Vituttaa niin ankarasti

[TJJ]

Ei mullakaan ole kavereita.

Onko jollakin aikuisella ihmisellä kavereita? Ei ole näkynyt tai kulunut 15 vuoteen.

 

[kvlt]

Kaikillahan taitaa noita "frendejä" tai tuttuja olla mut semmosia oikeita ystäviä? Tai ystävä.

 

[doownek]

Mulla on yksi jolle voi kyllä soittaa ja pyytelee synttäreille sun muuta mutta ei mitään sellaista varsinaista hyvää ystävää kenen kanssa tekisi kaikkea ja hengailisi. Toisaalta en nyt tiijän haluanko edes sellaista, aina voi hommata naisen jos tarttee kaveria kun sitä voi myös panna.

 

[J.S.P]

Menee yksinpuheluksi tässä ketjussa mut menkööt; vituttaa kun on yrittäny päästää ihmisiä lähelle, koittanu hankkia semmosta kunnon ystävää jostain. Siis edes yks tyyppi johon vois luottaa, niin ei. Taas sai huomata et muhunpäin ollaan yhteydessä tasan sillon kun tarvitaan autokyytiä tai rahaa lainaksi tai muuta vastaavaa. Ollaan ensin hyvää kaveria ja sit kun on saatu kaikki hyöty ja hupi revittyä irti niin voidaan unohtaa. Mikä vittu siin on et kunnollisia luotettavia tyyppejä/aitoja ystäviä on niin vaikea löytää nykyään? Vai oonko mä oikeesti vaan niin perseestä?
Onko muilla samoja kokemuksia?

Aloita joku uusi harrastus jos sitä kautta tulisi kavereita?

Itse huomannut sen että kun pieniä lapsia tullut niin sitä aikaa on niin paljon vähemmän hommailla kavereiden kanssa, mutta voi niihin tietysti yhteyttä pitää silti. Mulla yksi kaveri asuu tuossa lähes naapurissa (20km), mutta ei tule käytyä kylässä kuin pari kertaa vuodessa. Tuntuu että viikot menee aina niin vauhdilla ja vkl on harrastus juttuja mihin menee aika.

Samat harrastukset on kuitenkin sellaisia että ne pitää yhdessä. Kaveri muutti Inariin pari vuotta sitten ja kyllä me viikoittain yhteyttä pidetään. Joko harrastuksiin liittyvää tai muuten vaan. Nyt ollaa suunniteltu yhtä pilkkireissua sinne. 15 päivä pitäisi lähteä. Aiemmin kun se asui täällä niin oltiin kyllä koko ajan tekemisissä koska harrastuksen melko samoja ja vuoden ympäri kestäviä, punttia, moottorikelkkailua, perhokalastusta/kalastusta, metsästystä ym. Siinä kyllä riittää juttua kun suunnittelee tulevia reissuja ja tietysti muistakin asioista paljon jauhetaan.

Helposti tuo sama kaveri saanut uusia tuttuja Lapistakin. Varmaan jollain tapaa helpompi saada kavereita kuin jostain helsingistä. Eli muuta pohjoiseen Samalla paranee elämänlaatu melko reilusti.. No ei varmaan kaikilla, osalla alkaa ahdistaan jos ei ole vilinää ympärillä.

 

[kvlt]

@J.S.P Oon kyllä koittanu keksiä jotain uusia juttuja/harrastuksia mut se on vaan jotenkin tosi vaikeeta :D Nyt varsinkin kun tää korona jyllää. Ja sit kun on vammoja sen verran niin nekin rajottaa yllättävän paljon. Esim jotkut kamppailulajit vois olla ihan makeita kokeilla mut ei oikeen näillä polvilla taida onnistua. Ja tässä katellu just kämppiä vähän kauempaa koko ajan, mut koska opiskelen, niin sekin tuo omat mutkansa matkaan (taloudellinen tilanne). Ja vaikka luulis että opiskelujen kautta tulis tuttavuuksia, niin voin kertoa ettei tule varsinkaan nyt. Kaikki luennot jne hyvin pitkälti etänä niin ei tässä kauheesti opiskelutovereita näe livenä. Mut kyl sit viimestään kun valmistuu, niin pitää muuttaa veks pk-seudulta!

 

[Sylverö]

Minulla on kaksi ystävää. Molemmat tapasin kymmenisen vuotta sitten työpaikalla. Ystävyys on säilynyt, vaikka enää ei olla samassa työssä. Toinen heistä on papereissa myös "lähiomainen" eli luotto on vahva.

Kun on yksinelävä kummajainen, niin jossain vaiheessa on ajautunut pois useimpien perheellisten ja lapsellisten tuttujen elämästä. Aikuisena ystävystyminen on vaikeaa. Kaikilla tuppaa olemaan niin valmiit ja täydet elämät, ettei aikaa jää uudelle ystävälle. Olisi mukavaa, jos olisi enemmän ystäviä ja kavereita, joiden kanssa oleilla ja puuhastella. Yksinäisyys on toisinaan niin näivettävää.

 

[J.S.P]

@J.S.P Oon kyllä koittanu keksiä jotain uusia juttuja/harrastuksia mut se on vaan jotenkin tosi vaikeeta :D Nyt varsinkin kun tää korona jyllää. Ja sit kun on vammoja sen verran niin nekin rajottaa yllättävän paljon. Esim jotkut kamppailulajit vois olla ihan makeita kokeilla mut ei oikeen näillä polvilla taida onnistua. Ja tässä katellu just kämppiä vähän kauempaa koko ajan, mut koska opiskelen, niin sekin tuo omat mutkansa matkaan (taloudellinen tilanne). Ja vaikka luulis että opiskelujen kautta tulis tuttavuuksia, niin voin kertoa ettei tule varsinkaan nyt. Kaikki luennot jne hyvin pitkälti etänä niin ei tässä kauheesti opiskelutovereita näe livenä. Mut kyl sit viimestään kun valmistuu, niin pitää muuttaa veks pk-seudulta!

Hyvä suunnitelma.

Eikö harrastusten keksiminen kuitenkin aika helppoa ole? Miettii vaan mikä voisi olla mukavaa ja hommaa välineet. Toissa kesänä ostin packraft veneen kun vaikuttaa hauskalta ja voi hyödyntää myös kalastus jutuissa. Eli sellainen kevyt pieneen pakkutuva kestävä kumivene millä voi laskea koskia tai muuten vaan meloskella järvillä. Tuohon voi yhdistää vaikka läskipyörän. Ajelee maastoreittejä tai ihan vaan pyöräteitä jotain jokivartta ylös ja laskettelee alas pyörä kyydissä. Onnistuu melkein jokapuolella suomea.

Sitten ostin myös mönkijän viime kesänä. Moottoripyörät ei kovin paljon kiinnosta itellä eikä ole edes korttia. Mönkijällä ihan mukava kesäisin käydä hiekkateillä ja erinlaisilla maastourilla kierteleen. Tuotakin hommaa voisi lähteä kehittään rakentelemalla mönkijästä vieläkin maastokelposempaa..

Jossain vaiheessa pitää vesijetti laittaa. Mikä sen mukavampaa kuin pakata reissukamppeet mukaan ja lähteä päiväksi kierteleen järviä ja jokia? Kaikkiin harrastuksiin löytyy yleensä joku foorumi mitä kautta saattaa löytää harraste kaverin. Tai sitten jos on joku kaveri jonka kanssa jäänyt yhteydenpito vähemmälle, mutta jos sen saisi innostumaan samasta harrastuksesta..

Kaveri kun muutti sinne Lappiin niin eihän sillä kelkkailukamuja ollut siellä. Sitten pääsi johonkin paikallisten kelkkailioiden Whatsapp ryhmään mistä yleensä aina sai jonku ajokaverin matkaan. Ja yleensä aika isolla porukalla olivat ajelemassa.

En tiiä yhtään sinun mielenkiinnon kohteita mutta luulisi sama homma olevan vähän kaikissa että kyllä niiden kautta voi kavereita löytää. Kun vaan keksit mikä sulla kiinnostaa

 

[Deleted member 117230]

Itse ihan tietoisesti en jaksa vapaa-aikaa juurikaan käyttää kavereille. Arki on sen verran sosiaalista ja kiireistä että viikonloput tykkään todellakin olla vain vaimon kanssa.

Introverttina sitä nauttii välillä yksin olosta

 

[Cuntslinger]

Menee yksinpuheluksi tässä ketjussa mut menkööt; vituttaa kun on yrittäny päästää ihmisiä lähelle, koittanu hankkia semmosta kunnon ystävää jostain. Siis edes yks tyyppi johon vois luottaa, niin ei. Taas sai huomata et muhunpäin ollaan yhteydessä tasan sillon kun tarvitaan autokyytiä tai rahaa lainaksi tai muuta vastaavaa. Ollaan ensin hyvää kaveria ja sit kun on saatu kaikki hyöty ja hupi revittyä irti niin voidaan unohtaa. Mikä vittu siin on et kunnollisia luotettavia tyyppejä/aitoja ystäviä on niin vaikea löytää nykyään? Vai oonko mä oikeesti vaan niin perseestä?
Onko muilla samoja kokemuksia?

Ite en luota keneenkää paitsi itteeni at the end of the day. Perheeseen ehkä kans. Ei voi pettyä ikinä liikaa ihmisiin, koska odotukset ei oo ikinä tapissa. Vähän takaraivossa semmonen oletus/tieto siitä, et kaikki pelaa omaan pussiinsa pääasiassa. Ja kyllä, harvassa on oikeesti uskolliset ystävät. Mul on aika paljo kavereita, mut en mä luotia ottais kenenkään puolesta varmaan. Ite oon niin hyvä kaveri, ku mulle ollaan. En anna yhtää enempää, ku mitä saan. En kyllä oo mikään semmonen ihminen, et välttämättä kaipaisin mitään 10 ihmisen seuruetta. Mieluummin max 2. Ja mitä toisessa kommentissa mainittuihin ''aikuisiin'' tulee, ni suurin osa hommaa lapsia joko halusta, tai pelosta että jäävät ikuisesti yksin, ja/tai koska eivät muutakaan keksi. Keskikehonrakennus ura seuraa tuota yhtälöä, ja turha soittaa niille vanhoille kavereille vittu ikinä enää . Poikkeuksia löytyy toki, mut masentavan usein se menee just noin. Eräs useiden kestävyyslajien sm/mm ukko on hommannu jtn 13 lasta, tekee metsurin & hoitoalan hommia, ja siitä huolimatta mm. treenaa innokkaasti. Yksinäisyys ja yksinoleminen ei myöskään oo synonyymeja. Harrastukset, ja yhteiset kiinnostuksenkohteet yhdistää. Ilman noita, kaikki olis aika vitun epäkiinnostavia mun silmissä varmaanki. Mul on yks hieman yli-innokaski kaveri, jolle ei mee millään päähän, et mä oikeesti tarviin taukoa maailmasta & ihmisistä aika usein. Soittelee nii vitun usein, ja puhuis varmaan tunnin jos vois. Omat puhelut kestää n. 15s keskimäärin.

 

[Cuntslinger]

Itteä huvittaa nykypäivän meno. Erityisesti sosiaalinen media on sellanen vitun neitien lastentarha ettei mitää rajaa. Sensuuria tulee ovista ja ikkunoista. Tiedostan, et monelle netti on joku safespace, missä voi piileskellä nimimerkkien takana, ja kannella vaikka Mark Fuckenbergille jos tuhmeliinit häiritsee. Naurettavuuden raja ylitettiin silti jossai vaiheessa, ja paluuta ei ole. Jos jtn positiivista pitää keksiä asiasta, ni tällanen vaan kannustaa mua oleen tuplasti toksisempi ihmisten ilmoilla .
Kaveri otti kuukauden bannit ku sano itteään läskiks Facebookissa. Ite kannustin itsemurhaan linkkaamalla Suicidal Tendencies nimistä bändiä .

 

[Kyrde]

Tuotakin hommaa voisi lähteä kehittään rakentelemalla mönkijästä vieläkin maastokelposempaa..

Noita Pollen razereita sun muita CanAmeja kattellessa mietin että ostais jonku parin tonnin kelkan mistä moottori ja variaattori (~150hp) ja kötöstelis jonkun vastaavan putkirunko himmelin. Ainoo mikä miinus niin neliveto vähän vaikeammin toteutettavissa(kallis). Muuutta taitaa aika haaveeksi sekin jäädä :D

 

[Kyrde]

^ luulin että oltiin off topicissa, hiukka väärä lanka siis.

 

[J.S.P]

Noita Pollen razereita sun muita CanAmeja kattellessa mietin että ostais jonku parin tonnin kelkan mistä moottori ja variaattori (~150hp) ja kötöstelis jonkun vastaavan putkirunko himmelin. Ainoo mikä miinus niin neliveto vähän vaikeammin toteutettavissa(kallis). Muuutta taitaa aika haaveeksi sekin jäädä :D

Aivan. Tuollaiset projektit vaatii kyllä paljon aikaa ja hyvät tilat missä rakennella. Itsekkin tykkään kaikenlaista rakennella vaan tuollaisiin ei ole välineitä eikä ehkä tietoa tarpeeksi.

Ja monesti kun itse alkaa rakenteleen niin pian huomaa että valmiin olisi saanut samaan hintaan mutta onpahan itse tehty.

Aika laiskoja nuo mönkijät kyllä ovat ellei jotain 1000cc virittele. Turbo maverickissa taitaa olla ihan kohtalaisen hyvin tehoja vaan ovat jo niin kalliita ettei tarvi edes harkita.

Itelle ostin uuden 570 outlander max Pro+ vaan onhan tuo melko laiska kun kelkkoihin tottunut. Ihan kohtalainen ajella ja maastoon ihan pätevä kun kohtalaisen kevyt ja siellä ei niin tehoja tarvi. Isompaa kumia vaan kaipaisi.

 

[Duke Nukem]

Mikä vittu siin on et kunnollisia luotettavia tyyppejä/aitoja ystäviä on niin vaikea löytää nykyään?

Oikeat kaverit on pikkuveli ja muutama lapsuuden tuttu, joiden kanssa on tapeltu ja nujakoitu jo 2-vuotiaana. Ei niitä oikeita kavereita löydä helpolla vanhemmalla iällä.

 

[Deleted member 43228]

Itsellä kyllä kavereita useampi kymmenen. En ole nähnyt syytä miksi en heihin luottaisi ja arvottaisin jotenkin luotettavuuden mukaan. Kaikkia ei toki näe edes usein, mutta silti luotto sata, kunnes toisin todistetaan. En oikeastaan muista edes, että oisin ikinä pettynyt johonkin kaveriini.

Toisaalta nuoresta asti ollut kaveriporukoitakin useampi. Joten ehkä näin aikuisiällä ihan normia, että kavereitakin on monia.

 

[Randomnoo]

Mikä vittu siin on et kunnollisia luotettavia tyyppejä/aitoja ystäviä on niin vaikea löytää nykyään?

Aikuisiällä ystävien tai edes sellaisten läheisempien kavereiden löytäminen on kyllä vaikeaa ja käsittääkseni harvinaisempaa että aikuisiällä löytyisi uusia ystäviä joista tulee todella läheisiä. Etenkin jos vielä on enemmän introvertti kuin sellainen joka nauttisi kaikkien ihmisten seurasta ja työ joka vie välillä kaikki voimat olla ihmisten kans tekemisissä. Nämä teki mulle kyllä pahimpina aikoina tuplahaasteen ja oli kyllä vahvana ajatus siitä että ”olen vaan niin paska”, vaikka järki sanois että ei siitä ole kyse. Mulla on hyviä ystäviä jotka säilyneet läpi elämän mutta muuttaminen vei heistä kauas ja kaipasi niitä ihmisiä ihan konkreettisestikin joskus olemaan läsnä.

Itellä tilanne oli varmasti pahin kun vuosia muutin usein paikkakunnalta toiselle. Ja itse asiassa Suomea vähän ristiin rastiin. Uusia ihmisiä kyllä tapasi töissä, mut niiden mukana tuli sitte ne työtkin vapaalle. Toisaalta, kolmikymppisenä lapsettomana naisena on vaan todettava että aika monilla on perheet ja lapsiasiat ja työn ulkopuolella ei ehdi eikä jaksa. Yhdessä vaiheessa olin todella yksinäinen. Lisäksi tuntui että kaikilla oli ne omat piirit ja systeemit joihin meneminen tuntui itsestä vaikealta, vaikka varmaan ihan hyvän vastaanoton olisikin saanut.
Sitte kuitenkin niitä ihmisiä on löytynyt vähän sattumankin kautta harrastuksista ja työpaikalta. Täällä missä nyt asun niin pari kolme ihmistä joiden kanssa tavataan epäsäännöllisesti. Kumppania en tähän laske. Yhteensä sellainen kymmenkunta joiden kanssa yhteydenpito on tiivistä.

 

[Deleted member 43228]

Yhteensä sellainen kymmenkunta joiden kanssa yhteydenpito on tiivistä.

Itsellä taitaa olla vähemmän vaikka kavereita on paljon. Ehkä miehet nyt ei muutenkaan keskimäärin soita mitä kuuluu?

Yleensä jotain ohjelmaa oltava, että ollaan yhteydessä. Toisaalta, tykkään puuhata yksiksenikin, joten ei sitä tule vkl soiteltua pahemmin ja kysellen että tehdäänkö jotain. Totta tuokin, että perheet vievät monen ajan.

 

[kvlt]

@J.S.P Kyllähän sitä ois kiinnostuksen kohteita koskien siis harrastuksia, mut tosiaan opiskelijabudjetilla ei kauheesti satsata mihinkään kun vuokran ja laskujen jälkeen jää käyttörahaa minimaalisen vähän. Ja tossa viimekuussa kun kaatu (taas) niin siinä menikin sit muutaman kuukauden rahat lekuriin "jee" :D Fillari kyl odottelee pääsyä ulos, että pitänee kesä koittaa fillaroida sen verran kun polvi kestää.

Mulla oli ennen iso kaveripiiri mut sit sattu yhtä ja toista ja erakoiduin. Se oli mulle tosi kova paikka kun kaverit jätti ja meni koko elämä uusiks. Mut ansaitsin sen, koska iteppähän tyrin. Pari vuotta sitten alko sit pääsemään siitä kaikesta paskasta/peloista yli ja kaipailemaan uudestaan semmosta sosiaalista kanssakäymistä mut kuten mainitsin, niin vittu että on vaikeeta.

 

[Randomnoo]

Itsellä taitaa olla vähemmän vaikka kavereita on paljon. Ehkä miehet nyt ei muutenkaan keskimäärin soita mitä kuuluu?

Yleensä jotain ohjelmaa oltava, että ollaan yhteydessä. Toisaalta, tykkään puuhata yksiksenikin, joten ei sitä tule vkl soiteltua pahemmin ja kysellen että tehdäänkö jotain. Totta tuokin, että perheet vievät monen ajan.

Varmaan joo, mutta ehkä tässä on myös se mitä tiivis yhteydenpito kenellekin on. Mä en ole kehenkään yhteydessä päivittäin, jos viikottain jollain muotoa edes vaihtaa pikaisesti kuulumisia niin se on tiivistä. Näkemisen osalta tiivis on varmaan kerran parissa viikossa. Mut kuten sanottu, täällä missä nyt asun niin on se pari ihmistä joita nähdä ylipäätään. Loput tuosta porukasta asuu ympäri Suomea ja eihän niitä ole nähnyt nyt korona aikana kun kerran ehkä kutakin reilun vuoden aikana
Mut niiden kans tehdään just tuota et mennään joko treenaamaan yhdessä tai käydään lenkillä tms. Joskus ennen koronaa pysyy muutakin tekemään mutta tuntuu ettei sitä enää edes muista En jaksa istua puhelimessa tuntitolkulla. Yhteydenpito on aika nopeatempoista

 

[Bådieinari]

Ennen vitutti että kukaan ei soittanut mutta täytyy sanoa että ei kiinnosta enää. Jos kaipaan seuraa soitan kaikki läpi ja yleensä joku sitten lähtee mukaan. Pariin duunikaveriin on tullut paremmin tutustuttua mutta melkein kaikilla on omat kuviot. En tiedä mutta viikolla pitää käydä töissä, reenata ja opiskella. Viikonloput menee siihen kun pitää tehdä kaikki mitä jäänyt tekemättä.

Ja totta se että hyviä tyyppejä on vaikeaa löytää. Itse olen uhrannut paljon aikaa siihen kuin olen auttanut muita mutta nykyään autan jos huvittaa tai jos ei vaikuta omiin menoihin.