Vituttaa niin ankarasti

[doownek]

Toi auttamishomma on kyllä ihme juttu, itse lähden lähes aina jos joku pyytää mutta sitten kun omaan vaikka muuttoon alkaa kyselemään niin ei ole yhen yhtä innokasta.

 

[Bådieinari]

Toi auttamishomma on kyllä ihme juttu, itse lähden lähes aina jos joku pyytää mutta sitten kun omaan vaikka muuttoon alkaa kyselemään niin ei ole yhen yhtä innokasta.

Tavallaan ymmärrän. Ennen en ymmärtänyt kuin ihmiset puhuivat siitä että ei ole aikaa mutta aina sitä ei ole. Oon nykyään ihan loppu duunin jälkeen ja sitten pitää opiskella, tehdä kotitöitä ja viettää aikaa perheen kanssa. Yleensä olen kyllä auttanut mutta nykyään vain sellaisia jotka auttavat minua jos sitä tarvitsen.

 

[Destry]

Mulla on myös hyvin pienet piirit.

Sisin piiri taisi taas pienentyä, kun puolitoista kuukautta sitten menin sanomaan ystävälle, että sen koiravideossa ei ole kyse leikistä koirien kesken, vaan aikuinen leikkii pennulla. Että vähän vaaralliselta näyttää minun silmiini (eli oikeasti olin kauhuissani siitä silmät kiiluen ja täysin jännittyneenä pennun perässä menevästä aikuisesta). Ei vastausta siihen, eikä mitään yhteydenpitoa sen jälkeen. Johan tässä oltiinkin oltu nelisen kuukautta väleissä, kun sitä ennen hän piti mykkäkoulua reilun 8 kk. Hienoa, hienoa.

Hän käski marraskuussa varata kalenterista hääpäivänsä ensi kuulta kalenteriin. Mielenkiintoista.

 

[Randomnoo]

Kuulostaapa mahtavalta. Olen onnistunut myös itse tuolla tavalla kaventamaan piirejä. Aika näppärästi se onnistuu joidenkin kans.

 

[Destry]

Jep. Meillä historiaa kuitenkin 20 vuotta. Tiesin toki tämän riskin, koska olen ollut siinä ymmärryksessä, että hänelle ei oikein voi sanoa mitään kritiikkiä tai ylipäätään olla eri mieltä mistään. Tulipa testattua, MOT.

 

[Bådieinari]

Haha mullakin sama juttu. Varsinkin kuin vietetään kosteita iltoja niin keksii ihan uskomattomia tarinoita mm palkasta ja tavaroiden hinnoista. Periaatteessa kaikesta pitää valehdella. Nyt viimeksi se lähti aika nopeasti kotiin jonkun naurettavan jutun takia

 

[Bådieinari]

Jep. Meillä historiaa kuitenkin 20 vuotta. Tiesin toki tämän riskin, koska olen ollut siinä ymmärryksessä, että hänelle ei oikein voi sanoa mitään kritiikkiä tai ylipäätään olla eri mieltä mistään. Tulipa testattua, MOT.

Näitä on paljon. Uskon että kärsivät huonosta itsetunnosta. Kai ne jossain vaiheessa heräävät todellisuuteen

 

[Destry]

Näitä on paljon. Uskon että kärsivät huonosta itsetunnosta. Kai ne jossain vaiheessa heräävät todellisuuteen

En tiedä. Vika on aina jossakussa muussa.

Minä en enää jaksa pyydellä anteeksi ja nöyristellä, kun en kyllä koe tälläkään kertaa tehneeni yhtään mitään väärin. Olkoon sitten. Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.

 

[Randomnoo]

Usein puhutaan että lasten kaveriasiat on vaikeita mutta ei kai mulla ole ollut vaikeeta lapsen/nuorena mutta aikuisiällä näitä kummallisia kommervenkkejä on kyllä kavereiden kanssa ollu.

 

[Destry]

Niinpä! Lapsena varmasti saa tyhmistä asioista tappeluita, mutta ne myös on kyllä silloin aina unohdettu ihan yhtä nopeasti. Lisäksi toki muutenkin on ehkä isomman porukan kanssa ns. samalla viivalla. Aikuistuttua alkaa enemmän tulla niitä erilaisuuksia esiin, jolloin enemmän on ainakin minulla jäänyt porukkaa matkasta kuin tullut uusia hyviä ystäviä.

 

[no-body]

vituttaa kun on yrittäny päästää ihmisiä lähelle, koittanu hankkia semmosta kunnon ystävää jostain. ..

Mikä vittu siin on et kunnollisia luotettavia tyyppejä/aitoja ystäviä on niin vaikea löytää nykyään?

Samanlaista tematiikkaa itselläni oli paljon nuorempana, mutta näin vanhemmiten olen ymmärtänyt olevani vain itse niin hankala ja äkkiväärä luonne, että keskimäärin ihmiset eivät vain jaksa minua, ainakaan kovin pitkään. Tämä on itse asiassa ollut elämää helpottava toteamus, koska kun sen myötä on ajat sitten kyllästynyt edes yrittämään kaveerata väkisin kenenkään kanssa ja muutenkin väsynyt ihmisiin, niin vähemmän sosiaalisuuden myötä nykyään jaksaa ja osaa tarvittaessa sen verran tasoitella valuvikojaan, että pystyy (ehkä) olemaan suunnilleen siedettävä niiden harvojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa, joiden kanssa enää on ja haluaa olla tekemisissä.

 

[doownek]

Seiskan uutisten haistattelussa joku eukko väitti että tällä hetkellä Italiassa kuolee 500 ihmistä päivässä koronaan.
Melkein voisin väittää että puhuu ihan täyttä paskaa.
E: kooklen mittari näyttää että 425/7vrk.
Miten tuollaisia lasketaan edes uutisten haistatteluun??

 

[Vieraissa]

Sisin piiri taisi taas pienentyä, kun puolitoista kuukautta sitten menin sanomaan ystävälle, että sen koiravideossa ei ole kyse leikistä koirien kesken, vaan aikuinen leikkii pennulla. Että vähän vaaralliselta näyttää minun silmiini (eli oikeasti olin kauhuissani siitä silmät kiiluen ja täysin jännittyneenä pennun perässä menevästä aikuisesta). Ei vastausta siihen, eikä mitään yhteydenpitoa sen jälkeen. Johan tässä oltiinkin oltu nelisen kuukautta väleissä, kun sitä ennen hän piti mykkäkoulua reilun 8 kk. Hienoa, hienoa.

Hän käski marraskuussa varata kalenterista hääpäivänsä ensi kuulta kalenteriin. Mielenkiintoista.

Jep. Meillä historiaa kuitenkin 20 vuotta. Tiesin toki tämän riskin, koska olen ollut siinä ymmärryksessä, että hänelle ei oikein voi sanoa mitään kritiikkiä tai ylipäätään olla eri mieltä mistään. Tulipa testattua, MOT.

Minä en jaksa kiukuttelevia aikuisia.

Noilla spekseillä en jäisi yhteydenottoa odottamaan, saati kaipaamaan, olipa pitkää historiaa tai ei.

Muut kirjoittivat auttamisesta. Jos pyydän apua, maksan. Melkein aina olen valmis auttamaan (ei ole onneksi tullut kohtuuttomasti pyyntöjä viime aikoina), mutta muuttohommiin en enää lähde. Jos muuttaisin, en pyytäisi kavereita, vaan tilaisin jonkun firman. Rahaa ei kulu juurikaan enempää kuin kavereiden juottamisessa ja syömisessä, eikä tarvitse kenenkään valittaa.

 

[doownek]

Kun muutettiin exän kanssa niin roudattiin kamaa pikkuhiljaa, sitten kun oli vain isot jäljellä niin soitin muuttofirmaan jotka rahalla hoiti ilman kikkailua kamat paikasta a paikkaan b.
Viimeiseen kahteen muuttoon nakitin vanhemman pojan joka ei valita, etenkin kun rahoitan hänen opiskeluitaan, tosin viimeisessä muutossa oli mun sihteeri auttamassa kun välttämättä itse halusi olla apuna.
Silloin kun oli kuljetuskalustoa ja mm. tosi iso pakettiauto niin yllättävän paljon oli "kavereita" kun heillä oli muutto, ite en ees viitti alkaa kyselee enää ketään avuksi enkä edes kehtaa kysellä kenenkään autoa.

 

[kvlt]

En mäkään meinaa enää ikinä pyytää ketään auttamaan missään kun tiedän et sieltä tulee vanhat tutut selitykset "JUST kerkesin avaa viinipullon" tai "JUST kerkesin luvata toiselle kaverille sitä ja tätä" ja sit saa kuitenkin kattoo instagramista kuinka valitetaan tylsyyttä himassa tms.
Ehkä sitä pitää vaan sit toitottaa enempi itelleen että itekseen on parempi olla.

 

[doownek]

Onneksi itse viihtyy itsekseen ja yleensä sitten seurankaipuuseen on joku nainen, jostain syystä mun on tosi helppo tutustua heihin ja on niitä ollut myös ihan kaverina kenen kanssa ei ole ollut lakananpöllytystä.
Kieltämättä ajoittain miettii että voishan se olla siistiä jos olisi sellaista frendit sarjan kaltaista elämää jossa tiivis ystäväporukka, totuus taitaa kuitenkin olla että en jaksaisi sellaista.
Itselle kun netti paikka mikä paikkaa liveseuraa vaikka ei se sitä korvaa.

 

[Bådieinari]

Enää ei ole samanlaista sosiaalista tarvetta mutta huomasin että kyllä välillä on pakko nähdä muitakin ihmisiä. Se on ainakin muuttunut että en odota kenenkään soittavan vaan itse pitää ottaa yhteyttä. Apua en todellakaan odota mutta nyt kuin tietää sen niin ei harmita.

 

[miki]

Vähän sama tilanne täällä, että todellisten ystävien vähyys harmittaa. Nyt se vielä korona-aikana korostuu, kun ei voi ketään kaveria pyytää oikein lähtemään mihinkään, kun mikään paikka ei ole auki. Harrastuksetkin on tauolla. Ja sitten kun asuu suht ahtaasti muksun ja avovaimon kanssa, niin tänne on hankala kutsua kavereita. Harmittaa kun tuntuu että aikuisiällä kavereita lähinnä on jäänyt matkan varrelle. Ei mitään riitoja tms. vaan niihin ei enää pidä yhteyttä. Ovat muuttaneet jossain vaiheessa kauemmas tai on itse muuttanut pois opiskelupaikkakunnalta parin sadan kilometrin päähän niin ei tule nähtyä enää. Uusia sen sijaan ei ole löytynyt ainuttakaan.

Kun itse on vielä melko epäsosiaalinen, niin uusiin ihmisiin tutustuminen on hankalaa. Ei jotenkin osaa vääntää mitään small talkia vaan menee lähinnä solmuun jos pitää suunsa avata. Olisihan se tosi kivaa, jos osaisi muodostaa uusia kaveri/ystävyyssuhteita tai jotenkin edes tutustua uusiin ihmisiin.

 

[Vieraissa]

yleensä sitten seurankaipuuseen on joku nainen, jostain syystä mun on tosi helppo tutustua heihin

No shit, Sherlock! Komee ja varakas, vai miten se meni?

 

[Vieraissa]

Nyt siirtyy kommentointi "Pienistä, mutta ah, niin ärsyttävistä asioista" tännä oikeampaan ketjuun.

(Kirosanoja. Paljon kirosanoja ja kovalla äänellä!)
Elisa!
(Lisää kirosanoja. Nyt naapurikin kuulee!)

Ottivat minulta virheellisesti 400 euroa rahaa. Olen asian kanssa jumpannut useamman viikon ja tänään ilmoitettiin, että _ainoa_ ongelma näyttä olevan heidän varastokirjanpitonsa. Sanoin, että taitaa riippua katsantokannasta, sillä minun ongelmani on toisenlainen: "Minun rahani ovat teillä, teidän virheenne takia."

Lopulta päädyttiin jälleen siihen, että kyllähän ne minun rahani vissiin pitää palauttaa, mutta pitää selvitellä ensin, että se on oikea toimintatapa.

Myöhemmin tuli viesti, että rahat palautetaan, mutta minä joudun maksamaan palautuksesta koituvat palvelumaksut.

Kyllä nyt epätietoinen joutuu kysymään, että MV? Miten tämä on mahdollista? Millä tavalla asiakaspalvelijat nykyään tehtäväänsä perehdytetään, kun ei ole yhtään pelisilmää, kuinka minkäkinlaisissa ongelmatilanteissa hyvän bisnestavan mukaan tulee toimia. Voisi olettaa, että pahoiteltaisiin ja jopa jollakin tavalla hyvitettäisiin.

Mutta ei, heidän mielestään asiakkaan kuuluu maksaa osansa.

Toisaalta niinhän se taitaa tavallisissakin ryöstöissä olla, että asiakkaalta otetaan.