistää miettimään myös se, pystyykö sama valtiokoneisto, joka on tunaroinut taloudenhoidon viimeisen 10 vuotta täydellisesti, sijoittamaan nämä rahat järkevästi. Kuulostaa hienolta kun puhutaan "new new dealista", aurinkopaneeleiden rakentamisesta ja siltojen korjaamisesta. Ettei vaan kaikkea rahaa dumpattaisi kuoppaan keskellä autiomaata Arizonassa... :rolleyes:
Tuo vaara tietenkin aina on. Tulee mieleen kun SKOP lähti valloittamaan maailmaa "hulluina vuosina" rahoittamalla mm. hotelliprojektia Neitsytsaarille. Kalliiksi tuli suomalaisille veronmaksajille pankkituen muodossa (SKOP oli tietenkin siis ottanut velkaa tuota projektia varten ~500 miljoonaa markkaa, jonka veronmaksajat sittemmin maksoivat), tuotot valuivat ulkomaille. Näin siksi, että hotelliprojektin todellinen hinta oli n. 40 miljoonaa markkaa, mutta SKOP oli tyhmyyksissään maksanut ylihintaa n. 60 miljoonaa, kun se oli laitettu kilpailemaan "kultakaivoksesta" toisen pankin kanssa (ja grynderit vetivät välistä). Kaikki oikeuskulut, korot, puuttuneet leimaverot, sovittelumaksut, hirmumyrskytuhojen hotellille aiheuttamat kulut ynnä muut yhteenlaskettuna kuluja veronmaksajille todellakin arvioitiin kertyneen noin 500 miljoonaa markkaa.

Tässä on rohkea väitteeni: Talous ei käänny nousuun ennenkuin vanhat velat on maksettu tai jätetty maksamatta ja elinkelvottomat yritykset ovat menneet konkurssiin. Ihmisten JA valtion vajeiden on tasapainotuttava ja säästämisasteen noustava. Uuden kasvun tulee rakentua uusille innovaatioille, tuotannon tehostumiselle ja nouseville reaalipalkoille - ei siis velkakuplan re-inflatoimiselle. Silloin saataisiin aikaiseksi vain tärviötä ja "kuplatalous" tyyliin MAAILMA 1999-2007.

Itsekin pahoin pelkään, että ilman varallisuusarvojen laskua tälle kriisille ei saada todellista ratkaisua vaan siirretään ongelmaa jälleen kerran eteenpäin. Osakkeethan ovat jo halvenneet, mutta kaikki muu...

En kertakaikkiaan usko, että rahapoliittisin keinoin tai finanssipoliittisin keinoin voitaisiin merkittävästi vaikuttaa tilanteen korjaantumiseen. Tai ehkä voidaan, mutta lääkityksen pitää olla vähän eri kuin "annetaan juopolle viinaa niin krapula hellittää." Paljon riippuu varmasti siitä, kuinka järkeviä projekteja valtio ottaa hoidettavakseen. Japanissa rakennettiin teitä ja siltoja joka niemennokka täyteen eikä se hyödyttänyt mitään. Mikä olisi sopivan massiivinen projekti, joka parhaan käsityksen mukaan maksaisi itsensä takaisin tulevaisuudessa? Massiivisten uusiutuvaan energiaan perustuvien voimalaprojektien aloittaminen tavoitteena irroittaa USA tuontiöljystä - lopullisesti? Infrastruktuurin korjaamisella varmasti olisi jotain hyötyä. Projekti: kansanterveys ja sosiaalisten ongelmien ratkaisu? Ihminen Marsiin v 2020? III Maailmansota?

Ja suurin osa tuotoistahan ei tätä nykyä enää tule (Lännessä) materiaalisesta tuotannosta, vaan palveluista (josta tuossa yllä olevassa artikkelissa juuri puhuttiin, ja jossa osoitettiin vuoden 2000 luvuilla, että palvelut olivat melkein tasoissa teollisuuden kanssa). Takkien ojentelu tai "Forex-trading with a WinCapita-twist" ei kuitenkaan luo mitään todellista talouskasvua.
 
Back
Ylös Bottom