jos joku skippaa armeijan tuollaisin perustein niin hävettää jo heidänkin puolestaan. armeijakalustossa kymmenienkään vuosien ikäerot eivät vielä meinaa paljoa käytännössä.
Muistaksää olleskan kuinka Puolalle kävi 1939, kun Polakit ryntäs hevosrykmenteillä Wehrmachtin panssariprikaateja vastaan?
Eroa oli varustuksessa, ja se näkyi tuloksessa.
Samoin briteillä ja sakuilla ei ollut kovasti eroa, noin vuosissa, hävittäjiensä kanssa, mutta Spitfire oli niin paljon parempi kuin Me-109, että ilmaherruus pysyi briteillä.
Anyway, asiaan: itse palvelin nyt jo edesmenneessä Hiukkavaaran varuskunnassa Oulussa, ja siellä ei pakotettu AUK:iin.
Ja toisekseen, puolustusvoimat on mielestäni ihan tarpeellinen ja hyva instituutio olemassa, mutta sen toteutus on kieltämättä perseestä. Naurettavan pitkät palvelusajat, säälittävät (enemmistö) kapparit.
Vois tietysti olla pahemminkin, vois olla niin kuin itänaapurissa, että ei olisi mitään takeita että selviää hengissä kotiin, jos lähtee suorittamaan asepalvelusta.
Anyway, on aika absurdinkuuloinen konsepti, että jos räjäytellään alokas Avuttoman punkkaa tarpeeksi monta kertaa, ja seisotetaan sitä jonossa odottamassa tarpeeksi kauan, ja kusetetaan sitä riittävästi, niin nämä toimet jotenkin maagisesti valmistavat alokkaan sotaa varten, koska ne on niin kauheesti jotenkin samanlaisia kuin sotatilanne tulee olemaan.
Joku 18v. pikku-hitler karjuu sulle murrosikäisen akuankkaäänellään kun sijasit pedin huonosti tai liukastuit kun syöksyit tuvasta pihalle, tai laitoit väärät kalsarit jalkaan kun menit aamupesulle.....se on niin lähellä sitä kun makaat bunkkerissa kranaattisateessa, kuuntelet haavoittuneiden kavereiden kirkumista, ja pelkäät ja rukoilet että toivottavasti suoja kestää.
Se on varmasti ihan hyvä että oppii kuulemaan kerralla mikä varustus on otettava mukaan, ja oppii tetsaamiset ja aseenkäsittelyn liikkumisen ja toimimisen osana isoa joukkoa...mutta että joku armeijavitutus valmistaisi hemmoa sota-ajan stressiin...voihan itku mitä soopaa.
että ME-109:n ja Spitfiren eri versioiden keskinäinen paremmuus ei liene ollut niin yksiselitteinen juttu, että se olisi selittänyt brittien ilmaherruuden säilymisen britannian ilmatilassa. Spitfire oli Mersua parempi matalissa korkeuksissa, mutta hävisi nopeudessa ja nousukyvyssä. Tärkeimpiä seikkoja, jotka ratkaisivat pelin briteille olivat sakujen raskaiden, pitkän toimintasäteen omaavien pommikoneiden puute ja se, että englantilaisilla oli käytössään tutka.
