Mun mielestä noi intissä opetettavat perusasiat kuten järjestys, täsmällisyys ja sotilaallinen kuri on varsin hyödyllisiä juttuja. Armeijassa ne palvelevat ennen muuta sitä tavoitetta, että joukko pärjää ääritilanteessa ja selviää siitä, koska toimii juuri niin kuin on järkevää ja toimii kyseenalaistamatta ja nopeasti. Siviiliin niitä ei tietysti tarvitse sellaisenaan ottaa ja orjallisesti noudattaa, mutta ainakin itse arvostan ihmisessä aivan hirveästi sellaisia hyveitä siviilissäkin, että sovitut asiat tehdään just eikä melkein ja sovittuun tapaamiseen tullaan silloin kun kello on sata.
Itsellä on nyt aikaa 8 vuotta intistä, mutta vieläkään en ole keksinyt sitä, mitä saavutetaan sillä ylimääräisellä vittuilulla ja ilkeilyllä, jota armeijassa enemmän ja vähemmän viljellään - luonnollisesti ylhäältä alaspäin. Siinä ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä. Se on paskapuhetta sanoa, että sillä kasvatetaan luonnetta, opetetaan nöyryyttä tms. Sillä saavutetaan vain alaisten pienempi motivaatio ja sillä saadaan vihamiehiä aikaiseksi. Ja tarkoitan nyt todella sellaisia henkilökohtaisia loukkauksia, solvauksia, ivaamisia, nöyryyttämisiä, tyhjiä lupauksia, välinpitämättömyyttä ym, en sitä, että käsketään porukka liikkeelle, vaikka sataakin kaatamalla. Tottakai siellä joudutaan käskemään ja myös tekemään asioita, jotka ei ole niin mukavia.
Esimiehen tulisi mun mielestä aina ja joka tilanteessa olla oman porukkansa puolella ja tukea niin fyysisesti kuin henkisestikin heikompia. Jos joudutaan venymään, omaa porukkaa voi tsempata vittuilemisen sijasta. Voi olla jämäkkä ja täyttää annetut käskyt ja määräykset tinkimättömästi, mutta vittumainen ei silti tarvitse olla. Oma esimerkki on iso juttu eli se, että sanoo "mennään" kuin että "menkää". On itseasiassa aika rohkeaa olla vittumainen, koska veikkaisin, että viime sodissakin se tappava luoti ei aina tullut edestä vaan...
Olisin itsekin voinut olla paljon parempi varusmiesjohtaja omille morteilleni, mutta kun "käytäntö" oli se, että paska pannaan valumaan alaspäin saapumiserältä toiselle ja se, minkä itse on saanut kokea, laitetaan "perintönä" uusien morttien pureskeltavaksi. En nyt tokikaan tietääkseni vihamiehiä saanut, mutta parempi olisin voinut olla ja paljon. Jos nyt pitäisi mennä palvelukseen koksuksi, tekisin kyllä toisin.
Itse asiasta: voidaanko AUK:hon pakottaa? Luulisi, että kun järkevät perusteet asiallisesti esittää -vaikkapa mustaa valkoisella, ei tarvitse käytännössä mennä.